sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tietoisuus tulevasta

Helteistä huolimatta ilmassa on jo vuodenajan muutoksen enteitä. Sääennusteiden mukaan superkesän helteitä piisaa täällä vielä muutaman viikon, mutta yöt alkavat olla jo pimeän viileitä tuoden helpotuksen helteisten päivien jälkeen. Lintujen laulu on vähentynyt ja pihlajanmarjatertut odottavat väriin puhkeamista. Minä odotan, että pääsen tekemään juhlavaa pihlajanmarjahyytelöä.

Olen sanonut tämän monasti täällä, mutta sanonpa taas: tuo meidän palju on todellakin tämän vuoden paras hankinta. Alkukesän viileinä päivinä se toi paljon iloa ja nyt kun ulos suorastaan läkähtyy, palju on ollut aivan voittamaton. Sen viileyteen on ihanaa pulahtaa useita kertoja päivässä. Emme ole kärsineet kuumuudesta lainkaan! 

Tähän väliin 2 kuvaa mainiosta ulkotaiteesta Raumalla. Vieläkin naurattaa! Kenen idea oli tehdä kolmen kahlaavan naisen patsas nauramaan sammakkopatsaalle (böö) ja nakata ne kaupungin keskellä virtaavaan puroon?! Aivan loistavaa!




Kuuma on ollut, muttei tukala! Voisin pussata noita hirsiseiniämme, jotka suojaavat meitä talvisin kylmyydeltä ja tällaisina superhellepäivinä kuumuudelta. Ulkolämpötilojen ylitettyä useana päivänä 35 asteen viivan mittarilla, sisällä lämpö on pysynyt n. 23 asteen tienoilla, eikä sekään tunnu tukalalta. Hurraa hengittävät seinämateriaalit! Päivisin on kuitenkin ollut niin kuuma, ettei täällä jaksa juuri mitään tehdä. Isäntä on lähinnä ajellut siimaleikkurilla pihaa, ettei se villiinny ja jotain pientä ollaan tehty, mutta muuten olemme ottaneet iisisti. Vasta illan saapuessa ja pimetessä olen tehnyt sellaisia leipätöitä, jotka vaativat liikkumista ja puuhailua. Hyvä niin, sillä mun pitäisi olla tällä viikolla lomalla, joka yrittäjälle tarkoittaa sitä, että tekee normaalia vähemmän töitä. En marise, tämä tuntuu hyvältä ja elämisen rytmi luontevalta.

Keittiöpuutarhan satoa on alettu keräämään. Fenkolit alkoivat olla jo niin suuria, että ne oli syytä korjata talteen. Käytän fenkolia paistien paahtojuureslisukkeina ja sosekeittojen osana. Fenkolien tillimäiset oksat kuivaan mausteeksi, nuhateetä varten ja ihan tuoksunkin vuoksi. Osa on tuvassa ja osa ruokakomerossa. Tuvassa fenkolitupsut ovat päätyikkunan luona, sillä olen huomannut ettei kärpäset oikeen tykkää fenkolin tuoksusta.

 
Loput nyt kerätyistä fenkoleista on pilkottu ja pakastettu. Myöhemmin keräämme lisää fenkolia pakkaseen.



Vanhan punaviinimarjapensaan satoa on kerätty ja pakastettu.




Ja välissä nautittu jäätelösoodaa (limua+jäätelöä). Jos et ole maistanut, kokeilepa! Juhlavampi versio syntyy yhdistämällä kuohuviiniä ja mehujäätä tai sorbettia. Taivaallista!


Näin helteiden aikaan meillä on talon päätyikkunat ja ulko-ovi auki. Kumpaankaan ikkunaan ei aurinko paahda. Muut ikkunat on peitetty verhoilla. Koska meillä on kaikkialla valkoiset verhot, valo pääsee sisälle, mutta kuumuus ei. Talon avointen päätyikkunoiden välillä kulkee jatkuvasti pieni ilmavirta. Isäntä toi Gerdasta meidän tuulettimenkin, mutta tuossa se on seisonut käyttämättömänä. Ei ole ollut tarvetta. Tupapäätyikkunan kautta taloon tulee hurmaava tuoksu, sillä ikkunan edessä kukkii nyt se mysteerikukkaniitty.



Rohtosuopayrttihän se siellä levittelee tuoksuaan, joka muistuttaa perunanarsissia. Aivan ihana tuoksu, joka leijuu tupaan tuulenvireen mukana. Kiitos vielä kerran taimen tunnistaneelle lukijallemme! Tuo rohtosuopayrtti onkin mielenkiintoinen kukka. Siitä (erityisesti juurakosta) on ennen tehty saippuaa ja se on ollut tärkeä hyötykasvi. Juurakon pesukäyttöominaisuudet ovat esimerkiksi pesupähkinöitä paremmat. Taidan joskus kokeilla tuota puolta kukasta. Yhä edelleen museot käyttävät rohtosuopayrttiä arvokkaiden tekstiilien pesuun, sillä ne kankaat eivät kestä nykyajan kovia pesuaineita. Olisi kovin herttaista kietoa essu vyötärölle ja pesaista sukkapyykit rohtosuopayrttijuurakon kuivatetuilla lastuilla tai siitä tehdyllä saippualla. Tuoksuukohan se vaahto yhtään noille kukille? Tämä pitää kyllä testata!

Ajatuksia

Peter Høeg kirjoitti kirjassaan Smillasta, jolla on lumen taju. Minulla on vuodenaikataju. Se on ollut aina läsnä, täällä maalla huomaan sen korostuvan. Joillain ihmisillä on tiedostavampi ja vahvempi taju vuodenajan muutoksista ja minä kuulun heihin. Vuodenaikataju on jokin ihmiseen jäänyt henkinen häntäluu, tietoisuus siitä, että jokin on muuttumassa, vaikka selkeitä merkkejä ei olisikaan tai ainakaan niitä ei tietoisesti ymmärrä. Eläimillähän tämä on vahvasti läsnä. Muuttolennolle lähdetään vaikka helle olisi kuinka tujuna ja talvivarastoja keräillään, vaikka ruokaa putoaisi suoraan suuhun. Minun vuodenaikatajuni kertoo, että jokin on eri tavalla. Tuulessa tuoksuu jo syksy.

Kun heinäkuu kääntyy elokuulle, tiedostan lähestyvän syksyn enteet. Kesää on vielä paljon jäljellä, mutta jokin sisälläni kertoo, että kesän aika on käymässä vähiin ja ajatukset vierailevat jo syksyisissä hetkissä. Alan pohtimaan miten meidän tulee varustautua talven varalle. Vanhassa talossa, vanhaan tapaan elellen näitäkin asioita on syytä pohtia hyvissä ajoin. Talvimatot pitää pestä, puuvarastotilanne tarkistaa ja vahvistaa, puulieden asennusasiat sopia ja suunnitella, se liesi hankkia, kuistioven talviverho pestä, kivijalan tuuletusaukkojen talvisuojat tehdä, huoltaa pönttöuuni, virkata paljumyssyjä, laskea villasukat, alkaa varastoimaan varalämmittimen petrooleja, hilloja keittää, satoa korjata ja säilöä lisää ja se aitakin pitäisi saada koiria varten - onhan tätä, puuhaa Jovelalaisilla. Se kaikki tuntuu hyvältä. Uskon, että me ihmiset olemme etääntyneet luontaisesta elämänrytmistämme, johon meidät on biologisesti luotu. Keinovalot ja keinokaikki, ovat himmentäneet kaiken sen, mikä tekee elämästä turvallisemman oloisen. Olemme haikeita kun syksy saapuu, murheellisia kun on jälleen se pimeämpi aika, koska emme osaa käsitellä niitä enää. Meille luodaan niin paljon kaupallista näkemystä siitä, mitä, miten ja millaisia meidän pitäisi olla, ettemme enää taida tietää keitä me olemme ja mihin kuulumme.

Kaikella on aikansa. Tänään en tullut murheelliseksi, kun huomasin pienen tipusen lentäneen tiehensä. Oli sen aika lähteä. Iloitsin siitä, että ehdin eilen ottaa poikasesta kuvan pesässään. Poikanen kasvoi niin nopeasti. Pidin sitä kerran kädessäkin, koska se oli jäänyt jalastaan kiinni pesävillaan ja roikkui jalastaan osin pesän ulkopuolella pääsemättä enää takaisin. Tänään pesä oli tyhjä. Syreenipuskassa pyrähteli tuttu pieni poikanen emonsa kanssa. Olen iloinen. Taidan joskus syksyllä ottaa pesän ja laittaa sen talteen jonnekin. Muistoksi. Ensi kesänä meillä toivottavasti on ihan omia tipusiakin, kun kanat saapuvat Jovelaan. 


 Olen iloinen myös siitä, että meillä on ollut aikaa olla täällä Jovelassa ennen muuttoa tänne. Muutto on ollut niin luonteva, kuin olisimme aina olleetkin täällä ja kuulumme tänne. Talon sisällä asiat löytävät paikkansa ja ratkaisut tuntuvat pohdituilta. On niin paljon kaikkea, mitä haluaa tehdä ja kokeilla - itse, omin käsin.

Keittiöpuutarhan ensimmäinen kesä on mennyt hyvin. Olemme oppineet paljon. Ötökät tuhosivat pääosan kaalien ja lanttujen sadosta. Ensi vuonna osaamme ottaa sen huomioon ja ruiskia karkotteita enemmän. Tämä kesä on myös opettanut millaisia muutoksia on hyvä tehdä. Uusia ideoita on syntynyt. Ensi vuonna lähdemme omasatokasvatukseen innolla, hieman kokeneempina. Ensi vuonna meille tulee kasvihuone, laatikot käsitellään ulkoa ja laatikkoalue peitetään soralla.

Sitä ennen nautitaan vielä tästä kesästä, jota on vielä paljon jäljellä, eikä koeta häpeää siitä jos ajatukset jo käyvät hetkittäin syksyn tai talven puolella. Niin sen pitäisikin olla. Vuodenaikataju on hurmaava juttu. Voi nauttia siitä mikä on ja odottaa ilolla tulevaa, koska edellisen väistyessä alkaa taas uusi aika sen sijaan, että surraan sitä mikä meni jo.

Eläköön elämä ja Suomen neljä vuodenaikaa!

Jovelan Johanna

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ruokakomero, osa II

Olen nyt niin innoissani ja iloissani tästä ruokakomerostamme, että esittelen sitä hieman tarkemmin. Ruokakomero ei ole vielä valmis, mutta sitä voi jo käyttää ja se on paljon se!

Ruokakomero on rakennettu vanhan, osin puretun leivinuunin taustatilaan ja se on kooltaan n. 1,7x1,4 metriä. Hyllyt on tehty ylijäämälaudasta. Ruokakomerossa tuoksuu keskiaikaisille mausteille, siis hieman jouluiselle, sillä siellä roikkuu 24 kangaspussillista mausteita. Mausteet eivät ole tarkoitettu käyttöön, joten kanelit, kaardemummat, maustepippurit, anikset ja neilikat ovat pusseissaan pelkästään luodakseen ruokakomeroon suloisen tuoksun ja sen ne toden totta tekevätkin! Lisäksi voimakkaasti tuoksuvat mausteet karkottavat ötököitä, eivätkä hiiretkään niistä ilahdu!


Koska vanhassa talossamme oli viime talvena hiiriä, otamme varman päälle ja kaikki ruokatarpeet ovat tai tulevat olemaan joko lasi-, pelti- tai muoviastioissa, joista osa piilotetaan puulaatikoihin ja koreihin. Ruokakomerossa on myös tilaa kodinkoneille, joita ei tarvita päivittäin sekä hätäkeitin polttoaineineen siltä varalta, että tekee mieli teetä tai ruokaa juuri kun sähkökatkos osuu kohdalle.


Hyllyille on jätetty tilaa säilykkeille ja tavaramäärää tiivistetään vielä. Hillot, pikkelssit ja muut säilötyt herkut muuttavat jääkapista ruokakomeroon vasta syksyllä, jolloin komeron lämpötila on riittävän viileä. Näin helteellä komerossa on n. 19C lämpöä. Komerossa on myös kapea hyllykkö, jonka tilalle tehdään toinen hyllykkö kun isäntä joutaa. Hyllykössä on muovilaatikot, joiden sisällä on makaroonipusseja, riisipaketteja, jauhopusseja jne.


Toki ruokakomerossa on herkkujakin, hieman suolaista, makeaa ja nestemäistä. Teen myöhemmin komeroon pienen karkkiosastonkin, josta voi täydentää tuvan herkkukaapin karkkibuffettia.


Peruskuivatarvikkeiden lisäksi ruokakomerosta löytyy puulaatikoita, joiden sisältöä voi kuvata wanhanajan tapaan siirtomaatavaroiksi. Herkut on lajiteltu puulaatikoihin tyypeittäin, kuten esimerkiksi nämä himoherkkuni sushit, joiden perusaineille on varattu oma laatikko. Perustarpeiden lisäksi laatikossa on sushi-kirja ja sushirullauskone. Kaikki yhes koos, eli kerralla napattavissa lootineen päivineen tupaan kun on aika herkutella sushilla.


Ruokakomeron ideana on toimia varastona, josta täydennetään raaka-aineita tuvan kuivatarvikekaappiin sen mukaan miten käytössä kaikkea kuluu. En siis kipitä ruokakomerolle joka kerta kun keitämme riisiä tai makaroonia, tarvitsen jauhoa, suolaa, sitä ja tätä. Tuvassa on muutaman litran vetoiset käyttöpurkit perusraaka-aineille, joita sitten täydennetään ruokakomerosta kun purkin pohja alkaa häämöttää. Ruokakomerossa voi hyvin olla neljä tarjouksesta ostettua ketsuppipurkkia ja viides on sitten käytössä tuvassa. Näin olemme järkeilleet tämän kotivarakierron meille.


 Kotivaran haaliminen on aika koukuttavaa puuhaa. Tarkoituksena ei ole ajella ympäri maakuntaa jokaisen tarjouksen perässä, mutta kun kohdalle osuu hyvä tarjous, sitä hyödynnetään ostamalla useampi pakkaus kerrallaan, jolloin ruokahankintojen kustannukset laskevat pitkällä aikavälillä huomattavasti. On myös mukavaa, kun voi kokata mielensä mukaan mitä mielii ilman, että tarvitsee ajella sitä varten kauppaan.

Meillä on nyt mukava ja edelleen kasvava kuiva-aineiden kotivara Jovelassa. Aiemmin olemme jo keränneet meille hyvän lääkevaraston, joten helpotusta löytyy kipuun, vatsavaivoihin, allergiaan ja röhään vaikka apteekit menisivät puoleksi vuodeksi lakkoon. Pakastimen myötä meillä on myös hyvä varasto lihoja, vihanneksia, marjoja ja hieman pakastettuja herkkujakin. Osa kotivarastamme on itse kasvatettua, joten pienimuotoinen askel omavaraisempaan elämään on otettu.

Seuraava isompi askel omavaraisuusateen nostossa tapahtuu sitten ensi vuonna, kun Jovelaan tulee ainakin kanoja ja kukko. Vuohet saattavat odotuttaa saapumistaan vielä kauemminkin, koska niillekin tulee olla talviasuttava asumus, eikä ole varmaa ehdimmekö saada molemmat valmiiksi ennen kesää 2015.

Tähän päättyi katselmus ruokakomeroon ja pohdinnot aiheesta kotivara. Seuraavan kerran kun postailen aiheesta, ruokakomerolla ollaan jo sadonkorjuun jälkeisessä tilanteessa ja tilassa on taatusti tapahtunut muutoksia.

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille. Tänään Jovelassa on siivouspäivä. Ruokakomeron myötä tuvan säilytystiloihin vapautuneisiin koloihin saadaan purettua muuttolaatikoiden sisältöjä, jotka ovat odottaneet omia paikkojaan muutosta saakka.

Herranen aika, mehän olemme asuneet täällä kohta 4 kuukautta! Kylläpä se on mennyt nopeasti!

Touhuten ja puuhaten, tuumasta toimeen!

Jovelan Johanna

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Esivilkaisu ruokakomeroon

Ruokakomerolla ollaan edetty raakahyllyjen asennukseen saakka. Laitan muutaman esimaistiaiskuvan näytille, vaikka komerolla ollaan vielä vaiheessa.

Meillä ruokakomero toimii myös ns. kotivarana. Tarkoituksenamme on ylläpitää omaa pientä maalaispuotia, joka yhdessä pakastimen kanssa pystyy tarjoamaan meille tarvittaessa muutamankin kuukauden ruokatarpeet. Tällainen tarve voi olla esimerkiksi pidempi kuljetus- tai ruoka-/kaupan alaan liittyvä lakko tai vakavampi sähkökatkos, joka käytännössä sulkee kaikki kaupat ja myös rahaliikenteen, jolloin ruoan ostaminen on mahdotonta. Kotivaramme on myös lisäturva mikäli kohtaisimme yllättäviä taloudellisia haasteita, joihin emme kykenisi heti vastaamaan. Kotivara on kotiturva, parempi kuin raha pankissa, vaikka sitäkin toki on hyvä olla hieman sukan varressa ja siellä tililläkin jemmassa. Arkikäytössä hyvä kotivara tarkoittaa alentuneita ruokakustannuksia, sillä tarpeet ostetaan tarjouksien mukaan ja samalla kauppakäyntien harventumisen myötä myös kaiken sen muun ostelu vähenee.

Tässä siis hieman esimulgaisua ruokakomeroomme: sisäänastumisnäkymä. Hyllyt pitää vielä hioa ja maalata (syksyllä). Isäntä teki hyllyt itse, jotta ne ovat juuri tuohon tilaan sopivat. Ne on tehty ylijäämäpuusta, joten eivät maksaneet mitään. Muutenkin tämä ruokakomero kustannuksiltaan on halpa, muutaman laastipussin hinnan verran kuluina.




Hellettä paljuun paeten

Jovelan Johanna

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Syntyneitä

Jovelan uutistoimisto tiedottaa

☆  Syntyneitä

21.7.2014
Jovelan tuvan ulkoseinän nurkassa, hirsikoloon tehdyssä yksiössä 

Pikkutipu Suloinen

Emo ja poikanen voivat hyvin. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasen ruokintaan. Jovelat liikkuvat varpaisillaan.



Tiedottajana toimi

Jovelan Johanna

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Sateenkaaren tällä puolen

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Raumalla ja menetin sydämeni täysin Wanhalle Raumalle. Se yllätti. Alueen koko ja kokonaisuus on käsittämättömän upea ja eroaa muista puutalokeskuksista, kuten Porvoo ja Uusikaupunki erityisesti alueen laajuuden ja rikkomattoman kokonaisuutensa vuoksi. Kujia ja taloja on useamman tunnin tutkailun verran ja osa jäi taatusti näkemättäkin. Lisäksi paikka on täynnä mukavia puoteja.

Otin kuvia rakennuksista tietty asia mielessä; ikkunat, ovet ja julkisivukoristelu. Tässä ilman selittelyitä joitain upeita taloja Wanhan Rauman miljööstä.














Meillä, siis itselläni, isännällä ja äidilläni oli ihana päivä Raumalla. Mikä helmi! Tuonne suuntaamme vielä monta kertaa. Tunnin ajomatkan arvoinen todellakin!

Sateenkaaren tällä puolen

Reissun jälkeen pestiin sauna, putsattiin palju, tehtiin ruokaa, juotettiin keittiöpuutarhan asukeita ja vedeltiin siimaleikkurilla ylimääräisiä pois. Tulee meille sittenkin tomaattia! Ne pieniksi jääneet taimet, jotka olivat kuitenkin täydessä kukassa, ovat nyt täydessä tomaatissa. Olen niin iloinen!




Myös omenoita on vahvasti tulossa. Tästäkin olen niin kovin iloinen!


Naapurin viljat keinuvat pellolla auringonlaskussa.


.. ja pellon toisella laidalla 5 kaurista leikitteli keskenään. Kaurisbalettia! Muut ehtivät jo loikkia metsän puolelle, mutta tämän yksilön sentään sain napattua kameraan.


Sateenkaaren tällä puolen kaikki hyvin, kunhan vaan saa viettää aikaa vailla turhia huolia. Jos olisi mahdollista, katoaisin tänne kokonaan. Lakkaisin olemasta työminä ja olisin vaan Jovelaminä. Ehkä en kuitenkaan, mutta taidan olla loman tarpeessa. Sellaista ihan oikeaa, kokonaan töistä irtautuvaa lomaa vaan ei ole mahdollista pitää pitkään aikaan. Joskus sitten, sanon taas.




Eilistä upeaa sateenkaarta paljusta käsin ihailemassa Jovelan isäntä ja äitini. Sateenkaari näytti tekevän kupolin Jovelan ylle. Uskomattoman upea näky, joka ei valitettavasti kameraan tallentunut koko gloriassaan.

Ennen nukkumaan menoa mietin vielä, kenelle kuuluu ja kuka pelastaisi vielä tämänkin talon kotitiellämme. Sääli kaunista taloa, ampiaiset asukkainaan.


Suloista sunnuntaita!

Jovelan Johanna

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ensimmäiset säilykkeet

Ruokakomeroon liittyvät puuhat edistyvät päivä päivältä. Tänään isäntä on saanut muurattua uuniseinän irtotiiliä takaisin paikoilleen. Liikaa ei tohdi purkaa, jotta muurirakenne ei vaan haurastu liikaa. On ollut siis aika aloitella myös säilöntäpuuhat. Aluksi Jovelassa valmistettiin neljää eri säilykettä. Teemme vain kohtuullisen määrän säilykkeitä, omaan tarpeeseen sopivat määrät ja ainoastaan tietenkin sellaisia, joista pidämme. Isäntä ei välitä juurikaan etikkaisista säilykkeistä, joten nämä määrät riittänevät meille hyvin myös vieraiden maisteltavaksi Jovelan illanistujaisissa.


Ohessa reseptejä näihin hyväksi kokemiini herkkuihin siltä varalta, että joku siellä haluaisi kokeilla vastaavia.

Persikka-aprikoosihillo (tämä soveltuu erityisen hyvin maukkaiden juustojen kaveriksi)

2 kg persikkaa ja aprikooseja (2:1)
1 dl sitruunamehua
0,5 dl konjakkia
1 kg hillosokeria
2 kanelitankoa
1 tl vaniljaa (aitoa nestemäistä - ei siis esanssia) tai 2 tangon vaniljat tai pari rkl vaniljasokeria (vähennä tällöin hillosokerista).

Laita kypsät hedelmät hetkeksi kiehuvaan veteen. Irroita kuoret, jotka irtoavat nyt helposti. Puristele hedelmien kivet irti ja laita hedelmäpalat kattilaan. Lisää nesteet, mausteet ja hillosokeri. Keitä hiljalleen 15 minuuttia. Kuori vaahto pois. Anna jäähtyä hieman, poista kanelitangot ja tasaa seos sauvasekoittimella. Purkita.

 Purkin pitsiteippi ja laput Teippitarhasta

Punasipulihillo

Tämä on oma variaationi keskiaikaisesta reseptistä. Maku on kertakaikkiaan mainio. Punasipulihillo sopii kaikenlaisten paistien, riistan ja vaikkapa lihapullien lisukkeeksi.

Purkkien etiketit ilmaistulosteita, myssyt Quoriosa Interiorista.

800 g punasipuleita silputtuna
1 dl vettä
1 dl punaviiniä
4 dl punaviinietikkaa
4 dl dl hillomarmeladisokeria

3 kanelitankoa
1 tl kokonaisia neilikoita
hieman maustepippuria

Kuori ja silppua punasipulit. Pane silppu kattilaan, lisää nesteet ja mausteet. Keitä sipulikuutioita kannella peitettynä 5 minuuttia. Lisää hillomarmeladisokeri, anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Anna hillon jäähtyä hieman, poista kanelit ja muut mausteet. Purkita. Säilytä viileässä. Punasipulihilllo on syötävissä parissa päivässä, mutta maku paranee säilytettäessä.


Kurkkupikkelssi ja Piparjuuri-valkosipuli -kurkkusalaatti

Perusohje on sama, mutta kurkkusalaatti maustetaan valkosipulilla ja tuoreella piparjuurella. Molemmat näistä kurkkuherkuista ovat loistavia lisukkeita liharuoille.

Purkkien vanha paperi on Quoriosa Interiorista ostettua lahjapaperia, sydäntarrat Teippitarhasta.

1,5 kg tuorekurkkua (pikkelssissä raastettuna, kurkkusalaatissa leikattuna pieniksi paloiksi)
0,5 kg keltasipulia raastettuna
tuoretta tilliä

liemi: 4 dl etikkaa
0,5 kg sokeria
1,5 rkl. merisuolaa


Pese kurkut. Poista siemenet. Raasta tai pilko kurkut. Kuori ja raasta sipulit. Keitä liemi ja anna sen jäähtyä hieman. Jos teet kurkkusalaattia, pilko mukaan 2-4 valkospulinkynttä ja puolikkaan peukalon verran tuoretta piparjuurta.

Kurkku-sipuliseosta laitetaan tillin kera purkkiin, jäähtynyt liemi kaadetaan päälle. Sekoita hyvin. Säilytys viileässä. Pikkelssi on syötävissä viikossa, kurkkusalaatti vie hetkisen kauemmin.

Noin! Meillä on nyt tehty kolmisen litraa pikkelssiä ja kurkkusalaattia, litra persikka-aprikoosihilloa ja 2,5 litraa punasipulihilloa. Huomenna jatkamme valkospipulikurkuilla venäläiseen tapaan ja säilötyillä sitruunoilla.

Nam, nam!

Ps. pahoittelen, etten ole ehtinyt taaskaan vierailemaan blogeissanne. Päivät menevät leipätöiden ja Jovelapuuhien parissa nyt kun äitinikin on täällä, iltaisin saunomme tai katselemme yhdessä leffoja. Koneella ei ehdi istuskella kuin tovin kerrallaan, mutta onpahan sitten taas paljon luettavaa kun istun kunnolla alas ja uppoudun tapahtumiinne siellä!

Jovelan Johanna