torstai 24. huhtikuuta 2014

Ylä- & alamäkiä

Tässähän ei meinaa osata aloittaa ollenkaan nakuttelua, kun blogi on ollut hetken hiljaa ja ei oikeen tiedä mistä aloittaisi! Noh, aloitetaan vaikka siitä, että elämä on heitellyt sylillisen sitä itseään Jovelalaisten syliin tavalla jos toisellakin. Kaiken kruunasi pieni haaveri koneen kanssa, jonka vuoksi olin suunnilleen viikon vailla konetta, eikä siitä kunnolla toimivaa kalua enää saakaan. Onneksi ystävän auttavat kädet saapuivat eilen paikalle ja vaikkakin tällä hetkellä nakuttelen varajärjestelmän varassa, huomiseen aamuun mennessä pitäisi tämän asian osalta elämän olla taas järjestyksessä. Ne muut jutut hoitunevat ajan myötä. Mitäs niitä täällä märisemään. Mukavampiakin asioita on kerrottavana!


Viimeksi taidettiin jäädä kaaokseen sekä täällä Jovelassa että blogissa. Sali ja joka nurkka oli täynnä tavaraa ja tupa oli pölyn ja remppavälineiden valtaamana tyhjillään. Vaan nyt on Jovelassa tuvan kanssa mukava tilanne. Pientä laittelua sieltä ja täältä toki on edelleenkin, mutta ison kuosit ovat kohdillaan. Haaveissa elellyt, kuulas, raikas ja auringossa kylpevä tupa on saavutettu konkreettisesti. Jääkaappikin on olemassa! Tässä melkoinen kuvarypäs.






Tuvan kuvissa näkyy kasvatuspöytä, joka on varsinaisesti mankelointipöytäni, mutta tällä hetkellä täysin kaikkien taimien valloittamana. Osa taimista on lähtenyt kasvuun hyvin, osa ei niin hyvin, mutta lisää tulee koko ajan. Hyvin ehtii vielä laitella esikasvatukseen lisää herkkuja ja osa laitetaan suorakylvönä pihalle.


Pihalla ollaankin hääräilty runsaasti. Säät ovat olleet mitä mainioimmat, jopa suorastaan kuumat joinain päivinä. Ensinnäkin siirtelimme äitini kanssa jos mitä kukkaa turvaan sammakkokuninkaan valtakuntaan. On esikkoa, jotain sipulikukkaa ja sellaista kesällä kukkivaa suurta ruiskukkaa muistuttavaa kukkaa. Niitä kaivelimme ylös sieltä ja täältä pitkin Jovelan maita ja istutimme uudelleen toisaalle. Kukat ovat levinneet vuosien saatossa kuka minnekin ja niitä yritetään nyt pelastella järkevämpiin ryppäisiin.


Isäntä kasaili puutarhakompostilaatikot pihalle. Niihin laitellaan pääasiassa risua ja kaikkea sellaista, mitä syntyy puutarhassa biojätteenä esimerkiksi haravoinnin yhteydessä.

Löysimme myös vanhaa kunnon raparperia risukon uumenista. Niitä sitten kaivelimme kaikki kolme ja perustimme sammaloituneiden runkopalojen suojiin raparperimaan. Ilmeisesti raparperit eivät olleet muutosta moksiskaan, sillä ne ovat kasvaneet viikonlopun jälkeisinä päivinä todella paljon.


Kompostista ja risuista puhuttaessa pitääkin näyttää oikein kuvana millainen todellisuus esimerkiksi takapihallamme Jovelassa on. Suurissa kuvissa ei ollenkaan näy millainen se maan pinta oikein onkaan. Jovelassa, jossa ei ole vuosikymmeniin haravoitu tai siistitty piha-alueita ennen meidän saapumistamme, totuus on ylemmässä kuvassa: risua, elävää ja kuollutta juuristoa, rönsyileviä niitä ja näitä. Kaikkea sellaista, joihin kompastuu tämän tästä. Alemmassa kuvassa näkyykin sitten millaisen urotyön isäntä eilen tekikään. Takapihalla tilanne alkaa olla jo sangen hyvä. Etupihallakin tilanne on jo ihan kiva. Harasin itse siellä alueita useana päivänä iltaan saakka ja saimmepa Villa Gerdan kulmaukseen tehtyä kukkaniittypohjankin, mutta tämä keittiöpuutarhan puoli on ollut se iso murhekryyni. Lasia, roskaa, moskaa, risua, naulaa, purua ja kaikkea mitä nyt voi kuvitella syntyvän kun kaikki vaan heitetään pihalle vanhoja ikkunoita myöten. Isäntä <3 joka tapauksessa eilen selätti tulevan keittiöpuutarhan alueen melkein kokonaan.


Kuvassa pilkistääkin seuraava juttu, eli ne istutuslaatikot. Niiden pohjalle isäntä laittelee puutarharaivausjätettä ja ihan pian pitäisikin Jovelaan tulla useampi tonni multaa, joilla sitten laatikot täytetään. Tässä näkyy hieman tuota sommittelua tulevassa keittiöpuutarhassamme. Istutuslaatikoita on nyt yhteensä 21 tai 22 ja ne ovat joko 2 tai 3 -kerroksisia. Alimmaisessa kuvassa näkyy juuresosaston sommitelmaa.


Saimme viettää pääsiäistä äitini kanssa, eikä ajoitus olisi voinut olla parempi. En nyt tarkoita itse pääsiäistä, vaan äitini saapumista juuri silloin kun olin aikalailla siipi maassa. Oman äitini kanssa ei sitten murheiden alhoon ehtinyt vajota. Oli meillä sen verran paljon puuhaa ja kaikenlaista iloista olemista! Jos emme puuhailleet puutarhassa, kokkailimme tai kävimme ajelemassa lähialueilla, tutkimme vanhoja taloja, ihmettelimme luontoa, kiikaroimme lintuja, saunoimme, kokkailimme ja jos ei kokkailtu, katselimme kivoja sarjoja, luimme vanhoja keittokirjoja tai 1933 Kotilieden vuosikertaa naureskellen hupaisille mainoksille. Ehdimme vielä eilen ennen äidin kotimatkaa käydä puutarhamyymälässä hakemassa Jovelaan puna- ja mustaviinimarjataimia, vadelmaa, karviaista, siemenperunaa ja punasipulia.

Pääsiäispyhinä Jovelassa noin muuten otettiin päivätorkkuja, herkuteltiin, maisteltiin viiniä ja pelattiin Tornia.


Tässä olikin pähkinänkuoressaan viime viikkojen kuulumiset täältä Jovelasta. Elämä alkaa asettumaan uomilleen ja tuntuu hyvältä, luontevalta. Kaikenlaista puuhaa on paljon, mutta se on mielekästä ja siihen kaikkeen saa mukavasti soviteltua myös varsinaisen leipätyön. Ei ole hullumpaa töitä tehdessään aina välillä katsella ikkunasta ulkona pyrähteleviä lintuja, hassuttelevia västäräkkejä ja höpsöä tikkaa, joka hakkaa morsiamen toivossa varaston peltikattoa niin, että luulisi ottavan kipeää.

Paratiisissa on kuitenkin aina se käärme. Täällä Jovelassa useampia. isäntä raportoi juuri keittiöpuutarhasta kolmen kyyn luikerrelleen esille. Se suuri risukasa on varmaankin kyiden talvipesänä ollut suosittu. Asialle pitänee tehdä pikimmiten jotain, sillä olen itse allerginen ampiaisille ja kyyn myrkky voisi olla ikävä kokemus oman nahan sisällä. Lisäksi meillä on ne kaksi tassuasukasta, jotka eivät taatusti jätä luikeroita rauhaa jos kohdalle osuvat. Pitääkin muistaa hakea tänään apteekista uusi kyypakkaus kaiken varalta.

Työt kutsuvat jälleen, joten päätän tämän pitkän sepustuksen mitä lämpimimpiin terveisiin täältä Jovelasta. Voikaa hyvin ja nauttikaa tästä ihanasta keväästä, joka tuntuu hellivän kaikkia kautta Suomen.

Jovelan Johanna

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Viikko 2 Jovelassa

Näin se aika vaan menee! 2 viikkoa Jovelassa. Tavallaan alkaa tottumaan täällä oloon, mutta toisaalta täällä on tosi outoa olla, sillä paikka on täysin hyrskyn ja myrskyn. Tällä hetkellä Jovela on hyvin kaukana siitä seesteisestä pakopaikasta, jollainen Jovela on ennen muuttoa ollut. Tunne ei hetkauta lainkaan, koska tämä nyt vaan on näin ja pian ei ole näin. Välivaihe. Pakollinen.

Edellisessä postauksessa puhuin kaaoksesta, joka ei näkynyt kuvissa, sillä vilauttelin salin remppaedistystä. Kuvat otettiin ennen kun tupa ja kaikki siellä olleet mööpelit, tavarat ja romppeet piti saada mahtumaan muualle - myös saliin. Kun kirjoittelin juttua, tilanne oli jo ihan toinen. Tupa oli tyhjänä ja sali väärällään tavaraa. Sitä on todellakin kaikkialla vessatilaa myöten. TJEU, eli tsekkaa jos et usko ;D

Tässä salia 11.4. Tyyliä voisi kuvailla runsaaksi ja boheemin huolittelemattomaksi!


Tämä tila oli ennen vessatilaa. Olemme hetkellisesti kalustaneet sen keittiösaarekkeen osilla. Sisustusta viimeistelee Ikean siniset muovisäkit ja tyhjä vesipullo.


Jovelan makuuhuoneeseen on luotu trooppista tunnelmaa kasaamalla mööpeleitä peräkanaa siten, ettei vaatekaapeille ole asiaa ja kuorruttamalla kaikki pinnat esikasvatuslaatikoilla. Huomaa hullut valkosipulit. Kahdessa viikossa vartta on kasvatettu kolmisenkymmentä senttiä ja itse laatikoissakin vihertää mukavasti. Makuuhuoneessa toimii myös yöllinen seikkailurata, jonka jäljiltä  näkyykin kasoittain tekstiilituotteita. Jovelan uutisvuoto osaa kertoa, että edellisenä yönä n. klo 04:00 hiiri hävisi koirille. Tapahtumaa edelsi pieni mylläys hiiren paikallistamiseksi ja se päättyi neuvotteluihin, joiden lopputuloksena Milo Mestarimetsästäjä luovutti isännälleen taistossa hävinneen hengettömän hiiren.


Että tällaista kaaosta Jovelassa! Tuparemppa ja arkiset työt ovat vieneet kaiken ajan kuluneelta viikolta. Jos kaikki menee hyvin ja kuten oletamme, Jovelan palautus normaalitilaan saavutetaan tiistaina kun saamme tuvan taas käyttöön. Keskiviikkona Jovelan vanha emäntä, eli äitini saapuukin paikalle pääsiäisen viettoon ja pidämme pienen paussin puuhastelussa siirtyen pihan puolelle. Tuvassa kaikki hyvin. Parhaillaan siellä maalataan lattiaa. Ihanaa!

Pitkästä aikaa, hyvin pitkästä aikaa nukun kuin murmeli. Tämä on kaikkea sitä mitä uskalsin toivoa. Olemme kovin iloisia ja onnellisia Jovelasta.

Iloisen onnellisia päiviä kaikille siellä!

Jovelan Johanna

lauantai 5. huhtikuuta 2014

1. viikko asukkaana

1. viikko täällä Jovelassa on mennyt puuhastellen. Pitkä tai lyhyt viikko, en oikeen osaa sanoa. Osittain tuntuu kun olisimme olleet täällä aina ja toisaalta ei vielä oikeen ymmärrä, että täällä ollaan nyt ja pysytään. Koko talo on kaaoksessa, koska täällä tehdään sellaisia puuhia, joita varten piti tyhjentää tupa kokonaan. Se aiheuttaa hieman harmaita hiuksia hetkellisesti, kun mihinkään ei meinaa mahtua olemaan. Pienen oleskelunurkan saimme saliin laitettua, mutta kuvaushetken jälkeen sekin on jo enemmän tavaraa täynä, sillä tupa on nyt tyhjennetty.

Salissa näyttää nykyään tältä (tai näytti kuvaushetkellä) -ihan tällaiseksi salin möbleeraus ei jää, sillä mööpelit on laiteltu paikoilleeen siten miten ne mahtuvat ja seassa on mankelipöydästä alkaen kaikkea, mikä ei saliin kuulu. Onpahan kuitenkin joku rentoutuspaikka taas nyt kun kammarikin on täynnä tavaraa.


Tuossa vasemmalla näkyvien lyhtyjen takana on kaksisuuntaisesti aukeavat kaapit, jotka rajaavat työtilaani. Koska kaapi ovat kovin moderneja, mutta tällä hetkellä pakollisia, sudin niiden ovet liisterillä ja Hötskyli veteli ovien pintaan suosikkipaperiani.


Kaikenlaista tavaraa on kasattuna tasoille ennen kun kaikelle löytyy omat paikkansa. Ruokapöytäkin on salissa hetken.


Salin lattia maalataan syksyllä ja nyt pelkällä makulatuurilla olevat seinät pohjamaalataan sitä ennen. Pohjamaalin päälle tulee sitten jossain vaiheessa kuviomaalaus. Sali saa kuitenkin olla rempan osalta tässä kunnossa syksyyn saakka, sillä tupa täytyy saada valmiiksi, jotta meillä on oikeasti siellä keittiö. Se vaati tuvan tyhjennyksen (jessus, mikä homma!), joka taas meinaa sitä, että pääsiäiseen saakka koko huusholli on sekaisin. Tuvan saarekkeen osia on kammarissa, kylphuonetilassa, eteisessä ja salissa. Vaan kyllä se tästä. Kunhan saadaan tupa kuntoon, oleminen helpottuu, eikä talossa tarvitse enää kulkea kylki edellä tavarapinojen väleissä. Toukokuussa sitten siirrytään kokonaan ulkoremppaan. Sisäremppaa voi jatkaa taas kesän jälkeen.

Tuvan lattia (sininen) ennen ja jälkeen hionnan.


Seuraavaksi puretaan puupaneelit tuosta uunin kupeesta, koska muuten siihen ei voi laittaa puu-uunia syksymmällä. Betonialusta korjausvaletaan ja uunin muurilla hikoillut lateksimaali hiotaan pois,


Tuvan remppa on edennyt todella sutjakkaasti. Isäntä on jyrännyt menemään lattiahiomakoneella ja huomenna päästään jo uunin kimppuun. Sitä ennen tuvan lattian kolot eristetään ja paklataan. Ensi viikolla seinien ja puulaatikkopenkkien pinnat maalataan vielä kertaalleen, sillä ensi kertaa vuosikymmeniin lämpöä saanut talo on elänyt hieman. Sitten olisi vuorossa lattian maalaaminen. Lattia saa kuivua vajaan viikon uv-valolla tehostettuna ennen kun pääsemme laittamaan saarekkeen ja mööpelit paikoilleen pääsiäiseksi.

Keväisen aurinkoista viikonloppua toivotellen

Jovelan Johanna

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Jovelassa juuri nyt

Kiitos hurjasti kaikille ihanista terveisistä ja toivotuksista muuttoomme liittyen. Niitä on ollut aivan ihanaa lukea. Niin moni on siellä muistanut, että Jovelassa on ollut muuttopäivä. Se lämmitti ja yllätti. Tällä taloröttelöllämme on selkeästi kavereita siellä!

Tässä on pieni pläjäys kuvia talolta tällä hetkellä. Kaaosta piisaa ja voin vakuuttaa, että se ei kuvissa näy niin massiivisena, mitä se todellisuudessa on.

Team Isäntä & Hötskyli

Salia laitellaan sellaiseen kuntoon, että sinne voi tilapäisjärjestellä työpistettä. Makulatuuripaperointi on alkanut. Jovelan emäntä on lätkinyt kuittilistaa ruuvipaikkoihin ja keitellyt tuvassa liisteriä jauhoista ja vedestä. Liisteri onnistui hyvin ja se on toiminut loistavasti. Varsinaisen makulaturipaperoinnin suorittaa Team Isäntä & Hötskyli* (*kuvassa kameran kanssa).




Sali raikastuu kummasti. Pian hommat jatkuvat toisen salinpuolikkaan verran.



Pian pääsee jo valloittamaan Mount Nevöevörestiä, eli töihin liittyvää tavaravuori nro 1:stä!


Pirtsakkaa alkanutta viikkoa kaikille siellä!

Jovelan Johanna

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kotona Jovelassa

Ihana, ihana sunnuntaiaamu on valjennut aurinkoisena Jovelassa. Kotona! Me ollaan nyt k-o-t-o-na Jovelassa!

Muuttoa edeltävät päivät olivat kieltämättä sellaisia, että meinasi usko loppua kesken, mutta perjantain aamuun lähdettiin iloisin mielin ja itse muutto menikin sitten uskomattoman sutjakkaasti. Kuorma saatiin purettua tunnissa, vaikka sitä oli sen verran, että ei muuttoa enää, kiitos! Iso kiitos kaiken sujuvuudesta kuuluu muuttoporukallemme, joten kiitos Tero ja kummipoikani Nikke sekä Hötskyli, jonka kanssa saatiin vanhan kodin lattialoppusiivouskin tehtyä hujauksessa. 

Täällä Jovelassa on täysi kaaos päällä, ymmärrettävästi! Kun 80m2 huusholli työtiloineen ja varastoineen tyhjennetään yhteen Jovelan saliin (ja vähän muuallekin), täällä interiöörit ovat kuin lähettämössä. Laitan muutamia kuvia muutosta hieman myöhemmin kun saan ne koneelle, mutta tässä on 2 nappausta tuvasta, joka on talon "vähäsekaisin" tila tällä hetkellä. Muualla kaaos on sellainen, että laatikkopinot yltävät kattoon saakka ja olemme lähellä sitä tilannetta, jossa väitetään kärpästenkin joutuvan tekemään lentosuunnitelmia päästääkseen huoneen toiseen päähän. Eikä haittaa yhtään, eikä kestä ikuisuuksia! Tämä kuuluu asiaan ja kaikki löytävät paikkansa aikanaan.



Saapuminen Jovelaan oli varmaan pitkälti sellaista, millaiseksi sen itsekin kuvittelin: kun käännyimme tälle Jovelaan johtavalle kotitielle pala nousi kurkkuun, sydän oli pakahtua ja silmäkulmissa kimmelsi. Aurinko paistoi, ilmassa pörräsi ampiaisia ja joutsenet töräyttelivät meille jostain kaukaa tervetulofanfaarejaan. 

Piha & Puutarhamessuilla

Eilen kävimme Turun puutarhamessuilla ja vaikka nähtävää oli paljon, olisin itse kaivannut hyötykasvien taimia. Messutarjonta oli selkeästi keskittynyt kukkiin ja sitä osastoa piisasikin sitten runsaasti, tosin eri esittelijöillä tuntui olevan likimain samat jutut. Kieltämättä upeita, mutta itse tosiaan olisin kaivannut Piha ja Puutarhamessuilta esimerkiksi marjapensaiden ja hyötykasvien taimia, sipuleita ja vaikkapa siemenperunaa. Siemenpusseja  toki oli saatavilla ja messuilla oli mukavaa käydä kaikessa rauhassa katselemassa kaikkea mahdollista perinnekirjoista suloisiin puutarhavaatteisiin. Messutuliaisina Jovelaan tuli uusi pihaluuta ja puna-valoisia kukkia lupaileva kukkaniittysiemenseos, jonka sisältö kylvetään tuonne Gerdan kupeeseen.

Omalla ensikertalaisten kasvattamollamme ensimmäiset istutuslaatikoiden siemenet  ovat itäneet. Valkosipulit (ruukuissa) ovat kämmenen korkuisia. Jotain siis olemme saaneet kasvamaan! 


Suositus 

Lopuksi pitää kiittää myös muuttofirmaa, jonka vuoksi kaikki saatiin perille ehjänä. Voimme (ja haluamme) vilpittömästi suositella Turussa pääpaikkaa pitävää VS Muuttopalvelua. Lukuisia kertoja muuttaneina ja monessa  muutossa mukana olleina annetaan täydet pisteet tälle firmalle. Ensinnäkin asioiden hoito ja yhteydenpito ennen muuttoa oli enemmän kuin asiallista. Itse muuttopäivänä kuski soitti hyvissä ajoin ilmoittaakseen navigaattorinsa mukaan arvioidun saapumisajan (joka oli 30 min ennen ennalta sovittua - hän oli lähtenyt ajoissa, jotta ei tule yllätyksiä). Hyvissä ajoin hyväntuulinen muuttomies tuli paikalle ja tavarat menivät kyytiin joutuisasti. Muuttomies soitti myös matkalla antaakseen navigaattorilla arvioidun saapumisajan Jovelaan. Lyhyesti: asenne, ripeys, ammattitaito, kuljetuskalusto ja näistä huolimatta palvelun edullisuus on enemmän kuin kohdallaan tässä firmassa, joten jos olette muuttofirmaa vailla, uskallan suositella!

Nyt se sitten alkaa, elämä Jovelassa. Alussa on kiireisiä viikkoja kun pitää saada salia rymsteerattua ja pian sitten jo tupakin tyhjennetään lattiaremppaa varten. Blogi jatkaa kanssamme tällä matkalla. Nyt sitten katsotaan miten käy kun kaksi kaupunkilaista muuttaa maalle ja yrittää tehdä omin käsin jotain olemisensa eteen!

Jovelan Johanna


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Viimeistä ja ensimmäistä kertaa

Nyt se sitten on ohi, viikottainen eestaas ajelu. Tänään palasimme viimeistä kertaa Jovelasta viikonloppureissulta.

Viikonloppuna olikin sitten sitä tohinaa, viimeisiä ja ensimmäisiä täynnä. Ensinnäkin otin sen ensimmäisen askeleen kohti omavaraisempaa elämää tai ainakin pyrkimystä siihen suuntaan. Mitään takeita kun ei ainakaan ensikertalaisella ole. Kävimme siis hakemassa lauantaina muovilaatikoita esikasvatuslootiksi erilaisille syötäville. Ihan ensin multiin pääsi tupaan jäävät valkosipulit punaisissa ruukuissaan. Näitä kasvattelen ihan valkosipuliruohosipuliksi.



Sitten alkoi varsinainen urakka. Ensimmäisessä satsissa siemeniä meni esikasvatuslaatikoihin 9 laatikon edestä a' 12 purkkia per laatikko.



Nuo pienet muovilaatikot (Biltema) ovat valtavan käteviä. Ne ovat edullisia ja homma pysyy siistinä. Esikasvatuspurkkeja on helppo siirrellä, kastella ja kansi luo hyvät olosuhteet taimille kasvaa, sillä laatikon sisällä on lämmintä ja kosteaa kuin kasvihuoneessa.



Kuvassa näkyy 7 kasvatuslaatikkoa (kussakin 12 purkkia), mutta niitä on tällä hetkellä Jovelan tuvassa yhteensä 9 laatikollista ja lisää on tiedossa. Jovelassa on vaan juuri nyt sellainen kaaos, kun kaikki ne esimuuttokuormissa nähdyt lootat on siirretty talolle, ettei enemmälle ollut vielä tilaa. Ensi viikolla pistelen sitten lisää siemeniä purkkeihin.

Alemmassa kuvassa näkyykin sitten sitä muutonaluskaaosta!


Joka taso on väärällään tavaraa ja lootaa!



Sillä aikaa kun emäntä tökki siemeniä multaan, isäntä otti ja maalasi salin katon Uulan petroolimaalilla. Välikatossa oli ikävät tahrat vesivahingon ajalta. Itse vahingosta on jo vuosia, katto korjattu ja vuotokohta on kuivanut kauan sitten, mutta jäljet olivat jäljellä. Vaan ei ole enää. Ennen ja jälkeen kuva näyttää tältä (jälkeen kuvan kiiltokohdat ovat kuvaushetkellä vielä kuivumatonta maalia):



Ensimmäistä kertaa sali on tyhjä. Tai oli hetken. Nyt siellä on palli, imuri, maalipurkki ja seinäpaperiliimapurkki. Tyhjä se kuitenkin on kaikesta siitä muusta: iso peili, uusi ulko-ovi, vanhoja sisäovia, huokolevyjä, mööpeleitä ja remppatavaraa. Iso kiitos tästä kuuluu naapurivaaran naapureillemme, jotka tulivat hätiin avustamaan isäntää kantohommissa. Kiitos! Tämä on toivottavasti myös viimeinen kerta kun tämä näkymä on katsottavissa, sillä jo viikonloppuna alkaa seinien paperointi. Saamme avuksi ihanan ystävämme, jonka kanssa saamme viettää ensimmäiset päivät Jovelan asukkaina.



Tässä sitä nyt sitten ollaan, kaikuvassa nykykodissa. 4 vuorokautta aikaa pakata firman varasto ja loput tavarat, pestä verhot, divaanien ja ruokatuolien pääliset ja tyhjentää kellarista viimeiset tavarat. Sunnuntaina tai maanantaina emme enää palaa tänne, kuten yleensä. Seuraava matka Jovelaan on pysyvä.

Tämä oli viimeinen kerta. Seuraavan kerran kun luette tästä blogista jotain uutta, se kertonee meidän ja muuttoporukkamme lähteneen matkaan tai saapuneen perille.

Nyt se sitten ihan oikeasti alkaa, melkein! Ja kevätkin on niin vahvasti läsnä. Lauantaina kuulin kurjet, isäntä ihmetteli auton takalasilla lämmittelevää ampiaista, tuvassa inisi ensimmäinen hyttynen ja Turun moottoritien laita oli tänään aamulla keltaisten leskenlehtien pilkuttama. 

Ihanaa maaliskuun keväistä loppua teille kaikille siellä:)


Jovelan Johanna

torstai 20. maaliskuuta 2014

Lähdön tunnelmia II

8 päivää muuttoon. 8 aamua, joista kolmena herään Jovelassa. Jos tämä olisi äänitallenne, sanat kaikuisivat, sillä täällä kaikuu. Ei ole mattoja, seinät ovat paljaina, huonekalut pitkälti purettuina ja nurkkaan rontattuina. Nykykodissa näyttää tältä.


Ei tuolla paljoa enää kokkailla. Kaapit ovat tyhjinä, pari kupposta ja lautasta on enää jäljellä. Pikkutasolla on juuri pestynä Jovelan tupaaan lähtevät yrttipurkit.


Pantry/Skafferikin on tyhjänä. Tai on siellä yksi punainen pata vielä hetken. Mutta ei ole enää ruokaa ruokakaapissa. Lasiovien takana on tyhjiä hyllyjä.  Käytävän päässä nököttää jätesäkki. Hylättyjen tavaroiden surkea kohtalo.



Olohuoneessa on lähettämö. Pakattua ja purettua. Nurkkaan ajettua. 



Tuolla ei enää kokoonnuta syömään. Ei kahden, ei porukalla. Tuolit odottavat riisumista päälisistään, jotka menevät valkaisuun ja pesuun ennen uuteen kotiin pääsyä. Divaanilla sentään voi vielä lojua katsellen paljaita seiniä. Tai tehden töitä, sillä työhuone on..


Melkein tyhjä! Poissa on 1,5x1,5 metrinen työpöytäsaareke, kaapit, kaikki. Jäljellä on arkistolaatikosto, muutama loppusijoitusta odottava tavara ja pino laatikoita. Tässä huoneessa ei enää tehdä töitä.



Onneksi huomenna on taas lähtö Jovelaan. Tässä huushollissa alkaa olla mälsää. Muuttoviikko onkin sitten sellaista tohinaa, ettei ole väliä millaista täällä on. Kunhan on pakattu ja sortimentattu. 

Sitten vaan odotellaan muuttoauton saapumista. 8 aamua tästä päivästä. Enää 8 aamua!

Jovelan Johanna