maanantai 20. huhtikuuta 2015

Kotivaratesti 2

Tein ensimmäistä kertaa kotivaratestin elokuussa 2014 ja sen jälkeen muutamakin on pyytänyt, että olisin kirjoittanut aiheesta hieman enemmän ja kertonut miten testiaikana ruokapuoli eroaa arjesta (vai eroaako?). Kotivara-aiheisia postauksiamme löytyy täältä ja edellisen kotivaratestauksen oma postaus täältä. Viime viikolla Jovelassa pidettiin kotivaratestiviikkoa, joten kirjoitan nyt hieman enemmän tästä aiheesta.



Mikä kotivara?

Kotivaraksi kutsutaan sitä arkitarpeiden määrää, joka kotitaloudesta löytyy ns. pahan päivän varalle. Kotivara on ennen ollut luontainen osa elämää, sillä kaikkea ei aina ole ollut saatavilla ja toisaalta omavaraisemman elämisen aikaan omatuotantoa piti säilöä vaikkapa talvea varten. Kotivaralle on olemassa erilaisia viranomaissuosituksia, jotka mielestääni kuitenkin ovat kovin pieniä.




Patakaapin päällä on purkkeja kyljellään täynnä arkikäytössä kuluvia yleistarpeita. Niitä on kätevää täyttää kulutuksen mukaan ruokakomeron varastosta.

Miksi kotivara?


Kotivara on yksi keino varautua tilanteeseen, jossa tavallisten arkisten tarpeiden tyydyttämiseen tarvittavien tuotteiden saanti keskeytyy tai loppuu. Tällaisia tilanteita laajassa mittakaavassa ovat tietenkin sodat tai muut vakavat poikkeustilanteet, mutta pelkästään kaupan tai kuljetusalaa koskeva lakko, pidempiaikaiset sähkökatkokset, tuotannolliset ongelmat, tuontiin liittyvät katkokset, tuontituotteiden valmistajamaassa tapahtuvat poikkeustilanteet tai muut yllättävät tapahtumat, vaikkapa henkilökohtaisen taloustilanteen muutos ajavat meidät tilanteeseen, jossa tyhjästä on paha nyhjäistä. Kotivara on myös oiva keino säästää rahaa, sillä kerralla suurempien erien ostaminen tarjouksia hyödytäen on taloudellista omavaraisesta tuotannosta puhumattakaan. Hamstraamisesta ei ole kyse. Elintarvikkeita ja tuotteita käytetään kronologisessa järjestyksessä siten, ettei mitään mene hukkaan, kaikkea on vaan enemmän, kuin välitön tarve vaatisi. Taloudellisuus näkyy myös siinä, ettei elintarvikkeita tarvitse ostaa kertakäyttöä varten "mitäs tänään syötäisiin" -periaatteella.




Kuvassa saarekkeen vetolaatikoissa pidettäviä jokapäiväisiä tarpeita.

Mikä kotivaratesti?


Kotivaratestin tarkoitus on testata miten oma kotitalous kestäisi tilanteen, jossa viikkoon ei voi ostaa mitään ja kertoa se testin jälkeen niin monta kertaa, kuin oma kotitalous pystyisi testin toistamaan (ei välttämättä ihan samoilla aineksilla). Näin syntyy käsitys siitä, kuinka kauan oma kotitalous kykenee ruokkimaan jäsenensä (edes hengenpitiminä) ja huolehtimaan arkisten asioiden sujuvuudesta jos varastoa ei voisi täydentää. Kotivaratestin aikana toki voi ostaakin jotain olellista, sillä tarkoitus on hahmottaa sitä tarvetta. Kotivaratestin aikana ei mielestäni ole järkevää vetää purkkihernekeittoa viikon ja todeta, että hengissä selvittiin. Myös sellaisia survival -henkisiä, jopa kuukauden kestoisia kotivaratestejä kyllä tehdään, mutta me emme.

Meidän kotivaratesti yksnkertaisuudessaan mittaa kuinka monta ateriaa nykyisellä raaka-ainemäärällä pystyttäisiin tekemään ja riittäisikö raaka-aineita yksinkertaisiin aamiaisiinkin.


Meillä kotivaratesti pyrkii siihen, että mahdollisimman tavanomainen elämämme olisi mahdollista mahdollisimman pitkään poikkeustilanteista huolimatta. Mikäli poikkeustilanne kestäisi viikkoja tai kuukausia, tilanne olisi toki toinen ja etenkin ruoan osalta joutuisi pärjäämään eri tavalla. Kolmas vaihtoehto kotivaratestaukselle on kirjata ylös kaikki, mitä viikon tai kahden aikana tulee käytettyä. Pidän sitä hieman hankalana, joten emme tuotakaan ole tehneet. Neljännen vaihtoehdon testaajat yhdistävät tuon meidän käyttämän testimuodon yhdistämällä siihen ruokasäännöstelyn aikana käytössä olleet hankintamahdollisuudet.


Lisää saarekkeen vetolaatikoissa pidettäviä käyttötarpeita, joita täydennetään ruokakomerosta edellisen loppuessa.

Jovelan kotivara


Meillä on aina hyvä valikoima lääkkeitä, joita tulee käytettyä yleensäkin, vaikka kumpikaan meistä ei syö säännöllisesti mitään lääkettä. Lähinnä kotivarassa siis on särkylääkkeitä (selkäsairaus, taipumus sappikohtauksiin, tosin harvoin), mutta myös sellaisia, joita ei välttämättä tarvitse koskaan (esimerkiksi ripulilääke - la ja su lähin apteekki 20 km) ja tietenkin hyvä ensiaputarpeisto.

Meillä on myös laaja varasto kynttilöitä ja pattereita sekä hyvä varavarasto polttopuuta (päälämmitysmuoto) sekä petroolia ja biotakan polttoainetta (varalämmittimet).

Kotivaraan kuuluu myös hyvä varasto hygieniatuotteita wc-paperista hammastahnaan (ja meillä on valmius tehdä pesuainetta itsekin) sekä juomavettä, koska porakaivomme vettä ei vielä voi juoda sellaisenaan.

Kotivaraan on hyvä kuulua myös hieman käteistä rahaa, niin meilläkin. Kunnon myrsky tai muu häiriötila voi sammuttaa Otto -automaatit ja pimentää kassa- ja maksupäätteet. Tällöin käteinen on ainoa mahdollisuus lisähankinnoille.



Kuvassa ruokakomeromme etuosa. "Ryynihyllyä" ei näy lainkaan, mutta se on lattiasta kattoon ylettyvä kapeahko hylly, jonka jokaisella tasolla on kannellinen muovilaatikko täynnä erilaisia pastoja, riisiä ja puuroriisiä sekä jauhoja.

En tähän ihan kaikkea nyt ala listaamaan, mutta elintarvikkeista meillä ruokakomerossa (pieni huone) on parin kuukauden edestä pastaa, riisiä, nuudeleita (myös valmispakkauksia) puuroriisiä, kaurahiutaleita, jauhoja, kuivahiivaa ja muita peruselintarvikkeita. Lisäksi erilaisia säilykkeitä itse tehdyistä pikkelsseistä tölkkisäilykkeisiin (hedelmiä, tonnikalaa, kinkkua, kalkkunaa, muuta kalaa, etanoita, hernekeittoa, maissia, papuja, oliiveja ja muita vihanneksia - sellaisia joita tulee käytettyä muutenkin). Kotivaraan kuuluu myös erilaisia mausteita, lihaliemikuutioita, maustajia ja maustekastikkeita, ketsuppia, sinappia, majoneesia jne ja tietenkin öljyä. Maitojauhetta, kondensoitua maitoa, sokeria, hunajaa, siirappia, teetä, kahvia, kaakaota, suolaa, etikkaa - näitä on parin kuukauden varasto. 



mm. tällaista murkinaa ruokavarastostamme löytyy. Kaikki ei mahdu kuvaan.

Jääkaapissa on yleensä fetaa ja halloumia, jotka säilyvät pitkään. Lisäksi yleensä iso juusto tai kaksi ja valmius tehdä itse juustoa maitojauheesta (mikäli maitoa ei ole). Lihaa (kalaa, äyriäisiä, kanaa, nautaa, possua, ankkaa, jauhelihaa, leikkeleitä ja makkaraa) löytyy yleensä aina pakkasesta parin kuukauden edestä. Koirien ruokaa ja koiranruokaraaka-aineitakin on aina pidemmäksi aikaa sekä jääkaapissa, pakkasessa että ruokakomerossa. Pakastimessa on myös marjoja ja oman sadon vihanneksia ja juureksia joko käyttökertapusseihin pakattuna, soseina tai valmiiksi tehtyinä laatikkoruokina. Osa raaka-aineista on kuivattuna. 



Osa viineistä, öljyistä ja etikoista ruokakomerossa. Viinejä meillä on varastossa siksikin, ettei kylässä ole Alkoa, mutta ruokavieraita piisaa!

Meillä on usein paljon munia, jotka säilyvät pitkään ja myöhemmin meille tulee kanoja, joten munatuotanto on osin omavaraista (jos kanat munivat). Kotivaraan kuuluu myös erilaisia mehuja, mehutiivisteitä, viinejä ja mahdollisuus tehdä itse limua ja kivennäisvettä, hilloja, hyytelöitä, marmeladia ja muita säilöttyjä lisukkeita. Meillä on myös muutama tukkulaatikko namia ja erilaisia raksuja suolatikuista popcorniin. Elintarvikevarastosta löytyy siis aivan peruselintarvikkeita ja herkkuja mutta myös valikoima raaka-aineita esimerkiksi sushia tai meksikolaisia aterioita varten.




Elintarvikevarastomme toimii hyvin. Otamme tarpeita vanhimmasta päästä ja täydennämme säännöllisesti uusilla tuotteilla. Hyödynnämme tarjoukset, ostamme enemmän kerralla, mutta harvemmin. Sekin säästää rahaa. Emme siis varsinaisesti varastoi ruokaa, vaan pidämme yllä hieman runsaanpaa ruokavarastoa, joka on jatkuvassa käytössä. Meillä on siihen tilan puolesta mahdollisuus, joten miksipäs ei! Laskisin kotivaraan myös muutaman hyödyllisen kirjan, joista saattaa hyvinkin olla apua jos kotivaralle on pidempiaikainen tarve. Tällaisia kirjoja ovat erilaiset (usein vanhat) tee se itse -opukset, kasvatus- ja luonto-oppaat, muutama sota- ja pula-ajan keittokirja ja terveydenhuoltoon liittyvä opas.



Kotivaramme, eli ruokavarastomme jakautuu 3 osaan: ruokakomero, josta täydennetään käyttöpuolelle, jääkaappi ja pakastin. Käyttöpuolella tarvittavat raaka-aineet ovat käyttöpurkeissa patakaapin päällä ja saarekkeella sekä pakkauksina saarekkeen vetolaatikoissa. Tämä on toiminut meillä todella hyvin. Tarpeet eivät unohdu minnekään kaappien perukoille ja jää siten käyttämättä. Oikeastaan pitäisi sanoa, että kotivaramme jakautuu neljään osaan sen neljännen ollen tuotantopuoli, eli tuo vasta satokauteen heräävä keittiöpuutarha. Ensimmäiset (juhannustoive)potut muuten menee multiin tänään!


Kotivaratesti 2 (3 ihmistä, 2 koiraa)

Maanantaina söimme lounasta toisaalla. Illalla testasimme ruisleivälle paistettua (ja paneroitua) purkkikinkkua oman kurkkupikkelssin kanssa, jonka päälle valutetaan hieman hunajaa. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta maku olikin yllättäen niin hyvä, että tulemme syömään tällaista huikopalaa myöhemminkin ihan maun vuoksi!

Tiistaina söimme ankkaa, duchesseperunoita, pikkelssejä ja salaattia. Pakkasen ankanrintamäärä kaipasi käyttöä, joten tiistain ruoka oli hieman juhlavaa arkiruoksi. Aamiaisella testasimme II maailmansodan aikaan amerikanmaalla suosittua banaanipannukakkua, jossa ei ole lainkaan jauhoja. Hieman oudolta kuulostava yhdistelmä jälleen: banaania, kanelia ja munaa paistettuna pannukakuksi (tosi hyvää!) jonka kanssa syödään rapeaa pekonia. Myös tämä maku oli kaikkien mieleen ja vieraamme suunnitteli komboon lisävariaatioita omaan käyttöön.

Keskiviikkoaamuna teimme tonnikalatahnaa (tonnikalaa, sitruunamehua, aromisuolaa ja majoneesia), joka maistui erinomaisen hyvältä lämpimän ruisleivän päällä. Päivän pääruokana oli pastaa, johon käytettiin tiistailta jäänyttä ankkaa ja pekonia, kaprista, valkosipulia, tomaattia, sipulia, omaa basilikaa ja mustapippuria. Carbonaramainen pasta oli hyvää!



Torstaina söimme aamupalalla samaa tonnikalatahnaa ruisleivällä. Meillä olisi ollut leikkelettäkin jääkaapissa (ja pakkasessa), mutta tonnikalatahna voitti äänestyksen. Pääruokana söimme ribsejä (pakkasesta) ja ruokaisaa pastasalaattia, jossa hyödynnettiin kaikenlaisia ruokakomeron tarpeita tuorevihannesten ja juuresten lisäksi. Lisäksi maistelimme kolmea erilaista pikkelssiä, joita tein alkusyksystä 2014 (kurkku-, kurpitsa- ja vihannespikkelssit). Illalla tein maitojauheesta uunijuustoa, jota söimme hillon kanssa. Oikein namia!

Perjantaina skippasimme aamiaisen tai oikeastaan sen sijaan kulautettiin kurkkuun puolisen litraa tuoretta hedelmämehua, jossa oli appelsiinia, ananasta ja porkkanaa. Ateriaa varten pakkasesta otettiin pihvilihaa jo torstaina. Sen kanssa söimme fetasalaattia ja viime sadosta tehtyä juureslaatikkoa. 

Lauantaina ja sunnuntaina söimme laiskotellen mitä mieli teki, sitä ja tätä. Molempina päivinä laitoimme uuden grillin kuumaksi. Isäntä grillasi possua ja minä tein salaatin. Grillattujen pihvien ja salaatin lisäksi söimme ruisleipää.

Tänään kotivaratesti päättyy. Aamupalalla söimme perunarieskaa leikkeleen ja juuston kera. Pääateriana taidan tehdä pyttipannua, johon tulee perunaa, pastaa ja grillilihaylijäämää. Pyttipannun kanssa syömme varmaan pikkelssejä.


Testin päätelmä

Jovelassa vakiintunut kotivara on riittävä noin kuukaudeksi melko normaaliin tapaan (jokin saattaa käydä vähiin, mutta täydentämättäkin ainoastaan maito ja tuoretuotteet kuten vihannekset loppuisivat - ellei ole kesä) ja kokonaisuutena kotivara on ehkäpä 2-3 kuukaudeksi riittävä (joutuisi jo miettimään mitä ja mistä tekee olettaen, ettei kertakaikkiaan mitään täydennysmahdollisuutta olisi).

Lyhyesti, kotivaramme riittää maksimissaan 80-90 jonkinlaiseen ateriaan ilman täydennystä tai pienellä täydennyksellä, kuten järvikalalla.


Kesäaikaan tilanne olisi toki miellyttävämpi, kun omavaraisuusaste on parempi. 2 kasvihuonetta ja keittiöpuutarha noin muutenkin tuottavat paljon syötävää, ellei sää sitten ole sellainen, ettei mikään kasva kunnolla tai tuhoutuu. Sellaisessa tilanteessa varmaan yrittäisimme pelastaa mitä pelastettavissa on ja kantaa ainakin osan vihanneksista sisälle jatkamaan kasvukauttaan.



Tämä saattaa nyt kuulostaa pirujen maalaamisesta seinille, mutta ei se niin vakavaa ole. Mitään kauhukuvia ei ole tarpeen kehitellä tai edes pohtia, mutta kun on edes jonkinlainen hätävara - tässä tapauksessa ihan oikeasti toimiva järjestelmä, asialle ei tarvitse uhrata ajatuksiaan. Toisaalta tällaiset leikit ovat ihan kivoja. Tulee testattua uusia juttuja, erilaisia menetelmiä (kesällä aion kokeilla mm. aurinkokypsytystä) ja pohdittua monemoisia hyödyllisiä asioita. Kaupan päälle saa tuta, että sitähän voisi pärjätäkin tovin vaikka kakka iskisikin tuulettimeen, eikä pääsisi edes nettiin rääkymään miten huonosti yhteiskunta meidät liristä pelastaakaan ;) Ja kuten aiemminkin sanoin, näinhän sitä luontaisesti ennenkin elettiin, varautumalla ja katsomalla huomiseen Yolotuksen sijaan.

Viikolla vieraanamme ollut ystävä on jo aiemmin todennut, ettei Jovelan kaltaisessa taloudessa välttämättä edes huomaisi mitään kotivaratestiä, ellei tietäisi ja että kokkaavalle ihmiselle (kuten miespuolinen ystävämme on) on mukavaa, kun voi edellisenä päivänä kurkata pakkaseen, avata ruokakomeron oven, astua sisälle, tutkailla hyllyjä kuin pienessä puodissa ja pohtia mitähän sitä huomenna valmistaisi ja mennä sen mukaan. Paljon hauskempaa kuin tiuhaan kaupassa ramppaaminen ateria tai kaksi kerrallaan ja jos herkkuhammasta alkaa kolottamaan, sen kun narauttaa oven taas auki ja ojentaa kätensä.

Toimii!


Lämmintä viikkoa toivotellen

Jovelan Johanna

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Muutama vinkki

Niin on ollut kolea viikonloppu ja jotenkin mälsistynyt olo, ettei olla mitään sen kummempaa tehty. Ajattelin kuitenkin laittaa pari vinkkiä jakoon jos vaikka jollekin siellä olisi näistä iloa.

Kävimme eilen ajelemassa lähialueella tutkailemassa mitä minkin tien varrelta löytyy. Sellainen on mukavaa puuhaa. Tämä seutu lähialueineenhan ei ole meille entuudestaan tuttu. Aikamme seikkailtuamme päädyimme Maskuun ja päätimme käydä Tokmannissa katsomassa grillejä. Tokmannin puutarhapuolella tein mielestäni hyvän löydön. Olen jo tovin ajatellut, että Gerdan kukkaniityn rajaksi pitäisi saada jonkinlainen reunusnauha sora-alueen ja kukkaniittyalueen väliin. Puista olin miettinyt. Tokmannin puutarhapuolelta sitten löytyi rajaukseen sopivaa puista reunusnauhaa kohtuuhinnalla.


15 cm korkea ja 2 metriä pitkä reunanauha maksoi vain 5,-

 


Tässä hieman mallailtiin. Reunukselle tehdään taustatuet, kepit, jotka kiinnitetään reunukseen ja upotetaan maahan.


Tokmannilla oli myös leveämpää mallia tarjolla. Nämä kasvihuoneen lattiaksi päätyneet ovat 50 cm leveitä ja 2 metriä pitkiä, mutta narukiinnityksen vuoksi niitä voi lyhentää haluamaansa mittaan. Hintaa tällaisilla lankkumatoilla oli 10,- eli meidän kasvihuoneisiin saatiin tassuttelulattiat 20,-/ kasvihuone. Leikkasimme rullasta kolmen rivin verran lankkumattoa.

 
Toinen vinkki sitten liittyy sadeveteen. Olen tutkaillut sopivia saaveja meille sadevettä varten. Joka paikassa tuntuu olevan kirkkaan vihreää saavia, enkä pidä siitä. Mieluiten olisin meille halunnut kauniit puutynnyrit, mutta juuri nyt ei ole järkevää investoida tonnia moisiin. Löyisin sitten hintavertailuna edullisimmin mustat saavit Tuontitukusta, josta kuluttajakin voi tilata tuotteita.


Nyt on 150 litraiset saavit jokaisella nurkalla taloa. Samasta paikasta tilattiin myös tuollaiset kätevät suojat saaveille (8,90). Tiuha verkko estää roskien (sekä linnunpoikasten ja hiirien) päätymisen veteen ja koska reunusta kiertää painava vaijeri, suoja ei lentele tuulen mukana pitkin pihaa.



Meillä oli ajatuksena puuhata sitä ja tätä tänä viikonloppuna, mutta laiskuus iski. Ollaan grillattu, saunottu, lorvittu ja oltu tuota lähiseutuseikkailua lukuunottamatta tekemättä mitään. Päivä se on huomennakin ja sen jälkeenkin. Ei tekemiset katoa. Sen verran jos tästä saisin köpöttimiä liikkeelle, että istuttaisin kurkut kasvatuskasseihinsa. Jos sen verran, heti kun ollaan grillattu taas!

Ps. Tämä viikko ollaan menty kotivaratestin hengessä. Edellisen testin jälkeen sain muutamia pyyntöjä kirjoittaa aiheesta enemmän, joten kerronpa siitä sitten ensi viikolla.

Reporankana

Jovelan Johanna

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kahden kasvihuoneen tuleminen

Kasvihuoneeksi kelpaamaton lähti eilen, korvaajat saapuivat viime viikolla. Yhden suuremman sijaan meillä on nyt kaksi pienempää kasvihuonetta. Ne eivät yhteenlaskettunakaan ole yhtä suuria kuin se ensin tilattu, mutta näillä mennään. Ainakin meillä nyt on kasvihuone(et)! Vihdoin!

Ensimmäinen kasvihuone on syreenikaaren luona. Tämä kasvihuone on myös fiilistelyä varten, sadepäivien pihakahvila, tomaattien, ananaskirsikoiden, joidenkin yrttien ja kausimansikoiden koti. Näin alussa siellä on vähän kaikkea odottelemassa jatkosijoitusta ja ne tomaatit ovat laidastaan vielä sisällä.



Kasvihuoneen edustalla on sykerölle kiedottuja muratteja. Ne ovat viime keväänä olleet pikkuruisia taimia, jotka siskoni istutti äitimme parvekkeelle ja jotka äidin poismenon jälkeen pelastettiin pakkasilta Jovelaan. Muratit eivät jää tuohon. Ne kaipaavat korkeampaa alustaa itselleen koska rönsyt ovat jo rapian metrin mittaisia, mutta sainpas ne salista ulos.


Osa siemenistä kasvatetuista taimista pääsi jo kasvihuoneeseen. Ensimmäiset kaffeetkin kasvihuoneella on juotu. Kovin lämmin tuolla sisällä on, hyvinkin +20 astetta ja enemmänkin jos aurinko paistaa. Yöllä kasvihuoneessa pidetään kasvihuonelämmitintä, joka toimii petroolilla.



Vasemmalla jo komeaan mittaan kasvanut ananaskirsikka, joka saa tällä viikolla itselleen ison ruukun. Vanhassa pesuvadissa ja kannussa kasvaa kaunsimansikkaa. Sininen muovi on Ikean kassi, lainaidea siskoltani, joka teki äidin parvekeistutukset aina Ikean kasseihin. Valtavan kätevää kun syksyllä mullat voi vaan kantaa kassissaan ulos.


Taaimmaisessa ruukussa on niitä hauskoja vesimeloniretiisejä, joiden kuori on limenvihreä ja sisus pinkkiä ja valkoista. Oikealla kasvaa korumaissia, niitä kauniin pastellisia syötäviä maisseja, jotka tilasin siemeninä Jenkeistä. Korumaissia on toisella puolella kasvihuonetta vielä toinen suuri ruukullinen.


Lilaa hernettä ja muuta mutusteltavaa odottamassa maamultaan pääsyä.


Toinen kasvihuone on kiesitallin päädyssä. Tuohon kohtaan piti sen suuremmankin kasvihuoneen tulla. Suojainen, lämmin ja valoisa paikka lienee hyvä kurkuille ja meloneille sun muille tähän kasvihuoneeseen tuleville taimille.



Tässä kasvihuoneessa on tasoina kaksi Ikean Hyllis -hyllyä. Laitoin ne lappeelleen, koska pystyyn ne eivät mahtuisi ja tähän liittyy ihan ideakin. Tasojen rungoiksi nuo ovat juuri sopivat, päälle laitetaan muutama lankku tasolevyksi. Halvatkin nuo ovat kasvihuonehyllyiksi/tasoiksi, yksi hylly maksaa 9,99 ja materiaali kestää säätä kuin säätä. Meillä siis oli näitä kaksi kappaletta ylimääräisenä. 




Juuri nyt tuolla on laatikoita miten sattuu. Ensin tuomme taimet laatikoihin odottamaan istutusta. Se varsinainen idea sitten on se, että istutan kurkut kestokasseihin, laitan kassin pohjalle muutaman reiän, hieman soraa ja jotain rikkinäisiä tiilenpaloja joiden päälle laitetaan multaa. Kasseihin tulee korkeutta kasvavia taimia. 

Koska näiden hyllyjen reunat ovat avoimet - hylly on siis vaan kehikko, jossa on hyllylevyt - hyllyjen rakenne luo tavallaan jokaiselle kasvatettavalle oman päältä avoimen loosin. Siinä vaiheessa tietenkin laatikot otetaan pois tuosta päältä. Nuo K-kaupan Vallila -kestokassit ovat presiis sopivia lokeroihin.


Toinen hylly tulee korkeiden kasvatuskehikoiksi ja toiseen jää laatikot päälle. Alalooseihin laitetaan melonit ja laatikoihin niiden päälle jotain muuta. Toisella seinustalla on juuri sopiva tila niille laatikoille, jotka otetaan tuolta kehikon päältä pois.



Tällä viikolla Jovelassa on vieraita aina perjantain iltapäivään saakka, joten palaan takaisin leipätyön ja muiden puuhien äärelle. Jos vaikka illalla ehtisi taas tulla blogikierrokselle ihmettelemään mitä teille muille siellä kuuluu :)

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Taivaanrannan liekki

Eilen illalla, juuri ennen hämärän laskeutumista kurkkasin ikkunasta ulos. Jokin oli kiinnittänyt huomion. Horisontissa näytti olevan vertikaalinen taivaanrannan liekki.




Meistä kumpikaan ei koskaan ole moista nähnyt.  Sateenkaari ilman kaarta maakosketuksella. Taivaanrannan liekki.

Skandinaavisessa mytologiassa sateenkaari oli silta jumalten maailmasta ihmisten luo. Saduissa sateenkaaren juurelta löytyy aarre. Tarinoita on varmasti synnyttänyt tämän kaltaiset näkymät.



Jovelassa olemme nähneet kerran myös täydellisen Aleksanterin vyön, eli kaksi rinnakkaista sateenkaarta, joiden värit ovat toisiinsa nähden vastakkaiset ja kerran täydellisen kupolisateenkaaren. Jostain syystä juuri tälle kohdalle syntyy hienoja sateenkaaria. Tällä kertaa sateenkaari piirtyi voimakkaana valoraapaisuna horisonttiin, jossa se hehkui tovin näyttämättä kaartansa kokonaan, mutta tuo pysty valojuova oli kyllä hieno ja suuri!




Mystinen ilta. Taivas samaan aikaan hehkui ja punersi lilasta oranssiin. Kunnollinen pimeä tuli vasta puoli kymmenen aikaan illalla. Olisipa mahtavaa jos sateenkaaret näkyisivät myös yöllä.




Sateenkaari symboloi toivoa. Toivotaan siis, että se tuli kertomaan hyvistä ajoista ja mukavasta alkavasta viikosta.


Jovelan Johanna

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Rytölästä etupihaksi 2013-2015

35 tonnia soraa alkaa olla levitettynä pihalle. Ajattelin tehdä pienen postauksen tästä etupihan muutoksesta nyt, kun olemme päässeet tähän vaiheeseen. Etupihan eri alueet on nyt rajattu ja sorattu. Onhan se aika kova homma lapioida kottikärryllinen kerrallaan soraa ja levittää se käsivoimin pitkin pihaa, mutta ehdottomasti vaivan väärti. Tässä tilanne tänään 12.4.2015, aamulla klo 08:00. Paljas kanvaasi, voisi sanoa. Pian alkaa elävöittäminen.



Tilanne 2 vuotta sitten oli hieman toinen. Tässä kuvassa tuota aluetta on jo raivattu. Siitä on kaadettu 2 suurta puuta (kuusi ja mänty, pölleinä takana) ja raivattu läpitunkematon pusikko.




Hieman toisesta vinkkelistä tänään..




.. tuon huvimajan kohdalla näytti tältä alkukeväällä 2013. Puut on juuri kaadettu. Pöllien takana näkyvä ryteikkö on nykyään Gerdan kukkaniitty.




Kesällä 2013 samalla kohdalla oli salaisen puutarhan lumoa, mutta edelleen ryteikköä, joka ei toimi kotipihana. Sääret naarmuilla sai kompuroida. Etupiha oli myös kovin synkkä, koska valo ei juurikaan päässyt läpi ja iltaisin ryteiköt houkuttelivat paljon itikoita herkuttelemaan ihmisihoille. Huvimajan oikealta puolelta nousi läpikulkematon ryteikkömuuri.




Nyt huvimajakohta on tällainen.




Ja tuo kuolleen omppupuun kohta tällainen. Kuvakaverina syreenisilmuseurantaa.




Näkymä päätalon ovelta Gerdan ja tien suuntaan. 2 viikkoa sitten Gerdan edustalla näytti tältä..




.. mutta keväällä 2013 koko Gerdaa ei meinannut nähdä edes alkukeväästä. Kesällä sitä ei näkynyt lainkaan. Nuo puskat olivat syreeniä.


12.4.2015 sama alue. Kun vertaa tätä ja yllä olevaa kuvaa näyttää siltä, että Gerdan vasemmalle puolelle on kasvanut suuri puu. Se näkyy ylemmässä kuvassa, mutta melkein maastoutuneena ryteikköön. Puu on vanha saarni, talon pihapuu, eli ns. pyhä puu, joka suomalaisilla pihoilla yleensä oli pihlaja. Jovelassa se on saarni, skandinaavisen mytologian Yggdrasil, maailmanpuu. Saarni on myös yleisin puu Jovelassa.




Gerdan (pikkurakennus nimetty talon alkuperäisen isäntäparin tyttären mukaan) vasemmalla puolella, tuosta puusuojasta alkaen on kukkaniitty. Se on 3-vuotisprojekti, jonka tarkoituksena on houkutella pihalle mehiläisiä (pölyttämään) ja perhosia (ihastuttamaan). Kukkaniityllä kasvaa mm. unikkoa. 


Kuva Gerdan kukkaniitystä kesällä 2014 (kylvetty keväällä 2014).

 
Tämä kuva on 2 viikkoa sitten otettu.


Keväällä 2013 tuossa ei ollut kukkaa eikä niittyä. Ryteikköä oli niidenkin edestä.




12.04.2015 aamulla. Gerdan edusta on sorattu ja kukkaniittyalue on rajattu. Tällä hetkellä kaikki näyttää hieman valjulta, mutta kunhan luonto pääsee vauhtiin, tämäkin näkymä saattaa muuttua oikein viehättäväksi kukkineen kaikkineen.




Soraa levitettiin myös talon päätyihin poluiksi, saunapolulle ja tulevien kasvihuoneiden alle. Ensimmäinen kasvihuone tulee tuohon kiven ja kiesitallipäädyn väliin paikkaan, jonne se suurempi kasvihuonekin olisi tullut.




Toinen kasvihuone menee syreenikaaren luo. Sen sisälle tulee 2 pientä penkkiä ja pieni pöytä, jotta voimme ne kaffeet juoda katon alla keittiöpuutarhassa. Paljon muuta siihen kasvihuoneeseen ei taida mahtuakaan, mutta metsämansikat, ananaskirsikat ja muutama tomaatti sinne ainakin mahtunee. Muut saavat sitten tehdä sopusijaa kiesitallin nurkan kasvihuoneessa.




Kasvihuoneiden kasaaminen alkaa tänään. Eilisen upean lämpimän päivän (mittari näytti +17 parhaimmillaan aurinkoisella puolella pihaa) jälkeen tämän sunnuntai on alkanut yhtä aurinkoisena, mutta viileämpänä. Tälle päivälle luvataan 9-10 astetta, mutta iltapäivästä alkaen sateista, joten kasvihuonekasaamo tehdään sisälle. Onhan tuolla tuvassa lattiametriä sen verran, että seinät ja kattopalat voi koota valmiiksi elementeiksi siellä ja hoitaa sitten itse kasaamisen pihan puolella ensi viikolla.

Laitetaanpa tähän loppuun vielä viime keväänä alkanut "tunnista taimi!" -kuva. Kiitos teidän, tuo Gerdan kukkaniityllä herännyt kukka on tunnistettu. Rikkaruohoksi luulin, mutta kyseessä on moniniminen Rönsyakankaali/Rentoakankaali/Akanhuuli.

1. kuvassa se näkyy tummempina läntteinä pitkin Gerdan kukkaniittyä. Ilmeisen nopea leviämään, koska viime kesänä en muista sitä nähneeni.




Noin! Soraprojekti on melkein ohi, vain yksi pieni kohta on vailla soraa, sillä siinä on pieni este, jonka siirtoon tarvitaan kaveriapua. Seuraavaksi sitten ne kasvihuoneet ja ensi viikon viikonloppuna hieman lisää raivausta ja siistimistä keittiöpuutarhan puolella. Pihahommat pitäisi saada tämän vuoden tärkeiden osalta tehtyä tämän kuun aikana, koska ensi kuussa odotellaan sitä sopivaa julkisivumaalaussäätä.


Pohdittua

Olen lukenut muutamia aikalaiskirjoja tai Jovelan kulta-aikaan (rakennettu 1868) liittyviä kirjoja ja entisenä psykan työntekijänä olen huomannut erään merkittävän seikan. Vaikka ihmisillä ei ollut paljoa - muuta kuin paljon työtä ja puuhaa - he olivat kokolailla tyytyväisiä. En mitenkään aliarvioi tämän päivän kärsimyksiä, kansantautiamme masennusta, alakuloa, syrjäytymistä ja kaikkea sellaista mikä tekee elämästä mollivoittoisen, mutta ennen ei ollut aikaa olla niin pettynyt elämäänsä. Ihmiset eivät pääsääntöisesti olleet masentuneita tai syrjäytyneitä. Noin pääsääntöisesti ihmisillä myös oli paikkansa ja tarkoituksensa. Oli paljon tekemistä ihan luontaisesti. Tekemistä ei tarvinnut sen kummemmin keksiä, eikä taatusti ainakaan maksaa siitä, että sai lihansa liikkeelle. Entisenä psykan puolen hoitsuna en voi kuin ajatella, että meidän ongelmamme ovat pitkälti sitä, että yhteisöllinen turvaverkosto on purettu, eikä elektronisista syrjäyttäjistä ole tarjoamaan riittävästi korviketta. Olemme tehneet elämästä hieman liian helpon ja siten hiton toimimattoman monella tapaa. Monelta puuttuu suunta, merkitys ja tarkoitus. On liian paljon aikaa pohtia sitä miten epätyydyttävää elämä on.  Ennen oli myös keneltä kysyä jos ei valmiiksi oltu kerrottu. Nykyäänhän ei voi enää asiakaspalveluihinkaan soittaa käymättä jonkinlaista esileikkiä automaattisen vastaajan kanssa.. paina 1 jos sitä ja 2 jos tätä tai jos valmiiksipuhutut ei riitä, niin odota kunnes joku ehtii vastata..

Elämässä on aina jotain, mistä olla tyytymätön ja paljon mistä ahdistua. On asioita, jotka tekevät meistä tyytymättömiä tai suorastaan onnettomia, koska meillä on liikaa aikaa ajatella asioita omassa päässämme yssiksemme ja tietenkin asioita, jotka ahdistavat ja aiheuttavat huolta oli niitä aikaa pohtia tai ei, halusit tai et, tilasitko vai et. Joskus ne harmit tulee itse tilattua, eikä ymmärrä tai jaksa muuttaa tilannettaan. Ja me oletamme aivan liikaa asioiden olevan jotain, tulevan joksikin. Meillä on niin tiiviit mielikuvat etukäteen, että kaikki sitä vähempi ei ole juuri mitään.

Olen huomannut, että näihin tehoaa erinomaisen hyvin kun lakkaa ajattelemasta liikaa sellaista, mihin ei juuri silloin löydy ratkaisua ja joskus tekee vaan, ihmettelee mitä sitten syntyykään. Olen sitä mieltä, että tällainen maalaiselämä on erinomainen mielenterveyslääke. Ei täällä ehdi olla kokoaika-ahdistunut ja kun ummikkona lähtee puuhaamaan, tulee jotain oppineeksi, jopa saavuttaneeksi, eikä siinä sitten niin huuli lurpallaan voi olla. Unikin tulee pääsääntöisesti ihan itsekseen, koska illalla on niin väsynyt, ettei pää jaksa käydä yksinpuhelua itsensä kanssa. Pilke silmäkulmassa sanon, vaikkakin vakavan aiheen tiimoilla, että me emme ole niinkään masetunteita, vaan tylsistyneitä ja pamien sijaan..

..otetaan 35 tonnia soraa, kottikärryt, lapio ja rautaharava.. 


Voikaa hyvin siellä tahoillanne :)



Jovelan Johanna