jovela

jovela

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Esittelyssä isännän tuleva valtakunta, the pajapuoti

Tästä sitä taas mennään. Vuorossa on nyt entinen, vuonna 1912 rakennettu kanala-lampola, joka on rakenteellisesti jaettu kahteen osaan. Taaemmassa osassa on ollut kanala ja ehkäpä lampaita tai muita eläimiä, sillä eläintilakin on selkeästi kahteen osaan jaettu. Kanojen puolella on vieläkin vanhat pesälaatikot seinillä. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt siellä ja kanat vaan lentäneet tiehensä koskaan palaamatta. Toinen puoli rakennuksesta on oletettavasti ollut jonkinlainen liiteri tai työtila ja sinne tulee nyt isännän valtakunta. Kanala-lampola, tuleva kanala-pajapuoti sijaitsee tonttimme toisella laidalla, sillä laidalla, jota ei ole juurikaan esitelty blogissa. Alueena se on oma, melkein suljettu pihatto, joka rajautuu verstaaseen ja osittain romahtaneeseen ja palaneeseen kiesitalliin. Tuleva paja on suunnilleen samalla linjalla kuin Villa Gerda.


Tuleva pajapuoti ja isännän työtila sijaitsee kallion päällä. Se on mielestäni viehättävä paikkana (kun se saadaan raivattua ja siistittyä) ja pajaa ajatellen kalliopohja ja -lattia on tietenkin enemmän kuin hyvä juttu! Lisäksi kallioalueella kasvaa todella kauniisti sammalta ja jäkälää. Ensi viikolla alkaa välikaton purku ja julkisivulautojen korjausvaihe. Itse rakennus on rakenteiltaan riittävän hyvässä kunnossa ja pääosin laudoituskin on yllättäen ihan ok. Lahovauriota laudoituksessa on lähinnä tuossa kulmauksessa. Seinä tulee saamaan uuden laudoituksen ja ikkunan, jotta sisällä näkee jotain. Rakennuksessa ei ole sähköjä.


Rakennus seisoo muhkeilla graniittipalkeilla. Sisähuoneessa ainoastaan yksi sisäkulmausseinä on lahovaurioinen hirsien osalta. Ne saa korjattua ja vaurio on ymmärrettävä. Hirsiväliseinän toisella puolella on ollut suuri betoninen vesiallas, josta vesi on päässyt valumaan pitkin hirsiä vuosikymmeniä. Lahoa on nyt purettu ja siihen kohtaan tehdään säästävä korjaus. Kuvassa näkyy myös kalliopohjaista lattiaa, jonka päälle vaan levitetään soraa, jotta tasoerot tasoittuvat. Uusi laudoitus tulee peittämään seinien raot. Vanha laudoitus kuitenkin jätetään näkyville sisäpuolelta, koska se on omalla tavallaan kaunis.


Noin muuten rakenteet tuntuvat olevan riittävän hyväkuntoisia, jotta korjauksia kannattaa tehdä. Ei mitään vakavaa, eikä liian hankalaa. Ei yhtään hassummin yli satavuotiaalle rakennukselle, joka on seisonut hylättynä jo kymmeniä vuosia. Tuon hirsiväliseinän takana on eläinsuojatila. Sen välikatto on liian matala ja painunut, joten välikatto puretaan kokonaan pois. Sen jälkeen molemmat puolet rakennuksesta ovat korkeita ilman välikattoja. Väliseinä saa kyllä jäädä. Rakennuksen varsinainen katto on siistissä kunnossa. Puut näyttävät pääosin terveiltä ja ehjiltä.



Yksi näkee ruman ja risan röttelön, toinen ihastelee kauniita pieniä yksityiskohtia ja korjatun lopputuloksen ennen kun korjauksia edes on aloitettu. Tai onhan tuolla toki jo aloitettu. Tilaa on raivattu, maapohjan kallio on saatu esille ja isäntä on puhkaissut seinään oviaukon uusine tukineen. Tulevan oven saranalaudatkin ovat jo paikoillaan. Olen ihastellut niitä kauniita asioita. Miten sievä onkaan pienen ikkunan syvennys näkyvine hirsneen - tuossa näen jo kauniita kukkia. Ja pienen seinäluukun luukku, jonka isäntä jätti paikoilleen uuden oviaukon viereen. Näen jo miltä tämä rakennus tulee näyttämään punaisena kuten päätalokin. Ovesta taitaa tulla musta, se sopii teemaan hyvin, pajatyötilasta kun on kysymys. Siihen kaunis kyltti, pihalle hieman kukkia, penkit ja pöytä..


Niin minä tämän näen tässä vaiheessa. Punaisen aidan piha-alueen ympärillä ja jonain päivänä ne kanatkin juoksemassa iloisesti pitkin pihaa, sillä toki se kanalapuolikin aikanaan laitellaan. Ja kaiken sen keskeltä kuuluu tasaisen iloinen pauke, kun isäntä takoo rautaa..

Ja sitä kaikkea ennen tämä rumilus, kertaalleen aikoinaan palanut, osin romahtanut, jonkun jätesäkkimuovilla vuoraama kiesitalli on purettu pois ja tilalla on pohjahirsikerroksen suojaan tehty marjala, eli puutarhamarjapensasalue.



Sellaisia täällä haaveillaan. Operaatio röttelöstä ryhdiksi alkakoon taas. Päivittelen homman edistymisestä satunnaisia kuvia tänne ennen kun tehdään isompia postauskoosteita blogiin. Ja ei kun hommiin, tuumailee tänään

Jovelan Johanna

maanantai 13. helmikuuta 2017

Pihan puolella kevään kynnyksellä

Hoidetaanpa tuo viivähtänyt arvonta pois heti ensimmäisenä. Pahoittelen, etten ehtinyt arpaista aikaisemmin, oli kyllä tarkoitus, mutta sitä sitten tapahtuu vähän kaikenlaista ja joka suuntaan ei ehdi millään. Arpaonni suosi siis Mrs. Sinn -blogin rouvaa  ja hänen nimeämänään Marttilan tilan Jonnaa! Laitattehan osoitteita tulemaan jovelassa@gmail.com jotta saamme paketit matkaan

Täällä on puuhailtu kotoisia asioita sen minkä arki ja selkä on sallinut. Selän kanssa on ollut melkoisia haasteita ja joudun nyt tässä pian käyttämään selkätukea, että saan rangan toivottavasti takaisin kohdilleen. Kuukausien istuskelu väärässä (yhdessä ja samassa) asennossa on nyt aiheuttanut sellaisia kipuja ja hankaluuksia, ettei koskaan ennen. Siksi esimerkiksi koneella istuminen on ollut pakollisten asioiden lisäksi mahdotonta. Parempaan suuntaan tilanne on jo menossa, mutta ei kivuitta. Odotan kevättä niin kovasti jo senkin vuoksi, että silloin tulee liikuttua eri tavalla. Pyllisteltyä ja ojenneltua itseään kuin huomaamattaan, kädet mullassa, kintut milloin missäkin ja muutenkin hääräiltyä pihalla kaikenlaisen pienen puuhastelun merkeissä. Lattialla pyllistelijäksi minusta ei ole, jää tekemättä, eikä taatusti tule lähdettyä aivan erikseen muualle pyllistelemään. Laiska lähtijä saattaa kyllä lähteä pällistelemään kun houkutus on oikea. Tällä viikolla oli, kutsulippujen myötä!

Kävimme tässä viikolla messuilla. Turussa oli Rakenna, sisusta ja uudista -messut. Messuilla oli aivan valtavasti näytteilleasettajia, iso osa jäi katsomattakin, koska kaikkien yritysten tarjoamat tuotteet tai palvelut eivät sovi meille tähän meidän taloomme, eikä oikeastaan ole nyt tarvetta kovinkaan monelle asialle ylipäätään. Osa jäi katsomatta, koska näytteilleasettajafirman presentaatio oli luokattoman tylsä. Anteeksi vaan, mutta jos messuille lähdetään asenteella roll up -mainos, läjä prosyyrejä ja baarijakkara, jolla notkutaan toisen pakaran varassa naama rutussa rullaamassa oman kännykän näyttöä, niin eipä tule mentyä kyselemään mitä olisi tarjolla. Näitä maailman tappiin tylsistyneitä firmojen edustajia oli paikalla hämmästyttävän paljon. Kiinnostus näkyi jo presentaatiosta ylipäätään. Oli teetetty jumalattoman suuri ja hieno mainosseinä logolla ja sen edessä seistiin ilmeettöminä. Ei niin mitään persoonallistuutta tai yritystä erottua kilpailijoista. Läsnäolo oli oamn työkaverin kanssa supattelua selkä messukansaan päin. Miten tylsää! Messuilla oli kuitenkin mukavaa käydä ja teimme kivoja löytöjä. Ostimme mm. aivan hirmuisen hyviä kirjoja kirjapisteeltä, jossa kaikki kirjat olivat vain 5,- kipale. Teen varmaan näistä kirjoista ihan oman postauksenkin, sillä ne ovat kovin mielenkiintoisia ja laadukkaita opuksia! 

Messuilla oli myös pari edullisia yrttejä ja siemeniä myyvää yritystä, joiden valikoimista meille kannettiin hieman salviaa, rosmariinia ja laventelia. Varaslähtö kevääseen! Mikä tuoksu!

 

Noin muutenkin lähestyvä kevät näkyy jo ikkunoiden edustoilla. Alkaa jo olla yhtä ja toista tulevan sadon haavetta taimina tai mullassa. Tuossa lasilaatikossa on vasta kylvetyt mustien paprikoiden siemenet. Lasikannellinen laatikko saa toimia kasvihuoneen korvikkeena ja taata tasaisen mukavan lämmön taimille. Kasvatusastiat ovat sikarilaatikoissa kosteussuojineen. Herneet taas ovat aivan villeinä jo. Niistä saadaan sisäkasvatussatoa vielä kevään aikana. Huomenna laittelen lisää hernettä, ihan sitä perushernettä näiden lilapalkojen kaveriksi, jotta saadaan salaatteihin herneenversoja ensi viikoksi.


Innostuin myös kokeilemaan pientä amppelipunontaa ja tein kahdelle kirppikseltä löytyneelle mansikkakulholle amppelin. Mitään ohjetta ei ollut, kunhan leikkelin sopivan pitkiä naruja ja yhdistelin niistä sipulipussimaisen pohjan kulhoille. Laitan kulhojen pohjalle soraa ja multaa, johon kylvetään kausimansikan siemeniä. Ehtivät hyvin sisällä satoon jo ennen kun ulkona pärjäisivät. Saavat sitten jatkaa satokauttaa ulkona kun siellä tarkenee olla.


Lähestyvä kevät on näkynyt selvästi ulkonakin. Pakkaspäivistä huolimatta valon määrä kasvaa päivittäin selkeästi ja tänään pakkanen vaihtui toviksi +7 asteen lämpöön. Sen verran tuolla pihalla kierreltiin, että pohdittiin ja suunniteltiin mitä kaikkea kevään edistyessä tullaan tekemään. Puuhaa olisi taas paljon, eikä millään malttaisi päästä siihen kiinni. Vapautimme myös tuon kakkoskasvihuoneen routaisesta maasta ja kannoimme sen takapihalle uuteen paikkaan. Jos mitään, niin ainakin se etu näissä kevytkasvihuoneissa on, että kahteen pekkaan sellaisen siirto pihan etupuolelta takapuolelle ei ollut sen vaikeampaa kuin kauppakassin kanto sisälle. Kasvihuone kakkonen on nyt tuossa vasemmalla ja siitä tulee inkamaissila. Inkamaissit kaipaavat lämpöä, aurinkoa ja vaativat hieman pidemmän kasvatuskauden kuin tavanomaisimmat maissit, joten tuossa niillä lienee hyvä olla. Katto jätetään avoimeksi, sillä maissit kasvavat liian korkeiksi joka tapauksessa ja tuolla takapihan paahteessa kasvihuone on kuin pätsi. Avokattoisenakin kasvihuone tuo tuulensuojaa, on lämmin muttei tukala ja kasvihuoneen ympärille istutetaan villikukkia. Tämä inkamaissilapäätös syntyi myös siksi, että helmikuun myrskyssä tuosta kasvihuoneesta lensi kattopaneelit tiehensä. Yksi seinäpanelikin irtosi, mutta sen saa vielä takaisin.




Muutama lähestyvän kevään merkki takapihalta. Tyrneissä on pullukaiset alut kuten syreeneissäkin. Karhuheinämättäät ovat selvinneet talvesta. Niistä voi kasvaessaan tulla jopa metrin halkaisijan kokoisia kirkkaan vihreitä mättäitä. Virkistävän vihreitä heinädyynejä!


Aasinsiltaa takaisin messuille! Messuilla meinaan huomasimme myös noiden taipuisien, mattomaisten aurinkoenergiakeräinten saapuneen Suomeen. Olen jo parin vuoden ajan seurannut niiden kehitystä ja testauksia, odotellut että saapuisivat meidänkin leveyksille ja blogissakin ainakin kerran niistä maininnut. Näiden myötä alamme toden teolla pohtimaan aurinkoenergia-asioita täällä Jovelassa. Nuo ohuet, mattomaiset keräimet ovat käteviä, sillä ne liimataan erikoisliimalla suoraan kattoon. Ne ovat kevyitä, huomaamattomia ja ne on helpompi vaihtaa joskus aikanaan kun sellaisen aika on. Me pohditaan ja vertaillaan. Suuntaus meillä on kuitenkin niin pitkälle off the grid kuin se näillä leveysasteilla on mahdollista.

Tällaisia tänne kuuluu tällä hetkellä. Nyt olisi enemmän aikaa puuhata omia, mutta selkä pistää hanttiin, joten on otettava iisisti. Istuminen ei vaan onnistu kuin hetken. Olen edelleen aika uupunut. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki mehut on puristettu toviksi, mutta toisaalta tekisi mieli tehdä vaikka mitä - ja varmasti teenkin. Meillä on alkamassa useampikin mielenkiintoinen kotiprojekti, joista ensimmäisiä on se isännän pajarakennuksen ulkolaudoittaminen ja sisätyöt. Niihin päästäneen jo tällä tai viimeistään ensi viikolla. Säiden salliessa käynnistelemme myös pihatöitä - tai ne käynnisteltiin jo tuon kasvihuoneen siirron myötä. Romahtaneen kiesitallin purkuunkin ryhdytään pian. Ensin irroitellaan kauniita sään ahavoittamia harmaita lautoja muuhun käyttöön. Salin vanhennusmöbleeraus jatkuu ja wanhoja mööpeleitä katsellaan ajan kanssa lisää. Salissa pitäisi listoittaa lattiat ja seinäpaneloinnit, jotka kaikki, siis panelit ja listat pitäisi myös maalata. Maalia pitää läträtä muuallakin. Virtasen maalitehtaan tehdasmyymälästä onkin jo hankittu lisää maalia. Pitäisi maalata kaksi porttia ja sitten tietysti se isännän tuleva valtakunta. Onhan tätä puuhaa täällä aina. Pysyy mieli virkeänä. Eipä juurikaan mene päivää, etten ajattelisi miten onnellinen saa olla, kun täällä asumme. Kymmenen yhteistä vuotta ja kymmeniä yhteisiä projekteja. 4 hönttiä lemmikkiä ja villiksi heittäytyvä piha heti kun selkäsi käännät. Väärän vänkyrän talo ja sen puuhat. Sen enempää en kyllä kaipaa. Juuri tämä ja tässä on hyvä. Iloja ja surujakin, ihan tavallista arkea. Ihan tavallista elämää.


Valitettavasti sitten tuo surukin tuli taas vierailulle. Jovelan isännän isä sairastui vakavasti ja suruksemme hän nukkui pois lauantaina vain viikon siitä, kun sairaus iski. Oli taas yksien jäähyväisten aika ja hautajaiset edessä. Kun yleensäkin, niin eritoten tällaisina aikoina sitä ajattelee elämää ja sen sisältöä, asioita jotka ovat tärkeitä. Itse luulen olevani nyt siellä missä on tarkoituskin olla. Ainakin siellä missä haluan olla, ihmisen kanssa, jonka kanssa siellä haluan olla. Elämän tärkeät asiat ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia. Se oma paikka, oli se missä ja mikä tahansa ja ihminen tai ihmiset kenen kanssa on hyvä jakaa se. Riittävästi mielenkiintoista tekemistä, ettei tylsisty ja tasapainona riittävästi aikaa olla tekemättä mitään, ettei uuvu. Olla tyytyväinen siihen mitä on.

Minä olen.


Tällaisin aatoksin tänään

Jovelan Johanna

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Jovelan aikaan - vuoden ensimmäinen blogiarvonta

Niin se vaan saatiin hurja työrutistus kunnialla maaliin ja on taas aika joveloitua. Paluu kotiin maanantaina oli iloinen ja uni on maistunut. On tullut otettua takaisin univelkoja korkojen kanssa ja muutamana päivänä on tainnut emäntä olla enemmän höyhensaarilla kuin hereillä. Kaikenlaista pientä puuhaa täällä on ollut, josta johtuen reissulaukku on edelleen purkamattomana. No, joutaahan tuon. Mukavammat asiat vievät voiton ja laiskottaakin.

Kovin erikoisia kelejä on täälläkin ollut. Välillä ilma on kuin kevään alkuhetkillä. Linnut laulavat ja valon määrä lisääntyy selkeästi. Pakkasista ei ole ollut tietoakaan. Olen tässä viikolla herkutellut  vanhan kansan hurmaavilla sääennusteilla. Suojasäätä on ennustettu mm.variksen ja korpin laulelusta ja uskottu, että mikäli sydäntalvella, eli nyt on leutoa, maaliskuussa on luvassa pakkasia. Etelässä tammikuinen vesisade enteili hyvää satoa, mutta pohjoisempana tammisade ja latvakaasuiksi kutsuttu tammikuinen sumu lupaa kylmää ja myöhäistä kevättä. Helmikuun suojasäät ennustaisivat kylmää kevättä, mutta jos ruukkukasvit tekevät jo helmikuussa uutta vihreää, luvassa oli aikainen ja lämmin kevät. Saapas nähdä miten pitävät paikkaansa. Vanha kansa osasi lukea luontoa eläinten ja puiden sekä kasvien käyttäytymisen perusteella. Meidän nykyajan ihmisten taitaa vaan olla tyytyminen vähemmän runollisiin ennusteisiin ilmatieteenlaitoksen suunnalta. Itselläni on kuitenkin sellainen pöhinä, että kevät tulisi aikaisin. Niin se on tehnyt kahtena edellisenä vuotenakin. Toissavuonna meillä oli maaliskuussa ensimmäisiä ilta-auringossa hyrrääviä hyttysparviakin. Niitä en kyllä kaipaa yhtään, johan tuossa yksi inisijä ilmaantui joulupyhinä vikisemään iholle!

Ja sitten salin suunnalle. Tutkailin hyvän tovin torin tarjontaa nyt, kun salin vanhennusmöbleeraus vihdoin saa vuoronsa. Olen haikaillut jo pidemmän aikaa kunnon kirjoituspöydän ja -tuolin perään jos oppisin istuskelemaan töiden parissa jossain muuallakin kuin milloin missäkin - selkä tykkäisi hyvää. Löysin sitten sattumalta, hieman erikoisemmilla nimillä myyntiin ilmoitetun johtajan tuolin ja kunnon tammisen kirjoituspöydän. Molemmat olivat olleet jo niin kauan myynnissä, että arvelin myynti-ilmoitusten vaan jääneen poistamatta. Ensin meinasin, etten lainkaan edes viitsi soitella kuukausia vanhojen myynti-ilmoitusten perusteella, mutta soitin sitten kuitenkin ja molemmat olivat edelleen kaupan! Pidän tätä pienenä onnenkantamoisena, sillä huonekalut eivät suinkaan olleet kalliita tai ikäänsä nähden liikaa elämää nähneitä ja siten ostajaehdokkaille epämieluisia. Molemmat ovat juuri presiis niin täydellisiä meille ja juuri sellaisia muutenkin, mitä toivoa saattaa.



Tammisessa kirjoituspöydässä on 5 laatikkoa ja 2 kaappia. Laatikoissa oli jäljellä niin somat hyllypaperit, että saivat jäädä käyttöön edelleen. Tuoli toimii, siinä saa hyvin vaihdettua asentoaan ja se on rakeenteellisesti mukava istuttava. Kyllä ennen osattiin! Näissä kuvissa uusia mööpeleitä esittelee Freya, nyt jo 6 kuukautiseksi joutanut iso tyttö. Freya on nyt ehtinyt elämässään siihen vaiheeseen, että kotikissan elämään on enemmän kuin villikissapennun elämää ulkona. Freya on, kuten näistä kuvista huomaa, täysin laumaantunut, lempeä, todella sosiaalinen ja aina kaikessa mukana hääräävä suloinen kissatyttö.



Tuossa kirjoituspöydän takana olevalla seinällä (joka pitäisi maalata ja listoittaa kun joutaa) on se maalaus, jonka saimme toissakeväänä tämän talon 2. isännän tyttäreltä. Hän on jo yli 80-vuotias rouva ja hänen isänsä osti 1920-luvulla tämän tilan. Tuo maalaus on tehty häävalokuvasta ja siinä on hänen isänsä Siivo -niminen veli vaimoineen. Maalaus on talon entisen tyttären mukaan aina ollut täällä salissa. Nyt tuo kauniskehyksinen pala talon historiaa on löytänyt mööpelikaverin itselleen. Ovat kuin luotuja toisilleen. Pöydällä oleva kello on muuten isäni käsialaa. Hän oli kova poika nikkaroimaan ja siinä puuhassa erittäin taitava. Nuo pöydän lasikuuppaiset lamput, joita olen hellästi pakannut muutosta toiseen, pitää maalata varsiltaan. Kunhan tässä joku päivä joudan ja inspis iskee, maalaan metalliosat mattakuparilla, jotta vanhaa imitoivat modernit lamput eivät pistä silmään kaiken wanhan keskellä. Lamput ovat niin hyvät, että niistä olisi hoopoa luopua.


Muitakin yhteensopivaisuuksia ja mööpeleiden sekä täällä jo olleiden tavaroiden synkkaavia kohtaamisia on ollut ilmassa, meinaan äitini massiivinen kuparilamppu on nyt kuin tarkoitettu salin vanhan kaapin kaveriksi. Olen joitain kertoja pohtinut josko nuo varjostimet vaihtaisi, mutta nyt ei tulisi kuuloonkaan! Suoristaa ne voisi, taas, tai siis koko lamppua pitäisi nostaa! Lamppu roikkuu hieman matalalla ja aina joku vieras siihen säännöllisesti törmää, josta johtuen lampun varjostimet tapaavat olla säännöllisen vinkisin ja vonksin.


Nyt kun salia möbleerataan ja entiset modernit huonekalut saavat lähdön, osa salin huonekaluista on siirretty muualle. Tämä pikkupöytä siirtyi eteiseen. Sinne on kaivattu hieman laskutasoa.



Nuo punaiset popot sain työlahjana ja ne ovat parhaat kengät ikinä! Arctips huopikas-lapikkaat ovat perinteistä kotimaista käsityötä, niin mukavat ja lämpimät jalassa, etten muita talvikenkiä kaipaa!

Salin kaksi puolipyöreää pöytää muutti tupaan. Toinen saa jäädä sinne pysyvästi tarjoilupöydäksi ja toinen saa olla tuossa ikkunan edessä tämän lopputalven ja saapuvan kevään ajan, jotta saan taimille tasoja.




Siellä niitä taimia jo kasvaakin. Tuossa minikasvattamossa on tällä hetkellä basilikaa ja korumaissia, jonka kasvatusaika on pitkä. Ajattelin vasta helmikuun puolivälissä laitella korumaissin, eli intiaanien  glass gem -perinnemaissit kasvamaan, mutten malttanut odotella. 

Multiin pääsi myös ensimmäiset oman mandariinipuun hedelmien siemenet. Vuosiahan tuo kasvattelu kestää, mutta mihinkäs tässä on kiire ja kaikenlaista haluaa kokeilla. Tuo oma mandariinipuu tuntuu talvehtivan hyvin makuuhuoneen viileydessä. Uutta hedelmääkin pukkaa.


Puun mandariineja on kuivateltu tovi kaapin päällä ja tällä viikolla niitä siemeniä sitten laitettiin multaan aavistuksen kuivahtaneissa hedelmäpaloissa, jotka ruokkivat taimia hyvään kasvuun. Keksin sitten siinä samalla käyttöä golffaajien tii-kepeillekin. Kerran nappasin ison pussillisen mukaan alennusmyynnistä eurolla ja arvelin niille jotain käyttöä löytyvän. Ovat hyviä taimimerkkaajia, eivät lahoa ja kestävät vettä.





Lilapalkoherneet ovat taas täydessä kasvussa. Viime vuoden sato oli huikea ja tänä vuonna ensimmäiset ovat jo kämmenen korkuisia. Näistä saatanee ensimmäiset palot jo maaliskuussa sisäkasvatuksessa. Ensi viikolla laitan lisää hernettä multaan, jotta saadaan salaattiin versoja. Herne on kyllä mainio kasvi. Se kasvaa nopeasti, versot ovat maukkaita ja siitä saa talvellakin salaattiaineksia pöytään.



Vuoden ensimmäiset arpajaiset!

Tämä lilapalkohernekin on vanha GMO-vapaa lajike, vaikkakin Suomessa harvinaisempi. En ole tainnut koskaan törmätä lilapalkoherneen siemeniin kotimaisissa siemenkaupoissa. Moni on kysellyt meilitse mistä näitä voi ostaa, joten jos mielit kasvattaa purple snow peas -lajiketta, suosittelen tutkimaan Etsyssä esimerkiksi Smart Seeds -myyjän valikoimaa. Olen itse tilannut häneltä useita siemeniä ja ne ovat aina moitteettomia TAI sitten voit osallistua Jovelan blogin ensimmäisiin vuoden 2017 arpajaisiin! Meillä ei ole ollut tapana vaatia mitään sirkustemppuja arpajaisiin osallistumisessa, joten riittää kun heität osallistumisesi tuohon kommenttikenttään, mutta, kerro myös kenelle toiselle bloggaajalle soisit näiden (katso kuva meidän instasta) lilapalkoherneiden siementen saapuvan. Pidetään blogiystävänpäivähengessä nämä arpajaiset. Jos siis arpaonni osuu kohdallesi, laitamme sekä sinulle, että blogiystävällesi siemeniä ja herttaiset puutarhurin emalimukit lisukkeineen tulemaan. Siemenet ovat oman satomme herneistä ja ilmeisen kasvuvoimaisia, kuten tuosta ylemmästä kuvasta näkyy. Siinä siemenet ovat olleet mullassa reilun viikon.

Arvonnassa siis sekä voittajalle, että hänen blogikaverilleen Jovelan oman sadon lilapalkoherneen siemeniä ja tällaiset emalimukit sisältöineen. Arvomme voittajat reilun viikon kuluttua, jotta paketit ehtivät varmasti perille ystävänpäiväksi.





Ja sitten myyrään!


Ostakee, ostakee! Peffaystävällinen aito, eikä siten erityisen harvinainen Ikean Ektorp -sohva (3 hlön) harmaalla päällisellä ja kaveriksi saman sarjan nojatuoli valkoisella päällisellä (< nojaatuoli menikin heti). Mitat sun muut löytyy Ikean sivuilta. Asiallisessa kunnossa molemmat, kissankarvaa taatusti löytyy. Sohvan saa 120,- ja nojatuolin 100,- Molemmat yhdessä samaan kotiin, niin tingataan vielä! Huudelkaa kommenteissa jos nämä kiinnostavat. Noutaa pitäisi Vehmaalta, meidän tila-autoon ei sohva ihan mahdu.

Tässä näkyy molemmat mööpelit.




Johan tässä menikin lupsakasti likimain 2 tuntia tätä kirjoitellessa ja kuvia valitessa, joten jotta koko sunnuntai ei mene koneen äärellä, tämä rouva hipsii kohti punaisia huopikkaitaan ja lähtee isännän kanssa asioille.

.. ja Pippa se vaan viattomana tuossa köllii. Kuka lie taas avannut kaapin oven..




Suloista sunnuntaita suuntiinne toivotellen


Jovelan Johanna

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Uusi vanha kaappi (ja myynnissä 2 kaappiamme)

Uusi vanha kaappi saapui tällä viikolla osissa ja isäntä sen siitä samana iltana kasaili. Kaappi on ihana! Seuraavana iltana isäntä purki osiin aiemmin salissa olleita kaappeja, joiden sisältö ja paljon muutakin saatiin mahtumaan uuteen vanhaan kaappiin.

Olen ihaillut kaapin yksityskohtia.

Niitä on niin paljon, joka kantilta katsottuna.





Kaappi on suuri, tukeva ja huolella tehty. Se on ollut vaatekaappina. Isäntä poisti varoen kaapin sisältä kiskon, josta vaatteita on roikotettu.


Meillä kaappi on säilytyskaappina, joten isäntä nikkaroi itse kaappiin puiset hyllyt. Kaapin oikealle puolelle tulee vielä yksi hylly, jonne tuo pinotut tavarat mahtuvat hyvin - kaapilla on melkein 60cm sisäsyvyyttäkin. Tuohon alaosaan jää kuitenkin korkea tila, jonne mahtuu varapeittomme sekä 16 kappaletta 50x70cm raameja, joissa on vanhoja valokuvia työhöni liittyen. Saapa nekin kerrankin piiloon siististi.


Kaapissa on myös kaikki leffamme, muutama sata sellaista, kirjat, työvälineet, oppaat ja muutamia muita tarpeita.



Kaapissa oli valmiina 8 syvää laatikkoa, joihin mahtuu uskomattoman paljon tavaraa. Piilossa on  tulostuspaperit, tärkeät paperit, elektroniikkaa, musiikkia ja kaikenlaista tärkeää tavaraa.


Olemme niin tyytyväisiä tuohon kaappiin. Se on mielestämme kaunis ja se on niin presiis passeli meille. Kaapin myötä pääsimme vihdoin salin vanhennusmöbleerausprojektin pariin. Salihan on ollut sellainen muuton, mökistä luopumisen, äidin poismenon ja muiden juttujen aiheuttama kaikenlaisen tavaran ja mööpelin säilytyspaikka, jossa huonekalut eivät ole vastanneet lainkaan talon ideaa. Pahimmillaan salissa on ollut 11 kirjahyllyä samaan aikaan! Nyt se on ohi. Viimeinen entinen kaappi puretaan tänään ja 2 viikon kuluttua kun alkaa lokoisammat työajat taas toviksi, keskitymme salin kalustamiseen mieleisellämme tavalla, mööpeli kerrallaan. Ulos uusi, tilalle wanhaa!

MYYDÄÄNPÄ SIIS!

2 kpl Ikean kaappeja. Kunto ihan hyvä, ainakaan tuossa kaappia kahteen osaan purettaessa ei mitään vikaa osunut silmiin. Alakaappien sisällä on 2 irtohyllyä, mutta toisen kaapin yhden hyllyn kiinnitysniitit on kadonneet, koska pidimme siellä vain yhtä hyllyä. Niitä kiinnitystappeja kuitenkin saa Ikeasta ja rautakaupoista. Kaapit ovat 180cm korkeita. Kaapin yläosa on alaosaa kapeampi syvyydeltään, eli kaapin mitat ovat:

Yläkaappi: 74x32x88cm (lev, syv, kork) ja
Alakaappi: 74x42x93cm (lev, syv, kork)

Kaapit ovat tuossa ristikkokaapin molemmin puolin.


Kaapit maksoivat muistaakseni 199,-/kpl  Ikeassa, Saa ostaa pois yhteishinnalla 120,-. Nouto Vehmaalta. Kaapit on kahdessa osassa (ylä- ja alaosa). Kuljetus onnistuu kuluja vastaan akselilla Uusikaupunki-Turku, noin suunnilleen. Kovalevykuoleman myötä blogimeilin salasana on ollut jo tovin hukassa, enkä ole ehtinyt sitä kaivella esille, joten jos kaapit kiinnostavat, huutelethan kommenttilootassa!

Myös tuo keskimmäinen ristikko-ovikaappi on tulossa myyntiin. Jos kiinnostaa, huutele! Siinä on jonkin verran kulumaa ja elämää siellä ja täällä, muttei mikään rotisko kuitenkaan joten halvalla se/ne tulee tuosta lähtemään, ehkä toinen samanlainenkin, koska myös näitä kaappeja on 2 kpl :) Ehdin ensi viikolla työkeikan vuoksi kurkkia blogia todella vähän, joten ettehän ihmettele jos en heti ehdi vastailla :) Jos jotain siellä jotkut näistä kaapeista kiinnostaa, niin nouto joka tapauksessa olisi siis ensi viikon jälkeen vasta, ellei niin kiirus ole, että tiistaina illalla haluaisi noutaa kaapit pois.

Vielä tovin kiirusta pukkaa, mutta instaan heittelen kuvia kun jotain kivaa osuu kännykkäkameran eteen :) Ensi viikon jälkeen sitten alan palailemaan normaaliin rytmiin täällä blogilassakin.

Lokoisaa sunnuntaita suuntiinne!

Jovelan Johanna

perjantai 6. tammikuuta 2017

Uusi vuosi, uusvanhat kujeet!

Tulin tällä viikolla ajatelleeksi, että maaliskuussa tulee 3 vuotta siitä, kun olen viimeksi vetänyt vessan tai valuttanut kraanasta vettä kotonani. Eikö kuulosta ihan hullulta?! Näin se vaan on! Kolme vuotta! Kolmeen vuoteen ei myöskään olla täytetty tai tyhjennetty yhtään astianpesukoneellista tai käyty kotona suihkussa. Yksinkertaista elämää, sanomme me, varmaan tosi hankalaa, saattaa joku ajatella toisaalla. Ei ole. Kiireen ja ajoittaisen ajanvähyyden keskellä en ole kertaakaan ajatellut, että mikään näistä mainituista "puutteista" parantaisi läsnäolollaan elämäämme millään tavalla. Kiireenkin keskellä elämä on todellakin yksinkertaista ja helppoa. Olen myös ajatellut paljon sitä, miten meille nykyajan runsaudensarvessa, jossa pitäisi olla mistä valita, tarjotaan automaattisesti sitä yhtä vakiintunutta vaihtoehtoa ja mainosmaakarit ovat osanneet kyllä iskoistaa mieliimme sanat helppo, vaivaton, tehokas ja nopea, mutta onko se sitä? Mielestäni ei ole ja olen niin iloinen siitä, että  elämme nykyään elämää, jossa kyseenalaistamme näitä väittämiä ja automaattisia ratkaisuja. Nykyihmisille on jotenkin luotu sellainen standardien viidakko, ettei polulta sovi poiketa lainkaan tai uhkana on, että talo hajoaa käsiin ja elämä on ainakin tosi hankalaa.

Pitäkää helpponne, sanon minä mainostekstittelijöille, kun upotan kädet tiskiveteen. Meillä ei ainakaan koskaan mene putket tukkoon tai jäähän, meitä ei kukaan laskuta menovesistä tai veden lämmittämisestä. Ei tule vesivahinkoja ja jos sähkökatko tulee, meillä ei talo lakkaa toimimasta. On aika lokoisaa, väitän vakavissani! Sellaista yksinkertaista ja helppoa. Jokaiselle sallittakoon oma polku, kunhan se ei kulje toisten polkujen päällä. Jopas on syvällistä!


Talon ainoa lavuaari on tuvassa. Siinä ei ole hanaa ja vesi valuu kaapissa olevaan kanisteriin, joka tyhjennetään ulos parin päivän välein riippuen siitä, tiskataanko kahtena peräkkäisenä päivänä. Tässä me tiskataan, yhdessä ja erikseen, varpaat lampaantaljalla.

Ja voi miten meillä onkaan kaikenlaisia suunnitelmia ja intoa taas. Nälkä kasvaa syödessä, erilaiseen elämään tulee himo, erilaisesta tulee ihan tavallista ja vaikka ajoittain ei ole ollut aikaa lainkaan keskittyä kotoiluun, niin heti kun pienikin hetki on olemassa, suunnitelmat ja into puhkeavat taas kukkaan. Isännän perinnepajasuunnitelmien remppavaihe alkaa helmikuussa. Keittiöpuutarhasuunnitelmat tulevat kuin varkain. Viljelylupiininiittysiemenetkin tilasin melken vahingossa, vaatimattoman 5000 siementä, kun halvalla sai! 


Inspiskuvat: SmartSeeds


Aurinkolämmitysjärjestelmää harkitaan, sitä aurinkosähköäkin pitäisi oikeasti nyt vuonna 2017 ottaa hyötykäyttöön, kun meillä sähköntarve on kuitenkin kovin maltillista. Muutama puu pitäisi kaataa ja klapittaa, talon päätyjen julkisivuremppa tehdä, portit maalata ja aidata lisää pihaa, kiesitallin purku aloittaa.. Niin paljon kaikkea kivaa mielessä taas! Niin ja salin möpelivanhennusprojektikin otetaan taas haltuun. Muissa huoneissa ollaan jo niin hyvällä mallilla, että nyt on kyllä salin vuoro ja ensi viikolla meille tuleekin ensimmäinen tämän projektin osa, tällainen suuri kaappikaunotar, joka nielaisee sisälleen kolmen modernin kaappimme sisällöt ja sitten ne modernit taas päätyvät tänne myyntiin. Tällaista odotamme siis saapuvaksi ensi viikolla:


Kaapin sisällä on 2 laatikostoa ja muuten se on tyhjä, joten isäntä tekee sinne itse hyllyt. Massiivinen kaappi on melkein 2 metriä korkea, n. 2,5m pitkä ja yli 60cm syvä.


Olen vielä pari viikkoa kiireissäni ja sen jälkeen tulee taas pidempi kausi, jolloin puurran arkisia leipäaskareitani normaaliin tapaan ja keskityn elämäämme tässä talossa. Tästä vuodesta 2017 on tulossa meille tavallaan uusi taitekohtavuosi. Ensimmäinen oli tietenkin se, kun ostimme tämän ränsistyneen paikan tammikuussa 2013. Toinen oli se, kun muutimme tänne maaliskuussa 2014 ja nyt seuraavat suuremmat askeleet kohti erilaisen elämämme tavoitteita tapahtuvat tänä vuonna, 2017. Näiden puuhien parissa ei väsy. Fyysisesti saattaa olla uupunut, koska homma on usein fyysistä, mutta järki lepää ja hieman rääkätty kroppa nukkuu hyvin, ainakin itselläni. On vaihtelua tähän tarakan puuduttamiseen arkisin. Ensimmäiset kylvötkin on tehty tällä viikolla ja sieltä jo mullasta noustaan. Päivän valoisa aika pitenee joka päivä minuutteja kiihtyvässä määrin. Kyllä kasvit tietävät milloin mennään kevättä kohti. 

Vihannesportulakka se siellä pilkistelee mullasta. Jos ette ole kokeilleet vihannesportulakkaa, niin suosittelen! Se on maukas ja silkkaa superruokaa. Kasvi sisältää paljon Omega 3–rasvahappoja C- ja E-vitamiinia! Lehdet ovat pullukaisia, mehevästi napsuvan poksuvia. Tavallaan kuin mehikasvilla, vaikka pienempiä ovatkin. Salaatissa ja monen ruoan viimeistelykoristeena viherportulakka on ihan voittamattoman kiva! 


Tuossa samassa kuvassa etualalla on yksi uusista keittokirjoistani Satokauden ruokaa, joka on kaunis ja mainio opus kerrassaan. Taaempi kirja on Jamie Oliverin Jamien kotona, jota uskallan suositella kaikille kotipuutarhailusta ja kokkaamisesta pitäville, sillä kirja on tasapuolisesti molempia. Tuo on yksi lempikirjoistani, mutta linkkiä etsiessäni huomasin harmikseni, että se on aika hintava Suomessa. Omani ostin Tanskasta muutama vuosi sitten 50 DKK:lla, eli noin viidellä eurolla ja ihan ruokakaupasta vielä. Ehkäpä kannattaa kirjastosta ottaa lainaan ennen kun kirjan hinta hieman maltillistuu?!


Noh, ennen kun kevääseen päästään, pitää vilustella tämä talvi tästä. Ensimmäistä kertaa tänä talvena, joka on lähinnä antanut vesisadetta, mentiin kunnolla pakkasen puolelle. Kireimmillään näiden parin päivän aikana mittari valahti 20 pakkasasteeseen ja se tuntui kovin kylmälle, eritoten koska samana iltana tuulikin muisti herätä puhkumaan. Isäntä on heräillyt normaalia aikaisemmin aamuisin laittamaan tulia pesiin ja koirat eivät ole viihtyneet ulkona kuin sen pakollisen käynnin verran. Kissat loikoilevat patterin kyljessä ja lammastossut on pidetty jaloissa, paitsi ulkona, jossa ei ole kotimaisten Arctipsien voittanutta jalkinetta! Olen niin ihastunut näihin huopikas-lapikkaisiin (joita ystäväni kutsuu hupikkaiksi), etten toisia talvikenkiä ota ikinä! Käsityön huomaa askeleessa. Ei varmaan ole koskaan yksikään kenkä niin hyvin istunut jalkaan kuin nämä!


Sisällä ja ulkona, kesä ja talvi! Sitruspuu tekee edelleeen hedelmää. En ymmärrä! Mitään sille ei ole tehty, kastelukin unohtui melkein kuukaudeksi!
❤ 

Nyt kun tässä taas maalaltiin jonkinlaista merkkivuotta, sitä kolmatta joka päättyy maaliskuussa ja neljättä, joka alkaa huhtikuussa, niin nappasin kuvan julkisivusta pitkästä aikaa. Eipä siinä mitään muutosta ole tapahtunut, mutta kiva se on ainakin kerran vuodenajassa joku kuva napata ja nyt oli hyvä hetki, kun isäntä oli ajanut auton omalle paikalleen pois kameran tieltä.


Laittelen ensi viikolla muutamia kuvia siitä kaapista sitten, kun se on saapunut ja isäntä saa sen kasattua. Vanhat mööpelit ovat usein siitäkin kivoja, että ne saa helposti osiin ja taas kasattua, kuten tuon meille saapuvan kaapin.

Freyasta pitää toki vielä laittaa yksi kuva. Supersylikissaksi muuttuneessa kissassa ei ole enää merkkiäkään villikissapentuajasta. Freyasta tulee iso kissa, tai ainakin selkeästi meidän siroa Pippaa suurempi, sillä Freya on nyt, alle 6 kuukautisena jo Pippaa suurempi. Freyalla alkaa olla elämänkaaressaan yhtä pitkä aika villikissana ja kotikissana. Se on niin suloinen, kiltti ja hurmaava kaikin tavoin. Sellainen sylihurisija ja Pipan paras kaveri.



Lainasin kuvan tuolta meidän Instagramin puolelta, koska kuvasta näkyvästä syystä en saanut tänään napattua kuvaa tästä unisesta hopeanharmaaturkkisesta neidistä!


Olipas tässä jorinoita ja niin monta keskeytystäkin, että liekö koko postauksessa enää punaista lankaakaan! Siitä huolimatta, ensi viikolla jatketaan taas juttuja! Ajattelin myös kirjoitella ensi viikolla sukanvarsikotivarasta, mutta siitä sitten ensi viikolla lisää! Hyvää loppiaisiltaa itse kullekin taholle siellä


Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna
 

tiistai 27. joulukuuta 2016

Jutun juuria

Mistähän sitä aloittaisi, kun aikaa on taas hujahtanut tovi. Viimeisten viikkojen aikana on todella joutunut miettimään omaa jaksamistaan, omaa elämäänsä ja sen suuntia. Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna meillä tulee täyteen jo kolmas vuosi tässä talossa. Se tuntuu kuluneen niin nopeasti ja toisaalta siihen mahtuu niin paljon ja nyt tuntuu siltä, että olemme valovuoden päässä siitä mitä kuvittelimme ja toisaalta, että olemme juuri siellä missä pitääkin. Hassu yhtälö.

Arki täällä erilaisen elämisen talossa on muotoutunut peruspalikoiltaan niin tavalliseksi ja normaaliksi, ettei enää osaa kaikesta kertoakaan. Epätavallisesta on tullut tavallista ja aikaisemmasta tavallisesta jotain niin etäistä, että se jaksaa hämmästyttää kun kohdalle osuu. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut, se mitä henkilökohtaisesti lähdin hakemaan. Piti downshiftata kohti ns. normaalia työaikaa ja hetken se toimikin hyvin. Kävi kuitenkin niin, että huomaamattani olen takaisin siinä mistä lähdin, kirjaimellinen tuplavuoro on normaali työpäivä viikonpäivästä huolimatta, eikä aina sekään riitä. Havaihduin iloitsemasta jos viikonloppuna tein jonain "vapaapäivänä" vain 6 tuntia töitä. Tähän on nyt pakko tehdä muutos ja se on suurin tavoitteeni vuodelle 2017. Määräänsä enempää ei jaksa, eikä pitäisikään jaksaa, eikä voi jaksaa. Ihmisestä tulee kokoaikaväsy, mitkään satunnaiset korjaavat unimäärät eivät enää auta ja ihminen etääntyy itsestäänkin. Kun ei ole aikaa enää ihan tavallisillekaan asioille, ei ole aikaa itselleen, muille tai millekään muulle. Keskeytyksetön kiire ja väsymys on näkynyt täälläkin. Blogiin ei ole ollut lainkaan aikaa, eikä jaksamistakaan. Mistä sitä toisaalta olisi kirjoittanutkaan? Tänään istuin koneella 16 tuntia, kuten eilen ja todennäköisimmin huomennakin ja kaikkina muinakin päivinä tähän maailman aikaani? Ei sellaisesta ole jutulle juureksi, tai ainakin aiheena silloin olisi jotain aivan muuta kuin se, mistä tämän blogin piti kertoa ja niille juurille on nyt palattava. Se palo ja rakkaus erilaiseen elämään ei ole sammunut, enemmänkin korostunut ja käynyt vahvemmaksi. Ne pienet hetket, jotka on saanut olla olemassa kodin emäntänä, ovat vaan korostaneet ymmärrystä siitä, kuka ja mitä haluaa eniten olla.

Olin niin pitkään sitä mieltä, että Instaa en blogille avaa, koska todennäköisesti en ehdi sinne mitään heittelemään, mutta täytyypä myöntää, että tuo meidän insta on ollut nyt sellainen oljenkorsi, jonne on voinut tallentaa niitä pieniä taukoja ja hetkiä elämässä, jotka ei sisällä leipätyötä. Blogin päivittäminen ja muiden blogien seuraaminen vie paljon aikaa ja nyt kun omassa kamerassakin on jokin häikkä, kännykän kautta hetkien tallentaminen on ollut helppoa ja nopeaa. Sinällään hauskaa, kun nuo kaksi sanaa ei ole arvoltaan erityisen korkealla omassa mielessäni, helppo ja nopea, mutta joskus nekin ovat paikallaan!

Mitään ruikutuspostausta tästä ei ole tarkoitus tehdä, joten jotain muutakin asiaa toki on. Sitä tavallista! Ei ehdi joulu päättyä kun ajatukset ovat jo tulevassa satokaudessa :D Tuossa jokin aika sitten tuli jo tilattua ensimmäiset siemenet, kun halvalla sai, kuten Vilenin Sulo tapasi sanoa. Joulupäivänä oli sitten mukavaa rapistella siemenpusseja, uusia ja vanhoja, omia ja ostettuja sekä tutkailla muutamaa uutta kirjaa ja 2017 Satokalenteria.


Tuo Satokauden ruokaa on muuten mukava keittokirja kotipuutarhurille ja heille, jotka tykkäävät kävellä metsässä noukkimassa marjoja ja sieniä sekä villiruokaa. Samoin tuosta kalenteristakin löytyy mielenkiintoisia ja hyviä vinkkejä tältä kannalta katsottuna. Punaruutuinen kirja kuvassa taas on Mielensäpahoittajan Keittokirja ja vaikkakaan se ei tarjoa paljon kokkaavalle mitään uusia ideoita, se on kyllä aivan yhtä hauska ja osuva kuin itse kirjatkin. Olen monen monta kertaa kuunnellut Antti Litjan ääninäyttelyn lahjoja äänikirjaversiona samaisista teoksista ja naureskellut huumorimielessä kirjoitetettujen kirjojen mielenpahoitustarinoille, joissa kuitenkin on ihan oikeasti jokin asia, joka voisikin olla toisin. Kehtaan jopa tunnustaa olevani monesta asiasta samaa mieltä, vaikken ruokapuolella ihan yhdykään lausahdukseen: "Tahdon entistä, en etnistä!"

Ruokapuolesta tuli mieleen, että oletteko testanneet kuivattuja appelsiinirenkaita? Ovat hyviä! Meillä niitä oli kuusessakin koristeena, mutta ne ovat niin hyviä, että maistuvat kyllä ihan syötävinäkin.


Pöläytin kullekin appelsiinirenkaalle hieman vaniljasokeria ennen kuivuriin laittamista ja voi mikä tuoksu siitä syntyykään! Todella paljon on tullut rouskuteltua kiekkoja sellaisenaan (ei kuoria), mutta toki näille on muutakin käyttöä. Ensinnäkin kuivatut appelsiinit ovat mitä mainioimpia kuuman juoman maustajia! Viipale teemukiin ja voi mikä ihana maku siitä tuleekaan! Myös kylmät juomat limonadeista drinkkeihin virkistyvät aplarilla ja ovathan ne kauniita. Juhlava vesikannu appelsiiniviipaleineen maistuu hyvälle ja näyttää kauniilta. Jouluaikaan sopiva kohde on tietenkin glögi, mutta jopa kahvi saa kivan uuden maun, kun sen maustaa appelsiinikiekolla ja kuivaa appelsiinirouhetta voi käyttää erilaisten kuivattujen yrttien kanssa omana teesekoituksenaan. Noin muuten rapsakoita appelsiineja voi käyttää monipuolisesti vaikkapa jälkiruoissa, leivonnassa, kanaruokien mausteena ja koristeena, salaateissa ja kun heittää kuivia appelsiineja ilman kuorta tehosekoittimeen, syntyy apelsiinijauhoa, joka taas on superhyvää viilin, jogurtin, jälkiruoan tai vaikkapa leivosten ja täytekakkujen päällä. Kuivat appelsiinit voi myös napsauttaa neljään osaan, dipata suklaaseen ja herkutella sormiaan sotkematta haukkaamalla hedelmälihan pois, jolloin jäljelle jää vain kuoret.

Kun tekee kuivattuja appelsiinikiekkoja, syntyy vääjäämättä hävikkiä, eli ne appelsiinien kannat. Nekään eivät mene hukkaan. Appelsiini on itsessään öljyinen hedelmä ja sen kuivahtaneita kantoja voi käyttää sytykkeinä! Sytyttyään kantapala suorastaan roihuaa ja palaa hyvän tovin.


Viimeisen kuukauden aikana ei ole tapahtunut vissiin sen kummempia. Maailman asioita on seurattu, niitä surtu ja pohdittu mihin tämä maailma onkaan menossa niin monella taholla ja tapaa. Selkä on kiukutellut istumauupumustaan, jotain pientä kropan kiukuttelua on muutenkin ollut, mutta jospa se tästä kun pääsen taas tammikuun loppupuolella pidemmäksi aikaa normaalin ihmisen rytmiin. Yksi vajaan tunnin sähkökatkoskin koettiin jälleen, kun lähialueen sähkönjakokeskuksessa oli ollut jonkinlainen tulipalo. Maailman menoa, arkisia asioita ja tietenkin joulu, joka meni aivan liian nopeasti.

Tammikuussa alkakoon uusi aika, sellainen, jollainen pitikin. Myös blogin anti tulee muuttumaan tai oikeastaan siitä tulee enemmän sellainen, jollainen pitikin. Tarina siitä, kun kaksi kaupunkilaista jättää entisen elämänsä ja muuttaa maalle, nyt jo melkein 150 vuotiaaseen, kertaalleen hylättyyn taloon katuvalottoman tien varrella ja miten täällä oikeasti eletään hieman nykyajasta poikkeavalla tavalla. Julkaisen myös niitä toivottuja reseptejäkin ja ehkäpä jonkinlaisen koko viikon ruokajatkumojutunkin, jollaista on pyydetty monta kertaa, eli miten voi hyödyntää sitä omaa satoa tai kokkailla edellisiä kokkailuja hyödyntäen, vaikka ei olisikaan omaa kasvatusplänttiä. Kotivara-asiat taatusti jatkuvat ja meiltä löytyy myös monia mielenkiintoisia kirjoja omaan elämäntyyliimme liittyen, joita voisi hieman esitellä ja joista joku muukin voisi olla kiinnostunut. Ajattelimme myös tehdä enemmän tuotetestauksia tämän aihepiirimme saralla. Ei, blogista ei edelleenkään ole tulossa sponsoroitujen postausten tyyssijaa, mutta joitain juttuja saatamme ottaa mukaan lahjomattomaan tyyliimme ihan siitä syystä, että kun katselin suosituimpia postauksiamme, niiden kärkijoukossa on ihan kaikki lämmöllä toimivasta kamiinapuhaltimesta pulsaattoriin, petroolilämmittimiin, kasvikuivuriin, ekologiset patjat/peitot/petivaatteet, vesipuhdistamoon jne, eli hieman erilaisen elämään liittyviä tuotteita ja laitteita, joista ei aina tiedetä ja ainahan se on helppo luvata kaikenlaista, kun houkuttelee asiakkaita kassan kautta kotiin. Meidän oma matkamme kohti omavaraisempaa (ei omavaraista, vaan omavaraisempaa) elämää on vielä niin alkutekijöissään, että sitä taivalta voidaan hyvin matkata yhdessä täällä blogissa ja ylipäätään nämä vajaa 3 vuotta ovat opettaneet sen, että nopeasti ei ainakaan meillä asiat muutu. Matka on enemmänkin pieniä asioita, joista muokkautuu normaali arki tavallaan huomaamattaan ja monen asian kohdalla ei ole löytynyt aikaa tai jakamistakaan, jotta hyvät suunnitelmat olisivat voineet toteutua siten mitä sitä kuvitteli. Nyt alkaa niiden aika. Vuonna 2017 isännän perinnepaja tehdään, omavaraisuusasioita pohditaan ja toteutetaan edelleen ja elämä saakoon tasaisemman rytmin sitä kohti, josta haaveilimme. Tätä kaikkea sitten olisi ajatuksena tallentaa tänne blogiin viikottain, varmaan sunnuntaisin.

Sitä ennen tätä elämää voi halutessaan seurata tuolla Instan puolella, jossa yleensä ehdin joka päivä laitella jonkun kuvan ja pari lyhyttä videopätkääkin sieltä jo löytyy. Ainakin nuo meidän karvaotukset ovat siellä läsnä usein, sillä Freya on vielä kasvava kissa ja sen kasvua ja ihan sitäkin, miten villikissapennusta tuli ihmisiä rakastava sylikissa, on mukavaa tallentaa muistoiksi. Freya on todella kasvanut! Se on nyt 5-kuukautisena puolitoistavuotiasta Pippaa suurempi ja tuntuu kasvavan joka päivä vaan enemmän. Ja Ferya on todella ihmisrakas, todellinen rakkauspakkaus sylikissa, jonka kehräämisellä ei ole mitään määrää. Vieraat vielä toki alussa jännittävät, mutta esimerkiksi kun Hexun blogin Helinä piipahti täällä pari viikkoa sitten, Freya oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä Helinä näperteli ja siinä sitten tultiin jo ihan itse vieraan ihmisen luo.

Niin ja se ihka ensimmäinen joulurauhan julistuskin tuli koettua! Oli se kyllä juhlavaa ja kiva kokemus. Vissiin lähetykseen ei päädytty, vaikka TV-kamera tiiviisti siinä kepin nokassa ja nenän edessä heilui kuin jammaileva kirahvi. 


Tähän loppuun vielä muutama kuva Jovelan joulusta 2016, kaikki kuvat valitettavasti tuolta Instan puolelta ja siellä niitä on lisää, koska tosiaan omassa kamerassa on jokin häiriö, jota en ole ehtinyt vielä selvittää, joten kännykkäkuvilla mennään.



Siispä, hyvää lähestyvää vuodenvaihdetta ja iloa alkavalle uudelle vuodelle. Tuokoon se itse kullekin juuri sitä, mitä eniten kaipaamme ja tarvitsemme.

Lämmöllä

Jovelan Johanna

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Tarinoita pyykkipäivänä

Kaukana ovat ne ajat kun kylpyhuone oli puoli päivää varattu nurkassa tutisevalle pyykkikoneelle, joka nieli pyykkivuorta annos kerrallaan tai kun kannettiin pyykkejä taloyhtiön kellariin ja sieltä ylös Ikean kassilla, kun oma nimi oli seuraavana pyykkivuorolistalla. Pyykkiä on pestävä ja eritoten lapsiperheissä sitä syntyy nykyään hurjan paljon ja moni menettäisi uskon elämään jos sitä omaa pyykkikonetta ei olisi, mutta itse olen NIIN onnellinen, siitä miten kivaa pyykkääminen onkaan wanhaan tapaan, meille siis nykyään normaaliin tapaan!

Meillä on "kodinhoitohuone" tai "pyykkitupa" justiinsa siellä missä sen halutaan milloinkin olevan. Kesällä pyykit pestään usein ulkona ja talvella tuolla tuvassa tai puuterihuoneessa eli vessahuoneessa. Kun ei ole juoksevaa vettä eikä viemäreitä, meillä on kaikki tällaiset toiminnot kuin Huvikummussa, eli silloin kun huvittaa, siellä missä lystää. Eilen pyykkitupa oli tuvassa! Modernisti voisi sanoa, että meillä oli Pop up -pyykkäämö!


Edelleen olen sitä mieltä, että vaikka asuisimme kaupungissa, meillä olisi tuo pulsaattori. Se pesee pyykin aivan yhtä puhtaaksi kuin tietokonepesukoneet, mutta koneelliseen (6kg) pyykkiä kuluu vain 12-15 min aikaa, huuhteluun pari minuuttia ja linkoukseen 2-5 minuuttia riippuen mitä on pessyt. Sen jälkeen pyykki on käsikuivaa ja valmis roikkumaan ulkona tuulen kuivatettavana - ellei sada, mutta sadepäivinä me ei pyykkiä pestäkään, ellei sitten sade pääse yllättämään. Pesemme pyykin pesupähkinöillä, joten poistovesi kastelee pyykkipäivisin vaikkapa kukkia pihalla jos niiden aika on.

Pidän myös siitä, että pyykkäämisen aikana tulee aina puuhasteltua muutakin mukavaa. Pesuaika on niin lyhykäinen, ettei siinä ehdi mitään jatkuvista keskeytyksistä kärsivää hommaa tehdä, mutta samalla tulee siivottua, laitettua ruokaa ja hääräiltyä jonkin pienen askareen parissa. Toki pyykkääminen näin sisältää hieman vaivannäköäkin, kun ensin lämmitetään vedet, mutta pyykkivesi lämpiää käytännössä itsekseen, kun taloa lämmitetään puulla ja puuhellan päällä on aina 25 litran vesikattila. Lisäksi pyykki pitää oman kätösin siirtää pesurummusta linkousrumpuun, sen kokonaisen 20 sentin matkan. Ja pitää ne pyykit kantaa ulos narullekin kesät, talvet, mutta ulkona kuivattu pyykki on mielestäni arjen luksusta ja mielummin sitä kai kantaa pyykit narulle ulos kuin koneellisesti ilmastoituun taloyhtiön kellariin, jos vain näistä kahdesta valittava on.

Eilen pyykkipäivä oli kuten se yleensäkin tapaa olla. Pyykättiin, siivottiin ja siinä samalla uunissa muhi fetatäytteinen lihamureke ja kattilassa porisi pottuja. Tein myös uuden erän sytykkeitä, uudenlaisia, kaikenlaisiahan sitä on tullut kokeiltua. Sytykesipsit, -lastut, -rullat ja muut on poltettu, mitähän nämä sitten olisivat? Kipinäkeksejä? Tulitacoja?

Nämä sytykkeet ovat jatkokehittelyä sytykesipseille. Kaikki sytykesipsejä tehneet ja niitä käyttäneet tietävät, että sytykesipsi syttyy paperia hitaammin, mutta palaa kauan ja siten ne sytyttävät hyvin vähän kosteaampaakin puuta jos tarve on. Tämän tacoja muistuttavan sytykkeen taskuun (kutsun näitä nyt itse kipinäkekseiksi) taas laitetaan hieman helposti syttyvää materiaalia, vaikkapa kuivaa puulastua verstaalta tai ihan paperisuikaletta, joka syttyessään sytyttää itse sytykkeen, joka valuttaa puulle hieman steariinia ja se taas sytyttää puut.


 Valmistusmetodi on likimain sama kuin sytykesipseillä, eli tavallinen pumpulinen vanulappu, jollaisilla me daamit hivelemme kasvovesiä ja puhdistusaineita kasvoihimme, upotetaan sulaan steariiniin ja nostetaan leivinpaperille kuivumaan. Pieni varoitus tähän kohtaan jos haluat näitä tehdä, etkä ole ennen tehnyt steariinisytykkeitä, niin ole varovainen steariinin kanssa. Anna sen sulaa, mutta älä kuumenna steariinia yhtään enempää kuin sulaminen vaatii. Jos steariinia kuumentaa liikaa, se alkaa höyrytä ja silloin on steariinipaloriski ilmassa ja steariinipalo on se, joka aiheuttaa niitä kivijalkaan saakka tuhoutuneita taloja vuosittain. Olkaa siis varovaisia!

Ok, eli steariini on sulatettu, vanulappu kastettu siihen (kannattaa käyttää dippaamiseen jotain puisia tai metallisia ottimia/grillipihtejä) ja lappuset on laitettu leivinpaperille. Odota pieni tovi, kunnes steariini alkaa kovettumaan, mutta lappu on vielä taipuisa. Taita lappuset kahtia, kuten tacot ja anna kovettua rauhassa, tähän menee vain muutamia minuutteja. Tällä kertaa meille oli kertynyt kynttiläjämiä eri väreissä, joten lajittelin niitä etukäteen ja sulattelin steariinia värijärjestyksessä vaaleimmasta tummempaan lisäten aina seuraavan värin edellisen jämiin. Osa kynttiläjämistä oli tuoksukynttilöistä, joten kannattaa hieman sitäkin huomioida, ettei laita liikaa tuoksukynttiläjämiä samaan satsiin, koska muuten päänsärky on melkolailla taattu. Se sula tuoksukynttilästeariini tuoksuu todella voimakkaasti tällaisessa puuhassa, joten vähempi parempi. Tämä erän sytykkeisiin käytin myös tuoksukynttiläjämiä, mutta maltillisesti ja silti sytykkeissä on viehättävä tuoksukynttilän tuoksu kahvia, vaniljaa, appelsiinia ja mustikkaa.



Testattu ja toimii loistavasti! Oikeastaan olisivat ihan hauskoja pieniä jouluterveisiäkin jollekin läheiselle, joka sytyttelee puita kotonaan, saunalla tai eritoten mökillä, jossa puut saattavat olla hieman kosteitakin välillä.


Se kipinäkekseistä, kokeilkaa jos mielitte

Ja taas se jouluaika lähestyy ja sen kummemmin laittelematta täällä on jo hieman jouluista. Talviaikaan tupa punaisine tapetteineen, palavine kynttilöineen ja kuparin hehkuineen on aika jouluinen itsessään. Joulua ei tarvitse tuvassa luoda sen kummemmin, mutta jotain pientä on jo esillä. Jouluaikaan meillä kuuluu hyasintit, se vaan on niin joulutuoksu, vaikka muualla maailmalla hyasintti onkin kevätkukka. Ruokapöydällä on siis 3 hyasinttia kuparimaljoissaan ja niiden kaverina kaksi joulusoittorasiaa, jotka olemme isännän kanssa joskus hankkineet Malagasta ja Tukholman Wanhasta Kaupungista. Soittorasiat nostettiin pöytään ystäväni kanssa jo toissaviikolla, kun tänne kokoontui pikkujouluväkeä. Tuvan päiväpedin taakse laitettiin valosarja ja tien puoleiseen ikkunaan tähtilamppu. Siinäpä ne joulukoristelut taitavatkin sitten toistaiseksi olla. Ruokapöydän yllä roikkuvalle orrelle ehkä laitan jouluksi vielä jotain, mutta voin hyvinkin olla laittamattakin jos ei inspistä tule. Valosarja, 3 hyasinttia ja 2 lumisadepallosoittorasiaa tuntuu nyt riittävältä.

Huomasittehan muuten, että jouluradio on aloittanut jälleen! Aivan loistavaa, että siellä on useampia vaihtoehtoja sen mukaan mitä kukin haluaa kuunnella. Yksi tykkää hartaista lauluista tai perinteisistä kotimaisista joululauluista, toinen rokahtavasta tai raskaammasta joulumusiikista, kolmas klassisesta ja neljäs reteesti kaupallisesta tingelitangelista tai vaikkapa joulujazzista! On kotimaista ja ulkomaista, finska, svenska ja in english, jopa indie-joulumusiikkia ja lapsillekin on oma taajuus saman palvelun kautta. Jokaiselle jotakin oman mieligenren mukaan valittavissa, jos nyt ylipäätään haluaa kuunnella joulumusiikkia. Minä haluan!


Tällaisia kuulumisia ja pyykkipäivän tarinoita täältä Jovelan tuvasta, joka eilen oli hetken myös pyykkitupa. Kymppikiloinen pulsaattori-pesukone on jo kannettu pois tuvasta takaisin paikoilleen puuterihuoneeseen. Ties missä se seuraavan kerran hoitaa toimeaan Jovelan garderoobihuoltajana.

Sytykkeet on pakattu, lisää meinaan tässä illalla vielä tehdä. Tuvassa on mukavaa häärätä. Laukkukin pitäisi pakata, työmatka taas edessä huomenna ja paluu vasta loppuviikon puolella.


Vaan nyt pitää mennä pelastamaan ne pikkupakkasen pussaamat pyykit tuoilta ulkoa. Melkoinen tuuli siellä riepottaa lakanoita ja liinoja.

PS. aamulla sanoi hieman lunta, ehkä kuusi hiutaletta per neliömetri.

PSS. Freya villikissanpentu on kasvanut aivan huikeasti! Pippa on jäämässä kokonsa puolesta toiseksi, aina ei hämärässä erota kumpi on kumpi. Freyasta taitaa tulla iso kissa ja siitä on tullut rakkauspakkaus halikissa. Laitan taas päivityskuvia tulemaan myöhemmin, instassa jokunen kuva jo onkin.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja näkymisiin taas!

Jovelan Johanna