keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ruokakomero, osa II

Olen nyt niin innoissani ja iloissani tästä ruokakomerostamme, että esittelen sitä hieman tarkemmin. Ruokakomero ei ole vielä valmis, mutta sitä voi jo käyttää ja se on paljon se!

Ruokakomero on rakennettu vanhan, osin puretun leivinuunin taustatilaan ja se on kooltaan n. 1,7x1,4 metriä. Hyllyt on tehty ylijäämälaudasta. Ruokakomerossa tuoksuu keskiaikaisille mausteille, siis hieman jouluiselle, sillä siellä roikkuu 24 kangaspussillista mausteita. Mausteet eivät ole tarkoitettu käyttöön, joten kanelit, kaardemummat, maustepippurit, anikset ja neilikat ovat pusseissaan pelkästään luodakseen ruokakomeroon suloisen tuoksun ja sen ne toden totta tekevätkin! Lisäksi voimakkaasti tuoksuvat mausteet karkottavat ötököitä, eivätkä hiiretkään niistä ilahdu!


Koska vanhassa talossamme oli viime talvena hiiriä, otamme varman päälle ja kaikki ruokatarpeet ovat tai tulevat olemaan joko lasi-, pelti- tai muoviastioissa, joista osa piilotetaan puulaatikoihin ja koreihin. Ruokakomerossa on myös tilaa kodinkoneille, joita ei tarvita päivittäin sekä hätäkeitin polttoaineineen siltä varalta, että tekee mieli teetä tai ruokaa juuri kun sähkökatkos osuu kohdalle.


Hyllyille on jätetty tilaa säilykkeille ja tavaramäärää tiivistetään vielä. Hillot, pikkelssit ja muut säilötyt herkut muuttavat jääkapista ruokakomeroon vasta syksyllä, jolloin komeron lämpötila on riittävän viileä. Näin helteellä komerossa on n. 19C lämpöä. Komerossa on myös kapea hyllykkö, jonka tilalle tehdään toinen hyllykkö kun isäntä joutaa. Hyllykössä on muovilaatikot, joiden sisällä on makaroonipusseja, riisipaketteja, jauhopusseja jne.


Toki ruokakomerossa on herkkujakin, hieman suolaista, makeaa ja nestemäistä. Teen myöhemmin komeroon pienen karkkiosastonkin, josta voi täydentää tuvan herkkukaapin karkkibuffettia.


Peruskuivatarvikkeiden lisäksi ruokakomerosta löytyy puulaatikoita, joiden sisältöä voi kuvata wanhanajan tapaan siirtomaatavaroiksi. Herkut on lajiteltu puulaatikoihin tyypeittäin, kuten esimerkiksi nämä himoherkkuni sushit, joiden perusaineille on varattu oma laatikko. Perustarpeiden lisäksi laatikossa on sushi-kirja ja sushirullauskone. Kaikki yhes koos, eli kerralla napattavissa lootineen päivineen tupaan kun on aika herkutella sushilla.


Ruokakomeron ideana on toimia varastona, josta täydennetään raaka-aineita tuvan kuivatarvikekaappiin sen mukaan miten käytössä kaikkea kuluu. En siis kipitä ruokakomerolle joka kerta kun keitämme riisiä tai makaroonia, tarvitsen jauhoa, suolaa, sitä ja tätä. Tuvassa on muutaman litran vetoiset käyttöpurkit perusraaka-aineille, joita sitten täydennetään ruokakomerosta kun purkin pohja alkaa häämöttää. Ruokakomerossa voi hyvin olla neljä tarjouksesta ostettua ketsuppipurkkia ja viides on sitten käytössä tuvassa. Näin olemme järkeilleet tämän kotivarakierron meille.


 Kotivaran haaliminen on aika koukuttavaa puuhaa. Tarkoituksena ei ole ajella ympäri maakuntaa jokaisen tarjouksen perässä, mutta kun kohdalle osuu hyvä tarjous, sitä hyödynnetään ostamalla useampi pakkaus kerrallaan, jolloin ruokahankintojen kustannukset laskevat pitkällä aikavälillä huomattavasti. On myös mukavaa, kun voi kokata mielensä mukaan mitä mielii ilman, että tarvitsee ajella sitä varten kauppaan.

Meillä on nyt mukava ja edelleen kasvava kuiva-aineiden kotivara Jovelassa. Aiemmin olemme jo keränneet meille hyvän lääkevaraston, joten helpotusta löytyy kipuun, vatsavaivoihin, allergiaan ja röhään vaikka apteekit menisivät puoleksi vuodeksi lakkoon. Pakastimen myötä meillä on myös hyvä varasto lihoja, vihanneksia, marjoja ja hieman pakastettuja herkkujakin. Osa kotivarastamme on itse kasvatettua, joten pienimuotoinen askel omavaraisempaan elämään on otettu.

Seuraava isompi askel omavaraisuusateen nostossa tapahtuu sitten ensi vuonna, kun Jovelaan tulee ainakin kanoja ja kukko. Vuohet saattavat odotuttaa saapumistaan vielä kauemminkin, koska niillekin tulee olla talviasuttava asumus, eikä ole varmaa ehdimmekö saada molemmat valmiiksi ennen kesää 2015.

Tähän päättyi katselmus ruokakomeroon ja pohdinnot aiheesta kotivara. Seuraavan kerran kun postailen aiheesta, ruokakomerolla ollaan jo sadonkorjuun jälkeisessä tilanteessa ja tilassa on taatusti tapahtunut muutoksia.

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille. Tänään Jovelassa on siivouspäivä. Ruokakomeron myötä tuvan säilytystiloihin vapautuneisiin koloihin saadaan purettua muuttolaatikoiden sisältöjä, jotka ovat odottaneet omia paikkojaan muutosta saakka.

Herranen aika, mehän olemme asuneet täällä kohta 4 kuukautta! Kylläpä se on mennyt nopeasti!

Touhuten ja puuhaten, tuumasta toimeen!

Jovelan Johanna

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Esivilkaisu ruokakomeroon

Ruokakomerolla ollaan edetty raakahyllyjen asennukseen saakka. Laitan muutaman esimaistiaiskuvan näytille, vaikka komerolla ollaan vielä vaiheessa.

Meillä ruokakomero toimii myös ns. kotivarana. Tarkoituksenamme on ylläpitää omaa pientä maalaispuotia, joka yhdessä pakastimen kanssa pystyy tarjoamaan meille tarvittaessa muutamankin kuukauden ruokatarpeet. Tällainen tarve voi olla esimerkiksi pidempi kuljetus- tai ruoka-/kaupan alaan liittyvä lakko tai vakavampi sähkökatkos, joka käytännössä sulkee kaikki kaupat ja myös rahaliikenteen, jolloin ruoan ostaminen on mahdotonta. Kotivaramme on myös lisäturva mikäli kohtaisimme yllättäviä taloudellisia haasteita, joihin emme kykenisi heti vastaamaan. Kotivara on kotiturva, parempi kuin raha pankissa, vaikka sitäkin toki on hyvä olla hieman sukan varressa ja siellä tililläkin jemmassa. Arkikäytössä hyvä kotivara tarkoittaa alentuneita ruokakustannuksia, sillä tarpeet ostetaan tarjouksien mukaan ja samalla kauppakäyntien harventumisen myötä myös kaiken sen muun ostelu vähenee.

Tässä siis hieman esimulgaisua ruokakomeroomme: sisäänastumisnäkymä. Hyllyt pitää vielä hioa ja maalata (syksyllä). Isäntä teki hyllyt itse, jotta ne ovat juuri tuohon tilaan sopivat. Ne on tehty ylijäämäpuusta, joten eivät maksaneet mitään. Muutenkin tämä ruokakomero kustannuksiltaan on halpa, muutaman laastipussin hinnan verran kuluina.




Hellettä paljuun paeten

Jovelan Johanna

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Syntyneitä

Jovelan uutistoimisto tiedottaa

☆  Syntyneitä

21.7.2014
Jovelan tuvan ulkoseinän nurkassa, hirsikoloon tehdyssä yksiössä 

Pikkutipu Suloinen

Emo ja poikanen voivat hyvin. Molemmat vanhemmat osallistuvat poikasen ruokintaan. Jovelat liikkuvat varpaisillaan.



Tiedottajana toimi

Jovelan Johanna

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Sateenkaaren tällä puolen

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Raumalla ja menetin sydämeni täysin Wanhalle Raumalle. Se yllätti. Alueen koko ja kokonaisuus on käsittämättömän upea ja eroaa muista puutalokeskuksista, kuten Porvoo ja Uusikaupunki erityisesti alueen laajuuden ja rikkomattoman kokonaisuutensa vuoksi. Kujia ja taloja on useamman tunnin tutkailun verran ja osa jäi taatusti näkemättäkin. Lisäksi paikka on täynnä mukavia puoteja.

Otin kuvia rakennuksista tietty asia mielessä; ikkunat, ovet ja julkisivukoristelu. Tässä ilman selittelyitä joitain upeita taloja Wanhan Rauman miljööstä.














Meillä, siis itselläni, isännällä ja äidilläni oli ihana päivä Raumalla. Mikä helmi! Tuonne suuntaamme vielä monta kertaa. Tunnin ajomatkan arvoinen todellakin!

Sateenkaaren tällä puolen

Reissun jälkeen pestiin sauna, putsattiin palju, tehtiin ruokaa, juotettiin keittiöpuutarhan asukeita ja vedeltiin siimaleikkurilla ylimääräisiä pois. Tulee meille sittenkin tomaattia! Ne pieniksi jääneet taimet, jotka olivat kuitenkin täydessä kukassa, ovat nyt täydessä tomaatissa. Olen niin iloinen!




Myös omenoita on vahvasti tulossa. Tästäkin olen niin kovin iloinen!


Naapurin viljat keinuvat pellolla auringonlaskussa.


.. ja pellon toisella laidalla 5 kaurista leikitteli keskenään. Kaurisbalettia! Muut ehtivät jo loikkia metsän puolelle, mutta tämän yksilön sentään sain napattua kameraan.


Sateenkaaren tällä puolen kaikki hyvin, kunhan vaan saa viettää aikaa vailla turhia huolia. Jos olisi mahdollista, katoaisin tänne kokonaan. Lakkaisin olemasta työminä ja olisin vaan Jovelaminä. Ehkä en kuitenkaan, mutta taidan olla loman tarpeessa. Sellaista ihan oikeaa, kokonaan töistä irtautuvaa lomaa vaan ei ole mahdollista pitää pitkään aikaan. Joskus sitten, sanon taas.




Eilistä upeaa sateenkaarta paljusta käsin ihailemassa Jovelan isäntä ja äitini. Sateenkaari näytti tekevän kupolin Jovelan ylle. Uskomattoman upea näky, joka ei valitettavasti kameraan tallentunut koko gloriassaan.

Ennen nukkumaan menoa mietin vielä, kenelle kuuluu ja kuka pelastaisi vielä tämänkin talon kotitiellämme. Sääli kaunista taloa, ampiaiset asukkainaan.


Suloista sunnuntaita!

Jovelan Johanna

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Ensimmäiset säilykkeet

Ruokakomeroon liittyvät puuhat edistyvät päivä päivältä. Tänään isäntä on saanut muurattua uuniseinän irtotiiliä takaisin paikoilleen. Liikaa ei tohdi purkaa, jotta muurirakenne ei vaan haurastu liikaa. On ollut siis aika aloitella myös säilöntäpuuhat. Aluksi Jovelassa valmistettiin neljää eri säilykettä. Teemme vain kohtuullisen määrän säilykkeitä, omaan tarpeeseen sopivat määrät ja ainoastaan tietenkin sellaisia, joista pidämme. Isäntä ei välitä juurikaan etikkaisista säilykkeistä, joten nämä määrät riittänevät meille hyvin myös vieraiden maisteltavaksi Jovelan illanistujaisissa.


Ohessa reseptejä näihin hyväksi kokemiini herkkuihin siltä varalta, että joku siellä haluaisi kokeilla vastaavia.

Persikka-aprikoosihillo (tämä soveltuu erityisen hyvin maukkaiden juustojen kaveriksi)

2 kg persikkaa ja aprikooseja (2:1)
1 dl sitruunamehua
0,5 dl konjakkia
1 kg hillosokeria
2 kanelitankoa
1 tl vaniljaa (aitoa nestemäistä - ei siis esanssia) tai 2 tangon vaniljat tai pari rkl vaniljasokeria (vähennä tällöin hillosokerista).

Laita kypsät hedelmät hetkeksi kiehuvaan veteen. Irroita kuoret, jotka irtoavat nyt helposti. Puristele hedelmien kivet irti ja laita hedelmäpalat kattilaan. Lisää nesteet, mausteet ja hillosokeri. Keitä hiljalleen 15 minuuttia. Kuori vaahto pois. Anna jäähtyä hieman, poista kanelitangot ja tasaa seos sauvasekoittimella. Purkita.

 Purkin pitsiteippi ja laput Teippitarhasta

Punasipulihillo

Tämä on oma variaationi keskiaikaisesta reseptistä. Maku on kertakaikkiaan mainio. Punasipulihillo sopii kaikenlaisten paistien, riistan ja vaikkapa lihapullien lisukkeeksi.

Purkkien etiketit ilmaistulosteita, myssyt Quoriosa Interiorista.

800 g punasipuleita silputtuna
1 dl vettä
1 dl punaviiniä
4 dl punaviinietikkaa
4 dl dl hillomarmeladisokeria

3 kanelitankoa
1 tl kokonaisia neilikoita
hieman maustepippuria

Kuori ja silppua punasipulit. Pane silppu kattilaan, lisää nesteet ja mausteet. Keitä sipulikuutioita kannella peitettynä 5 minuuttia. Lisää hillomarmeladisokeri, anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Anna hillon jäähtyä hieman, poista kanelit ja muut mausteet. Purkita. Säilytä viileässä. Punasipulihilllo on syötävissä parissa päivässä, mutta maku paranee säilytettäessä.


Kurkkupikkelssi ja Piparjuuri-valkosipuli -kurkkusalaatti

Perusohje on sama, mutta kurkkusalaatti maustetaan valkosipulilla ja tuoreella piparjuurella. Molemmat näistä kurkkuherkuista ovat loistavia lisukkeita liharuoille.

Purkkien vanha paperi on Quoriosa Interiorista ostettua lahjapaperia, sydäntarrat Teippitarhasta.

1,5 kg tuorekurkkua (pikkelssissä raastettuna, kurkkusalaatissa leikattuna pieniksi paloiksi)
0,5 kg keltasipulia raastettuna
tuoretta tilliä

liemi: 4 dl etikkaa
0,5 kg sokeria
1,5 rkl. merisuolaa


Pese kurkut. Poista siemenet. Raasta tai pilko kurkut. Kuori ja raasta sipulit. Keitä liemi ja anna sen jäähtyä hieman. Jos teet kurkkusalaattia, pilko mukaan 2-4 valkospulinkynttä ja puolikkaan peukalon verran tuoretta piparjuurta.

Kurkku-sipuliseosta laitetaan tillin kera purkkiin, jäähtynyt liemi kaadetaan päälle. Sekoita hyvin. Säilytys viileässä. Pikkelssi on syötävissä viikossa, kurkkusalaatti vie hetkisen kauemmin.

Noin! Meillä on nyt tehty kolmisen litraa pikkelssiä ja kurkkusalaattia, litra persikka-aprikoosihilloa ja 2,5 litraa punasipulihilloa. Huomenna jatkamme valkospipulikurkuilla venäläiseen tapaan ja säilötyillä sitruunoilla.

Nam, nam!

Ps. pahoittelen, etten ole ehtinyt taaskaan vierailemaan blogeissanne. Päivät menevät leipätöiden ja Jovelapuuhien parissa nyt kun äitinikin on täällä, iltaisin saunomme tai katselemme yhdessä leffoja. Koneella ei ehdi istuskella kuin tovin kerrallaan, mutta onpahan sitten taas paljon luettavaa kun istun kunnolla alas ja uppoudun tapahtumiinne siellä!

Jovelan Johanna

torstai 17. heinäkuuta 2014

Pala palalta, asia kerrallaan

Täällä ollaan lähdössä hakemaan säilöntäpurkkeja. Jovelan säilöntäjamboree on alkamassa! Sitä ennen ja tähän kohtaan tallennan muistoksi tunteen siitä, että rakastan vanhoja taloja. Rakastan niiden mutkattomuutta, yksinkertaisuutta ja sitä, että meillä on vielä mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Ihanaa, yksinkertaista ja niin monella tapaa simppelimpää elämistä. Still life, sanoisi Ameriikan serkut.

Siirsimme hieman mööpeleitä tuvassa, koska meillä loppuu tiskivesien kantaminen ulos. Meille tuli ne kaikki inhottavan monimutkaisilta kuulostavat jätevesidirektiivit täyttävä pienpuhdistustönterö. Ei paperitöitä, ei putkimiehiä, ei mitään kommervenkkejä ja tuhansien eurojen laskuja. Voimme melkoisella ilolla todeta, että kotimme jätevesihuoltoyksikkö tuli kaikkineen maksamaan alle 300 euroa, mukaan lukien sen putken, jota pitkin tiskivesi valuu puhdistavaan säiliöön pihalle ja siitä sitten puhdistuttuaan suoraan salaattimaahan kasteluvedeksi. Ei mene hukkaan mitään, ei. Asennustyöt vievät sen hetken, kun isäntä poraa seinään sopivan reiän ja pistää putken siitä läpi. Kaataa tönteröön suodattajat ja iskee koko homman kasaan paikkaan, johon se kuuluu.

Uudelleenmöbleerauksen myötä sain sen ison kuumavesikattilan sijoitettua siten, että säiliöstä voi valuttaa suoraan vedet tiskialtaaseen. Nyt meillä tulee lämminvesi hanasta, vaikkakin se vesi pitääkin ensin kantaa sisälle ja lämmittää tuolla pikkulevyllä. Tämä riittää meille.


Lisäbonuksena voin tiskatessa katsella ulos Gerdaa ja pihalla puuhailevia eläimiä. Ohiajeleviakin voi toljotella kaikessa rauhassa. Jaa, se taitaa taas tuo isäntä ajaa klapia traktorilla, kas, naapurihan se siinä taas meni, niin, taitaa taas olla jotkut museoajenouvoajot meneillään kun tusinan letka pappamopoa pöristeli ohi ja tämä kaikki saman viikon aikana! Mikä liikenne!


Pikkasen uuden kameran kanssa harjoittelua, tässä tärähti kiireessä käsi, mutta en nyt laiskuuttani jaksa toista käydä nappaamassa. Ruokakomerossa ollaan saatu uusi katto melkein valmiiksi. Tänään on katon viimeistelyä ja sitten käydään sen hujanhajan tiiliseinän kimppuun. Isännän pitää hieman laitella tiiliä parempaan järjestykseen ja lötkäistä väliin laastia, jotta pysyvät paikoillaan. Liikaa ei tohdi purkaa, ettei yläosa romahda alas. Kyllä tuosta vielä ruokakomero tulee vaikka sunnuntaina olinkin hetkellisesti sitä mieltä, että heitetään sinne pommi.


Nyt kipin kapin kohti purkkikauppaa. Herkut odottavat säilöjiään!

Jovelan Johanna

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ken se siellä?

Ihan pikaisesti postaan tänne kuvan tuosta meidän alivuokralaisestamme, joka edelleen hautoo muniaan. Kovasti olen yrittänyt tutkia mitä sorttia siivekkäitä hän on, mutta ei onnistu. Tunnistaako joku?



Olemme nykyään jo tuttavallisissa väleissä. Ohikävelyt eivät aiheuta enää paniikkilehahdusta siiville. Pää kallellaan vaan katselee, että tuttu tyyppihän se siinä taapertaa menemään. Kovin lähelle pesää emme mene, mutta pakko siitä lähimaastosta on välillä ohi kulkea.

Entä tämä sitten?

Harmittaa, kun en keväällä sen nuhakuumeen vuoksi ehtinytkään aloitella taimitunnistusta ja sitten se olisikin jo ollut myöhäistä (teen sen kyllä vielä), mutta nämä omat mysteerini eivät ole yhtään avautuneet. Mittaa on nykyään vyötärölle saakka ja nuppuja nuo kai ovat, mutta mitä ihmettä nämä ovat? Tupapäädyn kukkaniittysaarekkeessa (jonka nämä siis ovat vallanneet) näkyvät keltaiset pilkut eivät liity näihin. Nämä eivät siis vielä kuki. Ovat nuppuvaiheessa ja näitä on aivan julmetusti sillä rajatulla alueellaan.



Nää on jo NIIN nähty

.. mutta Johanna leikki hieman uudella kamerallaan, joten lopuksi pläjäys sitä ja tätä kameraan tutustumisen myötä tallennettua. 

Gerdan kukkaniittyä



 

Muutakin kuin unikkoa Gerdan niityltä.





Itse Gerdaa




Isännän vänkyrä verstas, hieman kallellaan ihan oikeasti, reppana.



Vänkyrän verstaan päädyssä olevan klapisuojan kylkeen tehty 5 minuutin ratkaisu (= 6 naulaa ja trukkilava) probleemaan nimeltä missä se hara/lapio/harava/talikko/kuokka/kanki jne taas oikeen on?


Päätalo ja kuisti vielä kerran tässä kuosissa. Seuraavaksi kun tästä tulee kuvia, jotain on taas muuttunut kunnolla.




Sitten se kurpitsavauva. Ei ole vauva enää. Pikkuponteva jo. Kyllä meillä pikkelssiä päästään tekemään ja uutta kurpitsaa on tulossa useampi.


Joku (minä) ei ole kitkenyt rikkaruohoja kurpitsalasta, huomaan, enkä aio niitä nytkään mennä nyppimään, sillä lähdemme noutamaan äitiäni juna-asemalta ja pyöräyttämään samalla sen sunnuntaisen katastrofin aiheutaman lisäpyykit.

Lopuksi vielä kuva, joka otettiin viime yönä pimeässä kammarissamme ilman salamaa. Laadultaan heikko kuva, mutta tykkään sen tunnelmasta. Milo haaveilee kuutamoa katsellen. Odottelee ehkä supikoiraa tai kettua, joista kummatkin vierailevat poikasineen tuolla takapihan katajasaarella. Hiljaa jaksoi istua pitkään kuuta tuijotellen. Haukotteli sitten leveästi, ojenteli jalkojaan ja kävi unilleen. 




Näihin tunnelmiin. Se on heitä vajaa moi, joten hauskaa tiistaita teille siellä lomalla, töissä tai muissa arjen puuhissanne.

Jovelan Johanna