lauantai 4. heinäkuuta 2015

Se on tässä

Autot hidastavat ajaessaan meidän talomme ohi. Ihmiset hymyilevät, kurkkivat, katselevat ja me hymyilemme takaisin. Ulkoisesti suurin muutos Jovelassa vei 4 päivää. Julkisivu on nyt maalattu. Nämä kuvat on otettu tänään 4.7.2015 ilta-auringon jo laskiessa.




Julkisivu on maalattu, listat ja kotelot on maalattu, ovi on maalattu ja maalia taitaa olla vähän maalaajissakin. Virtasen maalitehtaan 4 Öljyn Laatumaali oli maineensa arvoinen ja sanomme tämän täysin vilpittömänä mielipiteenä, vaikka me saimmekin nämä julkisivun maalit heiltä lahjaksi. Moitteen sanaa ei vaan ole, ei niin missään mielessä ellei aleta pilkun kimppuun ja hakemalla haeta jotain parannettavaa. Jos niin olisi, niin sanoisin, että purkin teksti voisi olla hieman suurempaa kokoa. Tai sitten voisin vihdoin hankkia ne prillit, jotka toden totta olisivat jo tarpeen. Meille oli tärkeää löytää hyvä maali, maali joka ei tuki taloa, kunnioittaa melkein 150 -vuotiaan talon vielä vanhempia hirsiä ja luontaista ilmanvaihtoa suojaten ja kaunistaen. Tämä maali on sitä kaikkea.




Meillä on vielä maalattavaa julkisivunkin osalta. Maalin ominaisuuksiin kuuluu se, että maali kuivuu todella hitaasti. Se on hyvä asia. Mitä hitaammin maali kuivuu, sen paremmin se imeytyy puuhun. Pieniä stipluja ja viimeistelyjä päästään tekemään vasta kun maali on kunnolla kuivunut. Kuistin katon ja talon katon perimmäiseen nurkkaan jäävä hammaslista on maalaamatta, koska sinne ei päästy lainkaan. Musta peltikatto ja hellelukemat eivät houkuttele makoilemaan auringon paahtamalle pellille.





Uuden ja todella vanhan puun liitto toimi myös maalin suhteen hyvin. Julkisivuun on tehty ns. säästävä korjaus, eli vain alaosan laudoitus on vaihdettu. Uudella puulla maali levittyi luonnollisesti kevyemmin kun taas wanhoista wanhimman puun rosoinen pinta ja sen luoma kitka vaativat hieman enemmän ruista ranteeseen. Tuo meidän todella vanha, mutta edelleen kelpo julkisivulaudoitus selkeästi vaati tämän maalin kaltaista paksua ja rotevaa maalia, ohuemmalla ei olisi tehty mitään. Maalin sävy on italianpunainen ja se luo nyt hengittävän suojan wanhalle puulle, joka taas tietää lisää elinvuosia pintalaudoitukselle.




Koska maali on hyvin paksua ja rotevaa, se ei valu joka suuntaan, kuten moni muu maali tuppaa tekemään. Tämä ominaisuus oli erityisen mukavaa, kun hammastettua koristelautaa maalasi. Maali pysyi siellä missä pitikin. Ulkomaalauksessa mitättömältä kuulostava kehu maalin hajusta ei ehkä kuulosta oleelliselta, mutta tämä maali tuoksuu ihan miellyttävälle. Kun koko päivän (usean peräkkäin) häärää maalin kanssa, sillä hajullakin on oikeasti jotain merkitystä.




Nikkaroimme tänään yhdessä vanhoista ylijäämälaudoista pienen kopin erottelevan vessamme pisutankille. Tuon kanssa meni maksimissaan tunti sisältäen sen ajan, jonka käytin kopin sutaisuun maalilla. Kaksi kuvaa kaksi sävyä. Maalin sävy syvenee kuivuessaan, mutta tässä on kyseessä kameran ja auringon kepponen!



Edellistä edeltävässä postauksessa joku teistä kyseli noista kanaverkkohuppuisista kukkauurnistamme. Lupasin laittaa muutaman kuvan inspikseksi, koska kysyjä pohti jos tällaisia voisi tehdä itse. Kyllä voi, vaikka nämä ovatkin ostettuja!




Kerroinkin edellisen postauksen kommenttipuolella, että jos joku siellä pohtii ulkomaalausasioita, niin Virtasen Maalitehtaalla on parhaillaan kampanja, jonka aikana voit tilata ilmaisen 3 dl maalinäytteen haluamallasi sävyllä. Jos sitten maalia testattuasi tulet siihen lopputulokseen, että ostatte maalit projektiinne, Virtasen maalitehdas lahjoittaa maalinäytteen tilaajille homeentappaja-pohjusteet kaupan päälle. Näytteitä on ilmeisesti rajallinen määrä, joten kannattaa hyödyntää tuo etu jos maaliasiat ovat ajankohtaisia. 

RUMAN JULKISIVUN JOUTSENTARINA

.. eli takaisin arvoonsa




Tänään, kun maalaustarpeet oli korjattu pois, istahdin hetkeksi vaan katsomaan taloa ja ajattelin..

Se hetki, kun et tarvitse "Pinterestejä" fiilistelläksesi. Avaat vaan silmät, katselet kaikessa rauhassa ja annat katseen levätä. Eikä se tarkoita sitä, että kaikki olisi täydellistä, mitä ikinä se sitten olisikaan. Se on niitä hetkiä, kun täydellisyyteen ei tarvita muuta. Täydellisyys on jo siinä, kaiken epätäydellisyyden ja keskeneräisen keskellä. Tietoisuus siitä, että tämä on nyt tässä. Että vaikka jonain huomisena maisema taas muuttuukin, tämä tässä, juuri nyt riittää.

Se hetki oli tässä.






Vilpittömät ja suuret kiitokset Virtasen Maalitehtaan väelle ei vain maalilahjoituksesta, vaan siitä, että olette kehittäneet todella hyvän maalin ja kiitos myös keskiviikkoiselle maalariapulaisellemme!

Kiitos!

Kuutamoyön hämärässä on hyvä sulkea ovi ja käydä nukkumaan. Taivas on mennyt tummaksi, näin pimeää ei ole ollut aikoihin. Saa nähdä, ropsuttaako pian vettä. Saa sataa jos on sataakseen. Meidän maalaushommat on nyt hetkeksi loppu ja maalit saavat kiinnittyä taloon lippojen suojissa. Huomenna aamulla täällä nukutaan pitkään. Urakoilla on hintansa tai palkkionsa, miten vaan. Tämä oli vaivan väärti.



Hyvää yötä ja kauniita unia!


Jovelan Johanna ja Isäntä

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kuka olisi uskonut?

.. en ainakaan minä, että jokin tämän näköiseksi muuttuva (tänään 1.7.2015)...


näytti 10 vuotta sitten hylättynä tältä


En malttanut olla postaamatta pientä esivilkaisukuvaa maalauksen etenemisestä. Kuva on otettu kesken maalaushommien jotka jatkuvat tämän viikon, mutta tämän esimaistiaisen halusin jo julkaista.



Kuten isäntä sanoi: "Pientä pintaremonttia ja viimeistelyt Virtasella!" Kuvassa maalia (Italianpunainen) on vain yksi kerros. Seinän maalaaminen on aivan kesken, koristelistat ja kotelot maalataan muutaman päivän päästä valkoisella ja huomenna tartun itse sutiin, jotta ovikin saa maalia. Seuraavassa julkisivupostauksessa näytetään sitten kokonaan maalattua julkisivua.

Olen niin onnellinen, ettei löydy sanoja. Kuka olisi ikinä uskonut..

Jovelan Johanna

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Nyt se alkaa, vihdoin!

No niin, vihdoinkin! Viime vuonna piti jo päästä maalaamaan talon julkisivua, mutta eipäs ehditty. Tänä vuonna säät ovat antaneet odotuttaa maalauskelejä, mutta huomenna se alkaa (vihdoin, vihdoin, vihdoin) - Jovelan päätalo saa julkisivupuolelleen maalia vuosikymmenten nakuilun jälkeen. Isäntä on noutanut maalit, seinää vielä putsaillaan jotta kaikki on huomista varten valmiina ja sitten väärän vänkyrän talomme saa maalia pintaansa.



Päätalon julkisivu maalataan nyt ja myöhemmin tietenkin sitten koko talo kun korjaukset on tehty. Maaliksi valitsimme Virtasen 4 öljyn maalin, jonka sävy on nimeltään Italianpunainen. Koristelista, koteloinnin ja muut listat sekä ikkunoiden karmit maalataan saman valmistajan valkoisella versiolla. Pääoven väriksi valikoitui sävy nimeltä Kartanonkeltainen. Siskoni ehdotti tuota keltaista, joka hänen mukaansa tekee ovesta kodikkaan kutsuvan ja olen siinä ihan samaa mieltä! Talossa saa olla väriä ja kun isännän  verstaan ovi on jo keltainen ja koko Gerdasta tulee keltainen (tuo sävy), päätalon pääovi (se ainoa ovi) sitten sopii muiden pihapiirirakennusten kanssa yhteen kun päätalonkin ovi on keltainen.




Maalin valinta on ollut varmaan pitkällisin pohdinto koko Jovelassa. Täällä on tutkittu oppaita ja kirjaston kirjoja, on kuultu suosituksia ja mielipiteitä, luettu perinnenikkarien kokemuksia, pohdittu punamultamaalin keittelyä itse, päädytty kertaalleen Uulaan, mutta pyörretty mieli kun Uulan maalien kanssa oli niin isoja pettymyksiä sisälläkin kunnes eräänä päivänä yli vuosi sitten luin jotain aikakauslehteä ja siellä oli tämä..



"Kaiken se kestää. On kestänyt jo 50 vuotta", lehdestä leikattu mainos on julistanut jääkaappimme ovessa jo reilun vuoden päivät ja taustalla näkyvä talokin on kovin jovelamainen. Tuo slogani kiinnitti huomioni - onhan tämä  talo kestänyt melkein 150 vuotta likimain kaiken mahdollisen ja tässä se edelleen tönöttelee. Lähdimme tutkailemaan tätä meille silloin tuntematonta maalia ja se kuulosti hyvältä. Maali lupailee esitteissään paljon, mutta sekä perinneihmiset että me tavalliset seiniämme nakuttelevat nikkarit ovat tykänneet maalista. Se on ominaisuuksiltaan tähän taloon sopiva, tukahdutusmaaleja meillä ei ole eikä tule, joten valinta tuntui oikealta.


Moni on kommentoinut tässä 2 vuoden aikana, että on mukavaa kun blogimme ei ole mainoskuorrutteinen. Olen vastannut näihin kommenteihin, että se on tietoinen valinta, mutta en ole blogimainosvastainenkaan jos mainokset ja yhteistyökuviot ovat muuten blogin henkeen ja aiheeseen sopivia. Olen kertonut, että meillä ei omasta valinnastamme ole ollut ainuttakaan blogiyhteistyökuviota. Kaikki suositukset (tai kritiikit) ovat vilpittömiin kokemuksiin perustuvia, mutta sellainen sponsoroitu tuote saattaa vielä tulla, mikäli joka tapauksessa kyseinen tuote valikoituisi meille. Julkisivun maalaus on nyt sellainen poikkeus. Me olimme jo valinneet tämän maalin. Lehtileikkeen mainosta on vaalittu jääkaapin ovessa ja päätös oli tehty. Olisimme ostaneet tätä maalia joka tapauksessa. Otin itse yhteyttä maaalitehtaalle, paljon oli kysyttävää. Lopputuloksena oli se, että Virtasen maalitehdas lahjoitti meille nuo julkisivumaalit. Päätalon muut seinät, Gerda ja muut röttelöiset maalataan ihan omalla rahalla, mutta nämä maalit me saimme lahjaksi tehtaalta ja olemme siitä tietenkin kiitollisia ja iloisia. Voitte kuitenkin olla varmoja, että mitään ansaitsemattomia ylisanoja emme aio vuodattaa vain koska maalit on saatu lahjaksi tai jätä mainitsematta jotain jos sille on aihetta. Reilu peli pitää olla, puolin ja toisin. Tähän mennessä olemme saaneet oikein hyvää palvelua valmistajan taholta, eikä siellä vastaajat ole tästä yhteistyöstä olleet tietoisiakaan. Kysymyksiin on vastattu ajan kanssa, ollaan saatu suosituksia ja ohjeita, vinkkejä ja tietoa. Menekinkin laskivat huomioiden asioita, jotka eivät tulleet meille mieleen.

Pidemmittä puheitta. Nyt, vihdoinkin on aika jättää hyvästit tälle näkymälle. Sanoin tämän jo viime vuonna kerran, mutta suunnitelmat sitten muuttuivat, joten sanon sen nyt entistä innokkaammalla äänenpainolla: tämä on viimeinen kerta, kun Jovelan päätalo näyttää tältä:




Uusi ja vanha pintalaudoitus saa vihdoin korean palttoon. Tulee punaista, keltaista ja valkoista. Harmaahiirulainen pukee paremmat päällensä. Koska en itse saa maalata tuon käsijutun vuoksi (aion maalata ovea vaikka käsi irtoaisi), aion pysytellä omien töiden parissa sisällä ja käydä vasta maalareiden (isäntä ja ystävämme) päästyä vauhtiin katsomassa miltä julkisivu näyttää. Haluan haljeta ilosta ja riemusta kun talo saa vihdoin maalia pintaansa.

Seuraavaksi täällä sitten näytetään maalattu julkisivu. On tämä jännää! Vihdoin!



Ps. tuossa ensimmäisessä kuvassa yhdessä purkissa lukee "wanha punainen" pikku hupsis käynyt yhden purkin kanssa, joka menee vaihtoon. Sattuuhan sitä!

Jovelan Johanna


lauantai 27. kesäkuuta 2015

Halpoja taljoja ja keskiajan huumaa

Eilisen työkeikan jälkeen käväisimme Turun keskiaikaisilla markkinoilla. Pidimme niistä, kuten varmaan moni muukin. Kojuja ja pajoja tutkaillessa tuli kuultua kyllä muitakin mielipiteitä, kuten eihän täällä ole mitään. Noh, jos lantustaa kädet taskussa pysytellen muutaman metrin etäisyydellä esittelypisteistä aurinkolasit tämän tästä kännykkään luotuna, niin ei taatusti ole. Omasta mielestäni tarjonta oli hyvä, ihmiset iloisia ja elämyksiäkin sai kokea jos malttoi katsoa, pysähtyä, maistaa, haistaa ja kuunnella. En ottanut montaakaan kuvaa, koska olin niin kaiken lumossa.

 Tässä ollaan pysähdytty karamelliomenakojulle. Oi, miten hyvää olikaan karamelliomena pitkästä aikaa. Olen tehnyt niitä itsekin, mutten pitkään aikaan.


Palaneet mantelit, eli paahdetut mantelit, joita tässä parhaillaan valmistetaan, maistuivat kanelisen makeille. Hyviä, kuten aina.


Ruokatarjonta oli keskiaikaisen rehtiä ja maukasta. Oli mm. muikkua ja muuta kalaa, lanttua, leipää, räiskäleitä, makkaroita, kaalia ja tietenkin pakollinen varraspossu.


Lakritsijuurta, joka ei kasvanut meillä. Siemenistä iti yksi!


Parkittua kalannahkaa, aivan uskomattoman hienoa materiaalia, joka kädessä tuntuu lähinnä hienolta, pehmeältä nahalta.


Tässä kuunneltiin keskiaikaisia soittajia. Keskiaika-alueella (jota ei tule sekoittaa niihin muihin markkinoihin Aurajoen rannalla) oli paljon erilaisia esityksiä. Lapsille oli omia juttuja ja kiljahduksista päätellen lapset nauttivat keskiaikaleikeistä kovasti. Siellä ja täällä oli erilaisia työnäytöksiä, joista osa oli spontaaneja. Paljon kostyymejä, iloisia näytteilleasettajia, mausteiden ja ruokien tuoksua, paljon hyötytavaraa, pellavavaatteita, kauniita koruja, käsitöitä jos mitä, kauniita esineitä, jopa tarot-korteista tulevaisuuteen katsoja ja kaiken kruunasi suloinen satakielen laulu joka nurkalla! Tämä taas johtui siitä, että useammalla myyjällä oli pieniä savesta tehtyjä lintupillejä, joiden sisälle kaadettiin vettä. Kun pilliin puhalsi, vesi muutti pillin äänen hurmaavaksi linnunlauluksi. Sellainen pilli lähti meidänkin matkaamme.


Lampaantaljaloverit, korvat hörölle!

Keskiaikamarkkinat ovat mitä parhain paikka ostaa erilaisia taljoja e d u l l i s e s t i.  Alue kannattaa kiertää ensin ajatuksen kanssa ja tehdä vasta sitten kauppoja. Samanlaisen taljan hinnat saattavat heitellä yllättävän paljon. Jättitaljat (n. 150 cm pitkät) vaihtelivat hinnaltaan 39 ja 65 euron välillä. 39 euron taljoissa ei ollut niin mitään eroa 65 euron taljoihin verrattuna ja aika pian myyjä korjasikin hintaa kyltissään 65 eurosta 55 euroon. Koska myyjiä tulee tapahtumaan ympäri maailmaa, maksupäätteitä ei ole. Kannattaa siis varata käteistä!

Tässä yksi  meille ostetuista XXL -lampaantaljoista. Se on aivan valtava! Meillähän on paljon taljoja täällä Jovelassa. Talo on vanha ja talvisin lattiat ovat kylmiä, joten taljat ovat meille tärkeitä käyttöesineitä. Lampaantaljat ovat kauniita, ihanan lämpimiä ja niitä voi pestäkin helposti.


Ostimme myös lisää pieniä taljoja (15,-) joita meillä käytetään ruokapöydän tuolien istuintyynyinä.


Hieman muitakin tuliaisia markkinoilta hankittiin. Mainitun savisen lintupillin lisäksi ostimme puisia voiveitsiä (1,- kpl) ja puisen lastan. Olen hiljalleen luopunut muovisista kokkausvälineistä. Suosin nykyään puuta ja metallia (< lähinnä kauhat).


Lopuksi laitan vielä talteen kuvan siitä senkistä, josta kerroin aiemmin. Senkki on tullut meille talokaupan myötä ja sen on nyt siirretty saliin. Isäntä sai vanhat (lukuisat) maalikerrokset hiottua pois ja senkki saa nyt vetäytyä rauhassa salissa ennen kun se maalataan. Puulla kestää tovi asetua oltuaan kauan ulkovarastossa, joten maali saa nyt odottaa. Senkki toimii tällä hetkellä TV-tasona ja vuodevaatesäilönä.


Nonnih, olipas siinä taas jorinaa. Nyt olisi syytä laittaa läppärin luukku kiinni ja tehdä pieni lauantaisiivous täällä väärän vänkyrän talossamme. Sekin on mukavaa. Ulkona (yllätys, yllätys) ripsottelee taas vettä. Sisäpuuhiin siis! En liene ainoa, jonka mielestä siivouspäiväkin voi olla kiva päivä?!

Mukavaa viikonloppua kaikille siellä!

Jovelan Johanna

torstai 25. kesäkuuta 2015

Guesthouse Jovela

Juhannus tul ja men ja sen aikana oli hauskaa! Meillä kokoonnuttiin 4 hengen porukalla ottamaan vastaan suloista suvea, joka ei sitten tarjoillutkaan ihan surkeinta säätään juhlijoilleen. Ruoan jälkeen siirryimme pihalle kukkaseppeleet päässä. Suloisen suven sen seitsemää sorttia sisältävät seppeleet sitoi naapurikylässä asuva ystävämme. Kuvassa seppeleen kukat ovat jo hieman väsähtäneet kaikesta juhlinnasta.


Hilpeällä älynväläyshetkellä nuoren saarnen runkoon sidottiin keppi, joka varassa kaksi seppelettä tasapainoili luoden hetkellisesti Jovelan juhannussalon.


Ensin seppelepäiset emännät keikuttelivat kukkia kutreillaan tuvassa, jonne katettiin juhannuksen perinteinen saaristolaispöytä. Tarjottavat ovat melkolailla samoja vuodesta toiseen; saaristolaisleipää, maalaisleipää, kotivoita, kokonaisia katkarapuja, erilaisia sillejä, graavia ja kylmäsavustettua lohta, lohi-mätimoussea ja uusia perunoita. Tänä vuonna pöydästä löytyi myös pihalla loimutettu lohi. Ruokajuomina oli olutta ja snapsit tai mitä kukin sitten halusikaan ottaa oman maun mukaan.


Juhannuksena ei haluttu viettää liikaa aikaa kokkaillen saati tiskaten ja siivoten sotkuja. Kattaus tehtiin pääasiassa Naturessen kertakäyttöastioilla sekä peltimukeilla, joihin laitettiin erilaisia kaloja ja moussea tarjolle. Pikkuruiset 4 cl peltimukit toimivat snapsilaseina. Nuo Naturessen kertakäyttöastiat ovat hyviä ja huomattavasti pahvilautasia tukevampia. Ne ovat ekologisia, sillä esimerkiksi vadit ja lautaset tehdään palmujen pudonneista lehdistä puristustekniikalla. Astiat ovat myös kompostoitavissa. Meillä lautasina toimi Naturessen tarjoiluvadit, jotta kaikki eri kalalaadut mahtuivat  kunkin omalle "lautaselle" väljemmin.




Nuo kertakäyttöastiat olivat kiva juttu, sillä ruoan jälkeen kasasimme haarukat, veitset ja lautaset servietteineen pinoon ja tuikkasimme ne tuleen paljussa. Oikein hyviä sytykkeitä!


Ruoan jälkeen viihdyimme ulkona. Välillä aurinko paistoi hyvinkin lämpimästi eikä meillä ollut lainkaan kylmä kesämekoissamme. Tippaakaan sadetta ei saatu aamun kuuron jälkeen. Jovelan isäntä lämmitti mäntysuovalle ja koivun oksille tuoksuvan juhannussaunan, jossa vihdoimme naapurikylän emännän tekemällä vihdalla. Loppuilta menikin sitten purkupuulla lämmitetyssä paljussa rentoutuen ja syreenikaarimaisemaa ihastellen. Polku kasvihuoneelle oli niittyleinikkien peitossa ja kasvihuoneen takana olevat valkoiset syreenit olivat vielä täydessä kukassa. Vasta kun yöusva laskeutui pelloille hylkäsimme lämpöisen vesipesän ja kipittelimme takaisin sisälle.


Puolenyön jälkeen jaksoimme vielä pelata Aliasta ja tornipeliä juustoja syöden ja viinejä maistellen. Linnut jo lauloivat aamulaulujaan kun Jovelassa käytiin yöpuulle. Kello kävi jo neljää kohti, mutta mikäs siinä oli hassutellessa, kun ketään ei tuntunut väsyttävän ja juttua riitti.

Meillä oli sen kummemmin suunnittelematta miedosti ekohenkiset juhannusjuhlat lehtiastioinemme, sadevesisaunomisimme ja purkupuulla lämmitettyine paljuinemme, jossa nostettiin juhannusmaljat naapurikylän emännän tuomalla ekokuoharilla.

Viimeisen juhannusvieraan lähdettyä alkuviikosta kotiin, tilalle tuli Jovelan isännän mainio veli. Vieraita onkin piisannut viime viikkoina runsaasti ja se on kyllä ollut mukavaa. Välillä ollaan oltu sisällä ja välillä ulkona. Joinain päivinä on satanut niin, ettei meinannut loppua ollenkaan. Hurjat sadekuurot ovat piiskanneet syreenikaaren ja valkoisten kavereidensa kukat pitkin nurmia, mutta jäipähän taas kuvia muistoksi tästä suvesta ja sen kukista.

Kiitos ihanille juhannusvieraillemme suloisesta suvesta! Kylläpä meillä oli hauskaa ja kiitos isännän veljelle vierailusta! Hassu tyyppi kun ei lomalla malta olla reporankana, vaan päätti järjestää kahden ukon voimin verstaan ja varaston tyhjennys- ja siivoustalkoot!



Hyvää kesää kaikille siellä, missä nyt olettekin! Meillä alkaa rempan seuraavat etapit, mutta sitä ennen hoitelen muutaman työkeikan pois ja jossain välissä lähdemme isännän kanssa pienelle saaristokeikalle kakkoset kyyydissä. Tällä viikolla juhlitaan myös isännän synttäreitä, omaani on pari viikkoa. Olemme siis molemmat rapuja, kuten muuten on tuo isännän velikin. Olemme itse asiassa syntyneet peräkkäisinä päivinä. Rapuja siis piisaa, lautasilla ja niiden käyttäjinä!

Noh, kesä nyt antaa odotuttaa edelleen itseään, mutta nautitaan siitä mitä on ja mitä ei ole, hyttysiä meinaan! Ingen ininä, kaine kutina! Sääkartalle on joku piirtänyt aurinkojakin ja lämpötiloihin on joillekin päiville piirretty ensimmäiseksi numeroksi 2. Jospa se sieltä sitten saapuisi, taimia hellivä lämpökin.

Jovelan Johanna

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Tauko sateessa, sudit maalissa

Täällä Lounais-Suomessa, ainakin meidän kohdalla plänttiä on ollut kahden päivän tauko sateessa. Se hyödynnettiin maalaamalla keittiöpuutarhan istutuslaatikot. Huomenna sataa taas, juhannuksena sataa lisää ja sääennuste on täynnä pisaroita. Julkisivun maalausta ei olla päästy aloittamaan vielä, mutta nuo istutuslaatikot on nyt maalattu. Saavutus sekin! Mennään siis taas sen mukaan, miten säät sallivat ja miten mihinkin puuhaan joudetaan.


Omalta osalta maalailu jäi yhteen laatikkoon. Käsi ei vaan kestä vielä tuollaista jatkuvaa toistoa ees ja taas. Isäntä sitten hoiti homman loppuun. Meillä oli ajatuksena maalata laatikot samalla maalilla, kuin julkisivukin, mutta mustaa maalia ei ollut saatavilla lähipaikoissa. Istutuslaatikoiden maaliksi (pintakäsittelyaineeksi) valittiin siis Osmo Colorin EcoGarden, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Maali oli ohutta, hyvin imeytyvää, riittoisaa ja erittäin hyvin levittyvää. 2,5 litran purkki riitti kaikkiin yhteensä 50 lavakauluksen muodostamaan keittiöpuutarhan istutuslaatikkoon (ulkopuolelta maalattuna). Tällaisen epävakaisen sään aikaan tuon EcoGardenin hyviä puolia on sekin, että se kuivuu kahdessa tunnissa. Tuote on myös turvallinen kasveja ajatellen. Se on kuivuttuaan myrkytön. Tälle siis Jovelalaisilta suositukset!


Sinälläänhän nuo lavakauluksista tehdyt istutuslaatikot olivat ihan kauniita sellaisinaankin sään kuluttamine pintoineen, mutta maali toisaalta sitten tekee istutuslaatikoista pitkäikäisempiä suojaten puuta. Samalla runsauden sarven keskellä sijaitseva keittiöpuutarha ryhdistyy. Keittiöpuutarha-alueesta on muutenkin suunniteltu kovin erilaista aluetta, mitä se nyt tällä hetkellä on. Sinne on suunniteltu sorapolkua ja maapinnan helppohoitoisuutta, joihin tämä hiilen värinen sävy sopii hyvin - kun pääsemme sinne saakka.



Molemmissa kuvissa näkee hyvin, miten tuo "villi alue" on taas ottanut vallan laatikoiden takana. Taustalla on reippaan korkea risuaita, joka on täysin koiranputken ja muun peittämänä. Pisimmät koiranputket täällä ovat parimetrisiä ja ne ovat ihan tavallista koiranputkea. Täällä tuntuu kaikki (rikkruohot ja horsmakkeet) kasvavan aivan hullun nopeasti ja sakeana. Ihan kun kaikki korret olisivat villiintyneet sen jälkeen, kun raivasimme pusikot pois.

Vaan onneksi kukkii sielläkin, missä pitääkin. Syreenikaari on entistä muhkeampana, vaikka kukinta-aika alkaakin olla loppusuoralla. Tämä keväällä hiellä taivuteltu syreenikaari on ehdoton ykkönen itselleni, mitä tulee tänä vuonna tehtyihin muutoksiin pihalla. Se on vaan kerrassaan hieno juttu ja aina vaan hienommaksi muuttuu. Tuolla seassa on myös pesä. Melkoinen säpätys on aina ilmassa kun kakkoskasvihuoneelle menen. Olen yrittänyt sanoa linnuille, etten meinaa pistää poikasianne suihini, kun ne kuoriutuvat, mutta edelleen saan äkäiset äänet perääni. Hassut otukset.


Hurmaavaa tuoksua levittää myös pitkin aitoja ja reunapöheikköjä kiertävä kuusama. Sitä pitäisi saada siirrettyä huvimajaakin pitkin kiertelemään. Liekö mahdollistakaan? Pitäisi kai löytää sen alku jostain ja kaivaa ylös. Aivan villinä ja runsaana tuota kasvaa tontin reunalla pitkin kaikkea, mihin takertua. Korkeimmillaan lienee hyvinkin kolmen metrin korkuudella tuota kuusamaa.


Lumipalloheisi ei ollut moksiskaan keväisestä leikkelystä. Tässä näkyy vain yksi osa kiesitallin seinään tuetusta valtavasta pensaasta. Pensas on arviolta yli 70 vuotias, alaosan paksuimmat rungot muistuttavat puuta enemmän kuin pensasta.


Ja sitten vielä vilkaisu sammakkokuninkaan valtakuntaan, jossa hillityn villisti leviävä vuorikaunokki aloittelee kukintaa. Näitä taimia siirtelimme äitini kanssa hallitumpaan muodostelmaan keväällä 2014 ja nyt kukkia on monen monta kymmentä luuranko-omenapuun ympärillä.


Uutisten jälkeen sää

Mitenkään lämmintä täällä ei ole ollut tässä alkuviikolla, vaikka aurinko onkin paistanut. Keittiöpuutarhassa ollaan selkeästi jäljessä kasvun suhteen viime vuoteen verrattuna. Juhannuksen aikaan perunat olivat jo selkeästi istutuslaatikoiden reunojen yli. Nyt eivät yllä reunallekaan. Salaatit ovat kynnen kokoisia, porkkanat, lantut ja muut vasta hädin tuskin maasta taimina nousseita. Kasvihuoneissa toki voidaan rehevämmin. Mansikan olen saanut omasta maasta (yhden) ja ruohosipulia olisi vaikka lyhteen tekisi.

Sadetta siis lupailee niin pitkälle kuin ennusteita piisaa. Ehkäpä se ilma viime vuoden tapaan sitten sieltä vaihtuu helteeseen ja aurinkoisempiin päiviin juhannuksen jälkeen ja läkähdyttää viikkoja kerrallaan. Juhannusta täällä vietetään varmaan suunnilleen samoissa merkeissä kuin viime vuonnakin, jolloin tosin ei satanut. Nyt on luvattu ukkostakin. Monia nämä säät harmittavat, enkä itsekään niistä mitenkään ilahtunut ole, mutta mitäpä tällaiselle voi. Parhaillaankin taivas menee synkkään pilveen ja sade ropsuttelee jo kattoa. Pitää sitten ottaa tästä irti se mitä on tarjolla. Sadevesisäiliöt ovat täynnä ja se tarkoittaa meillä hyviä saunakylpyjä. Kasvatettavia ei tarvitse kastella porakaivovedellä. Sadepäivinä voi ottaa lungnisti ja lukea kirjoja tai uppoutua lempisarjojen pariin ajan kanssa. Leipoa. Kokkailla. Tutkia oppaita. Poltella kynttilöitä. Kuunnella sateen ropinaa ja kellon tikutusta tuvan seinällä varpaita vaakatasossa heilutellen. Rapsutella koiria ja kuunnella niiden unista tuhinaa. Lukea blogeja. Tehdä töitä ihan rauhassa. Suunnitella asioita, jotka toteutuvat jos ovat toteutuakseen. Torkkua.

Eikä se juhannuskaan niin kurjalta tunnu, vaikka taivaalta tuleekin vettä. Pöytä katetaan silti. Herkkuja syödään kuitenkin. Potut, kotivoi ja kalat maistuvat yhtälailla. Sauna lämmitetään tietysti ja paljukin on siitä ihana, että se tarjoaa sateellakin miellyttävän elämyksen, kun istuu hartioita myöten lämpimässä vedessä viileämmän veden rummutellessa olkia. Eikä tule kylmä, ylös nouseva lämpimän veden höyry pitää huolen siitä, ettei sade pääse vilvoittamaan nahkaa liikaa. Jos tämä kipparanokkainen emäntä meinaa hukkua kaatosateeseen, laitetaan katos paljun ylle. Pönttikseen voi tuupata sylillisen klapeja, kynttilät sytyttää luomaan tunnelmaa ja nuuhkia sitten vaikka Gerdan kuistin ikkunoiden takaa sateen raikastamaa ilmaa jos tuvassa alkaa tulla tukala.

Kyllä ne helteiset päivät sieltä vielä tulevat.

Viime vuonna juhannusaattona totesimme äidin kanssa afrikkalaisen sananlaskun mukaan, että teillä on kellot, meillä on aikaa. Juhannus jäi viimeiseksi äidilleni (kuvassa alla juhannuksena 2014) ja viimeiseksi minulle äitini kanssa. Pistää miettimään, ettei sillä niin väliä, mitä tuolta taivaalta juhannuksena tai kesällä tulee, kun saa viettää aikaansa niiden ihmisten kanssa, jotka ovat tärkeitä. Meille tulee juhannusvieraita. Pidetään sadetta ystävien kesken. Mitä siis jos sataa!



Hymyhuulin juhannusta kohti

Jovelan Johanna