sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Oi niitä aikoja

Monen blogissa on 1o kuvaa kesään tai menneen vuoden kuvakoosteita kuukausittain. Ne ovat ihania! Itseltä tuppaa unohtumaan kerran kuussa napattavat kuvat samasta paikasta, joten katselin sunnuntain lokoisina hetkinä blogiamme menneen vuoden silmin. Vuosi toi tullessaan sekä odotuksen täyttymyksiä, siis iloista suurimpia että menetyksistä kivuliaimpia. Nämä kuvat eivät ihan etene tarkassa aikajärjestyksessä, mutta ne kertovat elämästämme muuton alusviikolta (04/2014) aina tuonne syyskuulle 2014, jonka jälkeen elämä sitten koki kolauksen.

Kaksi koirineen jätti kaupungin taakseen ja tällaista siitä sitten tuli. Kesän aikana kunnostettiin tupaa, muurauksia, julkisivun alaosan laudoitukset korjattiin, oli rempaa ja puuhaa vaikka muille jakaa, mutta eniten muistan kesän näistä..


Äiti <3 juhannuksena 2014. Ollaan paljussa. Lämpöä taisi olla +18, taivas sininen ja paljun vesi lämmintä. Meillä oli ihana juhannus.


 Viikkoa ennen muuttoa, viimeisen Jovelakäyntiviikonlopun aikana pistettiin siemeniä purkkeihin. Jännitettiin itääkö mikään, saadaanko yhtään satoa.


Huhtikuussa istutuslaatikot olivat jo pihalla, mullat tilattu ja naapurin hevonkakkalannoite kekona etupihalla. Tässä makkarin ikkunan kautta otetussa kuvassa isäntä taitaa juuri täytellä lootia.


Huhtikuussa otetussa kuvassa salviat ovat jo päässeet hyvään kasvuun.


 Toukokuussa kävimme onkimassa lähijärvellä useammankin kerran. Saalista saatiin kuvan verran.


Vesipulloista tehdyt minikasvihuoneet suojasivat taimia viileinä alkukesän päivinä. Hyötykäyttöä ostovesipulloille.


4.6 vietettiin hääpäiväämme ja kauan haaveissa ollut palju kastettiin. Hääpäivää vietettiin saunoen ja pitkälle yöhön paljussa polskien. Vanha viinimarjapensas oli tehnyt jo raakileita.


Kesäkuun ensimmäisellä viikolla niin vanha omenapuu, syreenit kuin kurpitsatkin olivat jo kukassa.


Viikkoa myöhemmin upea lumipalloheisivanhuksemme oli täydessä kukassa.


Ikivanhat juhannusruusut ja vuorikaunokitkin kukkivat jo paria viikkoa ennen juhannusta.


Ensimmäistä itse kasvatettua syötävää. Miten hyvältä maistuikaan oman maan herneet!


Pian sen jälkeen saatiinkin ja syötiin oman maan perunaa oman maan tillin ja sipulin varsista leikattujen renkaiden kanssa. Rinnat oli rottingilla!


Heinäkuussa satoa alkoikin olla enemmän. Oltiin kovin ylpeitä, olimme onnistuneet. Syötiin oman maan aarteita tavalla jos toisella.


Sauna ja palju olivat kovassa käytössä. Helteellä päivä alkoi pulahduksella viileään veteen ja keskeytyi monen monta kertaa pieneen jäähdyttelytaukoon paljun helpottavassa viileydessä. 


Heinäkuussa keitiöpuutarhan istutuslaatikot olivat täynnä janoisia kasvatteja. Kaalit meni toukkien suihin, mutta oppirahathan on maksettava vaikka kantapään kautta. Pihalla suihkuttelee Bilteman 2,95,- maksanut sadettaja. Loistohankinta!


Komein näkemämme sateenkaari viipyi Jovelan pläntin yläpuolella pitkään heinäkuussa 2014.


 Puolen kuun aikaan Gerdan ihana kukkaniitty oli kaunis kuin maalaus.


Tehtiin isännän kanssa uudet ovet päätaloon vanhojen ovien pohjaan. Hankittiin takorautaiset kolkuttimet. Silloin taidettiin puhella, miten olisi mukavaa jos voisi itse takoa moisia. Pari kuukautta myöhemmin Jovelan isäntä aloitti opinnot.


Heinäkuun puolivälin tienoilla tuvan romahtaneen leivinuunin taus purettiin ja sen tilalle tuli ruokakomero. Tiiltä ja pölyä piisasi taas.


Rohtosuopayrtiksi tunnistettu mysteerikasvi levitti huumaavaa tuoksuaan sisälle saakka. Tästä tehdään vielä testaus, sillä rohtosuopayrtin juuria voi käyttää pyykinpesuaineena.


Heinäkuussa meillä oli myös alivuokralaisia linnun tehtyä pesän päätyhirsien väliin. Pienokaisesta saatiin napattua kuvakin, ennen kun poikanen lensi pesästä maailmalle.


Elokuussa syötiin paljon oman maan antimia.


Muutama kaalikasvikin jäi meille toukkien saatua tarpeekseen.


Kitukasvuisiksi jääneet tomaatit kompensoivat tuottamalla enemmän tomaattia, mitä ehdittiin syödä.



Satoa korjattiin harva se päivä, pieni määrä kerrallaan.


Ja säilöttiin. Tässä uiskentelee valkosipulikurkkujen raaka-aineita.


Kesä paljussa vietettiin.. Tässä ollaan älytty ostaa aurinkosähköllä toimiva suihkulähde, joka kelluu veden pinnalla kierrättäen vettä. Taisi tulla hieman leikittyäkin uudella lelulla. Meitä lapsetti usein. Kaksi varsaa ensimmäistä kertaa kevätniityllä kuvaa hyvin viime kesää osaltamme.


Ampiaiset alkoivat olla äreissään. Niitä houkuteltiin appelsiinilla pois sisätiloista.


Syyskuun aurinkoisina päivinä tehtiin risuaitaa ja Gerdan edustalle kukkaistutusalue, jonne ei ehditty istuttaa kevätkukkien sipuleita. 


Pääoven luo on jo laitettu syyskukkia, jotka ovat tässä vielä nupuillaan.


Ehdimme myös mattolaiturille ennen kun ne suljettiin syksyn myötä. Tusinan verran mattoja ja lampaantaljoja saatiin pestyä ja kuivattua. Maailma tuoksui mäntysaippualle.


Syksy näkyy jo kuvassakin. Usvaa aamuisin ja iltaisin. Tässä on raivattu kattovaurioinen kiesitallin edusta ryteiköstä vapaaksi. Ennen raivausta tuosta kohdasta ei nähnyt rakennusta. 2/3 rakennuksesta on kunnostettavissa, erillisenä osana tehty pääty (jossa oli pesula) on purkukuntoinen. Saapi nähdä josko tuosta voisi tehdä vaikkapa kasvihuoneen, orangerian jopa!


Ja satoa riitti pitkälle syyskuun loppuun saakka! Tämän jälkeen alkoi synkkä syksy. Loppuvuosi meni sumussa.

Laitanpa tähän loppuun kuvan keittöpuutarha-alueesta syyskuussa 2013 ja kesällä 2014. Hyvin mielin voi todeta, että olemme saaneet jotain aikaiseksi!



Miten kovasti kaipaankaan kesää! Voi miten toivon siitä tulevan yhtä kokemusrikas ja onnellinen kuin kesä 2014 oli muistoja kultaamatta.

Ja ihan viimeiseksi laitan tähän vielä otteen Max Ehrmannin Desideratan käännöksestä, joita on lukuisia. Olkoon se ohjenuoranani tälle alkaneelle vuodelle.

Desiderata (vuodelta 1927)

Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.

Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia,
sillä he ovat kiusana hengellesi.
Jos vertaat itseäsi muihin,
niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi,
sillä aina on ja tulee olemaan suurempia,
ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä.
Iloitse suorituksistasi
samoin kuin suunnitelmistasi.


Ole kiinnostunut omasta urastasi,
vaikka se olisi vähäpätöinenkin.
Se on kuitenkin vankka kiinnekohta
ajan vaihtelevissa kohtaloissa.
Ole varovainen liikeasioissa,
sillä maailma on kieroutta täynnä.
Älä silti sulje silmiäsi hyveiltä.
Monet ponnistelevat korkeisiin päämääriin
ja elämä on täynnä sankaruutta.

Ole oma itsesi, äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaiken arkipäiväisen roudan keskeltä
se nousee kuin ruoho - tuoreena joka kevät.

Ota opiksesi vuosien neuvot
ja luovu sopuisasti nuoruuden leikeistä.
Paljon turhaa pelkoa syntyy väsymyksessä ja yksinäisyydessä.
Liian kurin sijaan ole itsellesi armollinen.


Ole sovussa luojasi kanssa,
millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa,
olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.


Maailmassa on paljon petosta, riistoa
ja särkyneitä unelmia,
mutta se on sittenkin kaunis maailma.

Ole siis iloinen ja pyri olemaan onnellinen.
 
 
Jovelan Johanna

lauantai 24. tammikuuta 2015

Selviytyminen poikkeusolosuhteissa ja niihin varautuminen


Tämä on jatko-osa viemärittömässä talossa asuminen -postaukseeni. Puhutaan SHTF-tilanteista, eli mitä tehdä jos kakka iskee tuulettimeen asuessaan talossa vailla juoksevaa vettä ja viemäröintejä, lämmittää pääasiassa puulla, tulee kovat pakkaset, työt loppuvat (ja piha on täynnä zombeja) ja niin edelleen. Puhun nyt lähinnä siitä, miten poikkeustilanteet vaikuttavat meidän elämäämme täällä Jovelassa ja miten me varaudumme, mutta monet näistä jutuista on käytettävissä myös kaupunkiolosuhteissakin. 


Jätän nyt oikeasti pois kaikki sellaiset ultimate-skenaariot, joissa olemme sotatilassa, zombiet häärivät pihalla tai virus on tappamaisillaan puolet ihmiskunnasta. Puhun siis näistä tavallisista arjen hankaloittajista, joita kohtaamme tai joita voimme kohdata yllättäen ja usein täysin varautumattomina. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi pitkät sähkökatkot, sairastuminen tällaisessa talossa asuessaan, taloudellinen romahdus, juomakelvottomaksi lurautetut kunnan vedet tai vaikkapa kaupan- tai kuljetusalan pitkä lakko, joka vaikuttaa siihen, mitä kaupassa on tarjolla - vai onko juurikaan mitään.

Olemme kokeneet pitkän sähkökatkon (kaupungissa) ja muutamia lyhytkestoisempia sähkökatkoja täällä nykykodissamme maalla. Kaupungissa pitkittynyt sähkökatko on haastava, sillä olosuhteisiin on vaikeampaa vaikuttaa itse. Kun sähköä ei tule ja katkos kestää, myös vessa lakkaa toimimasta eikä vettä enää saa hanoista sillä vesijärjestelmän pumput eivät toimi ilman sähköä. Ennen kun yhteiskunnan puolesta ehditään järjestää vesijakelua, on jo jano. Laajempi sähkökatkosalue pimentää koko seudun, bensa-asemat ja kaupat eivät voi toimia, sillä niiden järjestelmät ovat sähkön varassa. Tapaninpäivän myrskyn aikaan jopa sairaskuljetus ja palokunnat olivat pulassa, kun autoihin ei saatu bensaa normaaliin tapaan. Tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi pärjätä sillä mitä on.

Pärjäämisen perusosa-alueet voi mielestäni jakaa karkeasti kolmeen osaan: lämpö, ravinto ja hygienia. Neljänneksi voisi mainita viihtymisen, joka ottaa kolhua kun kaikki sähköllä toimiva lakkaa olemasta käytettävissä. Mitä pidempi katkos, sen tylsempää tulee.

LÄMPÖ

Kesällä ogelmaa ei yleensä ole, mutta entäs kun se pitkä sähkökatkos osuu talven pakkasille? Meillä toimitaan kuten yleensäkin kovemman pakkasen aikana, eli suljetaan 1/3 talosta (sali) ja keskitetään lämpö tupaan. Pönttöuuni on makuuhuoneen viereisessä avoimessa tilassa. Meillä on pieni biotakka ja kunnon petroolilämmitin. Jotta niistä olisi jotain iloa silloin kun niitä eniten tarvitaan, meillä on myös aina riittävästi polttoaineita molemmille. Siltä varalta että sattuisimme molemmat sairastumaan tai jos ulkona riehuisi sellainen myrsky, ettei ulkovarastoon mielisi mennä edes klapia hakemaan, meillä on aina sisällä n. viikon klapit. Klapeja on muutamassa silmälle siedettävässä isossa lootassa ja kopassa, mutta pääosa jemmaklapeista on piilossa tuvan seinänvieruksia kiertävien laatikkopenkkien sisällä. Lisäksi meillä on aina paljon kynttilöitä, kuumavesipulloja (sängyn miellyttäväksi tekemiseen) sekä kynttiläkäyttöisiä hätälämmittimiä jos pakkanen on kova ja lämpö ei tunnu riittävän.




Tässä on meidän lämmönlähteitä niin arkena kuin poikkeustilanteissakin

Pönttis, meidän talon sydän. Pönttis on hyvä lämmittäjä, mutta ei nopea sellainen.




Petroolilämmitin, Petrooli 24,-/10 litraa (Honkkari), käyttökulutus 3 dl/h. Petroolilämmittimellä saa nopeaa lämpöä.



Vedonestoverhot kuistin oven edessä talvisin. Lämpöä on turhaa tuottaa jos se karkaa. Meillä haasteina on kylmät lattiat ja kuistille johtava ovi. Oven edessä on armeijan ylijäämämyymälästä hankittu paksu villahuopa ja Ikean päiväpeitto. Lattioilla on mattoja, joiden alla on samoja huopia ja lampaantaljoja. Sänkyjen ja sohvien alla on myös villahuovat kunnes lattiat saadaan eristettyä kunnolla.



Kynttilöitä, kynttilöitä! Kynttilät tuovat valoa ja toki ne lämmittävätkin. Kaikki ovat olleet läsnä tilanteessa, jossa huoneessa palaa useampi kynttilä ja ihmisillä alkaa olla hiki. Vaikka yksi kynttilä ei tuotakaan kuin n. 40 wattia lämpöä, monta kynttilää samassa huoneessa kyllä vaikuttaa siihen lämpöön. Meillä on aina n. 1000 tuikkua erinäisissä jemmoissa, lisäksi on palkkikynttilöitä sekä ehkä 200 kruunukynttilää, joita hankitaan tarjouksista. Ikeassa esimerkiksi on ollut muutamaan kertaan tarjouksia, joissa 50 kruunukynttilää saa omakseen viidellä eurolla. 



Viimeisenä keinona on sitten ne hätälämmittimet, joilla on yllättävän hyvä lämmitysteho. Kauniita ne eivät ole, mutta tilanteessa jossa vilu alkaa hiipiä ytimiin, ne hoitavat hommansa. Hätälämmitin, eli ruukkulämmitin tehdään tavallisista kukkaruukuista. Suurimman ruukun sisälle laitetaan pienempi ruukku tai pari ja ruukut kiinnitetään toisiinsa pultilla ja mutterilla. Lisäksi tarvitaan jotain, minkä varassa ruukku voi tukevasti seistä sekä alusta, jonka päällä voi turvallisesti polttaa tuikkuja. Tuikut lämmittävät ruukut ja pultin, jotka taas vapauttavat lämpöä huoneeseen. Ruukut kuumenevat todella kuumiksi, joten niiden sijoituspaikkaa kannattaa miettiä ennalta. Näiden lämmittimien riskitekijä on steariinin höyrystyminen, joka voi aiheuttaa ilkeän tulipalon, joten sammutuspeite on hyvä olla saatavilla. Mitään ongelmia meillä ei ole ollut, mutta tämä seikka on syytä huomioida. Ruukkulämmittimiä ei saa koskaan jättää valvomatta huoneeseen.



Meillä usein tehdään niin, että lämmitämme ennalta hieman enemmän jos sääihmiset ovat ennustelleet myrskyjä. On huomattavasti helpompaa ylläpitää kohtuullista lämpöä kuin alkaa lämmittämään kylmennyttä kotia.

RAVINTO

Meille on ihan luonteista pitää yllä ruokavarastoa. Se on sekä taloudellista että kätevää. Poikkeusolosuhteissa ruokaa ja tarvikkeita ei saa hankituksi ihan tuosta noin vaan. Alaa koskeva lakko tai poikkeustila tyhjennyttää kauppojen hyllyt salamana eikä sähkökatkon aikana kaupasta voi ostaa mitään kassajärjestelmien sähkökäyttöisyyden vuoksi. Huoltoasemilta ei saa bensaa, apteekista lääkkeitä, ravintolassa ei voi tehdä ruokaa ja niin edelleen. Tämän olemmekin jo kertaalleen kokeneet kaupunkiolosuhteissa. Vaikka asuimme Pääkaupunkiseudun lähialueella n. 40 000 ihmisen kunnassa, josta löytyy kaikki mahdolliset palvelut, mitkään niistä eivät olleet käytössä kun sähköt menivät Tapaninpäivän myrskyn myötä. Maalla ruokavarasto on ihan normaalia, mutta myös kaupungissa on hyvä pitää jonkinlaista kotivaraa saatavilla. Meillä kotivaraan kuuluu myös hygieniatuotteita, pattereita, lääkkeitä, tulitikkuja, polttoaineita, herkkuja.. eli oikeastaan juuri kaikkea sitä, mitä tavallisena arkipäivänä tarvitaan.



Oman haasteensa tällä osastolla tuo ruoan säilytys. Maalla se useinkaan ei ole ongelma, mutta sähköttömyys on ellei omista maakellaria. Jääkaappi ja pakastin lakkaavat toimimasta kun sähköt menevät. Talvella hätä ei ole suuri, sillä asteita on usein niin vähän, että ruoka säilyy hyvin ulkonakin. Kesällä tarina onkin sitten toinen. Toki suljettu jääkaappi ja pakastin tovin viileyttä pitää, mutta pidemmän sähkökatkon varalle on syytä olla jokin varajärjestelmä. Aurinkosähkö auttaa kesällä, aggregaatti aina jos vaan muistaa huolehtia siitä, että sille löytyy myös polttoainetta. Pakastimen käyttöohjeista löytyy tietoa siitä kuinka kauan pakastin kykenee pitämään yllä tarvittavaa viileyttä ilman sähköä. Meidän pakastimessa se aika on 8 tuntia. Sen jälkeen lämpötila alkaa nousta ja ruoat sulaa.

Sitten pitäisi sitä ruokaa saada lämmitettyäkin. Toki ihminen pärjää vaikka pelkkää näkkäriä nakerrellen, mutta järin mukavaa se ei ole. Jos talossa on puuhella, ongelmaa ei ole. Samalla saa lämmitettyä pesuvettä ja tuotettua sitä lämpöäkin. Meillä on myös pieni keitin. Jos sähkökatko osuu kesään, ei tee mieli lämmittää puuhellaa joka teekupillista varten. Kuumahan siinä tulee! Tämä meidän keitin on näppärä. Sen polttoaineena on muistaakseni butaani, jota on hiuslakkapullomaisessa vaihtosäiliössä. Polttoainetta on taas syytä olla jemmassa. On varsin ärsyttävää napsauttaa aamukaffevedet kiehumaan ja huomata, että vesi ehtii kuumentua suunnilleen käden lämpöiseksi kun masina päästää viimeisen pihauksen polttoaineen loputtua. Ruokaa voi laittaa tietenkin avotulella ja grillissäkin, mutta varsinkin kaupunkiolosuhteissa ja pieneen tarpeeseen tällainen halpiskeitin on oiva ostos. Tuiskussa ei tee mieli grillata ja tuulisena sadepäivänä grilli saattaa mennä menojaan kipinät lennellen.



Sähkökatkojen aikaan kaikki helppo ja hyvä on eduksi. Meillä ruokavarastosta löytyy mm. valmiita nuudeliannoksia, jotka kaipaavat ainoastaan kuumaa vettä. Ei tarvitse avata jääkaappia tai tohottaa kypsentimillä. Niiden säilyvyys on huippuluokkaa ja ne maistuvat noin muutenkin nopeana väliruokana kiirepäivinä, joten meiltä niitä löytyy aina.

HYGIENIA

Murphyn lain mukaan pitkä sähkökatko osuu huonoon aikaan kuusta ja aina siihen aamuun, jota edeltävänä iltana et jaksanutkaan käydä suihkussa. Tukka on sekainen ja likainen, olo valmiiksi kurja. Hanasta ei tule vettä tai jos jokin liru vielä tulee, se on jäätävän kylmää. 


Meillä on porakaivo, jonka vettä ei vielä voi juoda. Siksi meillä on aina hyvä juomavesivarasto. Saunavettäkin on aina yli seuraavan tarpeen, sillä porakaivo ei toimi sähköttä (aggregaatilla kyllä). Kaupan halpa ostovesi säilyy avaamattomana vuoden, joten kaupunkioloissakaan ei ole suurta vaivaa jos tönterön kaappiinsa jemmaa. 


Koska meillä ei ole juoksevaa vettä eikä viemäriä, sähkökatkos ei vaikuta meihin millään tavalla tällä saralla ja meillä on vedetön, mutta mutkaton sisävessa. Vessahan ei kaupunkiolosuhteissa ilman sähköä toimi, mutta siitä voi tehdä hätävessan. Istuimen vesi lapataan pois ja tilalle laitetaan jätesäkki. Joskus vessaa voi käyttää kaatamalla sinne vettä tarpeiden jälkeen, mutta aina sekään ei toimi. Pussihätävessa toimii sellaisissa tilanteissa. Kädet voi pyyhkiä vauvojen puhdistuspyyhkeillä, jollaisia meilläkin aina täällä on. Samoja kosteuspyyhkeitä voi käyttää intiimialueilla, kainalohin ja kasvoihin. Vettä voi lämmittää ja vatipesu tuo kaivattua virkistystä nuhruiselle kropalle. Kuivashampoo on kova sana kun ei ole muita pesumahdollisuuksia, mutta jos kaapista ei moista satu löytymään, ruokasoodalla pääset samaan lopputulokseen!

Kotona on hyvä pitää pientä kotivaraa myös hygieniaa ajatellen peruslääkkeitä unohtamatta. Meillä reilu kotivara on osa normaalia elämää myös näiden osalta.

VIIHDE ja YHTEYDET

Kurjaa se on kun sähköt menee, niin tottuneita me olemme sähköisten vempeleiden viihde- ja tietotarjontaan. Poikkeusolosuhteissa ihmisistä tulee hieman hassuja. Tämän näki esimerkiksi vaikkapa ns. voikriisin aikana. Ei päivää ilman lööppiä, ei aamua ilman jonoa tarkistamaan josko voita olisi taas saatavilla ja jos oli, sitä pakettia kohti edettiin kuin uppoavan laivan viimeiseen pelastusveneeseen. Normaalina päivänä harva uhraa sekuntiakaan ajatuksissaan voille, mutta kun se loppui kaupoista, valtakunnassa oli paniikki. Voi olla varma, että mikä tahansa on loppumaisillaan tai sen uhka on olemassa, se loppuu juuri siitä syystä. Patterit, taskulamput, ostovesi, lämmittimet, keittimet ja niiden polttoaineet.. Tämä on niin nähty moneen kertaan ja kun netti menee poikki, ollaan kuin ö aapisen lopussa - minäkin.

Noh, kun sitten olet siellä sähkökatkon aikana kotosalla, telkkari ei toimi, netti on ehkä poikki ja joka tapauksessa surffauslaitteen virtapalkki hupenee, kolmen joulusta jääneen kynttilän valossa ei näe lukea ja hieman vilukin on.. aika tylsiä pitkiä tunteja on edessä. Kännykkäkin alkaa huolestuttavasti mennä tyhjän akun puolelle latausta. Mitäs sitten? Ahdistavaa se on, myönnetään. Nettiä ja kännykkää ilman tulee parhaiten toimeen kun ne ovat saatavilla, mutta annas olla kun linja kuolee ja tyhjää akkua ei voi ladata.

Meillä sähkökatkon välitön vaikutus on siinä, että sytytän muutaman kynttilän lisää ja katson netistä vikaennusteen. En lainkaan tässä ylennä itseäni sille tasolle, jolla netin tai sen kautta saatavien viihdykkeiden merkitys olisi olematon. Meillä vaan ei sitäkään ongelmaa juurikaan ole jos itse netti toimii. Laitteilla (myös yhteyspurkilla) on kohtuullisen hyvät akut ja jos yhdestä loppuu, toisella voi jatkaa. Jos on aurinkoa saamme ainakin kännykät pidettyä latingissa solarilaturilla ja samanen laturi pitää yllä läppäriäkin. Talvella siitä ei ole mitään iloa, joten meillä on patterikäyttöinen hätälaturi jolla saa kännykän tolpat täyteen ja jolla voi ladata läppärinkin jos raaskii. Ei tarvitse lähteä myrskyyn ajelemaan autolla saadakseen virtaa halofooniin. Maalla on muutenkin aina puuhaa jos huvittaa puuhailla, mutta jostain syystä sitä tuntee olonsa orvoksi heti jos netti- tai kännykkämahdollisuutta ei ole. 



Sähkökatkon aikana meillä näperrellään, luetaan kirjoja tai katsellaan sarjoja/leffoja läppärillä DVD:ltä kokolailla normaaliin tapaan. Joskus vaan olla möllötellään. Saatan tehdä töitä tai olla tekemättä riippuen mihin aikaan katkos on. Onpa käynyt niinkin, ettei koko sähkökatkosta olla huomattu, vaikka ollaan hereillä.

MUUTA

Jossain kaapin perukoilla on ihan hyvä olla taskulamppua, patterita, pattereilla toimiva pieni radio ja tulitikkuja. Aina parempi jos yksi taskulamppu toimivine pattereineen on vaikkapa eteisessä, jolloin pimeäsuunnistus ja tavaroiden löytyminen onnistuu huomattavasti helpommin. Sukanvarressa on hyvä olla hieman riihikuivaa siltä varalta, että joku jossain on tykännyt hakkeroida rahaliikenteeseen liittyviä palvelimia. Jos kortit eivät toimi ja seinästä ei saa nyyhtäistyä rahaa, on hieman nuljua olla kaupassa.

SAIRAUDET

Oli tilanne mikä oli, aina jokin sairaus välillä pääsee iskemään. Isäntä on outo tyyppi, joka ei ole koskaan sairaana. Itselläni sekä on että tarttuu röhiä, nuhia ja kolotuksia. Niiden osalta kuitenkin pitää sanoa, etten muista koska olisin ollut näin terve, kuin tänne muutettuamme. Siitepölyallergia on loistanut poissaolollaan koko pölytyskauden ajan ja selkäsairauskin on ollut normaalia vähemmän tapetilla. Meillä on varauduttu vähän kaiken varalta siihen, että isäntä sairastuisi, sillä rehellisyyden nimissä homma menee niin, että jos minä sairastun, isäntä kantaa mulle teetä sänkyyn, mutta jos isäntä sairastuu, en kykene tuskatta ihan kaikkeen, minkä isäntä yleensä hoitaa. Me pärjäämme kyllä, koska olemme ajatelleet asiaa ja varautuneet sellaisiin tilanteisiin. Voimme kaatua vaikka yhdessä samaan aikaan sairasvuoteelle niistämään neniä ja palelemaan kuumeisina. Ainakaan ei tarvitse miettiä jaksamista kauppa- ja apteekkireissulle. Senkun avaa kaapin ovea ja lappaa suuhunsa mitä mielii. Jos sen verran jaksaa, että voi napsauttaa patterin päälle tai heittää muutamia klapeja uuniin, hyvä on. Jos ei jaksa, ehkä viimeisillä voimilla voi painaa sen petroolilämmittimen päälle ja kömpiä sänkyyn.



Jos sitten taas pohditaan, että kohdalle osuisi joku todella vakava sairaus tai vammautuminen, emme edes lähde sille linjalle. Sellainen voi osua kohdalle yhtälailla täällä kuin kaupungissa ja sellaisen kohdalle osuessa tällaiset käytännön asiat ovat jokseenkin toissijaisia, voin sanoa kokemuksen äänellä. Silloin ollaan ihan eri maailmassa joka tapauksessa. Jos sille linjalle lähtee, voi samoin tein miettiä uskaltaako elämässä ylipäätään tehdä mitään, olla missään, laskea minkään varaan tai sitoutua mihinkään, koska sen voi menettää hetkessä. Äitini, superpystyvä, terve ja viriili ihminen kuoli aivoissa puhjenneeseen syöpään täysin yllättäen alle 2 kuukaudessa sairastumisestaan. Sitä edelsi 81 elinvuotta. Ajatella jos ne vuodet olisi käytetty kauheasti peläten sitä, mikä sitten kohdalle osuikin. Oli meillä mikä tahansa aika täällä, jokainen päivä on sen riskin arvoinen ja jos jostain syystä ne päivät täällä tai tässä talossa päättyvät, olkoon niin, mutta menetyksen pelossa emme jättäneet tätä seikkailua kokematta. Pahimpaan ei voi varautua. Pahimman edessä toimitaan sen mukaan mitä on.

HENKILÖKOHTAISEN TALOUDEN ROMAHTAMINEN

Suorilta voi sanoa, että jos rahakakka iskisi tuulettimeen, täällä meillä on sentään jonkilaiset mahdollisuudet pärjätä minimaalisillakin tuloilla. Asumiskustannukset ovat niin pienet ja kun osa ruoasta tulee omasta maasta ja itse luonnon antimista haalien, hätätilanteissa kuilun pohjalle ei mätkähdä samaa kyytiä kuin kaupunkikodissa. Ihan pakollisia kuluja vertaillessa entisen kaupunkikotimme kuukauden kulut vastaavat täällä kolmen kuukauden kuluja. Taloudellisen tilanteen suhteen en ole liian huolissani. On aikoja, jolloin sitä tuloa voisi todellakin olla enemmän, enkä mitenkään täysin vailla huolia tämänkään asian kanssa ole, mutta toistaiseksi työni tuo meille ja kahteen muuhunkin talouteen leipää, joten jos oikeen huonosti menisi, voisin kutistaa toiminnan vain yhden ihmisen työksi ja tuloiksi ja lisänä on vielä isännän aikuisopintotuet. Jos oikeen kurjasti menisi ja joutuisin kokonaan lopettamaan, olen varautunut vakuuttamalla itseni, jolloin olisin saman ansiosidonnaisen varassa kuten muutkin ovat, sen tovin mitä sitä kestää. Ja sukan varressa on hyvä olla hieman varavaroja, kaiken varalta. Nukkuu yönsä paremmin. 


Kaupunkikodissa taas olisi ollut kovin vaikeaa nipistellä perusasioista. Ruokaa olisi ollut pakko saada, lainaa tai vuokraa maksaa ja asumisen oheistoiminnoista tulisi joka tapauksessa laskuja. Jos kummallakaan ei olisi mitään tuloja ja yhteiskunnan tuet olisivat lakkautettu, meillä olisi täällä ainakin niitä omia porkkanoita joita järsiä ja sipuleita, joita vedet silmissä pureskella, kunnes ei olisi niitäkään. Onneksi sellaiset skenaariot ovat niin epätodennäköisiä, ettei moisille kannata uhrata liikaa ajatuksiaan. Joka tapauksessa täällä me selviäisimme pidempään ja helpommin, oli tilanne mikä tahansa. Ajatus on kovin lohdullinen näiden epävarmuuden päivien ja aikojen edessä.


SUMMA SUMMARUM

Jovelan kaltainen talo on siitä hieno paikka asua, että voimme vaikuttaa omaan elämäämme sekä arkena että poikkeusolosuhteissa aivan eri tavalla entiseen kaupunkikotiimme verrattuna. Se, minkä moni näkisi puutteeksi, on meille eduksi. Meillä on mahdollisuus tuottaa lämpöä, meillä on aina hyvä kotivara ja vettä sekä mahdollisuus kasvattaa ruokaa ja valmistaa sitä ilman sähköä. Hygieniapuolellakaan emme ole sidoksissa sähköön ja se sähkö mikä on tarpeen poikkeusolosuhteissa, voidaan tuottaa vaivattomasti. Täällä eletään hyvin ja nukutaan hyvin. Joka ilta kömmin lämpimään sänkyyn, oli sähköä tai ei. Talouden ylläpitoon käytettävä aika, siis se arjen hallinta kaikkinen osa-alueineen yllättäen vie huomattavasti vähemmän aikaa kaupunkielämäämme verrattuna. Luulin toisin, huomasin luulleeni väärin.

Poikkeusolosuhteisiin on hyvä varautua, eikä sen kaltainen preppaaminen maalaa piruja seinille. Onpahan sitten mistä ottaa jos tarvetta ilmenee ja vaikka ei ilmenisikään, mitään ei mene hukkaan. Mukavinta Jovelan kaltaisessa talossa asumisessa on kuitenkin se ihan tavallinen arki. Se arki on hieman erilainen kuin mihin nykyään olemme yleisesti tottuneet, mutta kokonaisuutena ei yhtään sen hankalampi.

HUOMIO

Jovelan kaltaisessa talossa tulee selkeytettyä, kohtuullistettua ja leppoistettua huomaamattaan. Viimeisin konkreettinen huomio tällä saralla tapahtui kun olimme tyhjentämässä äitini kotia. Avasin siivouskaapin oven. Yksin elävän rouvaihmisen siivouskaapin sisältö hieman mykisti. Piti oikeen prillit pistää nokalle ja tutkia mihin ihmeeseen tarvitaan sen seitsemäätoista purnukkaa ja puolta tusinaa pakkausta erilaista tököttiä. Meillä ei ole siivouskaappia ja jos olisi, aika tyhjältä se näyttäisi. Meillä on yleispuhdistusaineena mäntysuopa. Tiskejä varten tiskiaine. Käsipyykkiä varten Marseille saippuapala ja jokapaikan apuna iso purkki ruokasoodaa. Muuta ei olla huomattu tarvitsevamme. Ennen omassa kaapissa oli hymyilevien mainosnäyttelijöiden hehkuttamia tuotteita niin, ettei hyllyt riittäneet.

HAASTE

Kurkkaapa siivouskaappiinne! Montaako eri tököttiä ja välinettä sieltä löytyy? Jos kohtuullistaminen kiinnostaa, siivouskaappi on kertakaikkiaan loistava paikka pohdinnoille omien haalintojen tärkeydestä ja siinä samalla voikin sitten tarkistaa löytyykö sieltä se taskulamppu, pattereita, tulitikkuja, kynttilöitä.. ;)

Tästä tuli taas melkoinen stoori, mutta ehkä joku siellä nappaa itselleen jonkin toimivan jutun näistä ja seuraavan kerran kun kakka iskee tuulettimeen, elo on astetta miellyttävämpää. Jos jokin juttu pohdituttaa, sopii kysyä :)


Ps. Isäntä tuossa tuumaili lisämaininnaksi, että jos kuitenkin Jovelan pihamaalle ilmestyy niitä zomppareita, me mennään koirien kanssa piiloon peiton alle :D

Prepaten ja puuhaillen

Jovelan Johanna