jovela

jovela

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Emäntä on arpaissut, isäntä on takonut

Kurkkasin jo maanantaina millainen määrä osallistujia arvontaan oli tullut ja melkein pökerryin! Alkuviikko ja oikeastaan loppuviikkokin menikin sitten vielä työn tohinoissa ja pääsin jarruttelemaan vasta viikonlopulle. Pieni tovi meni kaikkia nimiä arvontaohjelmaan syötellen kun teitä oli reippaasti yli 100.

Tällä kertaa randomaattori arpaisi istutustikun Villa Idurin Pilville! Laitathan, Pilvi osoitetietoja tulemaan tuonne meiliin jovelassa@gmail.com niin saan ensi viikolla voittosi matkalle.

Yksi teistä kyselikin mistä arvonnassa olleita istutuskeppisettejä saa ostaa, joten kerrottakoon niiden olevan Marks & Spenseriltä Lontoosta, mutta en löytänyt ko. tuotetta enää heidän verkkokauppansa valikoimista. Niitä hyvinkin voi tulla vielä keväällä kun sesonki alkaa. Toimituskulut ainakin ovat aina olleet hilpeän edullisia, joten hankinta ei ainakaan siihen tyssää.

Täällä ei ole viikon aikana tapahtunut mitään erikoista. Sitä samaa varmaan kuin monen muunkin kotinurkilla. On ollut sadetta, tuiskua, tuulta ja liukastelua. Tänne sataneet lumet ovat pitkälti sateiden sulattamia jo. Tilalla on jäätyneitä lätäköitä ja pieniä kekoja lunta siellä, minne lunta ehti kertyä enemmän vaikkapa katolta valuen.

Isäntä taas on ollut reippaana pajalla. Hän paukutteli menemään hienon takkasetin veljelleen kiitoksesti koiriemme hoidosta työreissuni aikana. Oli muuten vekkulia olla hotellissa useampi päivä peräkkäin. Me palelimme fiinissä hotellissa. Itse nukuin oloasun nuttu päällä kun ei mitkään lämpösäädöt tuoneet huoneeseen sellaista lämpöä, etteikö peitonkin alla olisi ollut vilpoista. Aamuisin nenä oli tukossa, silmät punaiset kuin rapajuopolla ja ripset rähmässä. Koneellinen ilmastointi, voi mikä riesa!

Nyt ollaan Jovelassa ja olen ymmärtänyt sellaisenkin asian tässä, että ei taida Jovelan akasta olla downshiftaajaksi. Työ vie välillä mennessään ja hinku tehdä on kova. Täällä jo seuraavaa projektia ollaan käynnistelty letkeällä otteella mainion yrityskumppanini kanssa. Sellaista se vaan on, että tämä koira (vai kissako se oli?) ei karvoistaan pääse ja kun pääsin sinuiksi sen kanssa ettei tarvitsekaan, niin hyvä näin. Olen todennut, että verenmaku suussa ei ole järkevää vääntää, mutta enhän niin teekään. Se siis siitä. Elämä hakee omat uomansa ja sopiva yhdistelmä leipätyötä ja Jovelaa on hyvä ajatus. Molemmille on tilaa, se on ainoastaan järjestelykysymys.

Laitan tähän loppuun kuvasarjan tuosta isännän hienosta takkasetistä. Kuvat on näyttötyötä varten napattu, joten ei tarvitse ihmetellä miksi yhtä takkasettiä on kuvattu joka kulmasta ja vinkkelistä!






Jovelassa kaikki hyvin. Aurinko kurkistelee harmaan pilvivaipan nurkilta, ulkona pieni pakkanen ja hytisyttävän kylmä tuuli. Sunnuntain päiväsaunaa lämmitellään jo. Ajattelin pyytää isäntää ronttaamaan yhden jäisillä mullilla täytetyn ruukun sisälle, jotta saan ne seesamin siemenet multiin mullan lämmettyä. Saapas nähdä mitä siitäkin tulee, tuleeko muuta kuin naurua kolmen korren verran.

Yrittänyttä ei laiteta!

Ps. Tämä Jovelan talopäiväkirja täyttää huomenna 3 vuotta! OHO! Enpä olisi uskonut silloin, kun sitä aiempaa, talon etsimiseen, hankintaan ja elämäntapamuutokseen keskittynyttä blogia kirjoittelin, että tässäs sitä nyt ollaan. 3 vuotta kirjoittelua aiheesta kaupunkilaiset muuttavat maalle viemärittömään taloon, jonka löysivät katuvalottoman tien varrelta. 3 vuotta Jovela-aikaa, keväällä tulee jo 2 vuotta asukkaana.. OHO! Vielä olisi sanottavaa ja kerrottavaa, projekti on ikuinen. Tästä sitä taas mennään kohti uusia haasteita ja iloja. Ei kun seesamia multaan ja ihmettelemään!

Mahtavaa sunnuntaita ja energiaa alkavaan viikkoonne toivottelee

Jovelan Johanna

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kun istutustikulla lunta mitattiin (arvonta)

Satoi lunta Jovelaankin. Tuli kaikenmoista lunta. Oli sankkaa pyryä, ilmassa hiljalleen leijuvaa kimaltelevaa lumipölyä, jalkarättikokoa ja verkkaalleen satavaa lunta.


Lumi peitti talon, puut, aidat, huvimajan ja pienen Gerda-huvilan. Eikä silti olla ehditty lumitöihin tai viitsitty. Molempia varmaan. Ei tuota vielä niin paljoa ole, että haittaisi edes koiria. Väärän Vänkyrän talolla voi hyvin olla pöläys lunta pihalla.


Saunapolulta pitäisi  kyllä luoda lumet. Matka talolta saunalle käy lammastossuissa. Ovat meinaan parhaaksi koetut saunamatkajalkineet pakkasilla, eikä tossut siitä ole moksiskaan. Varpaat iloitsevat mennen tullen.

Paljut ja sitä ympäröivät kivet, eli Jovelahenge on peittynyt lumeen saaden takapihan näyttämään siltä, kun siellä olisi tullut lunta oikeen kunnolla, kinoksiksi saakka. Syreenikaarikin on valkoinen lumiviitassaan. Istutuslaatikoissa kasvaa lunta. Kuinkakohan kauan saamme nauttia tästä lumivalosta ja pakkaspäivien kirkkaasta auringonpaisteesta? Täällä tuppaa lumi katoamaan yhtä nopeasti kuin tuleekin.


Pitihän se lumimäärä sitten mitata, että saadaan muistiin talven 2016 lumimääriä. Kevättä odotteleva istutustikku otti talvisen viran ja kertoo lunta sataneen 13 cm.


Tänään aurinko paistaa, maailma on niin kaunis. Eilen ajelimme isännän kanssa lumisen maiseman halki asioille naapurikaupunkiin. Aurinko paistoi ja maiseman peittänyt lumi kimalteli kaikkialla. Taivaalla oli erikoinen ilmiö, talvisateenkaari. En muista ennen nähneeni moista. Henkeäsalpaavan kaunis näky, jota ei saatu tallennettua.

Ensi viikolla tänään muutaman kuukauden työrutistus on saatettu päätökseen ja on taas aika ottaa kevyemmin. Alkaa Jovela-aika. Laitetaan siis kaikkien keväisistä puutarhapuuhista haaveilevien kesken pieni arvonta eetteriin. Tarjolla olisi tuollainen puinen istutustikku sievässä lahjapakkauksessa kookosvoisaippuan kera. Saippua on suunniteltu puutarhakäsien hemmotteluun. Puhdistaa hellästi ja hoitaa maata möyrineen käden ihon pehmeäksi, hellii naarmuja ja pieniä pipejä.

Arpaisen tämän ensi sunnuntaina jos vaan ehdin reissusta ajoissa kotiin. Tavalliseen tapaan, ei sirkustemppuja osallistuaksesi. Kaikki kommenttilootaan viestin jättäneet osallistuvat kunhan muistavat tulla kurkkaamaan osuiko arpa omalle kohdalle.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille siellä! Tämä rouva laittaa lammastossut jalkaan ja lähtee sunnuntai-iltapäivän saunaan ja jäähdyttelee nahkaansa hankien keskellä. Se vasta vallan ihanaa onkin!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

perjantai 8. tammikuuta 2016

Uusia alkuja: 2016

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta viikko sitten pienen vapaan hetken aikana, mutta niinhän sitä kävi, että valmista ei tullut viikkoon. Viikko sitten aloittelin, sanomalla, että..

Miten innoissaan sitä onkaan, kun vuosi on vaihtunut. Valoa ja kevättä kohti mennään taas. Valoisan aika kasvaa päivittäin. Laitanpa taas tähän jo perinteiseen tapaan linkin, josta voi kurkkia miten nopeasti valon määrä kasvaa paikkakunnittain. Tänään esimerkiksi aurinko on virallisesti noussut täällä klo. 9:40 jaa laski klo. 15:33. Kun päästään kuun loppuun, vastaavat ajat ovat 8:54 ja 16:38. Tässä kuussa saavutetaan jo n. 2 tunnin kasvu valoisaan aikaan päivässä ja se tuntuu heti olemisessa. Helmikuun loppuun kun päästään aurinko nousee jo 7:34 ja laskee 17:56. Maaliskuussa päivän pituus on jo sellainen, että ensimmäiset säteet kutittelevat nenää kukonlaulun aikaan ja aurinko on kokonaan noussut klo. 6:58 laskeakseen vasta illalla 20:15. Ihan pian siis. Taas.

Vuoden vaihtuminen pistää kaikenlaisiin puutarhahaaveisiin taas vipinää. Herranen aika! Meillähän on koko etu- ja takapiha tasoittamatta! Jyllääjä tilaamatta! Tonneittain soraa ja hieman multaakin hankkimatta! Aika avata salainen kesähaavelaatikko, oma pieni käänteinen Pandoran lippaani, jonka kannen avaamalla ei ilmoille pöllähdäkään kaikkea ikävää, vaan kaikkea hyvää. Haaveita, toiveita ja uskoa tuleviin päiviin. Voi miten kaipaankaan jo takaisin Jovela-aikaan! Pian, pian taas saan olla vaan Jovelan Johanna.






Joku on ollut jo siemenostoksilla, kyllä, niin on taas päässyt käymään. Kusti on polkenut valtamerten takaa perinnesiemenet mukanaan. Hypisteltykin on, siemeniä pusseissaan. Huokailtu ihastuneena.

Jovelan keittiöpuutarhaan satokaudelle 2016 on tulossa


Intiaanien perinnemaissia - kaunista kuin korut - jos vaikka ensi kesänä ehtisi hieman suuremmaksi kuin kesällä 2015, vaaleanpunaisia kurpitsoja - jos vaikka sisällä kasvaneet jättitaimet eivät kuolisi kesäkuussa kylmyyteen pihalla, kuten kesällä 2015, vesimeloniretiisiä - jos vaikka.., vaaleansinistä kurpitsaa ja luomumaapähkinää. Kaikki syötäviä, kaikki käsittelemättömistä siemenistä. Syteen tai saveen, näillä ilahdutan meitä ensi satokaudella, kävi miten kävi! Jovelan puutarhakemistit kokeilevat uudelleen.


Juureksia pitää olla, niitä joita meillä muutenkin kuluu. Olisi tavallista porkkanaa ja punaista perinneporkkanaa - porkkanahan ei suinkaan ole aina ollut oranssia. Se on se nykyaikaisin porkkanaväri - usko tai älä! Sitten palsternakkaa, jolle olen kovin perso, paria erilaista perunaa, maa-artisokkaa, joka tuolla pakkasmaassa uinuu viime kesän jäljiltä ja lanttua, jota ei sappivaivainen oikeen enää kestä, mutta jota on saatava jouluksi lanttulaatikkoon - lempijouluruokaani nääs.


Yrttejä! Maltillisesti niitä, joita käytämme. Salviaa laitetaan lisää, vaikka tämä valtoimenaan Jovelassa kasvava ihmeyrtti lukuisine hyödyllisine etuineen onkin lähinnä rohtoyrttikäytössä meillä. Minttua olla pitää ja piparjuurta, nami, nami! Valkosipulinkin vuoro olisi tänä vuonna ja lopuksi vielä tilliä ja ruohosipulia, joista viimeksi mainittu niin pontevasti täällä valtaa oman alueensa jo keväällä.


Viime kesänä latva-artisokan kanssa meni ihan pyllylleen, mutta periksi ei anneta! Lilapalkoherne oli valtavan satoisa ja herkullinen. Tänä vuonna sitä saa tulla niin, että piisaa aidaksi saakka. Punasipulia, salaatteja toki täytyy olla ja sitten taas näitä hupaisia kokeiluja, eli mustaa sesamin siementä. Sen meinaan laittaa testinä multiin jo nyt. Ihan vaan testaan ja jos jotain siitä syntyy, kylvän sitten lisää ulos keväällä.


Tomaatteja, tomaatteja, tomaatteja Saapi tulla mustaa, punaista, oranssia ja keltaista, isoa ja pientä, mausteista ja makeaa, siihen ja tuohon sopivaa ja sitten vielä niin pientä lajiketta, että niitä mahtuu tusina ruokalusikkaan, eli helmitomaattia. Lajikkeita yhteensä 6 erilaista. Kaikki GMO-vapaita. Satokausi 2016, me ollaan niin valmiita jo aloittamaan!


Tässä mennään jo fiilistelypohjalle, mutta mansikkaa tietenkin edelleen kuten myös metsämansikkaakin. Pakkasessa pihalla uinuu myös karviaiset, karhunmarjat ja mustaviinimarjat sekä iänkaiken tällä tilalla kasvanut raparperi. Niitä on jo ikävä.


Nyttemmin

Sellaisia kirjoittelin pää haaveita täynnä pitkin viikkoa, hetken silloin, hetken tuolloin. Sitten tuli ne pakkaset muun kiireen keskelle ja haasteita sen myötä. Maailma oli kaunis, mutta kylmä.


Tämän kuvan päivänä pakkasta oli -24 ja pyykit kuivatettiin ulkona edelleen. Se tuoksu..


Syreenikaari pakkasella. Nöyränä ja karun kauniina.


Gerda ja Gerdan klapit. Piisaa niin, ettei mahdu kuin kontteihinsa.


Jovelan kylmin talviaika on menossa, tällaisia pakkasia ei olla ennen täällä kohdattukaan. -27 saavutettiin täällä viikolla ja salin kanssa oli haasteita. Meitä edeltäneen omistajan remppafirma on eristänyt salin lattian ja katon päin (sensuroitu), joten me saimme kamppailla sen kanssa, että Pipan valtakunta sali pysyi riittävän lämpimänä. Sähkökatkokin tuli, mutta vain hetkeksi. Pärjättiin kyllä. Pitkähihainen piti laittaa päälle. Parannella lämmitysasioita salin osalta. Loppupeleissä sellaista normaalia meininkiä.

Puuta on palanut. Koti on turvannut. Haasteista huolimatta en vaihtaisi hetkeäkään. Täällä pärjää aina.


Elukat ovat ilmaisseet, ettei kannata mennä ulos, eikä sänkyä niin tarvitse pedata, kun paras paikka on vällyissä. Tässä kuvassa "eppanjalaisemme" eli espanjan koiratarhasta pelastetut Milo ja mai-mai näyttävät kriisinhallintavalmiuksiaan. Pää peppua myöten piiloon vaan vällyihin. Milo nousi peiton alta juuri kun napsaisin kameralla kuvaa. Mai on tuotesijoitellut itsensä tyynyjen ja peiton rajamaille. Korvaa ja selkää hieman näkee. Rontit.



Myös Pippa on viihtynyt peiton alla - mielellään ihmissyli alla ja peitto päällä, mutta ajoittain on sen verran kiinnostusta ulkomaailmaa kohtaan ollut, että on vaivauduttu ikkunalle ihmettelemään pakkasen paukuttelua pihamaalla. Pitkälti lämpimässä pesässään nukkumalla aikaansa viettänyt kissa on kunnostautunut myös hepuliosastolla, mikä taas tekee töiden tekemisestä koneella ajoittain hieman haastavaa. Rontti.

Kehaisen samalla jälleen noita ekohankintoja makkarinsängyn osalta. Kun yllä ja alla on villaa, sekä peitoissa että patjoissa ja paljon muutakin luonnonkuitua, josta patjamme on tehty, niin eipä palele ihminen pakkasellakaan! Tämä on sangen outo juttu. Meillä ei meinaan edelleenkään ole ollut lämmitystä makkarissa kuin yhtenä yönä, jolloin kammariin nostettiin minipatteri varuiksi. Tuo villa on käsittämätön materiaalina. Kun sänkyyn kömpii, hetken kuluttua olet lämpimän pehmeässä pesässä ja vaikka aamulla nenu onkin viileä, muu osa nukkujasta on lämmin ja hyvin nukkuneen virkeä. Olen itse nukkunut pari yötä salissa Pipan turvana siltä varalta että jos sähköt menee, herään itse siihen kylmyyteen sen sijaan, että kuorsaan kammarissa isännän ja koirien kanssa lämpimässä mytyssä mitään huomaamatta, mutta omanahkaisesti on tullut testattua myös kammarin sänkyä pakkasöiden aikana. On ne vaan niin joka pennin arvoisia, vaikka eivät mitään ökykalliita olleetkaan.


Täällä sitä siis ollaan ja möllötellään, touhuissa monissa. Pakkaset jatkuvat hieman lauhtuneena, lunta ei juurikaan ole. Pieni lumikerros vain, ihan kun joku olisi sirotellut pölysokeria kakun päälle.

Tällaisissa merkeissä alkoi vuosi 2016 täällä Jovelassa. Töitä tehden, pakkasia selätellen, kotivaran arvoa taas ymmärtäen ja tulevasta keväästä haaveillen. Tilanne voisi olla jotain ihan muutakin.

Suurhäiriö sähkön kantaverkossa saisi Suomen kaaokseen alle kolmessa tunnissa.


Meinaan nyt kun Suomi on taas saanut tuta talven voiman, en liene ainoa, jolla on käynyt mielessä se, että sähkökatko voisi tehdä elämästä haastavan osuessaan sille kovimmalle pakkaspäivälle, saati jos katkos kestäisi pidempään sen jälkeen. On varautunut tai ei, niin ihan olan kohautuksella siitä ei kukaan selviäisi näillä pakkasilla.

Entä jos katkos olisi valtakunnallinen? Mitä tapahtuisi?

Epätodennäköinen, mutta samalla huolestuttavan helposti mahdollinen skenaario, josta konkreettisen esimerkin antaa HS, löytyy täältä. Suosittelen lukemaan. Tämä on yksi parhaista lukemistani artikkeleista tämän aiheen tiimoilta. Se on kiihkoton. Artikkeli pysyy tiukasti fakta-asioissa, eikä pyri lietsomaan paniikkia, mutta juuri siitä syystä se on samalla koruton ja suorasanainen muistutus siitä, että jos sähköverkko kaatuu, ja että se todella voi kaatua, mitään nopeaa apua ei ole saatavilla ja varajärjestemillä ei pitkälle pötkitä.

Kevättä kohti

Jotta sellaista. Vaan kevättä kohti silti mennään ja pian ei näitä pakkasia muistella, kun jo kylvetään rairuohoja purkkeihin. Joulukuusikaan täällä ei halunnut takaisin pakkaseen. Kuuli ilmeisesti kun uhkailin, että joulun jälkeen se saa mennä takaisin pihalle ruukussaan. Kasvatti ketku melkoiset kerkät tekosyykseen saada olla sisällä kevääseen saakka tai sitten sekin on sitä mieltä, että kevättä kohti mennään ja vauhtia saa pitää. Olkoon. Ei tuonne ulos kukaan mielellään mene. Ei ainakaan kukaan täällä. Jovelan talvikerkkäkasvattamo on avattu! Kevääseen mennessä purkkikuusi hipoo kattoa, ellei tuosta hidasta kasvuaan.


Niin, päivä on hieman pidempi jo, valoisa aika valtaa pimeyttä. Kevättä kohti siis joka iikka! 2 viikkoa vielä ja sitten jatkuu taas Jovela-aika. 2 viikkoa vielä ihanaa tohinaa ja uppoutumista töihin ja sitten avaan tuon keväthaavelaatikkoni uudelleen, piirtelen haaveita paperille ja ruudulle. Valmistaudun tulevaan satokauteen. 2 viikkoa ja olen taas muutaman kuukauden vaan Jovelan Johanna. Miten iloinen olenkaan siitä. Vaan maistuisi taas niin hyvältä.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille siellä. Pysykää lämpiminä, haaveilkaa paljon ja nautitaan kaikki siitä mitä on saatavilla :)

Jovelan Johanna

tiistai 29. joulukuuta 2015

Välissä päivien ja juhlien kahdelle

Joulu tuli ja meni. Joulu toi mukanaan kovat tuulet ja kirpakan pakkasen. Tällä kertaa myrsky vei sähkötkin. Tallennetaan siis talopäiväkirjaan muistoja joulusta 2015. Rooleissa kaksi: me ja ne kolme karvakorvaa.

Tässä katetaan joululounasta joulusaunan jälkeen. Kotivoi on kuvun alla piilossa ja serkun kirjoma leipäliina odottelee saaristolaisleipää.


Tuo liina on aarteitani. Arkisin patakaapin tason päällä silmien ilona, juhlissa pöydän koristajana.



Joululounas kahdelle. Isännän kasaama kuparikynttelikkökin pääsi juhlavaan käyttöön.



Kynttelikön keskiöihin mahtuu juuri passelisti 2 vatia.


Tuvassa oli aurinkoista. Hieno aattosää. Edellisenä päivänä tuvan lattia oli pesty mäntysuovalla.




Mäntysuovan (Män de Soop) lisäksi tuvassa tuoksui piparkakuille. Suloinen yllätyslahja talon entisen asukkaan perheeltä.



Joulun kalaisan ja äyriäispitoisen lounaan jälkeen narautettiin jo namikaapin ovi auki ja auki se sitten saikin olla koko joulun ajan.




Sitten katettiin eläimille. Pipan lautasella on lempiruokaa, katkoja ja mätiä.


Pippa söi joululounasta omassa kodissaan, eli salissa ja hyvin maistui. Kisu on kasvanut, vaikka pientä lajia onkin. Tammikuun puolivälissä neiti täyttää 8 kuukautta. Mainio otus, salin valtiatar, loistokissa kerrassaan!



Jovelan joulupossut olivat kattaneet namipöydän myös saliin ettei vaan joutuisi turhia liikkumaan lempilojunnasta.



Lempilojunta koostui Doctor Who -maratoonista jonka aikana tuhottiin lukuisia makeisia. Huomatkaa kuvassa Pipan pallovaloasettelu sekä kivan leikin todistusaineisto: hirsien välistä on hauskaa repiä rivettä, joka suussa voi tehdä saalistusloikkia ympäri salia. Riiviö.


Kierrätysjoulupuu. Pihalta saliin ja pian salista takaisin pihalle miinus koristeet.



Muuten meillä oli vähänlaisesti joulukoristelua. Paljon kynttilöitä vaan. Salin patterit nollassa.



Jouluana otettiin tupluureja, eli nokosia. Tässä kuvassa aattoilta oli ehtinyt jo pimeäksi (ja pari Doctor Who -jaksoa mennä sivu silmien), kun kävimme joulun lämpimien ruokien kimppuun. Ne perinteiset loorat, kinkut ja kalkkunat, rosollit ja särpimet maistuivat ihan yhtä hyvältä kuin aina ennenkin. Vielä myöhemmin käytiin tuolla tien päässä kirkolla laittamassa pari kynttilää palamaan muualla poisnukkuneiden muistopaasille. Keskiaikaisen kirkon kirkkomaa oli upea näky. Löysimme myös muutaman entisen asukkaan haudan kirkkomaata kierrellessä. Harmitti kun ei ollut enempää kynttilöitä mukana.

Tik, tak sanoi kello laiskana Jovelan tuvan seinällä, salissa enkelikello kilkutteli joutuisammassa rytmissä. Kovin paljon muita ääniä ei sitten ollutkaan tuolla tuvan hämärässä. Koirien tyytyväistä tuhinaa puhtaissa vällyissä, namipapereiden rapinaa, puulieden päällä olevan vesikattilan porinaa. Välillä taidettiin hieman radiota soittaa, sellaista aavistuksen rohisevaa, kun ei meinannut kanavat osua kohdilleen. Sopi henkeen ja hetkeen oikein hyvin.


Sellainen aatto täällä Jovelassa oli. Nukuimme sen verran pitkään aattoaamuna, että skippasimme aamupalan ja menimme sen sijaan saunaan. Saunajäähyllä istuin tovin keittiöpuutarhan penkillä katselemassa miten kaunis maailma oli juuri silloin. Join joulusaunaoluenkin siinä ja toisen mokoman joululounaalla. Nokosia, namuja, ruokaa, sarjamaratoonia ja sitten se myrsky, joka tuli, heitteli kaikkea puutarhapenkistä polkypyörään pitkin pihaa ja katkaisi sähköt illasta varhaiseen aamuun saakka. Me valvoimme neljään saakka aamulla luonnon voimannäytöstä ihmetellen, koska ei nukuttanut. Akun turvin katselimme Kukatohtoria tuulen huudellessa natisevissa nurkissa. Laitettiin klapia pesiin. Poltettiin kynttilöitä. Oltiin vaan.

Sellainen joulu meillä oli. Olojoulu, löhöjoulu, ollaan vaan -joulu, ei kiirettä -joulu.

Pyhänä sitten jo mittailin katseella takapihaa ja tutkailin siementarjontaa, piirtelin suunnitelmia, jotka joko toteutuu tai ei toteudu. Niin, se on nyt alkanut, haaveet keväästä, keittiöpuutarhasta ja sen sadosta 2016. Pois on pyyhitty pettymykset viime kesän jälkeen. Eteenpäin pettymystenkin uhalla, sanoi Jovelaska jäätyneessä puutarhassaan!

Uusi vuosi, uudet unelmat

Tai ei oikeastaan. Sitä samaahan tämä on, jatkumoa sille mitä on jo ollut. 2016 meillä on enemmän aikaa Jovelalle. Enemmän aikaa elää kuten olemme haaveilleet elävämme, sillä isännän opinnot päättyvät ennen kesää. Haaveissa siintää omavaraisuusasteen kasvattaminen, turhasta kertymästä luopuminen ja syntyvän roskamäärän vähentäminen.

Olen alkanut pohtia tiiviimmin sitä, miten kulutusta voisi vähentää syntyvän roskan myötä. Esimerkiksi shampoon olen jo vaihtanut palashampooksi, turhaa sitä muovipullolitkua on ostaa ja sen vedestä maksaa kun palana saa parempaa. Huulirasvan lisäksi käytän nykyään kovin vähän "tököttejä" mutta niiden vähäistenkin osalta voisi siirtyä omatuotantoisiin vaihtoehtoihin. Kodin siivoukseen liittyvien aineiden suhteen meillä on jo saavutettu minimi - tai no, voisi sen Män de Soopin, eli Mäntysuovan vaihtaa kokonaan palasaippuamuotoon. 2016 tuntuu ajatuksissa kovin muovivastaiselta, tai sanotaan ainakin, että turhia muoveja ja teollista moskaa hylkivältä. 2016 tulee olemaan muutoksien vuosi Jovelassa. Ainahan uusi vuosi tuo muutoksia mukanaan, mutta täällä todennäköisesti ne muutokset ovat aika suuriakin. Saas nähdä miten käy - taas!

Jospa 2016 muistaisin sen, mitä kirjoitin itselleni 2011, silloin kun pähkäilimme uskallammeko irtaantua olevasta ja lähteä hakemaan erilaista elämää:

"Mieti miten todella haluat elää ja mitä tehdä. Mikä on tärkeää, mikä kiinnostaa, mikä innostaa? Tee se ja karsi muita. Loppupeleissä likimain kaikki on mahdollista jos lakkaa ajattelemasta sen olevan mahdotonta. Tee elämän suhteen sitä ja siten miten näkisit elämän olevan parhaimmillaan. Vaihtoehtoja on, kun ei itse sulje niitä itseltään pois. Ei kun vankkuriin, pioneerit, ja kohti tuntematonta!"

Näissä aatoksissa kohti uuden vuoden haasteita ja iloja

Jovelan Johanna

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

"Luomusepän" luomuksia (ja ennakoiva kutsu)

Isännällä alkaa ensi viikolla joulutauko opintojen osalta. Ajattelin esitellä muutamia isännän uusia töitä täällä blogissa - olen niin valtavan ylpeä tuosta isännästä ja hänen kyvystään työstää rautaa. Otsikoin postauksen isännän opetuspajalla saaman lempinimen mukaan. Seppä oli kutsunut isäntää luomusepäksi, sillä isäntä tapaa tehdä työn vaatimat työkalutkin itse, omin käsin ja Jovelan napakkaa saarnipuuta niiden varsissa käyttäen.

Tässä aurinkokello a' la Jovelan isäntä




Työ alkaa aiheeseen tutustumalla, laskelmia tehden ja erilaisia malleja työstäen.



Yksityiskohdat ovat tärkeitä


Tästä aurinkokellosta on tulossa "talvimallikin" sitten aikanaan tänne Jovelan perinnepajalle. Talvimallissa aurinkokellon sisälle voi laittaa kynttilän tai roihun, jolloin kellosta on iloa myös vuoden pimeimpinä aikoina.



Tässä perinteinen kolmijalka, jonka isäntä suunnitteli pyynnöstäni riittävän suureksi ja sellaiseksi, että sen alle voin laittaa myös tuikun alustallaan, jolloin kolmijalkaa voi käyttää ruoan esillepanossa myös lämmittäjänä. Normaalisti kolmijalka seisoo tietenkin puulietemme päällä. Siihen voi nostaa padan, kattilan tai pannun lepäämään. Pöydässä kolmijalka on mainio ja kaunis tietenkin.





Näistä jalkatelineistäkin on suunnitteilla useampaa eri versiota: pyöreää, pitkää, korkeaa, matalaa ja sellainenkin, jolla voi tarvittaessa kuivattaa puuta lieden jälkilämmöllä nostamalla klapeja jalkatelineellä lieden päälle - ei hassumpi idea vaikkapa viikonloppumökkiläisille, joilla ajoittain puut saattavat olla hieman kosteita.


Vuorossa työkaluja. Tällaisia tarvitaan mm. korujen kuperien osien muotoiluun. Isäntä teki itse tarvittavat työkalunsa.




Järeämpää osastoa edustaa erilaiset sepän- ja käyttötyökalut. Kaikki alusta loppuun saakka käsin tehtyjä. Varrellisten varret on Jovelasta kaadettua saarnia, näissä versioissa varret on tummennettu, sillä pajatyöskentelyssä ne tuhraantuvat joka tapauksessa piankin.





Lopuksi vielä mittatilauksena tehty opinnäytetyö. Olen niin <3 tähän, joka roikkunee vielä ennen uutta vuotta määränpääkodissaan tuossa naapurivaarassamme, ystäviemme tuvassa.

Se (mysteerijuttu) kiinnitetään kattoon tällaisella muotovaliolla, jossa kiinnityskoukkupesä pyörii.



Läpivienneissä ja yksityiskohdissa on isäntä saanut olla tarkkana.



Tähän kuuluu mielestäni todella kauniita ja huolella tehtyjä lisäosia.




.. kuten tällaisia koukkuja sekä kynttiläpidikkeitä, jotka tosiaan voi laittaa halutessaan paikoilleen tai ottaa pois jos ei halua ja juuri sen verran kappalemääräisesti, mitä mielii ja mille tarvetta on.

   

Mikä se sitten on? Yhdistetty kattilateline ja kattokynttelikkö, jonka kuvaaminen oli ihan mahdotonta!! Se painaa sen verran, että roikottaminen tuntui pian isännänkin käsissä ja vapaasti roikottaen teline tietenkin heilui aina hieman,  vaikka miten yritti pitää sitä paikoillaan. Kuva ei tee oikeutta tälle lainkaan, mutta hieno se on (niin hieno, että isäntä saa kyllä emännälleenkin tehdä tuollaisen pikimmiten) - olisi se vaan mainio Jovelankin tuvassa!


Tässä siis pieni setti isännän puuhia. Emännällä ei olekaan mitään esiteltävänä, mutta pian on tauko ja tauon suomia blogihetkiäkin on tiedossa.

Jovelan isännän opinnot päättyvät tuossa loppukeväästä ja heti sen jälkeen - jos vaan ollaan saatu Gerda kuntoon, aukeaa isännän Jovelan perinnepaja. Pidämme varmaan jonkinlaiset pienet kekkerit avajaisten myötä, jonne tietenkin toivoisimme blogimme lukijoitakin sitten paikalle. Teitä on niin monta ihanaa siellä, osan kanssa ollaankin jo nähty nenäkkäin, mutta olisipa hauskaa joskus pitää ihan blogi-kalaasit täällä. Sellaiset hauskat kohtaamiskekkerit ja pieni vilkaisu tuonne isännän pieneen pajapuotiinkin siinä samalla. Olisimmepa iloisia moisesta!

Tällaisia haaveilemme täällä tällä hetkellä, kun jouluun on aikaa 4 yötä (jos ihan itse oikein laskin).

Suloisia joulunaluspäiviä teille kaikille. Tulen kyllä toivottelemaan joulua sinne teidän blogiennekin puolelle kunhan saan tämän oman "pajani" suljettua jouluksi.

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna