perjantai 27. helmikuuta 2015

Humalaa ja Hurmaavaa lötköleipää

Muiden puuhien lomassa testasin nyt vihdoin puuhellan uuniakin. Ensin meinasin tehdä leivän jonkin kirppislöytökirjan (123 sotavuosien ruokaohjetta) reseptin mukaan, mutta koska kirjasta löytyvässä pannuleipäohjeessa kantavana raaka-aineena oli lanttu, päätin lantun puutteessa testata uunia luottoreseptilläni, jonka nimi on Hurmaava lötköleipä. Tuo mainittu kirja on muuten varsin mainio. Huolimatta siitä mitä ollaan tekemässä, resepti alkaa usein: "otetaan 12 perunaa, otetaan 8 perunaa, otetaan 6 perunaa."



Ja sitten jauhot pöllyämään! Alemman kuvan otin ihan vaan siksi, koska tätä leipää ei vaivata jauhotetulla pinnalla. Tapahtui pieni hupsis isoa jauhopurkkia täyttäessä. Jauhoa oli tasaisesti hieman kaikkialla. Hyväenteinen leivonta alkakoon!




Hurmaava lötköleipä

5 dl maitoa tai 5 dl vettä + 1 dl maitojauhetta (käytin vettä + maitojauhetta)

1 pss kuivahiivaa (käytän LIDLin kuivahiivaa, joka ei vaadi lämmintä nestettä)

1/2 dl voisulaa tai öljyä (käytin öljyä ja sulaa voita)

3 rkl juoksevaa hunajaa

1 1/2 tl suolaa

10-11 dl vehnäjauhoja 

Sekoita kuivahiiva ja suola jauhoihin. Sekoita muut aineet keskenään ja lopuksi lisää kuivaseos nesteseokseen. Hämmentele ensin puuhaarukalla, lopuksi käsin. Kippaa lötkö taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille, ripottele keon päälle jauhoja ja tasoittele taikina haluttuun muotoon. Anna kohota liinan alla puolisen tuntia.

Paista 225 asteisessa sähköuunissa n. 15-20 min, puuhellassa sen vaatiman ajan, pidempään jos lämpötila ei yllä 225 asteeseen.




Lisäsin taikinaan hieman leipämaustetta, koska sitä sattui olemaan. Joskus teen tämän leivän lisäämällä pinnalle siemeniä tai suolapähkinärouhetta, jolloin taikinassa olevan suolan määrää on hyvä vähentää.




Ja hyvää tuli! Leipä onnistui oikein hyvin, vaikka jouduin kääntämään pellin toiseen suuntaan välillä. Uunin laitapuoli ei ollut yhtä kuuma kuin tulipesäpuoli, joten leipä olisi jäänyt toiselta puolelta raa'aksi. Tämä pannuleipä on superhelppo, kuohkean pehmeä ja superhyvää! Testatkaapa ken mielii!


Puutarhasuunnitelmia

Artisokkasiemenet (Violet de Provence) saapuivat ja yön yli vedessä liottuaan pääsivät jo kasvatuspurkkeihinsa. Piparjuurijuurakko tulee viikolla 13 tai 14. Lainakuvassa piparjuurilla on kiva risureunus. Meillä kun tuota risua piisaa, voisimme jonkun tuollaisen piparjuurilaan tehdä, etten kokemattomuuttani nyyhdä voikukan lehtiä muistuttavaa piparjuurta rikkaruohona kompostiin!




Isännän tultua tänään pajalta hyödynsimme viimeiset valoisat tunnit pihatöissä. Miten talven aikana voikaan pihalle kertyä kaikkea (sensuroitu biomassailmaisu). Kaadetun koivun risuoksat olivat myös edelleen siinä, mihin puutarhurit ne pinosivat, joten oli syytä tehdä asialle jotain. Isäntä heilutti kirvestä, heitti paksummat oksarungot pinoon ja minä ronttasin risuja ja oksia risuaitaan. Tässä syksyllä otetussa (vasemmanpuolisessa) kuvassa risuaidan pohjassa on vielä kuivuneita lehtiä. Tänään risuaita on jo likimain noiden tukitolppien korkuinen ja lehdetön. Meinaan istuttaa aidan kylkeen humalaa, joka voi kasvaa jopa 7 metriseksi kesässä. Meille riittäisi se parikin metriä. Kunhan kipuaa oksien lomitse ja oksien päälle tuuheaksi eläväksi aidaksi, olemme tyytyväisiä. Jossain vaiheessa istutan aidan luo vielä köynnöstäviä kukkiakin, mutta annetaan humalan ensin ottaa tilansa - jos saan sen ylipäätään kasvamaan. Olen edelleen kovin epävarma kaikkien kasvatettavien suhteen ja viime vuoden menestys on värittynyt mielessä ensikertalaisen tuuriksi!



Tämä kohta pihasta alkaa pian olla siistitty. Lahokeskiöinen runko näyttää kuvassa aika matalalta, mutta se on oikeasti huomattavasti korkeampi. Täytämme sen mullalla huomenna ja myöhemmin onkaloon (jonne voi melkein upottaa päänsä leveyden puolesta) istutetaan pensaskrassia. Saapi sitten söpöiset kukat rauhassa valua pitkin runkoa ja peittää sen (jos saamme kukkia kasvamaan).



Huomenna etupihan multakasakin kärrätään keittiöpuutarhan lootiin. Lunta ei enää ole kuin nimeksi varjoisissa kohdissa pihaa (levittelin lunta hieman) ja siellä minne lunta kinostui enemmän katolta valahtaen. Kun multakasa on tyhjennetty etupihalta takapihan istutuslootiin, etupiha alkaa olla muutamaa hommaa vaille valmis soraa/mursketta varten. Se tosin tilataan vasta pääsiäiseksi, jotta ehdimme rauhassa levitellä 35 tonnia mursketta pitkin ja poikin.




Tällaiselta näyttää keittiöpuutarhan puolella pihaa (takapihalla) tänään 27.2.2015. Vaikka takatalvi vielä roiskaisisi lunta pihaan, kevät on jo selättänyt talven.

Taustalla näkyy muuten suunnilleen linja-auton kokoinen kasa risua ja oksaa, jotka täytyy saada purettua läjästään risuaidaksi takapihalle ennen kun käärmeet heräävät talvihorroksesta. Tuossa läjässä on aivan varmasti muutama sahalaitaselkäinen tyyppi valmiina upottamaan äkämystyneet hampaansa viattomaan aidantekijään. Onpa puuhaa tiedossa! Ei käy ihmisen aika pitkäksi miettiessä mitä tekisi!


Nyt pistän silmät kiinni ja painan pään tyynyä vasten. Isäntä tekee tuvassa opinnäytetyötään varten piirroksia ja 3D-mallinnusta ahjosta. Itse en jaksa tehdä enää mitään. Ulkona puhalsi melkoinen viima, joka sai korvan soimaan suojasta huolimatta. Vaivan palkkana oli päänsärkyä ja kipeä korva, mutta oli se siitä huolimatta vaivan väärtiä. Huomenna laitan pumpulia korvaan ennen kun hyökkäämme taas pihan kimppuun. Rytöetupiha saa nyt luvan siistiytyä.

Mukavaa viikonloppua toivottelee

Jovelan Johanna

lainakuvat: pensbury

torstai 26. helmikuuta 2015

Oh, so lovely!

Olen oikein hykerrellyt tyytyväisyyttä tällä viikolla. Elo on ollut mukavaa, yksinkertaista ja tyydyttävää. Päivät ovat soljuneet vailla nimeään töiden, haaveilujen ja kotoilun merkeissä - sopivasti kutakin. Termisen kevään julistamista lupaillaan jo sääihmistenkin taholta. Vaikka sää onkin ollut sumuisen harmaa, kevätmieli on pysyvää ja sehän tietää sitä, että ajatukset ovat paljon näiden seinien ulkopuolella. Ulkona on kieltämättä aika kurjan näköistä lumen kadottua, mutta pian taas vihertää ja kukkii.

Loikkaus kokolailla viherasiosta tietämättömästä kaupunkilaisesta siemenluetteloita ja puutarhasivuja kahlaavaksi böndeksi on ollut pieni (tosin lopputulosta saa aina jännätä). Vietin eilen hyvän tovin ihaillen ja suunnitellen pihan sisäänajon ja Gerdan alueelle haaveilemiani istutuksia ja niinhän siinä kävi, että virtuaalinen ostoskärry täyttyi ja tilaus lähti vetämään. Oh, so lovely, huokailin. Miten maltankaan odottaa kevään sitä aikaa, jolloin hankitut taimet ja sipulit toimitetaan! Gerda saa kupeilleen näitä (kesäksi suloa ja kevääksi 2016 väriä):




kuvat: kasvattajat
Mainittu Gerdan alue on siis tämä, viime syksynä tehty istutusalue ja kuistin edusta, jonne Gerda itse oli ruusujaan istutellut. Päätyikkuna on Gerdan kammarin päädyssä. Liekö ajatuksena ollut tuoda ruusujen tuoksu ikäneidon kammariin avoimen ikkunan kautta.




Päätimme myös tilata pääsiäiseksi 35 tonnia mursketta, eli 0-8mm kalliomursketta, jolla osa etupihasta peitetään pihatien lisäksi. Jos pääsiäisenä ilma sallii, ehdimme hyvin levitellä mursketta pihalle, jolloin etupihan yleisilme ryhdistyy. Oikeastaan koko tässä sisäänajoa esittelevässä kuvassa näkyvä alue peitetään kalliomurskeella ja kun päätalon julkisivu on saatu maalattua, kivijalan etuosaan tulee mukulakiveä.





alempi kuva: maa-aines.com


Meillä on pieni koira-aiheinen probleema. Tyypit tykkäävät lähteä kirmaamaan pelloille, eikä se ole suotavaa, sillä nuo meidän kaksi entistä kulkukarvakorvaa ovat välillä aika tahvoja, innostuessaan kuuroja ja sokeita. Ratkaisemme haasteen laittamalla tilapäisesti pystyyn valmista aitaverkkoa (verkko ja tolpat maahan tökkäämistä vaille valmiina 50 metrin eränä). 3 viikon kuluttua pitäisi tulla toimitus ja kunhan maa sallii, tökkäämme tilapäisesteet pystyyn. Myöhemmin tilapäisverkkoaitaa voi hyödyntää kanoille.



kuva: kotilammas.suomalainenverkkokauppa.fi

Tuvassa ensimmäiset itäneet ovat jo kurottelemassa kohti suurempaa istutusastiaa. Varhainen tomaatti ja ananaskirsikka nauttivat auringon pilkahduksista. Minikasvihuoneen virkaa toimittavassa muovilaatikossa on Hundreds and thousands -nimistä minitomaattia sekä kausimansikkaa odottamassa ensimmäisten taimien nousua mullasta.



Tänä vuonna otin avuksi kastelurakeet/kiteet, jotka kuivana muistuttavat kidesokeria, mutta veteen laitettuna turpoavat vesivarastoiksi, joita kasvi voi hyödyntää. Olen käyttänyt näitä ennenkin ja nyt otin ne avuksi jo idätysvaiheeseen. Hennot taimet eivät ui vedessä tai kärsi janosta. Kun istutamme taimet ulos, kiteet laitetaan taimen kuopan pohjalle.



Kasvihuonesuunnitelmistakin ollaan juteltu. Ajatuksena olisi tehdä tuonne kiesitallin ryhdikkäämpään (vasempaan) päähän seinään kiinnittyvä kasvihuone, jonka leveys on n. 4 metriä. Kuva on syksyltä kesken raivauksen. Aluetta raivataan edelleen ja sinne tulee lisää kasvimaata, marjapensasalue ja pari hedelmäpuuta. Alue on erittäin aurinkoinen. Keväällä sinne tilataan multakuorma, jolla maa peitetään ja samalla alue rajataan muotoon.



Kasvihuoneesta tulee hyvin yksinkertainen, purku- ja hylkymateriaalista sekä rullamuovista tehty yhden-kahden kesän rakennelma, joka tyylillisesti on ns. lean to -kasvihuone. Malli on tämä, mutta siitä ei tosiaan tule mikään hieno, koska se on tarkoitettu ainoastaan yhdeksi tai kahdeksi kesäksi. Myöhemmin, tulevina vuosina käymme tuon kiesitallin kimppuun, josta puretaan toinen pääty ja rakennus muuntuu todennäköisesti kasvihuoneeksi! Tässä esimerkkimallissa on aivan liikaa finesseä. Meille tulee pelkästään "kunhan kasassa pysyy -kehikko" ja sen yli metritavarana myytävää muovia, joka kiinnitetään purkujätemateriaalikehikkoon nitojalla. Takaseinä ruuvataan kiinni kiesitallin ulkoseinään.



kuva: gardenplansfree


Oh, so lovely on tämän viikon teemana Jovelassa. Kevättä, kevättä vaan, enkä malta odottaa mitä se tuokaan tullessaan. Millä kaikilla tavoilla oma pieni plänttimme ja sillä seisovat hassut röttelöt saavatkaan taas muuttua, kun kevään tuulet ajavat meidät taas pihan puolelle puuhaamaan.

Sitä odotellen

Jovelan Johanna

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kun Johanna tyynyliinaa ompeli

Tämä viikonloppu tuntuu kovin mukavalta. Voi jos haluaa, saa mutta ei ole pakko ja välissä päiväunet. Jotain pientä ollaan saatu puuhailtuakin, sellaista kivaa ja hyödyllistä, joista viimeistä edustaa siivoaminen ja isännän klapituokiot kaadetun koivun kimpussa.

Tuli sitten sitä Singeriäkin poljettua ja PiPin tapettia liimailtua kanvaasille.


PiPin tapetilla leikkiminen alkoi toteamuksella, ettei meillä olekaan yhtään ehjää rakennuslevyä jäljellä. Päätimme rontata jo aiemmin Ikean kanvaasiraameista kootun sermin tupaan. Monitoimisermi on toiminut milloin kuvaustaustana, milloin vessan serminä ujompia vieraita ajatellen ja on siihen heijastettu leffatykillä katseltaviakin. Nyt se on salin seinällä tapettia pinnallaan. Valkoinen kangas on muistaakseni jostain vanhasta valoverhosta.



Isännän lämmitellessä päiväsaunaa (eilen), keittelin tee-se-itse -liisterin valmiiksi. Tuo mainio ennenwanhaan käytetty ekoliisterihän syntyy suhteella 1:9 (vehnäjauho-vesi), joka sitten kuumennetaan ja hämmennetään kunnes liisteri on sopivaa tekstuuria. Salin makulatuurit ovat pysyneet paikoillaan vuoden päivät, joten ihan ehtaa ja kelpoliisteriä tällainen vanhankansan mönjä on ja käypä se liimaksikin. 



Siellä se salin seinällä nyt keinuu tuomassa iloa, väriä ja kevättä meille.  Tuohon tulee vielä 2 pienempää raamia, joihin laitan tätä Early Bird yellow -tapettia, mutta saapi olla nyt näin.




Puuhan kunniaksi vielä ennen ja jälkeen kuva. Oi kuinka odotankaan sitä päivää, kun saadaan lisää säilytystilaa. Tapahtumien jälkeen meillä koti on usein kovin täynnä kaikenlaista työperäistä tavaraa ja usein juttuja joutuu laittamaan sinne minne ne saa mahtumaan. Noh, sen kestää. Ennen ja jälkeen siis:



Ja juu, Johanna se sitten teki tuttavuutta Singerin kanssa 20 vuoden tauon jälkeen. Arvatkaa kauanko kestää ommella koneella kaikista yksinkertaisin tyynyliina ja sille kaveri? Voin kertoa. 3 tuntia.


Kolmen tunnin tyynyliinat syntyvät näin:

1) Leikkaa kankaat haluttuun kokoon. Korjaa hieman leikkelemiäsi.
2) Testaa, että kone toimii. Aloita ompelu kun toteat koneen toimivan.
3) Aja rauhallisesti ommelta noin 10 cm ja totea alalangan loppuneen.
4) Vietä seuraava 2 tuntia ihmetellen miten langat kulkevatkaan ompelukoneessa ja totea ainakin 12 kertaa, ettei ainakaan kuten ne olit juuri laittanut.
5) Huuda isäntää apuun, todetkaa edelliset uudelleen. Googlatkaa Singer 5142 manual/manuaali ja todetkaa ettei ole. Uhkaa konetta ja ylläty, että se taisi pelästyä, sillä ommel etenee kauniisti kahdelta puolelta kangasta. Ihmettele, miten 2 tuntia voi kulua nopeasti vaikka ei ollutkaan kivaa.
6) Ompele vartti ja muistele, miksi ylipäätään et ole suostunut koskemaan ompelukoneisiin 20 vuoteen.
7) Heitä uusilla tyynyliinoilla sievistetyt tyynyt divaanille.


Tänäänkin on ollut mukavaa, ihan tavallista, ihan Jovelaa. Olen jatkanut kokkausharjoituksia puuhellalla ja todennut, ettei mikään ole vielä palanut. Ollaan siivottu ja järkkäilty, isäntä hakannnut klapeja, ollaan syöty ja juotu kaffetta, olen tutkinut ja löytänyt piparjuurijuurakkoa kasvatettavaksi ja tilannut sitä, kuten artisokkaakin, joka pitää saada itämään pian. Ollaan tiirailtu kasvihuoneen muotoa ja juteltu niitä näitä. Otin pienet nokoset ruoan jälkeen koirien kanssa. Lurjukset kömpivät saman peiton alle ja toisella on ilmeisesti hieman vatsavaivoja. Rakinpöräyksiä, ymmärrättehän. 


Salissa on jo pimentynyt, hämärä vaihtui pimeään, tuvassa pannu pihisee siihen malliin, että tiskivesi taitaa olla valmista. Kyynärpäitä myöten siis astianpesuainevaahtoon ja sitten prillit nokalle ja kirjojen viihdyttävään maailmaan.

Että voi ihminen nauttia, kun saa vaan olla!

Mukavaa lauantaita toivottelee

Jovelan Johanna

perjantai 20. helmikuuta 2015

Ihan tavallinen päivä

Miten ihanaa onkaan, kun hetkeen ei ole mitään aikatauluja. Eilen nautimme siitä. Tämä postaus sisältää kaikkea yltiösiirappista huokailua siitä, kuinka aurinko paistoi, taivas oli sininen, rännit lorisivat vedeksi sulanutta lunta, linnut lauloivat ja ulkomittari näytti +8 astetta.

Ajelimme eilen Uuteenkaupunkiin vailla varsinaista päämäärää. Kaupassa ajattelimme käydä hyödyntämässä tarjouksia ja jotain haukata reissulla, hieman kierrellä ja kaarrella. Olla jouten. Kävimme kierrätyskeskuksessa avaamassa ja sulkemassa oven. 

Kadun toisella puolella on hieman suurempi kirppis, jossa vietimme pitkän tovin. Paljon mukavaa katseltavaa, hinnat yli, ali ja sopivasti. Isäntä löysi jotain pajatyökaluja, mutta omat askeleeni pysähtyivät kun näin erinomaisessa kunnossa ostajaa odottelevan 6 litran kahvipannun sopivaan hintaan. Pannussa ei ollut mitään vikaa. Näissä kuvissa pannu on jo kotiutettuna Jovelan tupaan. 6 litrainen pannu on aavistuksen liian suuri kahden hengen taloudessa kahvinkeittelyyn, mutta tämäpä on hankittu pienempään lämminvesitarpeeseen, mitä tuo 25 litrainen kattila keittelee. Käsille ja pikkutiskeille tällä kannulla saa lämmitettyä vedet nopeasti, todella nopeasti! On ne vaan ennen olleet fiksuja.



Pieni haave on toteutunut. Käkkäränokkainen iso kahvipannu Jovelan puuhellan päällä, eli siis oikeastaan kolme toteutunutta haavetta!

Samalta kirppikseltä löytyi virheettömässä kunnossa 2 kpl wanhoja pitsilakanoita (niitähän minä kerään) ja hintakin oli juuri passeli, 5,-/kpl. Kangaskaupasta taas ostettiin loppupala keltaisia ruusuja kankaalla. Aion ihan tosissani nostaa äidin ompelukoneen pöydälle ja kokeilla ommella sitä suoraa muutaman tyynyliinan verran. Kangas sopii salin divaanille mukavasti. Samoja harmaan ja hiekan sävyjä sekä sitä keltaista.



Eilinen oli suorastaan kulttuurimatkailua, sillä kävimme ensimmäistä kertaa oman kylän kirjastossa. Hommattiin oikein kirjastokortitkin ;D Hirmuisen mukava kirjastopehtoori jutteli mukavia ja me katselimme valikoimaa, joka oli kyllä niin pienelle kirjastolle todella hyvä. Silmät osuivat tähän Vanhoja suomalaisia puutarhoja -kirjaan, joka tietenkin on sitä itseäni kiinnostavaa osastoa.


En ole vielä ehtinyt lukea kirjaa, selalailla ja silmäillä vaan, mutta kiinnostus sitä kohtaan on vain noussut. Kirja kertoo juuri sellaisesta puutarhaperinnetiedosta, jolla herkuttelen mielelläni.



Syy, miksi en ehtinyt vielä käydä tuon kirjan kimppuun oli kuvassa näkyvä Piirityspäiväkirja, jonka halusin lukea ensin. Kirjastosta ei voinut poistua ilman muutamaa dekkaria, mutta Piirityspäiväkirja oli se, jonka halusin ensin lukea. 

Lena Muhina oli neuvostoliittolainen teini, joka eli piiritetyssä Leningradissa vuosina 41-44. Kirja on omalla tavallaan venäläinen versio Anne Frankin päiväkirjasta ja päiväkirja se onkin. Kertomus alkaa nuoren tytön normaalista arjesta, johon liittyvät pojat, ihastukset, lukuvuoden viimeiset kokeet ja haaveet tulevasta kesästä. Pian siirrytäänkin elämään, jossa päivittäiset pommitukset, jatkuva univaje, uupumus ja nälkä on arkea. Eletään piiritettynä vailla elämän perusturvaa. Saksalaiset pommittavat armottomasti, eikä saarron läpi kulje riittävästi ruoka-apua. Sähköt katkeavat tämän tästä, polttopuuuta on vähän ja aika kuluu pääasiassa ruokaa jonottaessa - jos sitä ylipäätään saa mitättömän pieninä annoksina. Toivo hiipuu. Ihmisiä kuolee ja talven tullen ruoka loppuu. Parin asteen lämpöinen koti ja muutamalla ruokalusikallisella tattaria rikastettu vesikeitto leipäviipaleen kanssa tai puusepän liimasta keitetty hyytelö ei riitä ylläpitämään elämää. Lenan perheessä oli 3 jäsentä (2 naista ja Lena), joista 2 kuolee nälkään ja sen aiheuttamiin sairauksiin. Lena jää orvoksi ja yksin äidinkin kuoltua. Päiväkirja jää kesken, kun Lena vihdoin pääsee evakossa tädilleen, mutta myöhemmin päiväkirjan kirjaksi tuottaneet selvittävät Lenan myöhemmät vaiheet. Hän selvisi sodasta. Lena ei koskaan puhunut melkein 900 päivää kestäneestä epätoivosta, mutta päiväkirja jäi kertomaan siitä.

Kirja on hyvä muistutus siitä, miten siviilit käsivät sodasta ja huolimatta siitä kenen syy sota loppupeleissä on, siinä kärsivät kaikki - eniten he, joilla on vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa sodan aiheuttamaan tuskaan. 

Luin kirjan eilen illalla myötäeläen teini-ikäisen Lenan kokemuksia. Sota on niin turhaa. Ei siinä ole voittajia kun hinta on kaikille niin kova.


Tänään sataa vettä ja sitä samaa on luvassa maaliskuun alkuun saakka mikäli sääennusteet pitävät paikkansa. Ulkona ollaan plussalla, eikä pakkasasteita ole luvassa seuraavalle 10 vrk. jaksolle.

Kevättä ilmassa, kevättä mielessä. Niitä yrttejäkin tuli hankittua Lidlistä ja pari puskaa tulppaaneja tuli kotiin samassa kassissa.




Eilen aurinko paistoi, taivas oli sininen, rännit lorisivat vedeksi sulanutta lunta, linnut lauloivat ja ulkomittari näytti +8 astetta. Meillä oli hauska päivä. Tänään on tiedossa töitä, sen PiP -kanvaasin tapetointi ja päiväsauna, jonka jälkeen laitan padan muhimaan uuniin ja nostan äidin ompelukoneen pöydälle. Saapas nähdä mitä siitä sitten syntyykään. Vaihtoehtoina on uudet tyynyliinat tai karmea söhlääminen!

Mukavaa perjantaita sinne tahoillenne!

Jovelan Johanna

torstai 19. helmikuuta 2015

Tee itse istutusruukkuja (ruukkumuotti/ruukkuprässi)

.. jatkoa eilisen illan postaukseen.

Sain viime vuonna siskoltani lahjaksi ruukkumuotin tai ruukkuprässin, millä nimellä tällaista paperiruukkuvärkkiä sitten kukin haluaakaan kutsua. Idea on yksinkertainen, valmistus nopeaa ja likimain mikä tahansa joustava ja myrkytön paperi sanomalehdestä alkaen käy ruukkujen valmistukseen.



Ruukkumuotti on kaksiosainen, kapula ja pohja.



Ensin leikellään paperia sopivaan mittaan kapulan ja istutettavien mukaan.




Paperia rullataan kapulan ympärille, liiat leikataan pois.



Paperi painetaan sormin kapulan pohjan syvennykseen.



Jonka jälkeen kapula painetaan irralliseen pohjaan.



Istutusruukun pohjasta tulee napakka ja siisti.



Tadaa! Istutusruukku on valmis. Näitä tekee liukuhihnamaisesti tusinoittain hetkessä. Olen käyttänyt näitä ruukkuja muuhunkin, esimerkiksi itse tehdyn saippuan tai pienten herkkujen lahjapakkauksina taittamalla suuosan lipaksi, jonka voi teipata, sitoa tai nitoa kiinni.



Koska istutusruukkua ei liimata tai muutenkaan kiinnitetä millään tavalla, taimien irroittaminen on helppoa. Riippuen mistä istutusruukun tekee, taimen voi istuttaa maahan sellaisenaan tai kääreen voi avata, jolloin taimi on istutusruukkunsa muovaamassa tiiviissä paakussa.

VINKKI!

Minähän en, eikä tuo isäntäkään ole kuin yhden kesän kokemuksella ruokaansa kasvatteleva kotipuutarhuri ja tuskin tämä ideakaan on omani, mutta viime keväänä päätimme laittaa siemenet itämään minikasvihuoneisiin, eli muovisiin, kannellisiin laatikoihin (Biltema). Se oli nappipäätös, sillä taimet voivat hyvin ja järjestelmä säästi meiltä paljon tilaa ja vaivaa, kun taimilaatikot saattoi pinota päälekkäin (ilmareiät kansiin!) ja jos kastelussa hieman lurahti ohi, vesi oli lootassa, ei pöydällä.



Lisäksi taimilaatikoiden siirtely oli tietenkin tosi helppoa kasvatusaikana. Kun sitten oli aika istuttaa taimet ulos, otimme lootista kiinni ja kannoimme koko roskan loota kerrallaan pihalle. 



Viime vuonna lämmin kevät muuttui koleaksi alkukesäksi, joten toinen pieni ideamme minikasvihuoneista tuli tarpeeseen. Koska meillä ostetaan juomavesi kanistereissa, meille kertyy paljon vesikanistereita (5 ja 10 litraisia). Kanistereiden pohjat leikattiin pois ja kukin taimi sai itselleen oman minikasvihuoneen, jonka korkki oli auki päivisin ja kiinni öisin jos ilma meni kunnolla kylmän suuntaan. Aamuisin minikasvihuoneissa oli lämmintä. 

Tikut minikasvihuoneissa estävät tuulta viemästä kanistereita mennessään.



Tällaisia ideoita ja keinoja meillä oli viime vuonna. Tänä vuonna teemme samoin, mutta teen tosiaan pahvimukeihin erilliset istutusruukut paperista. Se helpottaa taimien irroittelua mukeista, jotka on kuitenkin hyvä olla tukena, ettei minikasvihuone muutu kuravellipohjaiseksi.

Kanistereitakin on kertynyt taas (viimevuotiset meni kierrätykseen). Tänä vuonna kanistereita lähtee meiltä muillekin. Ideasta on ilmeisimmin pidetty :)


Jahas, se ois torstai ja vaikka tänään ei aurinko paistakaan, niin fiilikset ovat keväisiä. Lähdemme isännän kanssa täydentämään ruokavarastoa ja ehkä sieltä joku kevättä kohti kuljettava horsmakin mukaan lähtee. Olen nääs oppinut olemaan kukkienkin kanssa kaverillisempi, ainakin hieman. Voin kyllä lyödä vetoa itseni kanssa, että todennäköisesti mukaan lähtee vaan yrttejä. Sama homma joka kevät. Ei tämä vanha koira sentään ihan kaikkia vanhoja tapojaan muuta ;)

Se ois heippaa vaille valmista, joten hei vaan ja hauskaa päivää!

Jovelan Johanna