jovela

jovela

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannusaamuna

Kevät ja kesä ovat olleet niin erikoisia, ettei välillä oikeen tiedä onko suvi vai elokuun upeat kuutamoyöt. Juhannustahan tässä vasta mennään kuitenkin, kesäkuuta, mutta kesä tuntuu olleen läsnä jo kauan. Ollaan saatu koko kesän repertuaari säitäkin tässä kesäkuun ensimmäisinä viikkoina, kun vuorotellen on hellettä ja sadetta, vilpoisempaa ja ukkosta. Pitää puutarhurit virkeinä, etten sanoisi!

Juhannuksen myötä alkoi sitten yrittäjän loma, eli viikkoja kestävä helminauha päiviä, joista osa sisältää töitä ja iso osa ei. Mitään ihmeellisiä suunnitelmia meillä ei ole, kunhan ollaan ja mennään sen mukaan mitä mieli halajaa. Eniten mieli halajaa ihan tavallisia asioita, kirjoja, kokkailua, pitkiä aamu-unia, haaveilua ja haihattelua, pieniä retkiä yhä tuntemattomille lähiseuduille, lossiajeluita ja saariston merituulia. Joutenoloa ja puuhailua sen mukaan, mikä huvittaa eniten. Aloitin eilen lomafiiliksiä keittelemällä jokusen purkin aprikoosihilloa, joka maistuu eritoten hyvältä vähän kaiken kanssa. Paahtoleipä, juustot, kakut ja pannarit sekä kuumennettuna jäätelön mainio kumppani tuo yksinkertainen wanhaan tapaan tehty aprikoosihillo, jonka resepti muuten löytyy tuolta valikon kohdasta reseptit, kun klikkailee aina vaan vanhempia postauksia muutaman sivun verran - jos siis joku siellä mielellään maistelisi samaa herkkua.

Heräilin tänään hieman ennen kahdeksaa ja olen tassutellut hissukseen ympäri huushollia venytellen makeasti ja nauttien siitä, että sähköpostia ei tarvitse tänään avata, (työ)luuri on ihan hiljaa todennäköisesti koko viikonlopun ja kello saa raksuttaa omia aikojaan sitä liiemmin katselematta. Hieman sumuisen utuisa aamu on lämmin, mutta pilvinen. Ennusteen mukaan sadealue ohittaa meidät, eikä todennäköisesti ropsauttele vettä lainkaan. Saa nähdä, eikä sillä väliä. Tulee mitä tulee, nyt on juhannus ja se otetaan vastaan samassa hengessä kuin 2 vuotta sitten, kun istuimme paljussa Jovelan isännän ja äitini kanssa. "Teillä on kellot, meillä on aikaa" sanottiin radiossa afrikkalaisen sananlaskun kertovan ja se on siitä jäänyt meille jonkinlaiseksi punaiseksi elämänlangaksi, jotta arkiset kiireet eivät vie meitä liian kauas siitä, mitä elämältämme haluamme. Tasapuolisesti kaikkea, sitä kiirettäkin.

Tämä on nyt kolmas juhannus Jovelassa sen asukkaana. Tänä vuonna sitä vietetään perinteikkäästi saunoen ja paljuillen, mutta myös uudella terassilla rentoillen. Kolmen liekin isäntä pistää saunan, paljun ja grillin sopivan kuumaksi ja otamme juhannusta vastaan naapurivaaran, eli naapurikylässä asuvan ystävämme kanssa. Ei sen kummempia suunnitelmia, ollaan kuin pellossa miten lystää ja välillä syödään. Tosin se "pelto" on nyt edellisiä juhannuksia fiinimmässä kuosissa. Nyt ei ole pakko kompuroida ja varoa askeliaan sen enempää muhkuroiden, maan piilosta pistävien lasien, nilkkoja taittavien taimikantojen tai kivien vuoksi.

Tässä sitä vaan rönsyillään ajatuksista toiseen, mutta varsinaisesti tulin toivottamaan hyvää juhannusta teille kaikille ja samalla talletan tänne talopäiväkirjaamme kuvakuulumisia puutarhan puolelta. Kotisatoa taidetaan saada tänäkin vuonna!

Juhannusruusut ovat vallan villiintyneet tänä vuonna. Ne suorastaan rehottavat joissain kohdissa etupihaa. Ilmeisesti pihan sorattaminen kunnolla ja sisääntulon levennys, josta johtuen pusikoita raivattiin ja jättikanto poistettiin, vapautti elinvoimaa juhannusruusuille. Koskaan ennen meidän aikana ei ole ollut niin laveaa juhannusruusupuskistoa kuin nyt. Sammakkokunkun omassa valtakunnassa ollaan rehevän reteesti vuorikaunokkien ympäröimänä. Kun tämä kukinto nyt päättyy, alkaa rohtosuopayrttien kukinta. Kunkulla on kauniit alamaiset!


Pottuloita, omenoita, lilapalkohernettä ja maa-artisokkaa niin komeassa kasvussa että! Viime vuoden juhannuksena perunat eivät yltäneet reppanat edes kasvatuslaatikon reunalle, mutta tänä vuonna ollaaan kolmisenkymmentä senttiä laitoja korkeammalla. Ikiwanha, varmaan satavuotias omenapuukin tekee tänä vuonna omenaa. Viime vuonna omenia oli vain muutamia ja ne olivat aivan kauttaaltaan rupisia. Nyt oksilla on taas runsaasti pientä omppupampulaa. Jaksaa yllättää tuo wanha rouva omenapuu.


Tässä toinen wanhus, noin 70 vuotta vanha lumipalloheisi, joka tänäkin vuonna puhkesi sellaiseen kukintaan, että seinän kautta piti laittaa tuet kannattelemaan pensasta. Tässä kuvassa kukinta on jo loppusuoralla, pensaan juurelle on satanut terälehtiä, jotka saavat maan näyttämään lumiselta.


Jotkut himskutin toukat ehtivät mussuttaa toisen marjapensasalueemme karviaisista kaikki lehdet, mutta onneksi keittiöpuutarhalan marjapensasalueella ei toukkia ole näkynyt, joten karviaisia on tulossa. Pitää siirtää ne toiset karviaiset toisaalle keväällä tuolta talon päätypuolelta, jotta sama virhe ei toistu ensi kesänä. Viinimarjaa on tulossa oikein mukavasti ja mansikkakin on tehnyt raakileitaan. On tämä vaan niin ihanaa joka vuosi ihmetellä mitä satoa saadaan ja hyväksyä myös se, ettei aina mene ihan nappiin. Kovin on opettavaista tämä kotipuutarhurointi.


Ja nyt tämä emäntä sulkee koneen, menee laittamaan jättikatkoja marinadiin varrastusta varten ja hilpaisee sitten pihan puolelle laittamaan terassille hieman juhannustunnelmaa.

Suloista suvea teille kaikille siellä tahoillanne Jovelan kööriltä, jonka virallisena juhannustoivottajana toimii kaunis kissaneiti Pippa Pirtelö Pipperström. Pippa herätettiin kesken makoisimpien juhannusaamupäivätorkkujen kiittämään Leenaa ihanasta postista, joka toi mukanaan Pipalle oikean tyttökorennon Kiitos Leena, ja Män de sooppia sinnekin ;)



Hyvää juhannusta, ihanat Toivottavasti sää suosii ja jos ei, niin olkoon tunelma sitäkin lämpöisämpi ja aurikoisempi.

Ps. Jos satut olemaan tässä juhannusaattona kuulolla klo 13-15 välisenä aikana radion äärellä (tai kone lähistöllä) niin virittäydy Yle Radio Suomen taajuuksille tai avaa nettiradio. Tulloopi sangen hauskaa juhannusparodiaa, eli Tohtori Raimon alaston juhannus, eli suomeksi sanottuna hitsin hauska imitaatiota ja hauskaa huumoria sisältävä juhannushupailu a'la
Martti Suosalo, Erja Manto, Nora Rinne, Jukka Puotila ja Jarkko Tamminen.

Lomaheinä suupielessä nakuttelee


Jovelan Johanna


lauantai 18. kesäkuuta 2016

(tee-se-itse) terassilla

Vatsataudin iloissa on täällä kärvistelty, isäntä ja minä, mutta juuri ennen hämärää oli niin hieno valo ulkona, että kävin nappaamassa muutaman kuvan tuosta terassista, jota ei vielä olla ehditty täällä näyttää. Kuvat ovat mitä ovat, valo niin erikoinen eri suuntiin. Kaksi päivää on satanut kaatamalla ja piha sen jäljiltä reuhkana joka suuntaan. Vaan tässä on tuo isännän nikkaroima terassi, jolla ehdimme viime viikonloppuna viettää aikaa rennossa seurassa, kun Jovela oli valokuvaustaustana yhden ilahduttavan sunnuntain ajan.



Väliin pieni setti nikkarointivaiheesta. Harmittavan vähän ehdin napsia kuvia tekovaiheesta. Oli hieman hilpakkaa.. Aidatkin saatiin maalattua, jipii! Niin ja pikkuaitta suloisuus! Siitä tuli niin sievä!


Ja sitten loput.. Isännältä meni viikonloppu tuon tekemiseen. Ensi pohja, sitten päälilaudat (ja vajaa 500 ruuvia) ja lopulta maalaaminen. Maalina on Osmon ekogarden ja maali levitettiin Sinipiialla! Meni muuten joutuisaan ja tasaisesti pintaan maalit! Varmaan parikymmentä minuuttia meni ensimmäisen kerroksen vetäisyyn, joten uskallan suositella! Kaverimmekin vieressä ihmetteli, miksei moinen ole käynyt mielessä ja että kun heillä on vastaava puuha edessä, niin Sinipiialla todellakin maalit lattiaan/terassiin!

Meillä ei ole terassilla tyypillisiä terassikalusteita, vaan niiden virkaa toimittaa 2 sun loungeria, joiden suojassa on mukavaa loikoilla, mutta yhtälailla näille kahdelle mahtuu 6-8 ihmistä istuskelemaan ja syömään. Valkoiset patjat ja muut löhötilpehöörit ovat saunassa sateita paossa. Pöytä on talon vanhoja ovia. Nostettu vaan vanhojen puulaatikoiden päälle ja maalattu päältä. Tuon terassin ympärille on tehty merikivialue. Mukava varpaille!



Noin muuten pihalla voidaan rehevästi. Lilat herneet, pinkit kurpitsat ja melkein kaikki tomaatit kukkivat. Potut ovat komeassa kasvussa ja marjapensaat täynnä raakileita. Talon takaseinäkin on saatu maalattua, tuli mieleen. Ja ikkunapuut. Ollaan oltu reippaita, tosin isäntä sitä maalisutia eniten heilutteli. Minä maalasin kaikkea hieman pienempää, kuten pienen sillan paljulasta köökkipuutarhaan, mööpeleitä, saunan ja aitan ovet ja paljun.



Kylläpä on hassut kuvat, kun jokaisessa on ihan eri valo ja väri, mutta tuo taivas sateen jälkeen oli tovin aivan kuin auringonlasku tai nousu jossain Alabaman maissipeltojen yllä; vahva oranssi, punainen ja purppura vaikkei kameraan tallentunutkaan.Kuvat on siis otettu illalla suunnilleen 23:20 ja nyt kun lopettelen tätä postausta tuntia myöhemmin, rännit laulavat jälleen sadetta. Huomiseksi luvassa kaatosateita ja ukkosta. Sopii lojua jouten!

Jospa tästä taas jaloilleen hiljalleen pääsisi, olo on ollut jokseenkin vetkuli. Inhottavaa tällainen kahteen kertaan yökitty vatsapöpö, kun sen jo luulin antaneen periksi, mutta onneksi isäntä voi jo paremmin.

Kuulumisiin taas paremmalla ajalla ja hyvää juhannusviikon alkua suuntiinne

Jovelan Johanna

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Syreenimajassa syreenikaaren alla

Tänä vuonna meillä ei takapihan kasvihuone olekaan siinä perinteisimmässä käytössä, eli kasvien kesähuoneena. Syreenikaaren alla oleva kasvihuone on tämän kesän syreenimaja, kesähuone, jossa voi vaikka juoda kahvit. Muhkeaksi kasvanut kaari luo jo hyvin varjoa paahteiseiselle takapihan puutarhalle kasvihuoneen kohdalla. Sadepäivänäkin olisi varmaan mukavaa viettää hetki sateen ropisuttaman katon alla.





Syreenien aika kestää vain hetken ja nyt se on tallennettu kesän 2016 muistoihin. Kesä 2016 tullaan Jovelassa muistamaan kesänä, jolloin muutosten tuulet puhalsivat pihalla. Etu- ja takapiha on myllätty täysin. On tehty sora-alueet, istutusalueet, kivialueet ja uudet nurmialueet. On muistettu perhosia ja mehiläisiä, luotu uutta ja jätetty tilaa luonnolle olla villinä. Keittiöpuutarhalan istutuslaatikkoalue on uudistettu, munamaltoisia omenapuita ja luumupuita on istutettu ja pihalle perustettiin tyrnilä ja pensasmustikkala. 2 pyllyn vankkurisauna on maalattu, on rakennettu parinkymmenen neliön puuterassi ja senkin on maalattu. Piha alkaa olla isännän nikkaroimien puuaitojen ympäröimä, pikkuaitta on saanut maalia pintaansa ja talon takaseinän maalausurakka on aloitettu. Suuria muutoksia suhteellisen lyhyessä ajassa ja kesä on vasta aivan aluillaan.

Hyvä on meidän istuskella isännän kanssa syreenimajassa syreenikaaren alla. Jos vaikka tuossa tovin kuluttua kokeilisimme miltä joutenolo tuntuu - ainakin hetken!

Kesäisin terveisin

Jovelan Johanna

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kankaalla tapetoiminen

Pihatyöt jatkuvat, terassikin on jo rakennettu ja aitoja nousee lisää, mutta tässä välissä tehtiin se aiemmin mainittu salin tapetointi, jossa tapettina toimii kangas. Kyseessä on siis nimenomaan kankaalla tapetointi, ei kangastapetti. Kankaita on käytetty tapettina ennen eritoten Britteinsaarilla, meillä luonnollisesti vähemmässä määrin, koska meillä ei ole arvotaloja, kuten kartanoita ja linnoja niin runsaasti kuin briteillä.

Lupasin laittaa kuvina tarinaa miten kankaalla tapetointi sujuu. Tapetoinnin suoritti työkeikalla piipahtanut Helinä Jovelan isännän avustuksella. Itse en pysty tuollaista hommaa tekemään lainkaan, joten omaksi osaksi jäi erilaisia esivalmisteluita, tekniikkatutkielmat, materiaalinen hankinta, valmistaminen ja yleinen suunnittelutyö sekä jälkisiivouksia. Helinä ei ole ennen päässyt testaamaan kangastapetointia, joten tuo mainio vauhtimarakatti oli ihastuttavan innokkaana seinällä odottamassa koska päästään aloittamaan - ja hyvää tuli!

Ihanaa, että sali alkaa nyt olla hiljalleen kuosissaan. Sali on viimeinen huoneista, joka on ollut sellainen kaikenlaisen tavaran ja mööpelin säilömö, sillä saliin on kertynyt kaikenlaista muista rempan alla olleista tiloista. Tämän remontin myötä salista saatiin pois 2 ylimääräistä kaappia, yksi pikkulipasto ja iso pöytä. Jäljellä on likimain ne mööpelit, jotka tänne jäävätkin. Tämäkin remppa on kesken vielä. Ne alati viimeiseksi jäävät hommat, eli väli- ja jalkalistat puuttuvat. Laitellaan kun joudetaan, syssymmällä, talvella, joskus..

Tapetointi kankaalla

Kankaalla tapetointi on helppoa. Helpompaa kuin paperitaperilla tapetointi. Vanhassa talossa kangas on hyvä tapetti, sillä se ei myöskään repeydy mikäli seinät elävät.

1. Valitse hyvä kangas. Jovelaan valittu kangas on paksua, kuviointi perinteinen jacobean, eli jaakonaikainen kukkamotiivi. Materiaali on 60% puuvilla/40% polyesteri ja kankaan vahvuus 255g/m2. Kankaasta kannattaa ottaa testipala ja testata kangasta alla olevan liisterin kanssa, jotta ei käy niin, että kangas muuttaa värinsä kostuessaan. Lopputuloksena voi olla aika kamala tahraläikikäs seinä. Tämä kangas ei liisteristä piitannut, vaan kuivui tasaisesti sellaiseksi, jollainen se oli kuivanakin.

2. Hyvä kiinitysaine on perinteinen keittoliisteri, joka soveltuu sekä kankaille että tavalliselle tapetille. Liisteri on helppovalmisteinen. 9 dl vettä ja 1 dl vehnäjauhoja kattilaan, sekoita kunnolla, anna kiehahtaa, sekoittele muutama minuutti lempeällä lämmöllä kunnes seos on paksuhkoa "pannaritaikinaa" ja anna liisterin jäähtyä tovin.  

3. Jovelassa tapetointipohjana oli makulatuuripaperilla päällystetty huokolevy, koska hirsien päällä sattui olemaan juuri nuo materiaalit. Niitä ei ole valittu kankaan pohjaksi tietoisesti.


4. Ensin kangas leikattiin seinän pituisiksi ja sopivan korkeiksi paloiksi. Tässä siis tapetoitiin vaakatasossa, ei kuten normaalista tapetilla pystyvuotina - toki niinkin voi tehdä halutessaan. Vaakavuodat kannattaa laittaa pakkoihin tapetointisuunnan mukaisesti. Tämä tekee hommasta helpomman myöhemmin kun ei tarvitse kannatella metrien kangasvyyhtiä. Tämän jälkeen seinää liisteröitiin sopiva matka kerrallaan, noin metrin verran kerrallaan tai hieman alle.

5. Kangas painetaan seinälle liisterialueen päälle ja silitetään suoraksi käden avulla. Koska kangas on joustava materiaali, sillä saa helposti muokattua esimerkiksi ikkunapuiden kohdat.

6. Kangas kiinnitetään liisterin lisäksi muutamilla niiteillä pohjamateriaaliin työn etenemisen mukaan. Tämä helpottaa kankaan levitystä eikä niitit näy kankaassa myöhemminkään.

7. Ikkunapuiden, katto- (ja mahdollisten jalkalistojen) tai kuten meillä korkeapanelointireunojen viimeistely kankaan osalta on superhelppoa mattoveitsen avulla. Meillä työnnettiin noin sentin verran kangasta paneelin reunan alle. Kankaan voi myös leikata pois jos haluaa. Meillä tuohon liitoskohtaan tulee vielä koristelistat - sitten joskus.


Tältä se sitten näyttää valmiina täällä meillä salissa. Muutama pikaisesti naapattu kuva täyspaahteisessa päivässä, joka ei salli kameran napata kuvia joka suuntaan.



Salin sisääntuloseinä on edelleen hirrellä, sillä tuolla puolella on oma työpisteeni, kotiohviisi, jonka äärellä vietän suurimman osan ajastani arjessa. Työpöydän edessä olevasta ikkunasta on suora näkymä uudelle takapihalle, keittiöpuutarhaan. Jonain vuonna tulevaisuudessa näen tuon ikkunan läpi kukkivat omenapuut, mikäli vastaistutetut reppanat selviävät hengissä niin pitkälle!

Seinällä olevat valokuvat ja dokumentit 1800-luvun loppupuolelta sota-aikaan liittyvät ammattiorientoitumiseeni, jonka oleellisena osana on suomalaiset juhlaperinteet. Esillä on aina vain osa kokoelmasta, nyt nuo.


Täällä on koko päivän varjossa pysyvä lämpömittari näyttänyt sen 30 astetta (terveisiä vaan ilmatieteenlaitokselle, hahaa), joten hikistä hommaa on ollut. Huomenna saadaan lyhyehkö tauko porotukseen ja sen myötä päästään maalaamaan terassi ja talon takaiseinä sekä uusia aitoja. Hommia pukkaa, vaan on mahtavaa se. Niin moni asia kuukaudessa eri kuosiin, että sopii olla iloinen. Ja iloinen olenkin, kuten myös isäntä. Voiton puolella ollaan, kaikilla areenoilla ja kesä tuo mukanaan paljon kivoja juttuja sekä koti- että työrintamalla.

Viikon kuluttua Jovela saa toimia kuvaussession miljöönä kun Jovelan valtaa muutama ystävämme, liuta ammattilaisia, joiden kanssa on aina mahtavaa saada tehdä hommia, joten etukäteen jo terveiset rakkaalle bizpartnerilleni ja mediamaailman sydämellisimmälle hymypojalle, joka toimii toisena mallina kuvauksissa, lämpimimmät terveiset tietenkin myös iiihanalle kikkarapäiselle stylistillemme, herttaiselle valokuvaajalle britteinsaarilta sekä miesmallille, jonka kanssa ei vielä olla treffattu, mutta se on enää ajan kysymys. Tervetuloa Jovelaan, ihanat <3

Ja ei kun takaisin hommiin, maalla merellä ja ilmassa tai ainakin jossain leipä- ja kotihommien välitilassa!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Jovelan aikaan

Ajatuksia ennen aurigonlaskua.

Ensin oli se aika, reilun vuoden mittainen, kun olimme löytäneet ja ostaneet Jovelan tammikuussa 2013 ja kävimme täällä joka viikonloppu yli 200 ajokilometrin päästä remppaamassa paikkaa. Reipas 2 vuotta sitten keväällä 2014 muuttoauto pysähtyi Jovelan pihalle ja kaupunkikotimme irtaimisto purettiin keskeneräiseen remppalaan, tähän uuteen, melkein 150 vuotiaaseen taloon eli kotiimme. Siitä alkoi Jovela-aika sellaisena miten sen olimme kuvitelleet. Laitoimme ensimmäistä kertaa elämässämme keittiöpuutarhaa, korjasimme satoa, nautimme elämästä. Jovela-aikana me kaksi olisimme kotona, tekisimme töitä kotoa käsin ja puuhailisimme yhdessä. Ensin isäntä keskittyisi talon korjaamiseen ja siinä lomassa sitten tunnustelisi mihin suuntaan elämä vie, kiinnostaisiko vielä aikuisena opiskelu? Uusi ala kokonaan? Jokin sellainen, mitä voisi tehdä kotoa käsin myöhemmin, jollain lailla perinteisiin käsityöalan hommiin liittyvä, ehkä. Elelimme, korjailimme ja puuhasimme keväästä kesän yli alkusyksyyn, jolloin isäntä ajatteli käydä lähiseudun koululla kuulostelemassa miten mahdollistuisi aikuisena opiskella metalliartesaaniksi ja ehkäpä sen jälkeen sepäksi, jopa seppämestariksi. Jospa Jovelaan perustettaisiin perinnepaja.. Viikkoa myöhemmin isäntä oli jo opissa. Elettiin syksyä 2014.

Huomenna, toukokuun 26. on isännän viimeinen päivä aikuisopiskelijana. 2 opintolukukautta meni niin nopeasti! Lauantaina hän pokkaa itselleen metalliartesaanin paperit. Oppi on mennyt perille. Ovat kutsuneet isäntää sepäksi syntyessään. Arvelleet, että hänellä ehkä olisi ollut jo jotain kokemusta ennen kun astui ensimmäistä kertaa oppipajalle. Nyt se oppiaika on ohi. Lauantaina alkaa taas Jovela-aika. Olemme jälleen kotona kahden, lähdemme luomaan ja toteuttamaan sitä elämää, jota suunnittelimme vuosia. Verstaalla odottaa ahjo, alasin, mittava määrä sepän työkaluja, jotka isäntä on pääosin tehnyt itse, on pölkkyä ja välineitä, rautaa ja vempeleitä, joista en ymmärrä mitään, mutta sen tiedän, että kun nämä tämän hetken isot rempat ovat ohi pihalla ja salissa, keskitytään isännän omaan maailmaan. Luodaan Jovelan perinnepaja.


Tuntuu uskomattomalta, miten elämä voi muuttua. Millaisista seikkailuista pääsee osalliseksi poistumatta kotoaan. Jovela on meille lakkaamaton hämmästyksen ja ihastuksen kohde. Alati muuttuva, pala palalta ja paikka paikalta kunnostuva. Kun usein ajatellaan, että maalle ei voi muuttaa, koska ei ole vaihtoehtoja elämälle, niin meillä on käynyt juuri toisin. Usein tuntuu, että mahdollisuuksia olisi niin paljon, ettei ehdi millään kaikesta napata koppia. Asiat ovat toki kuten ne haluaa nähdä, mutta meillä se on presiis ja tarkalleen näin.

Remppa- ja pihamylläysosastolla mennään nyt tässä vaiheessa. Tai katsotaan oikeastaan ensimmäiseksi miltä näytti sisäänajo aikana ennen meitä. Täällä ei asu kaksijalkaisia, eikä moni kaksijalkainen usko, että täällä voisi sellaisia asuakaan, kuva kertoo..


Tältä se näyttää tänään. Täällä asuu kaksi- ja nelijalkaisia. Ihan kodilta näyttää, asutulta. Aitaakin on jo tehty, vielä maalaamatta ja portitta, mutta siinä sitä aitaakin kumminkin jo on.


Pikkuhuvila Gerdan luona tänään




Tältä näyttää takapihalla, keittiöpuutarhan puolella tässä vaiheessa piharemppaa ja kevättä. Myös takapihalla on aloitettu aidoitus. Aitojen ylälaudat puuttuvat vielä, samoin maalaus. Aidoista tulee saman värinen kuin päätalo on. Aidan edessä oleva alue on juuri mullitettu. Siihen tulee vielä siirtonurmea, jonka pitäisi saapua perjantaina.




Syreenikaari aloittelee kukintaa.  Myös taustalla risuaidan takana on kokonainen viidakko syreeniä, valkoista ja lilaa.


Parin pyllyn vankkurisaunalla kukkii wanha omenapuu. Niin runsas on kukinta, että saattaa wanhus yllättää jonkinlaisella omppusadolla. Mansikki Mustikki Yrmelin, eli tilan virallista lehmänvirkaa toimittavan saunavahdin alla oleva puutarhanaulakko on isännän tekosia. On muuten mainio tekele vähän kaiken roikuttamiseen, puutarhaletkusta kuivumaan nostettuihin pesupähkinäpusseihin.


Keskeneräistä työmaata saunan ja aitan välillä. Pikkuaitta maalataan, kuten testimaalausalueesta näkyy, samalla punaisella kuin päätalo ja aitakin. Aitan ovi on maalattu kasvatuslaatikkojen ja saunan ylijäämämaalilla (Osmo ecogarden) mustaksi. Aitan edessä on pieni nurmikkoalue, jota seuraa merikivialue. Rytöalueelle tulee terassi. Sen pitäisi olla valmis ensi viikolla, kunhan isäntä ehtii aloittaa homman. Terassista tulee musta. Aitaa on tehty vain tuon verran, koska loppuaita aina saunan seinään saakka tulee terassiin kiinni. Terassille tulee myös kesäpesula, piiloon maisemoitu kaappi pulsaattorille. Pulsaattorin korkuisen kaapin kansi tulee toimimaan terassilla laskutasona. On muuten mahtavaa pestä pyykkiä pihalla!


Puutarhailoa. Tänä vuonna ehdoton innostukseni on erilaiset mintut. Keittiöpuutarhassa on paljon erilaisia yrttejä, mutta tänä vuonna olen herkutellut mintuilla, joiden lehtiä kuivaan ja käytän teenä talvisin. Toki teen myös hyytelöitä, mutta eritoten tuo teekäyttö on ollut talvella loistava juttu. Mintuissa on perusminttujen lisäksi mm. piparminttua, omenaminttua, viherminttua, mansikkaminttua, kreikkalaista minttua ja appelsiiniminttua. (muistaisi vaan mikä missäkin oli mitä lajiketta!)


Tällaisin aatoksin ja tunnelmin tänään

Jovelan Johanna

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

MUUUtamia muutoksia sisällä ja ulkona (vol. 2)

Sellainen on ollut meno Jovelassa, että nämä muutokset on tehty ihan vailla tavallista tarinointia, kuvia ei ole ehtinyt napsia ja koko kamerakin löytyi vasta eilen lammastaljaröykkiön alta. Pikaisesti napsin eilen muutaman kuvan harmaankoleana iltapäivänä.


Mutta ensin muutoksia sisältä. Meidän kuistiparkamme (ja eteinenkin) on ollut sellainen saapuvien ja lähtevien laituri, joka on saanut odotella jatkoremppavuoroaan  pitkään. Nyt on kuisti sievänä ja sellaisena toivottavasti pysyykin. Ennen -kuvia ei tullut otettua, mutta tällaiselta kuistilla nyt näyttää.









Eteisessä ei sen rankempaa remppaa tehty, kuten ei oikeastaan kuistillakaan. Yksinkertaisesti molemmat tyhjennettiin tavarasta, maalattiin, siivottiin ja järjestettiin uudelleen. Edelleenkin listoja ja viimeistelyjä puuttuu, reunalauta on malaamatta, lattia maalataan kesällä, kun maali kuivuu nopeammin ja homma on helpompaa kahden koiran taloudessa. ikkunatkin ovat väärät. Emme koskaan saaneet ikkunoitamme takaisin entisöijältä, eikä häntä tavoita millään. Vaan nyt on kuisti puhtoisena uudessa maalipalttoossaan ja se on jotain se!

Olipa muuten melkoinen sade viikonloppuna! Sunnuntaina satoi niin, että yöllä tuntui kuin joku olisi saavista vettä kaatanut katolle! Vesi ei ropissut peltikatolle, vaan valui. Sitä ennen ja sen jälkeenkin ollaan häärätty tuolla pihalla kaiken ajan, minkä vaan muilta hommilta joutaa. Meillä oli myös ihana, Duracelleillä käyvä talkooduo apuna, joten muutoksia on saatu aikaiseksi ripeää tahtia. Perjantaina saapui siirtonurmet ja ne saatiin laitettua paikoilleen samana päivänä. Kylläpä puutarha muuttui nopeasti kyntömaasta kivaksi. Viikonloppuna toiselle äärilaidalle olisi tarkoitus kylvää apilaa. Toinen reuna-alue (kiviröykkiöiden luona) on vielä täysin laittamatta. Paljon on siis edelleen laitettavaa, mutta tässä vaiheessa mennään nyt. Huomautettakoon heti, että "laikut" nurmikolla ovat maisemoituja pintakiviä. Jätimme muutaman kiven hauskasti sinne ja tänne, nurmikon keskelle.






Keskellä nurmialuetta on pensasmustikkala. Taimet ovat vielä niin pieniä, ettei niitä tuossa kuvassa näy. Iso pyörylä on kurpitsala, jonne ilmojen (yö)lämmettyä siirtyy tuvassa asustelevat vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä kurpitsoja tekevät taimet. Omena- ja luumupuut on istutettu. Joissain kuvissa taustalla näkyvät tolpat ovat tulevan aidan tolppia. Aita on vuorossa seuraavaksi - siinä samalla kun laitellaan vielä laittamattomia alueita takapihasta.

Kasvatuslaatikoita on 15 ja ne ovat kolmikerroksisia. Laatikot maalattiin uudelleen. Niiden päissä on veneen muotoiset yrttikaukalot. Tässä on lista laatikkoviljelmästä 2016.



Keittiöpuutarhaan tulee vielä paljon muutakin, kuten merikivillä päällystetty toinen suuri ympyrä ja sen päälle ruukkupuutarha. Mustat ruukut ovat tällä hetkellä tuvassa odottamassa hallanvaarattomampia öitä. Ruukuissa on mm. metsämansikkaa, piparjuurta, ananaskirsikkaa jne. Pihakuvissa ei nyt näe mansikkalaa, joka on myös tehty trukkilavaperiaatteella eikä takanurkkauksen marjalaa, jossa kasvaa punaista ja vihreää karviaista sekä punaviinimarjaa. Myös talon päätypuolella pihaa on marjapensaita, jotka istutettiin viime - ja sitä edeltäneenä kesänä. Komeana on mustaviinimarjat ja karviaiset siellä.

Kukas tämä MUUUU sitten on?


Hän on Mansikki Mustikki Yrmeli. Täytyyhän tilalla yksi lehmä olla! MMY on vankkurisaunan laitaseinällä - sillä puolella, jolle tulee terassi. Sauna on maalattu mustaksi ja terassista tulee musta. Talo ja pikkuaitta ovat punamultapunaisia (aitan ovesta tulee musta), istutuslaatikot, reunukset ja piharuukut mustia, joten saunasta ja sen terassista tulee musta. Terassia aletaan puuhaamaan kasaan heti kun vaan joudamme.


Siellä se MMY katselee saunan seinältä aittaa kohti, tulevan terassin suuntaan.

Näistä jatketaan taas metri metriltä, kivi kiveltä, kohta kohdalta. Kyllä siitä vielä valmista tulee. laitan jossain vaiheessa valoisampia kuvia. Nuo ovat niin surkean kolean näköisiä, mutta sellainen se maisema joskus on, harmaa, keskeneräinen ja vailla viimeistelyjä. Elämä juu on!


Kiitos ihanille talkoolaisillemme <3 ja mukavaa viikkoa kaikille siellä!

Jovelan Johanna


perjantai 6. toukokuuta 2016

Kiitos, kiitos, kiitos

Jos yhdellä sanalla kuvailee tunnelmia, niin se on kiitollinen. 130 tonnia soraa, josta ehkä 25 lykitty pitkin pihaa käsivoimin isännän kanssa. Tasaisempi etupiha, siisti sisäänajo, tilaa parkkeerata auto muuallekin kuin talon eteen pihalle, 30 metriä pitkä jono takapihalta kaivettuja jättimäisiä kivijärkäleitä, tasoitettuja tantereita, poistettuja kantoja ja juurakoita. Kiitos. Ollaan niin iloisia.

Nyt on Jovelan emäntä niin uupunut, ettei tämän enempää tarinaa irtoa, mutta postaan muistoksi liudan kuvia piharemontin tästä etapista. Huomenna jatkamme takapihalla. Pitää heitellä juurakoita pois puutarha-alueelta, asetella keittiöpuutarha-alue, tasoitella, puuhailla, mahtavaa!

Samalla vinkkaamme, että meitä avusti puuhissa RM Heino, 2 poikaa, isä ja heidän yhteistyökumppaninsa, joka tuli hätiin kun takapiha yllätti ja piti vaihtaa konetta. Asenne pulaakissa on niin kohdillaan, että tällainen projekti oli vallan mukavaa vastoinkäymisistä huolimatta. Hinta-laatusuhde on sekin enemmän kuin kohdillaan. Meille aineellistui sorat ja mullat kovin edullisesti, eikä tuo porukka tunnu töitä pelkäävän. Koneella mentiin ja sieltä hypättiin auliisti alas heilumaan käsivoimin soraa levittämään paikoissa, minne koneella ei pääse. Kiitokset ja suositukset ilman muuta Jovelalaisilta - jos Turun seudulla moiseen hommaan tarvitsette apuja, niin me rohkenemme suositella.

Tällaista täällä siis tänään. Kuvat puhukoot.




Takapihalla lähdettiin aamupäivällä tästä. Maanantaina kone jäi kiinni, telakoneella homma hoitui toivotulla tavalla.


Ja sitten..








Tästä me nyt sitten jatketaan isännän kanssa. Isäntä ja emäntä, kottikärryt, lapiot ja haravat. Satunnaiset apukädet, taimia, siemeniä ja intoa.

Nostivat muuten tuolta pöpeliköstä hienon punagraniittisen astinkiven meille pääoven eteen. Onpas se meistä komea!


Tarina jatkuu myöhemmin, kuten on tapana ja puuhat täällä taas huomenna! Suuret muutokset aiheuttavat intoa puuhata lisää. Onpa tuuria, että säät ovat tällaisia juuri nyt!

Jovelan Johanna