jovela

jovela

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Oi, ihana toukokuu!

Näin voi tänä vuonna todella sanoa! Kiirusta on täällä pitänyt, kun kesä tuli kerralla, rysähti päälle likimain yhdessä yössä ja sitten olikin kamala kiire saada kaikki pihahommat tehtyä siinä aikana, jonka muut työt sallivat. Yhdessä humauksessa maasta puski jos mitä kasvia, puihin tuli lehdet ja maailma muuttui vihreäksi. Toukokuun puolivälissä jo kaikki mahdollinen kukkii samaan aikaan omenapuista mansikoihin ja kieloista kevätesikoihin. Siitepölymäärät ovat huikeat ja pölyttäjillä kiire. Oikea keväiden kevät!


Näin komeasti kukkii todella vanha omenapuu tänä keväänä. Ainahan siinä jokunen kukka on kevään myötä ollut, mutta tällaista valkoista kukkapilveä ei olla ennen nähty. Aidan viertä pitkin komeassa nousussa on myös viime vuonna istutetut puutarhavadelmat, jotka ovat vallan villiintyneet viime vuoden pienistä oksista. Reteästi kasvavat myös raparperit ja karviaiset, kaikki kuin kasvuvimman vallassa. Tällaista kasvun rehevyyttä ei toden totta olla täällä ennen nähty - saati toukokuussa!

Täällä on nurmikkokin ajettu jo kertaalleen, viikko sitten, mutta seuraavista kuvista näkee, että seuraavaa ajokertaa ei kannata venyttää enää montaa päivää. Ensimmäisessä kuvassa on kaksi pientä, viime kesän loppupuolella istutettua kirsikkapuuta, jotka jo ehtivät suorittaa ensimmäisen kukintansa. Niiden oikealla puolella näkyy nuoret punamalto-omenapuut, jotka iloksemme selvisivät poikkeuksellisen kylmästä talvesta. Punamalto-omenapuut, eli sisältäkin punaisia omenoita tekevät puut eivät vielä ainakaan ole kukkineet, mutta jonon viimeisenä kasvava kirsikkaluumupuu ilahdutti meitä ensimmäisellä kukinnallaan.


Kirsikkapuiden välissä on mesimarjala, jonne mesimarjat istutettiin viime keväänä. Ne eivät menestyneet ja vallan kuolivat kaikki ennen kesän loppua. Olin jo menossa kääntämään tuon kasvatuslaatikon multaa, kun huomasin siellä pieniä mesimarjan alkuja. Onneksi en ehtinyt siistiä lootaa, sillä nyt siellä on laajalti levinneenä uudet mesimarjan taimet, jotka ovat täydessä kukassa. Jotain siellä oli eloon jäänyt, kun niin reippaasti nyt ovat puskeneet uutta tainta mullasta. Keittiöpuutarhan reunalla on viime vuoden tapaan verkko lilapalkoherneille, jotka eivät vielä ole tulleet esille mullasta. Siellä on myös tämän kesän uutuudeksi laitettuja ruusupapuja. Pian niidenkin pitäisi jo mullasta pilkistää.

Uusituissa kasvatuslaatikoissakin on jo täysi tohina päällä. Oikeanpuolimmaisessa pyöreässä ruukussa kasvaa nyt eilisiä tuliaisia Uudenkaupungin Minifarmeilta, josta ostimme tämän vuoden uusiksi iloiksi appelsiini- ja sitruunatimjamia (mikä ihana tuoksu) ja oliiviyrtin, joka meidän mielestä tuoksuu ihan tervapastilleille.


Talven yli selvisi iisoppi, salvia, mintut, persialainen vesipippuriyrtti ja piparjuuri sekä maa-artisokat, jotka kaikki on jo hyvällä kasvulla. Tänä vuonna kasvatuslaatikoissa noin muuten on tavallista ja pinkkiä perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, ruusu- ja savoy-kaalia sipulia ja sateenkaariretiisiä. Kaalit kasvavat tuollaisten harsosuojien alla, joilla yleensä suojataan ruokaa ötököiltä. Hyvin käyvät myös tällaiseen tarkoitukseen, ettei kaaliperhoset pääse munimaan kaaleilla herkuttelevia toukkiaan taimiin. Näitä kupuja myy mm. Kärkkäinen ja ne maksavat 1-1,5 eur. kipale.

Syreenikaari ja syreenit ylipäätään aloittelevat juuri kukintaansa täällä meillä. Syreenikaaren alla asustelee tomaatteja kasvihuoneessa.


Toisessa kasvihuoneessa on mm. korumaissia, minikurkkuja ja myskikurpitsaa sekä paprikaa.


Lumipalloheisikin on aloittelemassa kukintaansa puutarhan portin pielessä. Näin aikaisin se ei ole ennen kukkinutkaan. Uudet sadevesikeräimet talon nurkilla ovat odotelleet sadekuuroja, mutta niitä ei olla saatu muutamaan viikkoon. Kovin on ollut kuumaa ja puutarha janoinen, joten sadettajaa ollaan taas jouduttu käyttämään tiuhaan. Onneksi on oma kaivo. Sitten kun sadetta saadaan, meillä on hyvät sadevesivarastot saunavedeksi. Nuo uudet isot (300l) tönteröt ovat vallan mainioita, koska niihin saa kiinnitettyä hanan korkeudelle, joka sallii ämpärin hanan alle ja tönterön kansi, jonka läpi vesi ohjautuu tönteröön, pitää roskat ja lentoharjoituksia tekevät linnunpoikaset poissa sisuksistaan. Nuo tönteröt olivat ihan edullisetkin, n. 36 euroa taisivat olla Puuilossa, mutta taitavat juuri olla siellä loppu. Toivottavasti saavat niitä pian lisää! Mekin tarvitsisimme vielä yhden.

Etupihalla voikukat ovat ottaneet vallan. Me ei enää edes yritetä poistaa niitä. Jos kukat noin valtavasti haluavat kasvaa pelkällä juurimaton päällä olevalla soralla, niin olkoot. Myrkkyjä ei levitellä ja poistaminen on mahdotonta - aina tulee uusia, sillä koko luomakunta on täällä täynnä voikukkaa ja niiden ilmassa lentäviä haituvia.

Etupiha onkin ollut hieman karu sora-alueineen. Kasvakoon voikukat ja tehköön tuosta alueesta voikukkaniityn. Voikukkaa voi käyttää niin monella tapaa hyödyksi, että mennään sitten se edellä ja nautitaan kauniista keltaisesta alueesta silmillä ja suulla esimerkiksi näin!



Voikukkakaprikset

Kerää iltapäivällä pienimmät ja sievimmät aukeamattomat voikukkien nuput. Huuhtele ja poista roskat.

3,5 dl voikukan nuppuja
2 dl omenaviinietikkaa
0,5 dl vettä
0,5 tl suolaa
rouhaus ja pari mustapippuria

Kuumenna etikka, vesi ja suola. Kun liemi kiehahtaa, ota se pois lämmöltä ja rouhaise sekaan hieman pippuria tai muutama kokonainen mustapippuri. Laita puhtaat voikukan nuput lasipurkkiin ja kaada lämmin (ei liian kuuma) liemi niiden päälle. Anna jäähtyneen purkin tekeytyä jääkaapissa n. 3 viikkoa ja kaprikset ovat valmiita.

Kesää kohti!

Niin on Jovela siirtynyt kesäaikaan, melkein suoralla loikalla lopputalvesta kesään. Viherhuone on tyhjennetty ja on taas syksyyn saakka pelkkä vierashuone. Syksyllä sitten pergolaan siirretyt sitruspuut palaavat viherhuoneeseen talvehtimaan ja ensi keväänä taas alkaa seuraava taimirumba. Tuo viherhuone-vierashuone on osoittautunut yhdeksi parhaaksi ratkaisuksi täällä. Se todella on toiminut toivotulla tavalla ja esimerkiksi mandariinipuumme, jota emme ole itse saaneet kukkimaan, on nyt tuolla pergolassa täydessä kukassa. Laskin eilen, että pienessä puussa on tällä hetkellä 60 kukkaa auki, joten talvehtiminen viherhuoneen viileydessä ja valossa on ollut sille mieluista.


Mutta nyt on viherhuoneessa taimipuuhat saatettu päätökseen, lasikuvut ja muut taimitarpeet on putsattu ja laitettu hyllylle odottamaan seuraavaa käyttöä ja huone odottelee jo seuraavia vieraita asukeikseen. Tänä kesänä vieraita käykin entistä enemmän, sillä kesällä juhlitaan sekä meidän kymmenettä hääpäivää että tämän paikan 150 v. juhlia! On siinä aihetta juhlaan kerrassaan! Paljon ollaan nähty ja koettu, sekä me, että tämä paikka ja iloisin mielin odotamme, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan meille ja talolle, yhdessä. Jos jokin on varmaa, niin tämä on meille maailman paras paikka. Oma koti on jokaiselle kullan kallis, oli se uusi tai vanha, pieni tai suuri. Meille Jovela on nyt 5 vuoden jälkeen edelleen lakkaamaton inspiraation ja ilon lähde. Paljon työtä vaativa edelleen, kun korjataan vuosien vaurioita ja vallataan pihaa, mutta kaikkensa antava. Täällä me olemme kovin onnellisia, kuin kaksi lasta jossain erikoisessa tarinassa, jossa vähän kaikki on mahdollista, eikä juuri mikään mahdotonta. Ja meillä on toisemme ja nuo karvanaamamme (Pippa-kissa täytti juuri maanantaina 3 vuotta), joten meillä on tässä elämässä juuri nyt kaikki se, mistä olla kiitollisia. Maailma on täynnä ihmeellisiä, pieniä asioita, joista iloita, kuten vaikkapa huomio siitä, että lepakot ovat taas selvinneet talvesta ja ilakoivat ilmassa iltaisin uskomattoman hallituin liikkein ja syövät ahnaasti ensimmäiset kutisevat paukamat aiheuttaneet hyttyset pois meidän kimpusta, tai ainakin syövät niitä tosi paljon. Linnut tekevät taas pesiään meidän pönttöihin ja kaikkialla on vaan niin käsittämättömän kaunista juuri nyt. Tänä vuonna toukokuu toden totta on Oi, ihana toukokuu!

Mitä ihaninta toukokuuta teille kaikille siellä, jotka taivaltamme seuraatte. Tämä kevätkesä on vienyt melkein jalat alta ja puuhaa on kovin paljon, joten kurkkikaa tuonne Instan puolelle jos olen täällä blogissa hiljaisempi. Aika ei vaan aina riitä kaikkeen siihen, mitä mieli tekisi. Pitää napata hetkestä kiinni ja elää siinä.

Nautitaan tahoillamme vuosisadan keväästä!

Lämmöllä

Jovelan Johanna


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kevättä puutarhassa

Viikonloput hurahtavat niin nopeasti, kuten viikotkin, kun kaikilla saroilla on puuhaa ja tekemistä. Taas on yksi sunnuntai kääntynyt illaksi ja taivas paisteisen aurinkoisesta tumman pilviseksi - saas nähdä saadaanko uudelleen ukkosta, kuten torstain ja perjantain välisenä yönä, kun taivas ilotulitti ja kumisi.

Viikko täällä meillä alkoi hämmentynein mielin uutisiinkin päätyneen ikävän tapauksen vuoksi. Meistä katsoen kirkonkylän toisella puolella sijaitsevassa kylässä oli maanantain iltana kaksi miestä tunkeutunut asuttuun omakotitaloon, ryöstäneet asukkaan, uhkailleet häntä usean kymmenen minuuttia ja pakottaneet lopulta autoon, mutta mies olikin kurvannut auton naapurinsa pihaan töötti pohjassa, jolloin tunkeutujat olivat paenneet. Sen jälkeen meidänkin tiellä on nähty poliisiauto partioimassa iltaisin pitkin viikkoa. Kahta keskenään ulkomaista kieltä puhunutta miestä vaaleassa farkkuautossa on etsitty, mutta ei löydetty. Sangen pelottavaa. Tällaiset taloihin tunkeutumiset ja ryöstelyt tuntuvat vaan yleistyvän ja muuttuvan kovin röyhkeiksi, ei piitata vaikka kohteessa olisi asukas tai asukkaita sisällä. Tämä meidänkin asuinpaikkamme on rauhallinen ja pieni paikka, jossa tällainen tapahtuma taatusti aiheuttaa huolta muidenkin torpissa kuin meidän.

Noin muuten täällä ollaan oltu leipätyön lisäksi ulkopuuhissa sen mitä säät sallivat ja vointi mahdollistaa ja komeita ilmoja onkin ollut. Alkuviikosta oltiin sankassa sumussa, mutta siitä se sitten kirkastui ja muuttui niin lämpimäksi, että isäntäkin teki kasvatuslaatikkopuuhia T-paidassa. Torstaina yöllä sitten kumisi ukkonen oikein komeasti, eikä ihme, sillä yölämpö mittarissa näytti kahden aikaan yöllä +8 astetta. Perjantaina ja lauantaina oli taas lämmintä, vaikka lauantaina iltapäivästä alkoikin tuuli puhallella napakasti. Tänään on sellainen vähän kaikkea ilma. Kävin äsken nappaamassa muutaman kuvan pihalta ja taivas on toisella puolella taovaanrantaa muuttumassa aivan mustaksi. En ihmettele, jos uusi ukonilma purkautuu vielä tänään.


Kevät on edennyt harppauksin, ottaa vissiin kiinni menetettyä aikaa, kun kevät on tänä vuonna niin myöhässä aiempiin vuosiin verrattuna. On jotenkin melkein meditatiivista kävellä kaikessa rauhassa pihalla ja tutkailla miten kevät etenee. Tuuli vaan humisee, linnut laulaa kirkkain äänin ja maailma on täynnä pieniä ihmeitä. Niitä katselee niin mielellään.

Raparperit availee jo pieniä lehtiään.


Vuorikaunokki levittäytyy. Saadaan taas kesällä ihailla kauniita sinisiä kukkia. Nämä vuorikaunokit kasvavat täällä villeinä. Joku joskus kauan sitten istuttanut ja siitä ovat levinneet.


Paskanmarjaksikin kutsutussa terttuseljassa on hiirenkorvat jo aukeamaisillaan. Mielestäni yksi hienoimmista kevääntuojista, silmut kuin kukkia.


Karviaiset ovat täynnä hiirenkorvia ja meillä sormissa piikkejä - ollaan siivottu marjapuskien alusia.


.. ja mustaherukat, hipaisusta tunnistaa tutun tuoksun.


Mansikkamaalla mansikat tekee jo uutta alkua ja vanhemmat taimet ovat selvinneet talvesta. Pitää vielä siistiä tuota lootaa hieman. Eilen jo putsailtiin hieman.


Etupihalla köynnöshortensia on avannut ensimmäiset silmunsa. On se outo pensas, sellainen rumankaunis, karu ja kaunis. Ihmeelliset kuivankäppyrät oksat ja valtavat, mutta harvat kukat, jotka kuivuvat avonaisin kukin.


Perjantain alkuillasta ja eilen ehdittiin tehdä paljon puuhia puutarhassa. Roskia poistettiin, rikkaruohojen alkuja kitkettiin, vanhoja kasvustoja kiskottiin irti ja kottikärry kerrallaan siivottiin pihaa kevätkuntoon. Perjantaina ehdittiin pintapesaista kasvihuoneitakin. Nuo uusitut kasvatuslaatikot alkaa olla viimeistelyjä vaille valmiita. Hieman pitää tasoitesahata eroavaisuuksia ja sitten käsitellä laatikot. Monet suosittelee tervan ja pellavaöljyn seosta, johon pitänee tutustua tarkemmin.

Syreenikaari olisi pitänyt siistiä, mutta tänä keväänä ei säiden myötä uskaltanut, kun yöpakkasia on ollut ihan viime viikkoon saakka ja nyt syreenit jo alkaa availla silmujaan. Ei taida uskaltaa enää leikata niitä?

Sisällä taimimäärä vaan kasvaa. Toivottavasti ilmojen lämpeäminen etenee pysyvästi ja yöpakkaset pysyvät poissa, jos vaikka taimia pääsisi siirtelemään vapun jälkeen kasvihuoneisiin. Toisesta kasvihuoneesta on lentänyt myrskytuulen mukana kaksi paneelia tiehensä, joten kakkoskasvihuoneeseen pitää laittaa korvaavaa muovia suojaksi. Ei kyllä enää ikinä noita kennolevykasvareita meille, mutta kun nyt tuolla ovat, niin pidetään kunnes eivät enää kestä kasassa. Jonain päivänä sitten kunnon lasinen kasvihuone tilalle! Tänä kesänä meille kyllä tulee yksi kesäkasvihuone lisäksi. Se on sellainen seisomakorkuinen kaarihalli, joka laitetaan kesäksi ja otetaan pois syksyllä. Vappuna varmaan sitä jo kasaillaan paikoilleen. Sisällä alkaa olla jo hieman tunkua.

Myskikurpitsat alkavat olla jo sen kokoisia, että kasvihuone kelpaisi kodiksi.


Täällä kokonainen seurue odottaa pääsyä kasvihuoneeseen.


Ja ikkunoiden alla alkaa olla täyttä muuallakin, kun ensimmäistä kertaa esikasvatellaan myös hieman kesäkukkia. Osa köynnöskrasseista on saaneet hieman fiinimmät kasvatuskipot.


Oma jaksaminen ei ole ollut ihan tavallisella tasolla viime kuukausina ja on ollut pakko himmailla kaiken ylimääräisen suhteen, joten kevät- ja puutarhamessut sun muut kinkerit ovat jääneet tänä vuonna pois kokonaan. Toukokuussa kuitenkin on kaksi tapahtumaa, joita täällä odotellaan. Uudenkaupungin Minifarmit on jo perinne meillä ja sinne kyllä mennään tavalliseen tapaan naapurivaaran ystävän ja isännän kanssa, sillä tapahtuma on oikeasti kiva ja siellä on aina ollut hyviä löytöjä mukavaan hintaan. Vaikka viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyt Louhisaaren linnan Kalmilaisen perinnepuutarhan erikoistaimimarkkinat olivatkin pettymys, mennään kuitenkin sinne uudelleen samalla poppoolla. Ensimmäistä kertaa järjestettävissä tapahtumissa on aina paljon oppimista järjestäjilleen ja osallistujilleen, ja pitää se käydä katsomassa josko tällä kertaa tapahtuma olisi parempi. Vinkiksi kuitenkin kaiken varalta jos olet itse menossa sinne vailla kokemusta, niin erikoistaimia (siis perinnetaimia) oli viime vuonna tarjolla todella vähän, kauppiailla ei ollut kasseja taimilleen ja kun parkkipaikka sijaitsee puolisen kilometriä puutarhalta, taimien kantaminen autolle sen mukaan mitä pystyi kantamaan, oli kovin työlästä. Louhisaaren puutarhan omat taimet olivat kyllä hyviä ja edullisia. Niitä vaan oli kovin vähän ja kun muita myyjiä ei ollut kuin muutamia, kokonaisvalikoima oli kovin vaatimaton. Saas nähdä millaisella setillä tänä vuonna siellä mennään. Toivottavasti ainakin kaikki näytteilleasettajiksi ilmoittautuneet saapuvat paikalle, toisin kuin viime vuonna. Toiveikkain mielin täällä odotellaan tuota potentiaalisesti kivaa tapahtumaa.

Eipä tänne sitten tämän kummempia kuulu, joten tässä kaikki tällä kertaa. Bloggerissa on ollut joku häikkä, koska viime postauksen kaikki kommentit ovat kadoksissa ja tänään huomasin, että asetuksissa kielikin on vaihtunut englanniksi ihan omia aikojaan. Vastailen uudelleen edellisen kommentteihin tässä illan aikana vielä, kun en näköjään saa niitä alkuperäisiäkään palautettua.


Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille siellä, ja jos olet Pohjanmaan suunnalla, toivottavasti selviätte siellä suuremmitta vaurioitta! Pohjanmaalla asuva ystävä on lähetellyt meille kuvia tulvista, jotka näyttävät sangen hurjilta. Toivotaan parasta!

Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kasvatuslaatikoiden kestävyys ja sadeveden kerääminen

Viime keväänä ystäväni kyseli miten meillä on kasvatuslaatikot kestäneet. Hänen omat kasvatuslaatikot olivat alkaneet haurastumaan ja alkoivat tulla elinkaarensa päähän. Meillä kasvatuslaatikot tehtiin, kuten monella muullakin, eurolavojen kauluksista. Sehän on ollut jo puolen vuosikymmentä varsinainen trendi. Tämä kevät on tuonut mukanaan huomion, että meilläkin kasvatuslaatikot alkavat olla kovin haurastuneita. Ikää niillä on 5 vuotta.

Lavakauluksia puutarhassa käytettäessä ensimmäinen tärkeä huomio on siinä mitä lavakaulusta käyttää. Kauluksia ei saisi olla käsitelty myrkyillä, kuten usein on. Käsittelemättömiä lavakauluksia pitäisi sitten käsitellä niiden suojaamiseksi, mutta millä tahansa ei voi käsittelyä tehdä, sillä myrkyt eivät tietenkään sovi ruoaksi kasvatettaville kasveille. Meillä kasvatuslaatikot on käsitelty kahtena keväänä Osmolla, joka valitettavasti ei kestä kauluslavoissa. Joka vuosi pitäisi käsitellä uudelleen ja siltikään ei suoja ole riittävä. Toiset vuoraavat laatikot muoveilla, mutta sekään ei pidemmän päälle tunnu toimivan, sillä materiaali haurastuu myös ulkopuolelta ja muovi itsessään hauduttaa kasvatusalustaa. Meillä kasvatuslaatikoissa alkaa olla niin suuria vaurioita, ettei 3sta lavakauluksesta kasatut kasvatuslaatikot enää pysy kunnolla ryhdissä - ne pullistelevat ja ohuet laudat rikkoutuvat.


Tämä tietenkin on pistänyt pohtimaan olisiko ylipäätään kannattanut tehdä keittiöpuutarhaa lavakauluksista ja vaikka saimmekin lavakaulukset edullisesti, olen kallistumassa sille kannalle, että halvemmaksi ja kestävämmäksi vaihtoehdoksi olisi tullut valita kunnon sahalautaa ja tehdä kasvatuslaatikot niistä, paksusta laudasta. Nyt kuitenkin kasvatuslaatikot ovat olemassa, eikä niiden purkaminen tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta. Laatikot pitäisi tyhjentää, alue siivota, uudet laatikot tehdä ja taas täyttää. Osassa laatikoista kasvaa monivuotisia kasveja, joiden siirto olisi oma puuhansa. Tätä tovin pohdittuamme päädyimme mielestämme parempaan ratkaisuun. Isäntä haki paikallisesta sahatavarakaupasta kunnon sahalankkua, joilla nykyiset kasvatuslaatikot vuorataan. Vanhat laatikot saavat jäädä uusien pitkien laatikoiden sisälle ja satokaudelle 2018 päästään hieman helpommalla, parannetuissa kasvatuslaatikoissa, jotka eivät vanhojen lavakaulusseinämien vuoksi ole ihan suorassa kosketuksessa multaan.

Miten teillä muilla on kasvatuslaatikot kestäneet?


Satokaudelle 2018


Tuossa kuvassa näkyykin jo tämän vuoden suunnitelmia kasvatettavien suhteen. Tänä vuonna mennään aika perinteisillä kasvatettavilla, kuten erilaiset perunat, joista osa tosin on erikoisperunoita, kuten pinkit perunat, porkkanaa, palsternakkaa, maa-artisokkaa, ruusu- ja parsakaalia, yrttejä, salaatteja, kurpitsaa, papuja, lilapalkoherneitä ja erilaisia kasvihuonekasvatteja, kuten paprikaa, erilaisia tomaatteja, kurkkua ja ahomansikkaa. Kuvassa näkyy myös sangen hupaisaksi osoittautunutta inkojen korumaissia, joita olen onnistunut kasvattamaan yhden minitähkän verran kahtena vuotena. Inkojen perinteinen korumaissi on normaalin kokoinen, syötävä maissi, jonka jyvät ovat kuin korukiviä. Meillä on onnistuttu saamaan aikaiseksi tuollaiset minitähkät. Päätin jo, etten enää edes kokeile korumaissia, mutta niinpä vaan kuitenkin kävi, että muutin mieltä. Jos kerran vielä.. Muita hieman eksoottisempia kasvatteja tänä vuonna ovat Luffa, eli pesusienikurkku, vesimeloniretiisi, joka ei ole vesimeloni, vaan retiisi, mutta sangen kaunis sellainen sekä Cornichon-pikkukurkut. Korumaisseja kokeilen vielä kerran, kuten taidan sanoa joka kevät, mutta pitää nyt yksi kunnon tähkä saada aikaiseksi, vaikka päällänsä seisoisi!

Kevät 2018

Meidän historiamme myöhäisin kevät on edennyt täällä nyt harppauksin. Tänään lämpöä varjon puolella taloa on jo kymmenen asetetta ja lumi alkaa olla sulanut kaikkialta minne aurinko on säteillään yltänyt. Etupihalla on vielä hieman lunta siellä minne lunta on katolta valunut niinä päivinä kun täällä satoi enemmän lunta. Muuten alkaa olla enemmän paljasta kuin valkoista. Syreenien ja monien pensaiden oksissa on jo silmuja, ensimmäiset raparperin alut huomasin mullassa tänään - nuo vaaleanpunaiset pienet alut, ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet on bongattu, kurkia, joutsenia ja hanhia on pelloilla, pihapiirin linnut laulavat itselleen seuraa ja pesiäkin jo tutkaillaan, ensimmäisiä pörriäisiä on nähty pihalla ja terassikin olisi valmis keväälle skoolaamiseen.

Isäntä pääsee ensi viikolla kasvatuslaatikoiden kimppuun ja siitä se taas sitten lähtee, tämän vuoden puutarhahulluttelu.


Sadeveden kerääminen

Kevät lähti täällä käyntiin oikein kunnolla sateiden myötä. Sadetta on saatu useampana päivänä ja joinain päivinä sitä on piisannut puolen yötä. Meillä on ollut omaa syytä hieman huonoa tuuria sadevesitönteröiden kanssa, kun niistä on muutama vaihtelevista talvisäistä johtuen päässyt rikkoutumaan. Meillä pyritään hyödyntämään sadevesi saunalla aina kun mahdollista, myös talvisin. Riskinä siinä on yllätysyöpakkanen, joka saattaa sitten veden jäädyttäessään rikkoa saavin. Täällä jostain syystä sääennusteet eivät aina pidä ihan paikkaansa.


Noh, meillä on ollut tarkoituksena kerätä ja hyödyntää sadevettä nykyistä enemmän ei-talviaikaan, joten tänä talvena sattuneen saavivahingon myötä se on järkevää tehdä nyt. Meidän pitäisi saada enemmän vettä säilöön, sillä täällä ei kesällä välttämättä sitä sadetta saada riittävästi. Esimerkiksi viime kesänä, kun lööpeissä huudeltiin sateisimmasta kesästä miesmuistiin, meillä ei koko kesänä satanut kuin pari kertaa. Sadepilvet seilasivat muille maille ja siinä missä muualla mentiin kumppareissa, meillä kasvimaalla oltiin janoisia.

Ajatuksissa on ollut sellainen ns. tonnikuutio, siis maataloudessa käytettävä tuhatlitrainen muovikuutio, mutta sellaisen puhdistaminen on hieman hankalaa. Päädyimme hieman pienempään kapasiteettiin, eli kahteen 300 litraa vetävään sadevesitynnyriin, joissa on kerrankin huomioitu järjevästi laskuhanan paikka. Jostain syystä useimmissa saavimalleissa hana on aivan saavin pohjalla, jolloin sitä ei voi käyttää ellei saavi seiso jollain alustalla. Tässä mallissa hana on sellaisella korkeudella, että sen alle saa ämpärin.

Nuo suuret vihreät vesisaavit siirretään pian takapihan puolelle, saunan puolelle taloa. Saavit laitetaan vierekkäin ja niiden välille laitetaan ohjausletku - toinen hyvä puoli näissä saaveissa! Niissä on valmiina kylkiaukot, joiden väliin voi laittaa pätkän letkua tiivisteineen ja siten ensimmäisen saavin täytyttyä vesi valuu toiseen saaviin. Vedet ohjataan saaviin rännistä vesisiepparilla, josta lähtee letku, joka taas ohjataan saavin kannen läpi saaviin. Väliin voi vielä laittaa roskakeräimen, jolloin vesi on mahdollisimman roskatonta. Tällä keinolla nyt yritämme saada sadevettä enemmän talteen kuin ennen. Vaikka täällä ei tunnu usein satavan, sadekuurot ovat usein voimakkaita ja kun katto on suuri, ei 600 litran vesimäärä vaadi tuntien sadetta. Jos vettä tulee oikeen kunnolla ja saavit täyttyvät, veden voi ohjata suoraan rännistä myös vaikkapa paljuun. Säästyypä siinä sitten sähkökäyttöisen kaivopumpun käytöltä paljunkin osalta.

Yksinkertaista elämää


Pääsiäinen tuossa tuli ja meni. Kävi ystäviä, syötiin, kuunneltiin puolivahingossa Matteus-passiotakin, loikoiltiin ja oltiin vaan. Toisen porukan kanssa istuttiin iltaa, pelattiin Canastaa ja syötiin pääsiäisen perinteisiä ruokia. Arkea ja juhlia, niin sitä pitää elää ja elämä pyörii nyt tasapainotellen töiden ja kotipuuhien välillä. On sellaista odottelun aikaa. Seurataan kevään etenemistä, suunnitellaan seuraavia projekteja, esikasvatellaan taimia viherhuoneessa ja odotellaan, että pääsisi kunnolla hääräämään pihalla. Pääsiäisenä täyttyi 4. vuotemme tässä talossa asukkaina. 5 vuotta siitä kun ostimme paikan ja 4 vuotta siitä kun muutimme tänne. On vaikeaa kuvitella muunlaista elämää enää. Se tuntuu niin kaukaiselta, eikä lainkaan houkuttelevalta. Sitä haluaa aina vaan enemmän irti aiemmasta elämäntyylistä, joka enemmistölle on jokapäiväistä arkea. Eilen kun kävimme kaupoilla, ajattelin, että meillä on aika vanhahtava elämänrytmi. Siivotaan paremmin yhtenä päivänä viikossa, käydään kerran viikossa tai kahdessa "isolla kirkolla" ostoksilla, kuunnellaan sääennusteita radiosta, tutkaillaan luontoa ja tallustellaan tiluksilla vesilätäköitä vältellen. Pohditaan paljon miten kaikkea mahdollista käden ulottuvilla olevaa voisi parhaiten hyödyntää. Mennään nukkumaan kun nukuttaa, herätään kun on sen aika. Ei ole mitään erityistä ja on kaikki. Maailma tuntuu loputtomilta mahdollisuuksilta, vaikkei mitään tekisikään, eikä kotoaan poistuisi. Mutta ihan nykyajan saavuttamattomiin ei sentään olla valahdettu. Jotkut asiat on ja pysyy. Viihde.

Olen tuolla Instan puolella laittanut pariin kertaan jonkun kuvan jostain kivasta brittisarjasta ja huomannut, että monet meidän puuhia seuraavat ovat myöskin dekkari- ja brittisarjafriikkejä. Tarkoituksena oli tehdä ihan oma postaus meidän viihdekaapista löytyvistä sarjoista ja kysellä mitkä brittisarjat ovat muiden mieleen, josko vaikka löytäisi jonkun uuden tuttavuuden, mutta en vielä ehtinyt. Meiltä löytyy viihdekaapista varmaan tuhannen kiekkoa leffoja ja sarjoja, sillä keräsimme niitä joskus kaupunkiaikana. Nykyään ei enää tule hankittua sarjoja samaan tahtiin, varmaankin suurelta osin siksi, että kaikki omasta mielestä vanhat hyvät sarjat on jo hankittu ja uusia hyviä ei ilmesty turhan usein. Silloin kun jokin lupaava sarja julkaistaan, tilaan sen usein suoraan Briteistä, kun ei malttaisi odotella. Näin kävi juuri, kun Käen kutsu ja Silkkiäistoukka -kirjoista tehtiin TV-sarjaversiot - oikein hyvät muuten! Teen varmaan ensi viikolla vielä tuon aihealueen postauksen, sillä olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia sen pohjalta. Brittisarjojen ystäville vinkiksi, jos ette ole huomanneet, Nelonen on lisännyt Ruutuun oman brittisarjakanavan, josta löytyy todella monia hyviä brittisarjoja.

Tänään kuitenkin taidan päätyä joko tanskalaiseen tai ruotsalaiseen sarjaan, ellen sittenkin aloita uudelleen mainiota brittisarjaa River. Sunnuntai toisaalta on suloisen lokostelun aikaa, joten ehkäpä tuo tanskalaisen Rantahotellin ensimmäinen tuotantokausi kuitenkin vie voiton. Tai Helteinen helmikuu. Ehkäpä kuitenkin Rantahotelli, joka kuvitteellisesti sijoittuu itselleni tuttuihin maisemiin Jyllannissa, vaikka itse hotellia ei olekaan olemassa. Onpa vaikeaa valita!



Lokoisaa sunnuntaita kaikille siellä!

Jovelan Johanna


maanantai 19. maaliskuuta 2018

Irti verkosta? - Asiaa aurinkoenergiasta

Instakanavaamme seuraavat ovat viime viikolla nähneet muutamia postauksia aurinkosähkötoimintolampuista täällä Jovelassa ja lupailin aiheesta ihan omaa postausta.

Aurinkoenergia on aihe, josta on pitänyt kirjoittaa oma postaus, parikin, ja monen monta kertaa, mutta ajankohta ei kuitenkaan koskaan ole ollut oikein oikea. Omavaraisemman elämän tavoittelussa on niin monia vaiheita ja tässä vaiheessa ei isoihin projekteihin enää lähdetä ihan tuosta noin vaan. Lisäksi aiheeseen on halunnut paneutua ihan kunnolla, josta johtuen sunnuntaipostauskin venähti maanantain puolelle, kun piti vielä tarkistaa muutamia faktoja, eikä pysähtyä ensimmäiseen väitteeseen, vaan selvitellä onko joku muukin viisas samaa mieltä ilman kassavirtaa aiheen tiimoilta. Kolmas syy sille, etten ole tästä aiheesta kirjoitellut omaa postausta on se, että aurinkoenergiavaihtoehdot kehittyvät huikeaa tahtia ja jo ihan siinä ajassa, kun hankimme ensimmäisen aurinkopaneelin möksälle, teknologia on kehittynyt paljon, kuten myös yleinen tietoisuus aurinkoenergiasta. Tietoa, eritoten vertailevaa ja tutkimuksiin perustuvaa tietoa ja vaihtoehtoja on nykyään enemmän saatavilla kuin muutama vuosi sitten. Siitä huolimatta monet kysymykset ovat pysyneet samoina ja uusiakin on tullut.

Siispä, viime viikolla meillä laitettiin omina yksiköinä toimivia aurinkoenergiavalaisimia testiin. Näillä ei mitään suuria muutoksia synny, mutta tekstimielessä palvelevat hyvin, antavat vähän käsitystä eri päivien eroista toimivuuden suhteen ja luovat pohjaa suuremmille muutoksille myöhemmin.



Kuvan valaisimia on nyt 2 kussakin huoneessa, siis tuvassa, salissa ja viherhuone/ vierashuoneessa. Lampuissa on 0,9 W led-polttimot, kullakin kahden valon yksiköllä on oma aurinkopaneeli ja akku, jonka latausaika on 6 tuntia ja tuotto 14 tuntia yhdelle lampulle/ 7 tuntia 2 lampulle. Lisäksi akuilla voi ladata kännyköitä, läppäreitä, tabletteja jne. suoraan akkulatauksen aikana tai sen jälkeen, ja tarvittavat liittimet tulevat paketin mukana. Lamppujen valmistaja on Solarland j näitä on myynyt ainakin Honkkari nimellä Aurinkoenergiapakkaus.


Ja näin ne toimivat silloin, kun on pimein aika vuorokaudesta. Kuvat nappasin meidän Instan puolelta. Ei valittamista! Lamput todella ovat kirkkaita!


Yleisesti aurinkoenergiasta

Meillä aurinkoenergia on ollut tehtävälistalla jo muutaman vuoden. Sitku ja sitku on odottanut vaihetta nytkö. Asumme Lounais-Suomessa rannikon kupeella ja aurinkoa piisaa niin runsaasti, mitä sitä näillä leveysasteilla on tarjolla, joten aurinkoenergia olisi tänne mitä luontevin vaihtoehto.  Aurinkosähkö kuitenkin kertainvestointina ja oheiskuluina* vaatii jonkin verran euroja, joille on täällä ollut kiireellisempää tarvetta, joten ihan tuosta noin vaan ei tähän puuhaan olla lähdetty. Jos kyseessä olisi uudisrakennus tai jos taloon olisi täytynyt tehdä kattoremontti, tilanne olisi aivan eri, mutta satuimme hankkimaan purkukuntoisen talon, johon edellinen toiveikas omistaja oli ehtinyt juuri tehdä katto- ja ikkunarempan ennen kun mahdollisuudet ja taloelvytysinto loppuivat kesken. Lisäksi sanottakoon vielä, että aurinkoenergiamuutos muuttoamme ennen olisi ollut helpompi toteuttaa silloin kuin nyt, kun sähkölle oli tarvetta lähinnä muutaman lampun, vedettömän vessan ilmastointihyrrän ja mikroaaltouunin sekä kännyköiden ja läppärin lataamisen edestä. Kaikki muu tarve on tullut talossa asumisen myötä ja osa on hankittu oikeastaan vasta muuton jälkeen, koska ilman sitä ja tätä ei vissiin pärjätty. Toisaalta olen nyt ihan iloinen, ettei aurinkopaneeleita lähdetty lätkimään katolle silloin, sillä uusimmat aurinkoenergiakeräimet, eli ne paneelit ovat kuin jogamattoja verrattuna ihan muutaman vuoden takaisiin yleisiin aurinkopaneeleihin, joilla on paksuutta saman verran kuin ensimmäisissä taulutelevisioissa.

Tämän postauksen tarkoitus on nyt lähinnä avata ja hahmottaa energiatarvetta meidän kodissamme, meidän elämäntapamme tarpeiden mukaan meille itsellemme ja sen kautta jakaa tietoa kotitalouden energiatarpeesta ja aurinkoenergiasta muille asiasta kiinnostuneille ja ehkäpä löytää ratkaisuja omaan harkintaamme. Viralliset tiedot olen pyrkinyt hakemaan luotettavilta ja puolueettomilta tahoilta, en aurinkoenergiatuotteita myyviltä yrityksiltä, jotka kuitenkin, se täytyy sanoa, jakavat myös aiheesta erittäin avoimesti ja asiallisesti tietoa.

Mihin sähköä kuluu?

Siitähän se kartoitus on hyvä lähteä tekemään! On hyvä pohtia mihin omassa taloudessa sähköä kuluu, onko energiatarpeelle tulossa muutoksia nousevasti, laskevasti vai luuleeko tilanteen pysyvän suunnilleen samana. Virallisen valtakunnallisen tilastoinnin mukaan keskivertona n. 80%  kotitalouksien energiasta kuluu kodin ja käyttöveden lämmitykseen.

"Asumisen energiankulutuksesta 68 prosenttia kohdistui asuinrakennusten tilojen lämmitykseen, 15 prosenttia käyttöveden lämmitykseen ja viisi prosenttia saunojen lämmitykseen. Sähkölaitteiden, ruoan valmistuksen ja valaistuksen osuus oli vajaa 13 prosenttia." Tilastokeskus: asumisen energiankulutus 2016, päivitetty 2018.

Meillä tilanne on sama ja eri. Käyttöveden lämmitykseen meillä ei kulu sähköä, ellei teevettä lasketa, koska se kiehautetaan vedenkeittimellä. Muuten meillä käyttövesi lämpiää aina puulla.  Monen eri lähteen mukaan omakotitaloissa vuotuinen sähkönkulutus liikkuu keskimäärin jossain 12 000-15 000 kWh/vuosi, meillä kulutus on ollut 7-8K kWh/vuosi, josta suurin osa talvella irtopattereiden syömänä energiana. Tässä on yksi oleellinen pohdinnan paikka meille. Ennen aurinkosähkön käyttöönottoa pitäisi kunnostuttaa salin kakluuni, joka nielee useamman tuhat euroa, mutta kun salissa ainoa lämmönlähde talvisin on irralliset sähköpatterit, mitäs sitten tehdään jos sitä energiaa ei ole tarvella saatavilla tähän käyttöön? Tavalla tai toisella verkkovirtaa käyttävä lämpölähde ei pitkällä, tai edes kovin lyhyelläkään aikavälillä ole kannattavampaa kuin tuon kakluunin kunnostaminen. Tässä 150-vuotiaassa talossa ei ole koskaan ollut muuta kuin puulämmitys. Joka tapauksessa, talvi on varmaan jokaisen aurinkoenergiaa pohtivan ykköskysymyksiä, meillä ainakin on ollut.

Mitä kylmempää, sen tehokkaampaa

Olin todella yllättynyt siitä, että talvella kuitenkin saadaan energiaa kerättyä aurinkoisina päivinä, sillä matalalle nouseva aurinko on otollinen aurinkokeräinten optimaalista asentoa ajatellen ja lisäksi, mikäli talvella on lunta, lumi heijastaa auringon valoa keräinten eduksi. Aurinkopaneelit eivät myöskään tarvitse suoraa auringonvaloa, pilvinenkin päivä tuottaa energiaa jos päivä muuten on valoisa. Talvessa on etunsa meidän leveysasteillamme, vaikka energiatuotto on vähäistä. Teknillisen yliopiston energiatehokkuuden professori Jero Aholan mukaan paneelit tuottavat sitä paremmalla hyötysuhteella sähköä mitä kylmempää on. Yllättäen Suomessa aurinkopaneelit ovat tehokkaampia kuin vaikkapa Välimerellä myös Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Anders Lindforsin mukaan, mutta tosiasia on, että 90% aurinkoenergiasta saadaan Etelä- ja Lounais-Suomessa maalis- ja syyskuun välisenä aikana.  Se on seitsemän kuukautta kahdestatoista, ja sinällään hyvä juttu, mutta entä ne viisi muuta kuukautta lokakuusta helmikuulle? Jos unohdetaan nyt sähköpatterilämmitys, niin jotenkin sitä energiaa pitäisi saada talvellakin ihan perusasioihin.


Kävin katsomassa auringon viralliset nousu- ja laskuajat sekä päivittäisen valoisan ajan keston ilman hämäräaikaa meidän tarkan leveys- ja pituuspiirin 60.68°N  21.67°E mukaan, ja ne ovat

Lokakuun alussa aurinko nousee 7:39 ja laskee 19:06 = n. 11,5h
Marraskuun alussa nousee 7:58 ja laskee 16:35 = 9h
Joulukuun alussa nousee 9:14 ja laskee 15:30 = n. 6h
Tammikuun alussa nousee 9:42 ja laskee 15:31 = n. 6h
Helmikuun alussa nousee 8:52 ja laskee 16:43 = n. 8h (lopussa 7:37 ja 17:56 = n. 10h)

Täällä lokakuu valoisan ajan tuntimäärän mukaan on vielä ihan ok ja marraskuun alkupuolikin vielä n. 9h, mutta varsinainen tipahdus näkyy selvästi joulu- ja tammikuussa. Helmikuussa ollaan taas nousussa, loppukuusta valoisa aika yltää 10 päivittäiseen tuntiin.


Irti verkosta?

Off the grid -haave on kieltämättä hieman haastavaa toteuttaa Suomessa. Totaalinen irtautuminen verkosta vaatisi suurelta tuntuvia muutoksia nykyiseenkin elämäntapaan ja ajatuksena tuo mukanaan pientä huolta pärjäämisestä. Toisaalta tässä talossa, sen 150 vuotisen historian aikana on ihmiset pärjänneet suurimman osan ajasta ilman ostosähköä ja koko energiapolitiikka ja sähkön myyntihinnoittelu ärsyttää itseäni. Sähkön hinta on näennäisen edullinen, mutta kuorruttuu jos millä lisämaksuilla ja veroilla. Ainakin omassa sähkölaskussamme oheiskulut tuplaavat varsinaisen sähkön ostohinnan, vaikka miten sähköä kilpailuttaisi ja eritoten, vaikka miten kulutusta hillitsisi. Halu irtautua kokonaan verkosta on olemassa, mutta rahkeita siihen ei ehkä ole, ainakaan vielä.

Puolivälivaihtoehtona kokonaan verkosta irtautumiselle on tarjolla vaihtoehtoja, joissa kotitalous tuottaa itse energiansa silloin kun aurinkoenergiaa on tarjolla ja turvautuu verkkovirtaan silloin kun sitä ei ole tarjolla riittävästi. Ei hassumpaa sekään. Huippukuukausina ylijäämäenergian voi myydä energiayhtiölle samaa johtoa pitkin, josta ostosähkö tulee talouteen. Sillä ei kyllä rikastu ja hinnoittelu näyttää kovin sekavalta, eikä niin reilultakaan. Verkkojakelijat maksavat sähköstä pörssihinnan mukaan ja mitä nyt tänään katselin, niin viimeisen viikona aikana se on ollut n. 5-8 snt/kWh, josta luonnollisesti vielä vähennetään välityspalkkiot ja verot. Itse en ihan ymmärrä logiikkaa, jossa kuluttaja maksaa siirto- ja välityspalkkioita huolimatta siitä missä päässä johtoa olet. Jos ostat, maksat, jos myyt, maksat ja energiajakeluyhtiön kassa kilisee molemmissa tapauksissa yhtä iloisesti. Se kieltämättä ärsyttää, mutta bisnes on bisnestä ja sähköbisnes on hyvää bisnestä.

Kokonaan verkosta irtautuminen ei tällä hetkellä ole meillä mahdollista, mutta aurinkoenergian hyödyntämiseen olemme suuntaamassa ja kunnon aurinkoenergiajärjestelmä meille kyllä tulee, ehkäpä jo tämän vuoden puolella. Se toteutettaneen ohuilla paneelimatoilla, eli aurinkokatoilla joiden vuosituotto on 3,3 kW, joka voisi meille riittää, kun salin kakluuni saadaan toimivaksi. Sitä ennen tai ainakin ennen seuraavaa talvea pitää kuitenkin saada se salin kakluuni käyttökuntoon ja ehkä tehdä muutamia muita järjestelyitä nimenomaan talvikautta ajatellen. Yksi sellainen pohdinnan paikka on jääkaappi ja pakastin. Meillä lienee kaksi eniten sähköä syövää laitetta jääkaappi ja pakastin. Muuten laitteita on vähän: lamppuja, vedettömän vessan pieni ilmastointituuletin, kännykät, läppäri, TV, joka avataan satunnaisesti, radio, mikro, jota käytetään harvoin, vedenkeitin, muutama satunnaisesti käytettävä keittiölaite kuten vatkain, kuivuri ja yleiskone, pölynimuri tietenkin on ja joitain sähkötyökaluja, mutta siinä ne alkaakin sitten olla. Markkinoilla on jääkaappeja ja pakastimia, jotka toimivat kaasulla, 12 V:lla tai 230 V:lla. Niitä voi siis käyttää sen mukaan mitä on tarjolla. Talvikuukausina, kun aurinkoenergiaa ei kerry ainakaan riittävästi, laitteita voi käyttää kaasulla - yksi kaasupullotäyttö (19,90€ riittää n. 40 vrk käyttöön). Toisaalta meillä on hyvä pakastin ja jääkaappi, jotka on ostettu parin viimeisen vuoden aikana, joten tuntuisi tuhlaukselta hankkia toiset tilalle vain periaatteen vuoksi. Noin muuten meillä ei ole energia-ahneita laitteita lainkaan, sillä talossa ei ole esimerkiksi sähköliettä, modernia pesukonetta pitkine käyttöohjelmineen saati kuivaajia tai muita suurempia kodinkoneita. Ruoka meillä tehdään puuliedellä (ja rakastan sitä), pesukoneena on 15 minuutin ohjelmalla pyörivä pulsaattori ja kuivaajan virkaa toimittaa pyykkinarut.

Comme ci comme ça, kuten ranskalaiset fiinisti sanovat "niin tai näin", nyt aluksi testaamme pienimuotoisesti aurinkoenergian hyödyntämistä noilla postauksen alussa mainituilla valaisimilla, ja meillä on myös mahdollisuus ladata niiden kautta kännykät, läppäri ja isännän iPad. Jostain se on aloitettava. Näillä mennään nyt ja makustellaan ennen kun sijoitetaan euroja isommalla kädellä energiaomavaraisempaan elämään.

Tästä aiheesta olisi pohdittavaa vaikka kuinka paljon ja jatkankin aiheesta taas myöhemmin konkreettisin aurinkoenergiapakettivaihtoehdoin, kun sen aika on. Jätän tähän vielä asiasta kiinnostuneille Lappeenrannan teknillisen yliopiston artikkelin lukuvinkinkkinä.

Energistä alkanutta viikkoa kaikille siellä!

Jovelan Johanna

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Potut pottuina

Ei sille mitään voi, puutarhakuume on taas täällä, enkä edes yritä hillitä puutarhainnostusta. Uusi kevät, sama hulluus!

Nyt on maaliskuu ja maaliskuussa alustetaan tulevaa satokautta pienin askelin. Tällä viikolla havahduin muistamaan, että erikoisperunoiden siemenperunat olisi hyvä tilata jos niitä mielii saada. Viime vuonna meillä oli kolmea perunaa: pinkkiä Rote Emmalie -nimistä todella maukasta, ravinteikasta ja ah, niin kaunista erikoisperunaa, Blue Congoa, joka sekin erittäin maukas ja kaunis peruna sekä varhaisperuna Timoa, joka ehtii meillä hyvin juhannuspöytään.



Kuvissa Rote Emmalie, eli Red Emmalie, Blue Congo, lilan sininen peruna sekä juhannusperunaksi nimeämämme Timo. Kaikki kuvat viime kesältä tuolta meidän Instastan puolelta. Tuo punainen, eli pinkki Emmalie on todella noin pinkki, kuten kuvassakin ja se säilyttää värinsä kohtuullisesti myös keitettäessä. Keitettynä perunasta tulee vaaleanpunainen. Jos haluaa säilyttää vahvan pinkin värin, peruna kannattaa höyryttää tai valmistaa uunissa. Rote Emmalielle en ole löytänyt kotimaista myyjää, joten tilasimme viime vuonna ja nyt uudelleen tätä lajiketta Saksasta Kartoffel Mülleriltä. Reilu säkki (5kg) siemenperunaa toimitettuna Suomeen maksoi rapian 20€

Nyt odotellaan pinkkien pottujen saapumista, mutta vielä niitä ei tietenkään voi laittaa kasvamaan tai paleltuisivat poloiset. Saavat siis mennä ruokakomeromme viileyteen ja pimeyteen odottamaan parempia plussa-asteita, jolloin potut voi jo laittaa kasvatuslaatikoihin pleksin alle tekemään varhaista satoa.

Terveisiä viherhuoneesta

Pleksin alla meillä kasvaa nyt sisälläkin taimia - tai ei vielä kasva kun vasta tänään laitettiin siemenet multiin, mutta kasvupaikka on kuitenkin pleksin alla.


Suloista kuukausimansikkaahan siellä köllii mullassa tuollaisessa jalallisessa kasvatuslaatikossa, jonka päällä on kaksi pleksilevyä. Saavat hyvin valoa ja lämpöä ikkunasta, vaikka ovatkin taimitason alla, ja sitten aikanaan kun ulkona ollaan kesän puolella, mansikat voi kantaa sellaisenaan ulos.

Viime sunnuntaina harmittelin, kun taimikupulöytöni olikin jo loppu varastosta, enkä päässyt jakamaan linkkiä täällä - loppu mikä loppu, mutta nytpä sitten jaankin linkin, sillä Kärkkäisellä sattuu juuri nyt olemaan lasikupuja alessa! Nämä lasikuvut ei ole suunniteltu taimille, joten niissä ei ole ilma-aukkoja, mutta kuvun voi nostaa välillä pois, jotta taimet saavat ilmaa tai kuvun ja alustan väliin voi laittaa jotain ilmaraon luomiseksi. Näissä kuvuissa on kuitenkin se etu, että ne ovat tilavia ja 30 cm korkeita. Ei ihan heti lopu korkeusmitta kesken kun taimi kasvaa pituutta.


Mitä kuuluu Luffille? - kiitos hyvää!

Luffat, eli ne pesusienikurkut, joista tehdään oikeita pesusieniä, voivat edelleen oikein hyvin! Uusia lehtiä tekevät kilvan ja tuntuvat edelleen sietävän ei niin kotoisia olosuhteita hyvin. Ehkäpä trooppiset tyypit ajattelevat, että on otettava se mitä on saatavilla ja pantava vaan parasta, ettei jäätynyt komposti kutsu kiukuttelijaa.


Kuten jo alkuviikosta instassa kuvana vilautin, jouduin siirtämään Luffat kakkukuvun alta lyhtyyn, koska taimet eivät enää mahtuneet kakkukuvun alle. Taimet asustelevat nyt tuossa aiemmin kuistilla olleessa korkeassa lyhdyssä, joka toimittaa kasvihuoneen virkaa.


Tuppaa vähän joka kuvaan tulemaan joku sitrus, vaikka niistä ei olisikaan kyse, joten laitetaanpa yksi sitrusaiheinen resepti sitten tarjolle.

Tällä viikolla Lidlissä on meinaan ollut todella mehukkaita veriappelsiineja. Ostimme niitä ensin ihan vaan syötäviksi, mutta kun kerrankin on ollut tarjolla niin mehukkaan maukkaita veriapplareita, hamstrasin niitä hieman tuoremehua ja aamiaismarmeladia varten.



Veriappelsiinimarmeladi

Tämä ohje on alunperin äitini appelsiinimarmeladiohje, mutta tällä kertaa tosiaan tein sen veriappelsiineista.

8 dl veriappelsiinin tai appelsiinin mehua
1 sitruunan mehu
500g hienoksi raastettua porkkanaa
1 kg hillosokeria

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi, purista appelsiineista ja sitruunasta mehu, laita kaikki kattilaan, lisää 1 kg hillosokeria ja keitä n. 10 minuuttia (tai hillosokeripussin ohjeen mukaan). Valmista! Kaunista! Hyvää!


Voi miten tekisi mieli fiilistellä sitä ja tätä, on niin paljon ilon aiheita, mutta on aika käydä kokkaamassa suunnuntain iloksi jotain hyvää murkinaa, ottaa lautanen kantoon ja lojua isännän kanssa nenät kohti telkkarin ruutua, sillä Yle on vihdoin uusinut Ilman kavaluutta -minisarjan, jota olen toivonut uudelleen nähtäväksi vuosia, ellei vuosikymmenen! Saas nähdä miltä se maistuu tähän maailman aikaan.

Ihanaa sunnuntaita suuntiinne ja näkymisiin ensi viikolla ennen sunnuntaita instassa

Jovelan Johanna

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Maaliskuu ❤

Kalenterivuoden ensimmäinen virallinen kevätkuukausi on alkanut! Pakkanen on ollut kireä, mutta sen myötä koko maailma on kylpenyt keväisessä valossa ja päivän valoisa aika venyy venymistään. Nämä viimeiset pari viikkoa ovat olleet kylmimmät sitten meidän aikanamme täällä. Hyvin harvoin meillä on kireitä pakkasia, talvet ovat olleet leudon puoleisia, mutta nyt ollaan saatu todella kokea millaista on asua vanhassa talossa, kun pakkanen paukkuu sen 20 asteen tuntumassa ja sitä viileämmällä puolella mittaria pidemmän aikaa. Hyvin ollaan tarettu. Puuta on palanut talon uuneissa ja tukilämpöä on käytetty salin puolella päivittäin, jotta aamulla on saatu yön viilentämään huoneeseen nopea lämpönoste. Ei moitteita, ollaan pärjätty ja viherkasvatitkin ovat voineet hyvin!

Hieman harmittaa, kun tein kivan löydön ja ajattelin sen jakaa tänään, mutta löytö loppuikin heti poistomyynnistä. Vilautetaan nyt kuitenkin näitä, kun sellaisia hankittiin. Kyseessä on siis lasikellot tai taimikuvut, joista kertaalleen oli puhetta muistaakseni viime keväänä ja monen kanssa pohdittiin mistä moisia saisi edullisesti. Sattumalta bongasin taimikupuja maalaispuutarhamyymälän poisto-osastolta ja tilasin niitä 5 kpl, ajattelin tilata vielä muutaman lisää ja jakaa linkinkin täällä, mutta niin kävi, että ne loppuivatkin heti.


Nämä kuvat on napattu alkuviikosta ja nuo paprikat ovat voineet taimikuvuissaan niin hyvin, että ovat sittemmin suunnilleen tuplanneet mittansa. Pian pitää kyllä harventaa niitä, kun elinvoimaisimmat paprikat jotenkin erottuisivat kanssakilpailijoistaan.

Nämä kuvut on tarkoitettu kasvatukseen, joten niissä on tuikitärkeä ilma-aukko hatussa.


Noh, vaikka useampikin olisi meille ostettu mielellään, niin ehkäpä jostain löytyy vielä jotain muuta mallia ja niiden yhdistelmä on sitten omalla tavallaan hauska, kun on pari erilaista kupumallia.

Meillä sitruunapuu kukkii edelleen kiivaasti ja tuntuu vaan puskevan enemmän ja enemmän kukkaa. Nyt kun kärpäset eivät vielä ole heränneet ikkunoiden välissä tavalliseen keväiseen tapaansa, on hoidettava kukkien pölytys omakätisesti - muuten ei tule hedelmää. Olen ollut hieman epävarma siitä, miten se pölytys oikeastaan tehdään. Ohjeissa usein sanotaan yksinkertaisesti, että kosketellaan kukkien siitepölyheteitä siveltimellä edeten yhdestä kukasta toiseen. Ajattelin laittaa tähän nyt ihan kuvana miten se ymmärtääkseni tehdään kaikkien sääntöjen mukaan, jos joku muu siellä pohtii samaa asiaa. Joskushan muitakin kasvatteja joutuu pölyttämään käsin, jos kukinta-aikaan ei pörriäisiä ole saatavilla.

Sitruunapuun (tai sitrusten) pölyttäminen käsin

Mikäli oppikirjojen oppi on mennyt perille oikein, pölyttäminen tehdään yksinkertaisesti näin:

1) Sivele pienellä pensselillä kukan heteitä, joissa on siitepölyä.
2) Koskettele toisen avoimen kukan emiä, eli kukan keskellä olevaa nuppia siitepölyisellä siveltimellä.
3) Ota taas kukasta siitepölyt ja siirrä edelleen seuraavan kukan emiin ja niin edelleen. Muista pölyttää myös aloituskukka siirtäen viimeisen kukan siitepölyt ensimmäiseen kukkaan.


Onnistunut pölytys tuottaa aikanaan pieniä sitruksen alkuja. Tässä kuvassa on pieni sitruunan alku. Talvilevon jälkeen sitrukset alkavat kaipaamaan hieman enemmän vettä ja lannoitusta. Jos ne eivät saa tarpeeksi vettä, pienet sitruunan alut kuivuvat. Meillä tipahteli muutama alku, mutta onneksi huomasin asian heti ja nostin kastelumäärää, jolloin tipahtelu loppui.


Viherhuoneessa on nyt ollut muitakin asukkaita, viikonloppuasukkaita. Ystäväpariskunta kävi testaamassa orangeria-vierashuoneen, eli viherhuoneen vierashuonekäytössä. Hyvin mahtui päiväpeti tuplavuoteeksi avattuna omaan tilaansa ja tuolta tyynypäädyn ja kaakeliuunin välistä mahtuu vielä kulkemaan oman sisäänkäynnin kautta sisälle ja ulos, jos haluaa. Huoneessahan on kaksi ovea, yksi molemmissa päissä.


Nåja, sitten taas osastolle sattumuksia ja haasteita. On kyllä yksi, sanonko mikä, kun tämä sairastelukierre ei vaan ota talttuakseen. Reilu kuukausi on menty tautiopasta läpi A:sta Ö:hön, eikä tällä viikolla tilanne ollut yhtään sen helpompi. Tiistaina kesken työpäivän saapui uusi vaiva, kun aiemmin määrätyt lääkkeet sanoivat sopimuksen kroppani kanssa irti ja sain äkillisen ja rajuhkon lääkeyliherkkyyskohtauksen. Koko kaulan alue niskaan ja rintalastan alle saakka muuttui kirkuvan punaiseksi ja täyttyi sangen eksoottisen näköiseen ihottumaan rakkulamaisine näppylöineen. Lääkärikäyntihän siitä sitten tuli, lääkkeet meni kieltoon ja tilalle tuli 9 annoksen kortisonimäärä per päivä, tabletteina ja salvana. Olihan se pelottava kokemus, nyt jo kortisonilla selkeästi talttunut, mutta tässä vaiheessa alkaa jo mennä huumorin puolelle, kun ei ole viikkoa ilman jotain uutta vaivaa, joka aiheutuu edellisen sivutuotteena, tai siitä mitä yritetään korjata ja nyt myös millä on yritetty hoivata. Vaan ei hätää. Täällä porskutellaan menemään hyvillä mielin ja mitään vakavaa ei ole kuitenkaan. Hieman huonoa tuuria vaan matkassa.

Kaularuttokäynnillä (rakkaalla vaivalla on oma lempinimi) piipahdimme Lidlissä. Vihanneksia ja hedelmiä piti hakea ja haettiinkin, mutta siinä liukuhihnan rinnalla eteni myös tällainen hieno kumkvattipuu, sillä Lidlissä sattui moisia olemaan mukavan edulliseen hintaan. Ei siis mikään turha käynti. Jos ei olisi ollut kaularuttoa, ei olisi huomattu kumkvattiakaan ja kumkvattihan meiltä puuttui sitruskokoelmasta.



Kumkvatti on kääpiöpomeranssi, eli hapanappelsiini, joka syödään kuorineen päivineen. Voi sen toki kuoria jos haluaa, mutta noin ylipäätään kumkvatti ei ehkä olekaan sellainen naposteluhedelmä, kuten mandariinit tai appelsiinit. Sen hedelmäliha on kyllä vahvan appelsiininen, mutta hedelmä on myös jokseenkin happaman kitkerä. Kumkvatista tehdään usein hilloketta, ja siihen se onkin vallan mainio, jopa hienosteleva hedelmä. Koristeena myös kaunis monessa käytössä ja joissain resepteissä ohuita kumkvattisiivuja lisätään mm. kana- ja lammasruokiin. Kakuissakin on näkynyt viime aikoina kumkvattia koristeena enemmän kuin usein.

Meillä kumkvatit ovat syötäväksi tarkoitettuja, ei sellaisinaan, vaan juurikin hillokkeena tai osana ruokaa. Ihanan pirteä, kaunis puu kerrassaan!

Meillä oli poikkeuksellisesti tänään sunnuntaina pieni työkeikka, joka imaisi energiat kertalaakista. Uni meinaa jo painaa luukkuja umpeen unimaailman puolelle, mutta laitetaanpa vielä yksi hauska pikkujuttu blogiin - tiedä vaikka joku toinen siellä olisi pohtinut samaa..

Rikkoutuneen tyynyliinan kierrätystä - tarjotinnauhat

Meillä on erilaisia, ihania vanhoja vuodevaatteita ajalta, jolloin ne tehtiin kestäviksi sukupolvelta toiselle. Huolellisimminkin ja mitä laadukkaimmasta kankaasta valmistetutkin kuitenkin joskus kohtaavat tiensä pään ja näin meillä on käynyt joidenkin ihanien pitsityynyliinojen kanssa. Joskus ne vaan haurastuvat lopulta rikki ja joskus on koiran tassu pedannut paikkaa alleen siten, että tyynyliinaparka on saanut pipin. Mitäpä siinä sitten voi tehdä, kun pois ei raaski heittää, mutta haurasta ei voi korjata.


Olen leikannut kauniit pitsit irti ja käytän niitä tarjotinnauhoina. Pitsithän on tyynyliinoissa valmiiksi ommeltuina vöiksi, joten uusiokäyttö on enemmän kuin helppoa. Valitsee vaan kaksi pituudeltaan samanlaista pitsivyötä ja sitoo niiden lenkit yhteen. Siinä se, valmis.



Tuo ei nyt ole ollenkaan oikea paikka tarjotinliinalle meillä, eikä siinä ole tarjotintakaan, kun mallailin pituuksien yhteensopivuutta puutarhalehdet painoina, mutta miksipäs ei moinen käy lempikirjoille tai -lehdillekin. Joka tapauksessa kauniit pitsit ovat jälleen käytössä ja vanha käsityö jatkaa elämäänsä. Näille kierrätyspitseille on taatusti sen sata ihanaa uuskäyttökohdetta, mutta tällaiselle ompeluhaluttomalle tämäkin niksi kelpaa. Uuskäyttökohde kun on likimain heti valmis.

Nyt tämän emännän silmät luppaavat niin, etteivät auki tahdo pysyä, joten täällä aletaan olla Komisario Maigretia vaille valmiita kohti huomista, jos alkutekstejä pidemmälle sitten pääseekään.

Mitä parhainta alkanutta maaliskuuta teille kaikille siellä

Jovelan Johanna

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tekemisen iloa

Kireät pakkaspäivät ja kirkkaana paistava aurinko ovat kuin luotuja kaikenlaiseen hyödylliseen kotoiluun. Tekee mieli poleerata nurkkiaan, karkoittaa talven kerryttämät pölyt, pakastimen inventoiminen on helppoa ja samalla voi tehdä suunnitelman pakastettujen herkkujensa siirrosta kohti ruokapöytää ennen kun seuraavat sadot pitää saada säilöön.

Viime viikolla kirjoittelin siivousaineista ja niinhän siinä kävi, että unohdin mainita etikan, joka on sangen loistava puhdistusaine sellaisenaankin, mutta etikasta saa myös tehtyä kerrassaan hurmaavaa ja tehokasta puhdistusainetta, nimittäin appelsiinietikkaa, joka tuoksuu kuin appelsiinilehdossa kulkisi.


Appelsiinietikka puhdistusaineena

1) kuori appelsiinit (4 kpl) ja laita kuoret lasipurkkiin
2) kaada päälle tavallista väkiviinaetikkaa
3) anna tekeytyä 2 viikkoa
4) kaada sumutinpulloon ja laimenna vedellä 1:1

2 viikon tekeytymisen jälkeen etikka tuoksuu enää appelsiinille, mutta appelsiinin kuorilla on muukin merkitys puhdistusaineessa. Kaikkien sitrushedelmien kuorissa on luontaista liuotinta limoneenia, joka kaupan puhdistuaineisiin tuotetaan teollisesti. Puhdistusetikan voi siis tehdä yhtälailla vaikkapa sitruunoista. Sitruskuoren limoneeni yhdistettynä etikan hometta ja bakteereja tuhoaviin ominaisuuksiin luo tehokkaan, ihanalta tuoksuvan, mutta luontoa kuormittamattoman puhdistusaineen, joka soveltuu kaikenlaiseen yleispuhdistamiseen erilaisista keittiö- ja huonekalupinnoista kylpyhuoneeseen ja myös vaikkapa pakastimiin, uuneihin ja jääkaappeihin, joihin ei ehkä halua kovia kemikaleja muutenkaan. Etikka ei kuitenkaan sovi ihan kaikille pinnoille, joten sitä ei tule käyttää vaikkapa kivipintojen, marmorin, alumiinin tai emalin puhdistamiseen. Ikkunoiden ja peilien putsaajana tämä puhdistusaine on aivan loistava, sillä etikka ei jätä viiruja lasipinnoille ja tuoksu.. se tuoksu.. Pesee kuulkaas kaupan tökötit mennen tullen ja kaupan päälle tulee vielä se tuoksu.

Pakastinsatoa

Pakastin on melkoinen aarrearkku. Näin pakkasilla olisi maino tilaisuus käydä läpi pakastinta ja puhdistaa sitä. Meillä ei ollut nyt tarvetta pakastimen puhdistamiselle, mutta invetointi oli paikallaan. Pakkasessa on paljon kaikkea ihanaa omasta puutarhasta ja tähän aikaan vuodesta on hyvä alkaa hyödyntää viimeisiä pakastettujaan. Meillä oli pakkasessa mm. raparperia. Pelkkä ajatus raparperin alkukesäisestä tuoksusta ja mausta teki iloiseksi, mutta en kuitenkaan halunnut alkaa tekemään mitään raparperipiirakoita tai sellaisia, joita muuten tulee sitten kevään loppupuolella tehtyä kun raparperia pukkaa joka nurkalta enemmän kuin tarpeeksi.




Raparperi Agua fresca

Aqua fresca, tuo mainio meksikolainen hellejuoma, tehdään mistä tahansa tuoreesta hedelmästä tai marjasta soseuttamalla ja lisäämällä vettä tai kivennäisvettä ja jäätä. Tästä poikkeuksena raparperi, jonka mehustus vaatii kypsennyksen. Aqua fresca on kevyempää kuin mehu, mutta runsaanpaa kuin maustettu vesi. Helteellä aivan voittamaton ja tähän aikaan vuodesta tarjoaa kivan muodon veden ja hedelmien tai marjojen nauttimisille yhdessä nimensä mukaisesti "raikkaana vetenä."



Meillä oli n. 1,7 kg raparperia pakkasessa. Laitoin ne kattilaan, päälle vettä n. 1,5 litraa ja makeudeksi purkki hunajaa. Mehu olisikin ollut kovin sievän pinkkiä ilman hunajaa, mutta hunajan myötä juomasta tuli pastellioranssia. Kuumensin raparpereita kunnes ne olivat yhtä pehmeää mössöä. Ylimääräinen pintavaahto pois lusikalla. Mehu siivilöitiin ja lopuksi puristin valmiiseen mehuun yhden sitruunan ja lisäsin vielä hieman vaniljasokeriakin lisämauksi.

Juomaa nautitaan sekoittamalla paksuhkoa mehua veteen tai kivennäisveteen, joista viimeinen tuo juomaan kivan pirskahduksen. Aqua frescaan kuuluu aina jäätä, mutta hyvältä juoma maistui ilmankin, kunhan on hyvin jäähdytetty. Raparperi Agua fresca toiminee saunajuomanakin hyvin ja tuntuu suussa ihanan pirteältä muulloinkin kun kaipaa virkistystä, joten nämä pullot eivät kauaa meillä seiso.

Täytyy toivoa aikaista raparperisatoa, on meinaan h y v ä ä!


Viherhuoneen kuulumisia

Laitoimme tovi sitten ihan testimielessä kaupasta ostetun suippopaprikan siemeniä itämään vailla sen suurempia odotuksia. Monet kaupan vihannekset ja hedelmät ovat nykyään tuotettu hybridijalosteista, eivätkä siten tuota hyviä siemeniä kasvatukseen. Lidlin suippikset eivät tätä haastetta tunnistaneet, vaan mullasta on puskenut tainta kuin nurmea konsanaan.


Pitänee suorittaa pientä karsintaa kun vahvimmat erottuvat. 30 paprikapuskaa on hieman ylimitoitettu määrä meille. Nuo paprikat laitettiin itämään ennen rootmasterin hankintaa ja kasvavat siksi omissa purkeissaan, vaikkain rootmatesterin laatikossa kunnes siihen laitetaan kasvamaan tomaatteja.

Luffat eli pesusienikurkut

Ne ovat itäneet! Kymmenestä siemenestä 7 on nyt itänyt ja 6 itäneistä on jo sirkkalehtivaiheessa. 3 kasvatuspurkkia on vielä tyhjänä, mutta joku sieltä saattaa vielä nousta, sillä näistä itäneistä seitsemäs putkahti mullasta vasta eilen.



Komean pontevia alkuja ja saavutukseksi merkittäköön, että ollaan saatu nuo veijarit ylipäätään itämään. Puutarhaharrastajien foorumilta lueskelin, että itämisen onnistuminen on jo oma saavutuksensa, johon ei jokainen testaaja ole yltänyt, eikä ihme. Kasvi on kieltämättä haastava meidän leveysasteille. Intiassa, Kiinassa ja Vietnamissa  kasvavana trooppisena kasvina Luffa vaatii jo itämisvaiheessa 20-25C lämmön, tasaisen kosteuden ja paljon valoa.


Meillä Luffat asuvat kakkukuvussa ja tuntuvat viihtyvän. Päivisin ne saavat olla ilman kupua viherhuoneen ikkunan edessä auringon paistaessa ja auringon käännyttyä sumuttelen taimet ja laitan kuvun taimien päälle. Kuvun alle jää ilma-aukot muutaman bambutikun avulla.

Auringottomat päivät, illat ja yöt Luffat ovat tuossa pöydällä taimihautomoviritelmässä. Olen meinaan hukannut jonnekin kasvilampun alaosan! Näin hyytävän kylminä päivinä en ole lähtenyt sitä Gerdasta etsimään pintapuolista vilkaisua edemmäs, joten virittelin kasvilampun takorautaiseen lautastelineeseen parilla nippusiteellä. Kakkukupu mahtuu juuri sopivasti telineeseen ja valo tulee suoraan taimien päälle. Huoneen ainoa patteri on pieni ja puoliksi tuon pöydän alla. Se tuottaa juuri sopivan määrän lämpöä taimille. Luffat saavat kasvivaloa n. klo 22 saakka auringon käännyttyä. Näillä tempuilla ne on meillä nousseet ja tuntuvat viihtyvän, mutta tästä on vielä pitkä matka pesusienisatoon.


Tuo pöytä on reissannut meillä jo neljän kodin verran muutosta toiseen. Sen pöytälevy alkoi olla turhan surkeassa kunnossa ja yksi jalka on puun kuivumisen vuoksi haljennut. Olin jo luopumaisillani pöydästä, mutta ajattelin vielä antaa sille lisäaikaa liimaamalla decoupage-tekniikalla pöydän kannen täyteen 1930- ja 1950-luvun lehtimainoksia, joiden maailma on sangen sympaattinen, vaikkakin usein syyllistävä. Hyvä äiti käyttää tiettyä tuotetta ja vastuullinen isä ja aviomies ostaa tietyn vakuutuksen. Kauneus tuli jo silloin purkista ja kukin tuote oli kilpailijaan verrattuna parempi. Sen ajan mainosjulkkikset olivat genresidonnaisia. Kauneustuotteita mainostivat näyttelijättäret ja saippuaa kotitalouskoulun johtaja, muuten uskottavuus kärsi. Elämä oli suoraviivaista ja omassa lestissä oli pysyttävä.




Tuskin tuo pöytä meillä enää kovin kauaa on, yksi sen jaloista on tosiaan halki ja toisessa jalassa on myös halkeama, mutta kun on aika luopua pöydästä, sen pöytälevyn voi laittaa taimipöydän pukkijaloille ja sievät laatikot voi säästää vaikka taimilaatikoiksi. Olkoon nyt tovin noin, mutta seuraava liikerasahdus tietää pöydälle eläkettä.

Tähän sunnuntaihin päättyy meillä loma ja on aika taas siirtyä leipätöihin. Kaikenlaista pientä muutosta on kauttaaltaan tulossa oman hyvinvoinnin nimissä, joten myös työosastolla himmailen hieman. Ei mitään radikaalia muutosta ole meneillään, mutta arkielämään pitää mahtua muutakin kuin töitä, vaikka miten työstään ja sen tekemisestä pitäisi, joten nyt on aika palata toteuttamaan silläkin saralla sitä, jota lähdimme täältä hakemaan 4 vuotta sitten, kun muuttoauto pysähtyi pihaan.

Niin, ajatella, ensi viikolla on jo maaliskuu ja maaliskuun viimeisenä viikonloppuna 4 vuotta siitä kun muutimme tänne. Taidan joka vuosi ihmetellä sitä uudelleen, aina yksi vuosi lisää tässä mittarissamme, jota Jovela-ajaksi kutsutaan.

Mitä parhainta sunnuntaita ja alkavaa viikkoa teille kaikille siellä,

toivottelee Jovelan Johanna