torstai 26. maaliskuuta 2015

Pienen pieni arpaisu

Kasvihuone on saapunut monen mutkan kautta (ehkä, saa nähdä onko lähetyksessä kaikki osat kun avataan paketit viikonloppuna) ja ne tovin maailmalla seikkailleet eksoottisemmat siemenetkin ovat löytäneet tiensä Jovelaan. Kasvihuoneen osasten saapumisesta saa kiittää kyläläisiä, myyjätaho oli asian suhteen suunnilleen yhtä hyödylllinen kuin herätyskello kesälomalla. Meidän kasvihuoneen väärään paikkaan menneet osat meinaan toi kaupantäti estelyistäni huolimatta, omalla autollaan ja omalla ajallaan, koska "siitä ei ole mitään vaivaa ja koska Posti ei tee asian suhteen mitään." Tässä kohtaa sanon, että eläköön maaseutu, jossa edelleen elää kylä- ja yhteishenki. Jos homma ei pelitä ilman valtaisaa byrokratiaa ja turhan pyörittelyä, sen voi hoitaa maalaisjärjellä naapuriavulla ja ystävällisyydellä höystettynä. Me olisimme voineet itsekin hakea paketit illalla, mutta kaupantädin mielestä kerran meille oli luvattu kotiinkuljetus, kotiinkuljetettuna sen pitää tulla ja kun hän tästä ohi ajaa, hän voi ihan hyvin nakata paketit kyydissään meille jo päivällä.  Maalaiset <3

Kaikki siis kotona (oletettavasti), myös mööpelit. Valurautaiset terassiuunit/-lämmittimet ovat tietenkin vielä matkallaan, mutta ne korumaissien ja vaaleanpunaisten kurpitsojen siemenetkin siis saapuivat vihdoin! Siementen mukana tuli xtrasiemeniä, jonkinlaisia tilaajalahjoja, mutta niille ei nyt ole täällä kasvatustilaa. Laitetaanpa siis pieni arpaisu kasaan. Mitään sirkustemppuja ei tarvitse tehdä, arvontaan osallistuu kun kertoo kommenttilassa kumpi siemenistä olisi omaan makuun paremmin sopiva. Siemeniä on kahta erilaista: Joutsenkurpitsaa ja sinistä kärsimyskukkaa.



Tuo sininen kärsimyskukka on ymmärtääkseni rohtokasvi ja sinällään tosi mielenkiintoinen, mutta kun mun pitää valita viinirypäleiden ja tämän väliltä, niin viinirypäle vei voiton. Molemmille ei ole tilaa kasvihuoneessa.

Joutsenkurpitsa taas on lähinnä koristekaali. Kuulema sitä syödään hyvin nuorena, mutta täyskasvuisena se on kitkerä ja sen siemenet ovat myrkyllisiä. Joutsenmuotonsa vuoksi monet maalaavat kurpitsan muistuttamaan valkoista joutsenta. Minusta se on hauska ihan itsenäänkin. Kuin Oiva Toikan lasilinnun (joista en pidä) vegaaniversio!




Huom! Tuo punainen kalla on vaan myyjän logo, pussissa on siis ylemmän kuvan mukaisia eksoottisen sinisiä kärsimyskukkia.

Arpaisen nämä kun työtohinoiltani joudan :) Mitä parhainta onnea arvontaan :)


Jovelan Johanna

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Valurautainen terassiuuni

Mulla on aika pitkä lista haaveita koska haaveiden täyttymykset eivät tule kuten illallinen Manulle. Haaveiden eteen joutuu hieman tekemään hommia, tahtoo sanoa, että joko pitää jaksaa tai maksaa. Ihan kaikkea ei myöskään kannata hankkia nurkkiin lojumaan ennen kuin niille on käyttötarve ja ennen kaikkea se käyttömahdollisuus. Nyt kun talon kanssa ollaan asukaskelpoisessa vaiheessa, pihaa on sinnikkäästi vallattu luonnolta takaisin, keittiöpuutarhat on perustettu ja kasvihuonekin on saapumaisillaan, päästään toteuttamaan niitä haaveita joutenoloa ajatellen. Tällä hetkellä näitä täyttyviä haaveita on pieni rypäs. Mitään ässäarpoja ei siis olla raaputeltu siihen malliin, että voimme käydä innoissamme törsäämään oikealle ja vasemmalle. Haaveita varten on olemassa oma sukanvartensa, jotta periaatteemme "ansaitse ennen kuin ostat"  toteutuu myös hankintojen osalta.

Tässä on nyt yksi näistä yli vuoden muhineista haaveista matkalla kohti Suomea. Meillä oli möksällä sellainen tavallinen kaasulla toimiva sateenvarjomallinen terassilämmitin. Ihan jees, sopii monelle ja ajaa asiansa. Tänne sellainen kuitenkin olisi aivan liian moderni ja lisäksi olen hieman kaasuarka, vaikka ymmärräkin niiden olevan ihan turvallisia. Olen kuitenkin 90-luvulla ollut kerrostalossa, jossa aamuyöstä räjähti jonkun asukkaan kaasupullo. Epävarmuus kaasua kohtaan jäi ilmeisen ikuiseksi kun on viettänyt yöpaidassaan aamuyön piipaa-autojen ympäröimällä pihalla kirkuvien, puolialastomien ihmisten kanssa liekkien lepattaessa ikkunoista.

Olen haaveillut valurautaisesta terassilämmittimestä tai terassiuunista. Löysin sellaisen viime keväänä saksalaisesta Jago24 -verkkokaupasta sopuhintaan. Ne kuitenkin olivat jo loppu. Nyt olen seuraillut tilannetta ja innoissani hankin meille 2 tällaista (78,-) kaunokaista.


Terassiuuni toimii puulla. Materiaali on valurautaa. Kaunotar on 108 cm korkea ja halkaisijaltaan se on 43 cm.



Terassiuunin sisällä on ritilä, joten tällä voi myös grillata.  


  Muotoilu muistuttaa viktoriaanista sukelluskypärää <3





Terassiuunilla voi lämmittää kasvihuonettakin jos laittaa sen sisälle kunnon kynttilät tai ohjaa puukäytössä savun ulos. Hiiliäkin tässä voinee polttaa. Valurauta varaa lämpöä pitkään, mutta pakkasella se tuskin yön yli riittää ainoana lämmönlähteenä.




Toimitus Suomeen oli yllättävän edullinen (23,-) kahdelta uunilta yhteensä.  


Arvelen tällaisen kaunokaisen sopivan oikein hyvin kasvihuoneen muuhun "sisustukseen" ja se saa tuoda meille sekä lämpöä että tunnelmaa kevään ja syksyn viileämpinä päivinä kun nautimme kasvihuoneessa muutakin kuin puutarhahommia.



Tilasin siis terassiuuneja kaksi. Toinen tulee kasvihuoneeseen ja toinen istuskelualueelle syreenikaaren lähelle. Jos meillä on puutarhajuhlat, molemmat valurautauunit voi kantaa lämmittäjiksi ja niillä voi tosiaan myös grillata.

Olen kovin ihastunut näihin kaunokaisiin, jotka saattavat saapua Suomeen vielä tällä viikolla, mutta viimeistään pääsiäiseksi. Saamme ehkä viettää ensimmäisen kasvihuonehetken jo pääsiäisenä! Saapas nähdä. Se olisi kyllä lasien kilistelyn paikka! Tuntuu niin käsittämättömältä, että nämä haaveet tosiaan konkretisoituvat yksi kerrallaan. Odottaminen on ollut sen arvoista..

Kasvihuone seikkailee maailmalla


Odottamisesta puheen ollen..

Pientä draamaa tähänkin aiheeseen ollaan saatu. Meinaan kasvihuoneen automaattinen ikkunanavaaja saapui komeasti kuljetusyhtiön autolla viime viikolla. Hieman hämilläni otin runsaisiin kääreisiin pakatun kolmen sukkapuikon ja ruuvupussillisen kokoisen lähetyksen vastaan. Oikeen omalla autokyydillä saapui, miten ekologista!

Eilen illalla sitten sain tekstarin, että sellainen rapian 12 neliön kasvihuonepalapeli oli toimitettu suorilla meidän kirkonkylän Siwaan, jotta rouva on hyvä vaan ja noutaa. Sellainen ilmainen kotiinkuljetus! Yksi pieni osa tuotiin pihaan ja itse kasvihuone olisi noudettava. Perustuksista ei kukaan puhu mitään, se on mystinen paketti nro. 3. Kätevää, kun osat toimitetaan näin käänteisessä järjestyksessä kunnon aikavälillä. Voi ihailla osasia oikeen ajan kanssa ennen kun pääsee aloittamaan.


Johanna ei nyt ole järin ilahtunut tällaisesta epäloogisen epäkäytännöllisestä ja tavattoman epäekologisesta toimittelusta, mutta keskellä viikkoa mennään toiveikkaana kovaa kyytiä viikonloppua kohti. Enkäpä se kasvihuonekin löytää tiensä perille ja jos vielä se perustuskin jostain päätyisi tänne, Preeco välttyisi äkäisen emännän puhelulta ja pääsisimme kasaamaan kasvihuoneen.


.. Olettaen, ettei tiedossa ole vielä pakettia nro 4, joka sisältää ne erinomaisen hyvät kiinnitysklipsit ;D Saas nähdä kuin taas käy!

Jovelan Johanna

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Ilmainen ilo jaettavaksi

Huomenta vaan! Ihanan kevään viheliäinen puoli on se, että herään systemaattisesti jo kuuden aikaan aamulla ilman mitään herätyskelloja, oli aurinkoa tai pilvistä. Kuuden aikaan aamulla herääminen tietää sitä, että olen iltapäivällä ihan tööt. Täällä kun ei ole mitään syytä herätä näin aikaisin. Edes isäntä ei nouse pajalle kuin vasta puoli kahdeksan maissa ja koirat ovat vähintääkin siihen saakka täyskoomassa vällyjen seassa. Leipätyöt taas aloitan vasta yhdeksän aikaan. Joskus näinä varhaisina aamuina puuhailen omiani, surffailen netissä, katselen eläinkameroita, keittelen teetä, katselen ideakuvia Pinterestistä, tuijottelen pihalle sängynpäätyikkunasta antaen ajatuksen kulkea omia polkujaan tai luen kirjaa, mutta jonain aamuna tekisi mieli vaan jatkaa unta, mutta kroppa ei ota moista toivetta kuuleviin korviinsa. Eikä aina ole niin mitään tekemistäkään, mölytöntä olemista ainakaan, jotta ainakin isäntä saa nukkua. Kyllä tämä tästä taas tasaantuu, mulle on tyypillistä herätä aikaisin keväällä ja syksyllä olla jo alkuillasta uninen kuin talvipesäänsä käyvä karhu. Valo sen tekee, suuntaan ja toiseen. 

Joinain aamuina olen etsiskellyt verkkoluettavaa ja ajattelin jakaa erään löydökseni myös teille, joita kiinnostaa kotoilu. Kyseessä on aivan ilmainen lifestyle -verkkolehti, jonka nimi on From Scratch.

 


Koska From Scratch on ilmainen lehti, siinä on paljon mainoksia, mutta myös paljon kivaa asiaa kotoilusta, puutarhasta, DIY-puuhailusta, käsitöistä, säilönnästä, omavaraisuudesta, kokkailusta ja kaikenlaisesta kotipiirissä puuhailusta. Lehden voi tilata ilmaiseksi sähköpostiin tai lukea verkossa tuon kuvan yläpuolella olevasta linkistä.

Kurkatkaa, jos aihepiiri kiinnostaa :)

Kasvattamon uutisia

Erikoissiemenistä ainoastaan lilat herneet ovat saapuneet ja ovat jo itäneetkin komeasti. Muut siemenet junnaavat edelleen matkallaan. Pitää laittaa viestiä myyjäfirmaan, sillä paketti ei seurannan mukaan ole edennyt kovinkaan pitkälle ja seisoo nyt jossain (12.3 alkaen).

Noin muuten kasvattamolla voidaan hyvin. Ananaskirsikkakin on jo tuettuna ja basilikaa on tulossa runsaasti. Viime vuonna laitoin ensimmäiset siemenet itämään eilen ja tulevana viikonloppuna tulee tasan vuosi siitä, kun muutimme Jovelaan.




Vuosi on mennyt nopeasti! Viikonloppuna taidan tehdä jonkinlaisen 1. vuosi Jovelassa postauksen ja katsoa taaksepäin mitä ensimmäinen vuosi piti Jovelamielessä sisällään.

Aurinkoista tiistaita toivottelee


Jovelan Johanna

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Onni on tätä

Olipas taas viikonloppu! Tämän viikonlopun projektina oli tehdä katetta ja purkaa se järjettömän suuri risukasa tuolta keittiöpuutarhan laidalta. Risukasa on seissyt siellä keväästä 2013 ja se oli niin valtava, ettei sen yli nähnyt. Tästä läjästä on siis tehty jo risuaitaa sinne ja tänne, mutta pieniä runkoja ja oksaa oli edelleen todella paljon.

Tästä lähdettiin eilen aamulla.



Läjässä oli omenapuuta, saarnia, koivua, pihlajaa ja sekalaisia pensaita.




Tässä isäntä on jo purkanut läjät ja lajitellut rungot, oksat ja oksasilppuriin menevät oksat. Tästä lajittelukuvasta oikeastaan näkee vasta, kuinka paljon tuossa sitä tavaraa olikaan.




Sillä aikaa yours truly tunki oksaa, keppiä, ohutta runkoa ja risua oksasilppuriin. Äidin makuupussimainen untuvatakki tuli tarpeeseen. Lämpötila ulkona hädintuskin plussan puolella ja ajoittain tuulikin puhalteli. Pariin kertaan saatiin hieman jäätävää raemaista lunta poskille.




Tein kahdessa päivässä 20 kukkuraista kottikärrykuormallista oksasilppua ja olen nyt sen suhteen sisäänajettu. Ihan ok laite, nimeltäänkin OK. Maksoi itsensä takaisin jo lauantaina. Laite jäi vain pariin kertaan jumiin. Se ei pidä tuoreesta ohuesta risusta, mutta paksumpaa se syö kuin turbokani porkkanaa.

 


Sitten tehtiin aitaa. Se on aika ropelo aina alussa, mutta toki sitä trimmataan.



Aitaa ja oksasilppua. Tuon silppurin mukana tulee keräyspussi. Se on ihan huuhaata. Pienikin tuuli ja kevyt kassi lörpöttää siten, että hake menee kassin ohi. Laitoin kassin (jota ei siis saa mihinkään kiinni) tilalle muovilaatikon ja johan alkoi Lyyti kirjoittaa.




.. ja sunnuntaina ennen hämärää aita oli valmis!

 


Tässä vielä tuon alueen ennen ja jälkeen kuvat. Ois taas se voittajafiilis. Lopettaa ei olisi malttanut millään.

 


Olen kyllä ihan koukussa tähän puutarhassa puuhailuun, eikä isäntäkään huuli lurpallaan tuolla häärännyt. Lopuksi vielä harasimme kaikki ei-maantuneet kuivat lehdet ja pikkuoksat pois putsatulta alueelta. Isännällä on taas huomenna vapaapäivä, joten pikkaisen vielä aitaa lisätään saunan taakse ja kakkoskeittiöpuutarhan puolelle. Sitten takapiha onkin risuaidoitettu. Tuntuu uskomattomalta!

Ajattelin laittaa tähän vielä summittaisen pohjapiirroksen tuosta keittiöpuutarha-alueesta. Kasvihuonekin siinä jo on, vaikka se saapuukin vasta ensi viikolla. Viikonloppuna se sitten lienee jo pystyssä ja pääsen hieman laittelemaan sitä.

 


Olen niin super-super iloinen ja tyytyväinen! Aikoinaan oman osuutensa bilettänyt kaupunkilainen on onnellisimmillaan möyriessään tuolla pihalla. Se kieltämättä yllättää itsenikin, mutta mun onnela on täällä Jovelassa tuon isännän kanssa, enkä muuta enää kaipaa. Tämä riittää ja itse asiassa arvostan päivä päivältä enemmän päätöstämme lähteä hakemaan erilaista elämää. Tämä on nyt sitä, viikon kuluttua jo vuoden verran, enkä ole koskaan ollut onnellisempi, vaikka kuluneeseen vuoteen onkin kuulunut myös suurin kohtaamani suru. Suren edelleen joka päivä hieman, en vaan puhu siitä juurikaan. Joka päivä, tänäänkin, olisin taas halunnut soittaa äidille ja kertoa, kuten niin monta sataa kertaa aiemmin: "arvaa mitä!" ja sitten kertoa milloin mitäkin Jovelaan liittyvää, johon äiti melkein aina vastasi: "Ei ole totta! ihanko totta, upeaa! ja sitten sanoimme, että ensi kerralla kun tulet, niin katsotaan ne yhdessä. Sellaista se suru on, numero johon ei enää voi soittaa. Kaipaus.


Mutta nyt iloitsen tästä viikonlopusta. Miten voikaan ihminen olla iloinen risukasan selätyksestä. Yksi viikonloppu, toistakymmentä metriä risuaitaa ja 20 kottikärryllistä oksasilppua. Ei paha, ei paha! Pian täällä nousee savu saunan piipusta ja käymme lauteille nauttimaan ansaitusta rentoutuksesta.
 

Lopuksi vielä kukkimaan käynyt lumipalloheisi aiemmin siistitystä pensaasta. Tuvan lämmössä 2,5 kuukautta etuajassa kukkii hän.


Rentouttavaa sunnuntai-iltaa toivottelee

Jovelan Johanna

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kasvihuoneen sisustusaatoksia

Olen haaveillut omasta kasvihuoneesta kovin kauan. Haavekuvissa kannoin korissa termaria ja huutelin isäntää kaffeelle pihan kevätpuuhista, keräilin kesän kypsentämiä tomaatteja ja kuuntelin syyssadetta kasvihuoneen katolla. Nyt se sitten toteutuu. Kasvihuone on matkalla. Se saapuu ensi viikolla.

Olen ihaillut niin montaa kasvihuonetta, teidän kanssabloggaajien omia ihanuuksia. Jos yksi kasvihuone pitäisi nimetä, niin se on Pikkutalon Sannan paratiisi, jonka keskellä tönöttää suunnattoman kaunis ja kauniisti laitettu Lippakioskiksi kutsuttu kesähuone-kasvihuone.

Meidän kasvihuonesuunnitelmat muuttuivat - asiat tuppaavat muuttumaan täällä hommien edetessä. Ensinnäkin kiesitallin harja(rämä)katto tulee niin alas, että kasvihuoneesta siihen seinään rakennettuna tulisi kovin matala, jopa tällaiselle alle 160 senttiselle hujopille. Toiseksi meillä ei ollut riittävästi riittävän hyvää puumateriaalia riittävän suureen kasvihuoneeseen. Mitään suihkukoppia koltaan vastaavaa ei kannata laittaa. Päätimme siis, että hankimme kuitenkin ihan ostettavan kasvihuoneen. Kasvihuoneeksi valikoitui rapian 12 neliöinen Premium -kasvihuone, joka automaattisella ikkunanavaajalla ja perustalla kustansi alle 650,- rahteineen. Kasvihuoneen etuja on mm. sen kasaamisjärjestelmä - kasvihuoneen voi kasata ja purkaa klipsikiinnitysten avulla rakennetta vaurioittamatta. Kasvihuoneessa on liukuovi ja sadevesikourut. Kuvassa kasvihuone ilman perustaa.




Yksi syy, miksi teemme niin paljon itse myös pihahommista ja miksi kehittelemme kaikenlaisia hyödynnettäviä ratkaisuja, on puhtaasti kustannuskysymys. Meillä on budjetoitu koko pihan parannukseen, maisemointeihin, aitoihin, soraan (n. 35 000 kg), kuorikkeeseen (2000-3000 litraa) kasvihuoneeseen, lisämultaan, kukkiin, siemeniin ja niiden kasvatusalustoihin jne 2000,- Se ei ole paljoa tämän kokoiselle piha-alueelle. Siksikään meillä ei kaivinkonemiehet maata myllää. Tuppaavat olemaan hieman hintavia vieraita.


Budjetti on nyt sen näköinen, että saan myös sisutella kasvihuonetta siten, millaiseksi sen olen haaveillut ja budjetista jää vielä muutama roponen muihin hankintoihin. Eilen hankimme oksasilppurin, joten kuorikebudjetti jää käyttämättä miinus tietenkin oksasilppuri (alessa 159,-).

Kasvihuoneeseen (tein pienen pohjapiirroksen kuvan oikeaan alalaitaan) tulee 2 yhden pyllyn penkkiä, pieni pöytä kaffittelua varten ja yksi hieman suurempi penkki. Valitsin nuo penkit tuolien sijaan, sillä ne ovat monikäyttöisempiä. Penkeille saa laitettua ruukkuja ja tuo isompi penkki onkin sitä varten. Laitan siihen joitain sieviä rustiikkisia ruukkuja, joihin kausimansikat istutetaan.



Korit (8 kpl) ovat tomaateille, puulaatikoihin (6) tulee kasvatuslaatikot ja niihin kurkut ja kesäkurpitsat. Tuonne takapäätyyn tehdään oma kasvatuspaikka korumaisseille. Ne ovat kuuman paikan kasvatteja, erikoisuutena tiivis istutus. Pölyyntyäkseen korumaisseja ei tulisi istuttaa normaalien maissien tapaan harvaan riviin, vaan tiiviisiin ryppäisiin. Maissien eteen olen ajatellut tuon pienen pöydän ja pikkupenkit. Suurempi penkki saa mennä kasvihuoneen keskelle poikittain. Sen päällä voi myös pitää lämmitintä, jollainen/jollaisia meillä on jo. Tuo metalliteline on työvälineitä, hanskojen kuivaamista ym. varten.


Olisi niin ihanaa tehdä kiinteä kasvihuone, puiset seinät, suuret lasi-ikkunat ja tiilestä tai luonnonkivistä muurattu perusta, mutta eihän meillä sellaiseen nyt ole aikaa ja kustannuskysymyskin se on. Tämä kasvihuone on ihan tavallinen, mutta ihan kivakin ja tulee toivottavasti täyttämään sen tarpeen, johon se on hankittu: luomaan kasvateille hyvät olosuhteet sekä olemaan kevään, syksyn ja sadepäivien kaffepaikka. Jos jonain päivänä kiesitalli vielä taipuu orangeriaksi,  tämän kasvihuoneen voi myydä pois tai siitä voi tehdä vaikkapa sen ruokaetanafarmin, josta olen maininnut ;D

Kirpakan aurinkoista lauantaita sinne ihanat! Tämä duo painelee nyt aamukaffen siivin pihalle käynnistämään oksasilppuria. Projekti risukasoista kompostilan poluiksi alkaa!

Ps. oletteko seuranneet edellisen postauksen livekameroita?  Jännää kuin lannan ajo ;)


Lämpimin terveisin

Jovelan Johanna

torstai 19. maaliskuuta 2015

Reality-ohjelma miun maun mukaan

Ja sitten jotain ihan muuta! (tauko kiesitallipostauksille). Seuraan ympäri vuoden, mutta erityisesti näin keväisin netin kautta erilaisia "reality-ohjelmia" joista ei puutu lempeä, kinastelua, huumoria, draamaa tai yllättäviä käänteitä. Olen koukussa. Kyseessä on 24/7 reality. Big Brother vuoden jokainen päivä, jos niin haluaa. "Ohjelma" menee usein näin keväisin päälle kun silmänsä saa auki..

Siipeilijöistä ykkössuosikkini on merikotka, jonka pesä on jossain päin Latviaa, valtavan kuusen latvassa. Webcamin kautta voi seurata Durbeksi nimettyä naarasta ja Robert -urosta humisevalla harjulla 24/7.

Durbe-rouva on komea lintu, uljaista uljain. Tässä livekameran kuvakaappauksena 18.3.2015.




Durbella oli kaksi munaa pesässä. Eilisessä jaksossa ilmaan jäi epäselvyys siitä, onko niitä munia enää 2, sillä aamulennon aikana pesä jäi vartioimatta, korpit menivät pesään ja olin näkevinäni, että toinen korpeista nokki toista munaa ja kamerassa korpin nokassa oli jotain limamaista sotkua, jota se nokki suuhunsa. Onko 2. munakaan ehjä? Kuoriutumiseen on kuukausi aikaa. Voi tätä jännitystä!



Durbe palasi pesälle ja katselee munia.




Illalla näin pesässä ainoastaan yhden munan.




Kutiseva kotka on hassun näköinen! Huomaa Suomi-sukka oikeassa jalassa! Oikeasti tuo on Viron rengastusmerkki, kuulema.



Iltalennolla.



Isi (Robert) tuli yöksi kotiin!



Toinen suosikeistani on hyljekamera. Merimakkarat köllivät jossain Suomen ja Viron välillä. Valkoiset kivet eivät aina olekaan kiviä, vaan aamuauringossa kölliviä kuutteja.




Montako hyljettä näetkään, montako kuuttia?!



Välillä leikitään ja nahistellaan vedessä. Suosittelen työpaikalla tai julkisilla paikoilla livekameraa seuraavia huomioimaan hylkeiden äänitehosteet, eli luontaisen erikoiset äännähtelyt. Tänään työpuhelun aikana tämä kävi mielessä, kun tajusin, että taustaviihteenä pyörinyt hyljekamera välitti sangen kyseenalaisia ääniä. Juu, aikuisviihdettähän me täällä teemme samaan aikaan tappelevat kissat -tuotannon kanssa..




Kolmantena, mutta ei vähäisimpänä, Pöllörouva Klaara miehensä Klausin kanssa. He ovat lehtopöllöjä, jollaisia on myös täällä Jovelassa. Pöllöjen pesä saattaa näyttää siltä, ettei siellä ole ketään ja päivisin sieltä ei myöskään kuulu juuri mitään, mutta, mutta..




Olemme pöllöjä, pöllö ja me pöllöt olemme yöeläimiä, pöllö. Mitäs siinä kyttäät, täällä nukutaan päivisin!





Klaaralla on ainakin yksi muna.



Onko pesässä unilelu vai evästä?!



Ei taida olla kumpikaan, vaan hauska kuvio pesässä, mutta munia on 5! Pöllörouva on lähtenyt yölennolle 19:30.




Hetken kuluttua Klaus palaa pesälle tuomaan rouvalleen evästä ja poistuu taas. Pöllöfanit seuraavat hyvin tarkasti pesän tapahtumia, joita kirjataan Klaaralle ja Klausille omistetulle foorumille.

Entäsi sitten villisikakamera? Näitä on joka lähtöön! On peurakameraa, kalacamia ja vaikka mitä, vaan kuka ei kuulu joukkoon villisikakamerassa? Ketturepolainenhan se siellä supien keskellä! Missä karjut ja muut metsäröhkijät? Tätä ruokintapaikkakameraa voi seurata myös pimeän tultua, villisikoineen päivineen.




Päivin ja öin voi myös seurata Saarenmaalla viihtyviä Saksanhirviä, joiden ruokintapaikalla on 24/7 webkamera. Uljaita eläimiä iltapalalla hämärän laskeuduttua. Kruunupäiden touhuja on hauskaa seurata.



Nautin suuresti näistä livekameroista ja odotan jos Vironmaalla saisivat tänäkin vuonna myös haikaranpesäkameran auki. Ilmeisesti haikarat eivät ole vielä saapuneet, mutta odottelen. Jokin näistä livekameroista on usein auki työkoneella kun teen töitä. Kuusikon humina ohilentävine joutsenine ja muut metsän lintujen äänet tai aaltojen liplatus meren rannalla lokkien huudahteluiden kera on mitä rauhoittavinta taustameteliä. Pöllörouva ei pöntössään paljon pukahda, mutta hänen äreyttään voi seurata myös pimeän saavuttua. Pöllöjä kuitenkin näkee kovin harvoin livenä, saati villisikoja!

Ja joskus jos sattuu, ettei uni ole tullakseen, kuuntelen tuon merikotkan pesän yöääniä. Siinä on jotain taianomaista. Oman peiton alla, yömetsässä.


Viehättävää! Kurkkaa ihmeessä! Saas nähdä, koska pesissä on poikaset

Merikotka pesii 

Hylkeitä rannalla
Pöllö pesässään (myös yökamera)
Röhkivät villisiat sekä sekalaisia metsän eläimiä (myös yökamera)
Uljaat saksanhirvet (myös yökamera)
Sen seitsemäntoista muuta eläinkameraa (infoa niistä)

Ps, jos kaipaat viihdettä lapsille, paas testaten näitä. Eivät meinaan natiaiset toviin liikahda ruudun luota ;)

Viikonloppua kohti vilkutellen

Jovelan Johanna

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ennen, nyt, silloin, tänään

Kiesitallin edustan tarina jatkuu. Raivaukset on saatu päätökseen ja seuraava etappi on kuorikkeen silppuaminen risuista ja niiden levitys kasvimaan kasvatuspaikkojen poluille. Myöhemmin sitten tietenkin istutuspaikkojen mullitus. Mikään kansikuvapuutarha-alue tästä ei ole tulossa, mutta on se hitsisti parempi kuin ennen ja kun kesä saa kaiken kasvuun, uskon, että tästä kiesitallin edustan keittiöpuutarha-alueesta tulee ihan kiva.

Ennen ja jälkeen kuvina

14.3.2014 ja 18.3.2015. Tuntuu kuin tuota olisi tehty kuukausi. Piti oikein tarkistaa, kyllä, tämä syntyi neljässä päivässä. Ehdin kypsyä tunkion purkuun vain kerran.



Kumpareista se on edelleenkin, mutta kiviä on kangettu ylös, lahoja runkoja ja megaoksia rontattu paljun ruoaksi ja maata kropsuteltu Kiinaan saakka.




Näiden kanssa tuli hieman hiki.





Tunkiosta poluiksi. Aita on maisseja varten ja se on oikeasti trukkilava. Passaa hyvin tähän kierrätysjätekeittiöpuutarhaan. Osa tiilistä muodostaa kasvatuslaatikkomaisia kehyksiä. Tunkion jätteitä kerättiin myös läjiin, jotka tasoitettiin. Läjän ympäri kaivettiin lapiolla vallihauta, joka täytettiin tiilimurskalla ja rikkinäisillä tiilenpaloilla. Ne muodostavat kohopenkille reunuksen, joka myös varastoi lämpöä! Lopuksi tunkioläjän päälle levitettiin multaa.




Me ollaan hyvä tiimi, isäntä ja minä. Työvälineinä oli haravat, kirves, moottorisaha, lapio, oksasakset, kottikärryt, puukko ja kropsutin. Voimme olla tyytyväisiä, että tämä kakkoskeittiöpuutarha-alue saatiin meille mieluiseen kuntoon. Tunkiosta toimivaksi alueeksi, jossa uskaltaa kävellä pelkäämättä rikkinäisiä pullonpohjia ja laonneessa heinikossa väijyviä karahkoita tai nilkkoja taittavia kiviä. Kova homma, mutta kannatti, ei maksanut kuin vaivaa ja hyvillä mielin voi ajatella sitäkin, että ihan kaikki tuolla on jätteestä muovattua ja kierrätyksellä väsättyä.

Pääkeittiöpuutarhan puolella plänttiä

Pari kevätseurantakuvaa pääkeittiöpuutarhasta (epätodellista! Jovelassa on pää- ja sivukeittiöpuutarha, reteetä) ;D

Risuaita tänään aamuhuuran aikaan.



Syreenikaari ja istutuslaatikoita



Kevät

On vuosilla eroja.  Serkkuni huomasi, että 2 vuotta sitten olin postannut blogiin tämän (IL, kuvakaappaus) sääkartan. Tänään 2 vuotta sitten täällä oli -16 astetta pakkasta. Eilen oli ollut -21.

Maaliskuun 18. vuonna 2013



Onpa ihanaa, että tänä vuonna on näin. Ulkomittari kertoo +12C ja vaikka hetkeksi viileneekin, ollaan iloisia tästä superkauniista ja ennätyslämpimältä tuntuvasta aikaisesta keväästä.



Aurinkoisin terveisin sorvin ääreltä


Jovelan Johanna