jovela

jovela

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Jovelan aikaan

Ajatuksia ennen aurigonlaskua.

Ensin oli se aika, reilun vuoden mittainen, kun olimme löytäneet ja ostaneet Jovelan tammikuussa 2013 ja kävimme täällä joka viikonloppu yli 200 ajokilometrin päästä remppaamassa paikkaa. Reipas 2 vuotta sitten keväällä 2014 muuttoauto pysähtyi Jovelan pihalle ja kaupunkikotimme irtaimisto purettiin keskeneräiseen remppalaan, tähän uuteen, melkein 150 vuotiaaseen taloon eli kotiimme. Siitä alkoi Jovela-aika sellaisena miten sen olimme kuvitelleet. Laitoimme ensimmäistä kertaa elämässämme keittiöpuutarhaa, korjasimme satoa, nautimme elämästä. Jovela-aikana me kaksi olisimme kotona, tekisimme töitä kotoa käsin ja puuhailisimme yhdessä. Ensin isäntä keskittyisi talon korjaamiseen ja siinä lomassa sitten tunnustelisi mihin suuntaan elämä vie, kiinnostaisiko vielä aikuisena opiskelu? Uusi ala kokonaan? Jokin sellainen, mitä voisi tehdä kotoa käsin myöhemmin, jollain lailla perinteisiin käsityöalan hommiin liittyvä, ehkä. Elelimme, korjailimme ja puuhasimme keväästä kesän yli alkusyksyyn, jolloin isäntä ajatteli käydä lähiseudun koululla kuulostelemassa miten mahdollistuisi aikuisena opiskella metalliartesaaniksi ja ehkäpä sen jälkeen sepäksi, jopa seppämestariksi. Jospa Jovelaan perustettaisiin perinnepaja.. Viikkoa myöhemmin isäntä oli jo opissa. Elettiin syksyä 2014.

Huomenna, toukokuun 26. on isännän viimeinen päivä aikuisopiskelijana. 2 opintolukukautta meni niin nopeasti! Lauantaina hän pokkaa itselleen metalliartesaanin paperit. Oppi on mennyt perille. Ovat kutsuneet isäntää sepäksi syntyessään. Arvelleet, että hänellä ehkä olisi ollut jo jotain kokemusta ennen kun astui ensimmäistä kertaa oppipajalle. Nyt se oppiaika on ohi. Lauantaina alkaa taas Jovela-aika. Olemme jälleen kotona kahden, lähdemme luomaan ja toteuttamaan sitä elämää, jota suunnittelimme vuosia. Verstaalla odottaa ahjo, alasin, mittava määrä sepän työkaluja, jotka isäntä on pääosin tehnyt itse, on pölkkyä ja välineitä, rautaa ja vempeleitä, joista en ymmärrä mitään, mutta sen tiedän, että kun nämä tämän hetken isot rempat ovat ohi pihalla ja salissa, keskitytään isännän omaan maailmaan. Luodaan Jovelan perinnepaja.


Tuntuu uskomattomalta, miten elämä voi muuttua. Millaisista seikkailuista pääsee osalliseksi poistumatta kotoaan. Jovela on meille lakkaamaton hämmästyksen ja ihastuksen kohde. Alati muuttuva, pala palalta ja paikka paikalta kunnostuva. Kun usein ajatellaan, että maalle ei voi muuttaa, koska ei ole vaihtoehtoja elämälle, niin meillä on käynyt juuri toisin. Usein tuntuu, että mahdollisuuksia olisi niin paljon, ettei ehdi millään kaikesta napata koppia. Asiat ovat toki kuten ne haluaa nähdä, mutta meillä se on presiis ja tarkalleen näin.

Remppa- ja pihamylläysosastolla mennään nyt tässä vaiheessa. Tai katsotaan oikeastaan ensimmäiseksi miltä näytti sisäänajo aikana ennen meitä. Täällä ei asu kaksijalkaisia, eikä moni kaksijalkainen usko, että täällä voisi sellaisia asuakaan, kuva kertoo..


Tältä se näyttää tänään. Täällä asuu kaksi- ja nelijalkaisia. Ihan kodilta näyttää, asutulta. Aitaakin on jo tehty, vielä maalaamatta ja portitta, mutta siinä sitä aitaakin kumminkin jo on.


Pikkuhuvila Gerdan luona tänään




Tältä näyttää takapihalla, keittiöpuutarhan puolella tässä vaiheessa piharemppaa ja kevättä. Myös takapihalla on aloitettu aidoitus. Aitojen ylälaudat puuttuvat vielä, samoin maalaus. Aidoista tulee saman värinen kuin päätalo on. Aidan edessä oleva alue on juuri mullitettu. Siihen tulee vielä siirtonurmea, jonka pitäisi saapua perjantaina.




Syreenikaari aloittelee kukintaa.  Myös taustalla risuaidan takana on kokonainen viidakko syreeniä, valkoista ja lilaa.


Parin pyllyn vankkurisaunalla kukkii wanha omenapuu. Niin runsas on kukinta, että saattaa wanhus yllättää jonkinlaisella omppusadolla. Mansikki Mustikki Yrmelin, eli tilan virallista lehmänvirkaa toimittavan saunavahdin alla oleva puutarhanaulakko on isännän tekosia. On muuten mainio tekele vähän kaiken roikuttamiseen, puutarhaletkusta kuivumaan nostettuihin pesupähkinäpusseihin.


Keskeneräistä työmaata saunan ja aitan välillä. Pikkuaitta maalataan, kuten testimaalausalueesta näkyy, samalla punaisella kuin päätalo ja aitakin. Aitan ovi on maalattu kasvatuslaatikkojen ja saunan ylijäämämaalilla (Osmo ecogarden) mustaksi. Aitan edessä on pieni nurmikkoalue, jota seuraa merikivialue. Rytöalueelle tulee terassi. Sen pitäisi olla valmis ensi viikolla, kunhan isäntä ehtii aloittaa homman. Terassista tulee musta. Aitaa on tehty vain tuon verran, koska loppuaita aina saunan seinään saakka tulee terassiin kiinni. Terassille tulee myös kesäpesula, piiloon maisemoitu kaappi pulsaattorille. Pulsaattorin korkuisen kaapin kansi tulee toimimaan terassilla laskutasona. On muuten mahtavaa pestä pyykkiä pihalla!


Puutarhailoa. Tänä vuonna ehdoton innostukseni on erilaiset mintut. Keittiöpuutarhassa on paljon erilaisia yrttejä, mutta tänä vuonna olen herkutellut mintuilla, joiden lehtiä kuivaan ja käytän teenä talvisin. Toki teen myös hyytelöitä, mutta eritoten tuo teekäyttö on ollut talvella loistava juttu. Mintuissa on perusminttujen lisäksi mm. piparminttua, viherminttua, mansikkaminttua, kreikkalaista minttua ja appelsiiniminttua. (muistaisi vaan mikä missäkin oli mitä lajiketta!)


Tällaisin aatoksin ja tunnelmin tänään

Jovelan Johanna

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

MUUUtamia muutoksia sisällä ja ulkona (vol. 2)

Sellainen on ollut meno Jovelassa, että nämä muutokset on tehty ihan vailla tavallista tarinointia, kuvia ei ole ehtinyt napsia ja koko kamerakin löytyi vasta eilen lammastaljaröykkiön alta. Pikaisesti napsin eilen muutaman kuvan harmaankoleana iltapäivänä.


Mutta ensin muutoksia sisältä. Meidän kuistiparkamme (ja eteinenkin) on ollut sellainen saapuvien ja lähtevien laituri, joka on saanut odotella jatkoremppavuoroaan  pitkään. Nyt on kuisti sievänä ja sellaisena toivottavasti pysyykin. Ennen -kuvia ei tullut otettua, mutta tällaiselta kuistilla nyt näyttää.









Eteisessä ei sen rankempaa remppaa tehty, kuten ei oikeastaan kuistillakaan. Yksinkertaisesti molemmat tyhjennettiin tavarasta, maalattiin, siivottiin ja järjestettiin uudelleen. Edelleenkin listoja ja viimeistelyjä puuttuu, reunalauta on malaamatta, lattia maalataan kesällä, kun maali kuivuu nopeammin ja homma on helpompaa kahden koiran taloudessa. ikkunatkin ovat väärät. Emme koskaan saaneet ikkunoitamme takaisin entisöijältä, eikä häntä tavoita millään. Vaan nyt on kuisti puhtoisena uudessa maalipalttoossaan ja se on jotain se!

Olipa muuten melkoinen sade viikonloppuna! Sunnuntaina satoi niin, että yöllä tuntui kuin joku olisi saavista vettä kaatanut katolle! Vesi ei ropissut peltikatolle, vaan valui. Sitä ennen ja sen jälkeenkin ollaan häärätty tuolla pihalla kaiken ajan, minkä vaan muilta hommilta joutaa. Meillä oli myös ihana, Duracelleillä käyvä talkooduo apuna, joten muutoksia on saatu aikaiseksi ripeää tahtia. Perjantaina saapui siirtonurmet ja ne saatiin laitettua paikoilleen samana päivänä. Kylläpä puutarha muuttui nopeasti kyntömaasta kivaksi. Viikonloppuna toiselle äärilaidalle olisi tarkoitus kylvää apilaa. Toinen reuna-alue (kiviröykkiöiden luona) on vielä täysin laittamatta. Paljon on siis edelleen laitettavaa, mutta tässä vaiheessa mennään nyt. Huomautettakoon heti, että "laikut" nurmikolla ovat maisemoituja pintakiviä. Jätimme muutaman kiven hauskasti sinne ja tänne, nurmikon keskelle.






Keskellä nurmialuetta on pensasmustikkala. Taimet ovat vielä niin pieniä, ettei niitä tuossa kuvassa näy. Iso pyörylä on kurpitsala, jonne ilmojen (yö)lämmettyä siirtyy tuvassa asustelevat vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä kurpitsoja tekevät taimet. Omena- ja luumupuut on istutettu. Joissain kuvissa taustalla näkyvät tolpat ovat tulevan aidan tolppia. Aita on vuorossa seuraavaksi - siinä samalla kun laitellaan vielä laittamattomia alueita takapihasta.

Kasvatuslaatikoita on 15 ja ne ovat kolmikerroksisia. Laatikot maalattiin uudelleen. Niiden päissä on veneen muotoiset yrttikaukalot. Tässä on lista laatikkoviljelmästä 2016.



Keittiöpuutarhaan tulee vielä paljon muutakin, kuten merikivillä päällystetty toinen suuri ympyrä ja sen päälle ruukkupuutarha. Mustat ruukut ovat tällä hetkellä tuvassa odottamassa hallanvaarattomampia öitä. Ruukuissa on mm. metsämansikkaa, piparjuurta, ananaskirsikkaa jne. Pihakuvissa ei nyt näe mansikkalaa, joka on myös tehty trukkilavaperiaatteella eikä takanurkkauksen marjalaa, jossa kasvaa punaista ja vihreää karviaista sekä punaviinimarjaa. Myös talon päätypuolella pihaa on marjapensaita, jotka istutettiin viime - ja sitä edeltäneenä kesänä. Komeana on mustaviinimarjat ja karviaiset siellä.

Kukas tämä MUUUU sitten on?


Hän on Mansikki Mustikki Yrmeli. Täytyyhän tilalla yksi lehmä olla! MMY on vankkurisaunan laitaseinällä - sillä puolella, jolle tulee terassi. Sauna on maalattu mustaksi ja terassista tulee musta. Talo ja pikkuaitta ovat punamultapunaisia (aitan ovesta tulee musta), istutuslaatikot, reunukset ja piharuukut mustia, joten saunasta ja sen terassista tulee musta. Terassia aletaan puuhaamaan kasaan heti kun vaan joudamme.


Siellä se MMY katselee saunan seinältä aittaa kohti, tulevan terassin suuntaan.

Näistä jatketaan taas metri metriltä, kivi kiveltä, kohta kohdalta. Kyllä siitä vielä valmista tulee. laitan jossain vaiheessa valoisampia kuvia. Nuo ovat niin surkean kolean näköisiä, mutta sellainen se maisema joskus on, harmaa, keskeneräinen ja vailla viimeistelyjä. Elämä juu on!


Kiitos ihanille talkoolaisillemme <3 ja mukavaa viikkoa kaikille siellä!

Jovelan Johanna


perjantai 6. toukokuuta 2016

Kiitos, kiitos, kiitos

Jos yhdellä sanalla kuvailee tunnelmia, niin se on kiitollinen. 130 tonnia soraa, josta ehkä 25 lykitty pitkin pihaa käsivoimin isännän kanssa. Tasaisempi etupiha, siisti sisäänajo, tilaa parkkeerata auto muuallekin kuin talon eteen pihalle, 30 metriä pitkä jono takapihalta kaivettuja jättimäisiä kivijärkäleitä, tasoitettuja tantereita, poistettuja kantoja ja juurakoita. Kiitos. Ollaan niin iloisia.

Nyt on Jovelan emäntä niin uupunut, ettei tämän enempää tarinaa irtoa, mutta postaan muistoksi liudan kuvia piharemontin tästä etapista. Huomenna jatkamme takapihalla. Pitää heitellä juurakoita pois puutarha-alueelta, asetella keittiöpuutarha-alue, tasoitella, puuhailla, mahtavaa!

Samalla vinkkaamme, että meitä avusti puuhissa RM Heino, 2 poikaa, isä ja heidän yhteistyökumppaninsa, joka tuli hätiin kun takapiha yllätti ja piti vaihtaa konetta. Asenne pulaakissa on niin kohdillaan, että tällainen projekti oli vallan mukavaa vastoinkäymisistä huolimatta. Hinta-laatusuhde on sekin enemmän kuin kohdillaan. Meille aineellistui sorat ja mullat kovin edullisesti, eikä tuo porukka tunnu töitä pelkäävän. Koneella mentiin ja sieltä hypättiin auliisti alas heilumaan käsivoimin soraa levittämään paikoissa, minne koneella ei pääse. Kiitokset ja suositukset ilman muuta Jovelalaisilta - jos Turun seudulla moiseen hommaan tarvitsette apuja, niin me rohkenemme suositella.

Tällaista täällä siis tänään. Kuvat puhukoot.




Takapihalla lähdettiin aamupäivällä tästä. Maanantaina kone jäi kiinni, telakoneella homma hoitui toivotulla tavalla.


Ja sitten..








Tästä me nyt sitten jatketaan isännän kanssa. Isäntä ja emäntä, kottikärryt, lapiot ja haravat. Satunnaiset apukädet, taimia, siemeniä ja intoa.

Nostivat muuten tuolta pöpeliköstä hienon punagraniittisen astinkiven meille pääoven eteen. Onpas se meistä komea!


Tarina jatkuu myöhemmin, kuten on tapana ja puuhat täällä taas huomenna! Suuret muutokset aiheuttavat intoa puuhata lisää. Onpa tuuria, että säät ovat tällaisia juuri nyt!

Jovelan Johanna

tiistai 3. toukokuuta 2016

Maalattu pönttöuuni

Pihahommat jatkuvat edelleen. Etupihalle on nyt ajettu vaatimattomat sata tonnia soraa ja sitä levitellään käsipelillä sinne minne koneella ei pääse. Takapihalla hommat käynnistyivät ja jäivät aivan kesken, koska kaivinkone upposi maahan ja oli riskinä, että se olisi pulahtanut paljuun. Telaketjuilla varustettua maanmöngertintä odotellaan saapuvaksi viikonloppuna, jolloin hommat niiltä osin taas jatkuvat. Takapiha näyttää nyt sotatantereelta, mutta muutamia kivijärkäleitä sieltä ehtivät siirtää ennen kun homma kävi vaaralliseksi.

Soran levittelyn lomassa maalattiin pönttis. Se kotimme sydän, rumilus vailla vertaa on kokenut pinnallaan kaiken sen, mitä meillä on antaa. Nyt annettiin periksi. Vanhoja maaleja ollaan riivitty irti toista talvea ja nyt sai piisata. Pönttiksen kuori menee joka tapauksessa uusintaan jokusen vuoden kuluttua, joten sen suurempiin investointeihin emme nyt ryhtyneet ajallisestikaan. 2 purkkia maalia ja se oli siinä.




Koska asiat harvoin menevät justiinsa kuten pitäisi, niin toki tässäkin puuhassa oli pieni hupsista. Olin laittanut hyvin tarkat värikarttatiedot isännälle mukaan Baukkariin ja isäntä ne kännykän näytöltä maali-ihmiselle näytti. Piti olla monen pönttiksensä maalanneen kehumaa Tikkurilan Helmi -kalustemaalin kauniin harmaata sävyä, vaan tulikin pistaasia - tietysti asia huomattiin vasta kun purkin kansi oli avattu kotona. Nooooh, sävy nyt kuitenkin on tuonne sopiva ja sattumalta salin oven ja sen karmien sävyinen (ovihan on pönttiksen vieressä), niin ajateltiin, että olkoot. Ei viitsi ajella 40 kilometriä vaihtamaan maalia ja ajaa sen kanssa toisen 40 kilometriä takaisin kotiin. Hyvä siitä tuli. Rumiluksesta tuli pistaasijäätelöputki ja näin se kävi.

Tässä sitä ollaan ennen, luukku on jo maalattu.



Luukku ja pyörylät (toinen yllä olevassa kuvassa irti ja toinen ei, koska sitä ei vanhojen maalausten vuoksi saa irti kuin sorkkaraudalla) maalattiin Tikkurilan Termalilla. Tuollaista maalia kutsuttiin ennen silakkamaaliksi ja sitä myydään kaksinkertaisella hinnalla erilaisissa perinneremontoimiseen erikoistuneissa yrityksissä eri tuotenimellä. Tikkurilan vastaava maksaa alle kympin purkki. Purkissa on desi maalia ja meillä sitä kului pari ruokalusikallista luukkuun, pyörylöihin ja pariin koristeosaan, kun teki mieli fiinistellä. Hyvin riittoisaa maalia siis.



Luukku ennen ja jälkeen.



Luukku kun pönttiskin on maalattu.



Ja tässä sitten koko komeus tuoreella maalilla, joka on vielä märkää. Moni on kehunut, että tuo Tikkurilan Helmi -kalustemaali on toiminut hyvin pönttöuunien pinnalla, mutta itse emme vielä ole sitä todenneet kuin näin kylmiltään. Antaa maalin kuivua muutaman päivän ihan rauhassa ennen kun tehdään taas iltatulia. Nyt on niin lämmintä ollut, ettei ole tarvinnut juurikaan uuneja poltella.


Pieniä viimeistelujä vaille valmis pönttis on nyt huomattavasti parempi kuin se reppana, joka meitä on lämmitellyt täällä. Edullinen pieni parannus visuaalisesti ja kelpaa meille kyllä siihen saakka kun on aika kuorittaa koko pönttis uudelleen. Maalia jäi vielä niin paljon yli, että saapi salin ovikin uuden maalin pintaansa, kunhan joku se ehtii muilta puuhilta sutia.

Perjantaina alkaa salin panelointi, huomenna pidetään pihalla ensimmäinen pyykkipäivä (katsotaan miten pulsaattorin kanssa sujuu ulkosalla), pitkin viikkoa levitellään käsipelillä soraa pitkin etupihaa ja viikonloppuna sitten ollaan takapihapuuhissa, mm. kasvatuslaatikot maalataan uudelleen kunhan mylläyspojat ovat saaneet takapihan ruotuun.

Ei lopu tekemiset kesken, ei, ja hyvä niin! Tätä, juuri tätä me tulimme tänne hakemaan ja on ihanaa puuhata kahden, saada jotain aikaseksi omin käsin ja katsoa miten paikka muuttuu käsissämme sellaiseksi, mistä olemme haaveilleet. Välillä koneet jäävät jumiin, maalin sävy on väärää, aikataulut pettävät ja ei todellakaan mene kuin siellä Strömsössä, mutta elämä on - juuri tällaista! Saa valita mikä harmittaa kun painaa päänsä illalla tyynyyn - tai todeta, että olipas sittenkin taas vallan kiva päivä. Huomenna samaa lisää, kiitos!


Puuhaviikon keskeltä terveisiä lähettelee

Jovelan Johanna

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Maahisten maaottelut, eli suuremman luokan piharemonttia

Eilen aamulla se sitten alkoi, nämä maahisten maaottelut, Jovela vs. luonto, vahvistuksena tuollainen isokourainen ajopeli.


Tässä on ennen -kuvia sisäänajokohdasta plänttiämme. Harmaana päivänä otettu harmaasävyinen kuva.


Toista se oli eilen, kun aurinko paistoi ja isä & poika paikallisesta firmasta aloittivat hommat pihalla. Valtava kanto nousi kuin viili purkista lusikalla, tantereet tasoittuivat ja Gerdan kupeelle sadepäivinä kertyvä maauimala siistiytyi sievästi soralla. Kyllä nyt kelpaa saapua Jovelaan niin isännän kuin vieraidenkin. On ihan oma parkkipaikka vallan.


Tässä toisesta vinkkelistä kesken hommien. Siinä missä ennen oli roskis ja risuaitaa, sekä puolen miehen korkuinen pudotus notkolle, on nyt tasaista ja soraista. Tuota kohtaa jatketaan vielä. Pitää saada lisää soraa uudelle parkkipaikalle.


Tässä sitä mennään pitkin pihaa kauha joka asennossa. Kyllä ammattimies on ammattimies. Me tyydyimme isännän kanssa ihmettelemään menoa ja pyllistelemään kasvunestokankaita paikoilleen.



Etupiha on vielä kesken, homma jatkuu huomenna. Pitää levittää vielä lisää soraa pari kuormaallista, tasoitella ja fiinistellä. Sitten on etupiha toivotussa kuosissa odottamassa gerdan kukkaniitylle uusia multia ja etupihan suuriin kukkaistutuslaatikoihin kesäkukkia kylvönä.

Huomenna isäjäsen paikallisesta maanmylläys- kuljetus ja kaikenlaisten pihaparannustöiden pulaakista saapuu Jovelaan jo heti aamusta jatkamaan hommia. Huomenna myllätään myös takapiha, eli keittiöpuutarhala, josta on nyt purettu kaikki istutuslaatikot pois. Jäljellä on multapaadet, joilla tasoitellaan valtavia kuoppaisia alueita takapihalla.


Eihän tuo nyt koreaa ole, tuo takapiha, muttei näytä kovin pahaltakaan.. ennen kun katsoo jalkoihinsa. Takapihan haaste on aina ollut kumpareisuus, täysin turhat tasoerot, valtavasti kaiken kokoisia kiviä joka paikassa ja koska jouduimme isännän kanssa raivaamaan koko takapihan villiintyneestä pusikkolasta, jäljellä on myös ihastuttavan runsas määrä kaikenlaisia pienempiä ja suurempia kantoja, joihin kompuroida. Niiden poistaminen yksitellen on kuin yrittäisi häätää muurahaispesällisen kusiaisia jokaisen kanssa yksitellen neuvotellen. Ja niitä tulee koko ajan lisää. Syreeni, selja, paju - ihan mahdottomia saada pysymään kurissa ellei juurakoita saa ylös.


Huomenna sitten lähtee niin kivet kuin kannotkin, kumpareet ja villisti maasta ponnostavat vitsat juurakoineen. Takapihalle tulee erillinen sora-alue, jonka päälle tulee taas kasvatuslaatikot, jotka maalataan udelleen. Koko takapiha ei tietenkään mene soralle, mutta kasvatuslaatikkoalueen haluan mahdollisimman helppohoitoiseksi. Vielä ennen juhannusta talon takaseinäkin maalataan. Tämä pihahomma on toivottavasti valmis jo ensi viikon loppuun mennessä  - ja olisi syytä ollakin, koska sen jälkeen kun piha on näiltä osin klaari, pitää saada potut maahan ja meillä alkaa salin panelointi.

Kevät on täällä ja kevät on puuhakasta aikaa!



Puuhaa piisaa ja sitä menen nyt tuonne isännän kanssa jatkamaan. Onpas ollut mahtavat ilmat, eikö! Tätä lisää, kiitos! Vaan nyt maisemointikankaiden levittelyn, jotta saadaan etupihan pergola-alueelle huomenna sorat päälle. Kelpaa sitten isännän kanssa pihakaffeita juoda ilman, että nokkoset polttelee nilkkoja!



Ps. hieno installaatio keskellä tulevaa kukkaniittylaatikkolaa ei ole taiteellinen näkemys. Ovat siinä evakossa hetken, kun missään ei ole mylläykseltä tilaa ja kauas ei viitsi kantaa. Tulipesä tulee pihakeittiöön ja sammio on täynnä muualle tulevia aurinkokennolamppuja.

Ei kun hommiin!

Iloista Vappupäivää toivottelee

Jovelan Johanna