Jovelan aikaan - vuoden ensimmäinen blogiarvonta

Niin se vaan saatiin hurja työrutistus kunnialla maaliin ja on taas aika joveloitua. Paluu kotiin maanantaina oli iloinen ja uni on maistunut. On tullut otettua takaisin univelkoja korkojen kanssa ja muutamana päivänä on tainnut emäntä olla enemmän höyhensaarilla kuin hereillä. Kaikenlaista pientä puuhaa täällä on ollut, josta johtuen reissulaukku on edelleen purkamattomana. No, joutaahan tuon. Mukavammat asiat vievät voiton ja laiskottaakin.

Kovin erikoisia kelejä on täälläkin ollut. Välillä ilma on kuin kevään alkuhetkillä. Linnut laulavat ja valon määrä lisääntyy selkeästi. Pakkasista ei ole ollut tietoakaan. Olen tässä viikolla herkutellut  vanhan kansan hurmaavilla sääennusteilla. Suojasäätä on ennustettu mm.variksen ja korpin laulelusta ja uskottu, että mikäli sydäntalvella, eli nyt on leutoa, maaliskuussa on luvassa pakkasia. Etelässä tammikuinen vesisade enteili hyvää satoa, mutta pohjoisempana tammisade ja latvakaasuiksi kutsuttu tammikuinen sumu lupaa kylmää ja myöhäistä kevättä. Helmikuun suojasäät ennustaisivat kylmää kevättä, mutta jos ruukkukasvit tekevät jo helmikuussa uutta vihreää, luvassa oli aikainen ja lämmin kevät. Saapas nähdä miten pitävät paikkaansa. Vanha kansa osasi lukea luontoa eläinten ja puiden sekä kasvien käyttäytymisen perusteella. Meidän nykyajan ihmisten taitaa vaan olla tyytyminen vähemmän runollisiin ennusteisiin ilmatieteenlaitoksen suunnalta. Itselläni on kuitenkin sellainen pöhinä, että kevät tulisi aikaisin. Niin se on tehnyt kahtena edellisenä vuotenakin. Toissavuonna meillä oli maaliskuussa ensimmäisiä ilta-auringossa hyrrääviä hyttysparviakin. Niitä en kyllä kaipaa yhtään, johan tuossa yksi inisijä ilmaantui joulupyhinä vikisemään iholle!

Ja sitten salin suunnalle. Tutkailin hyvän tovin torin tarjontaa nyt, kun salin vanhennusmöbleeraus vihdoin saa vuoronsa. Olen haikaillut jo pidemmän aikaa kunnon kirjoituspöydän ja -tuolin perään jos oppisin istuskelemaan töiden parissa jossain muuallakin kuin milloin missäkin - selkä tykkäisi hyvää. Löysin sitten sattumalta, hieman erikoisemmilla nimillä myyntiin ilmoitetun johtajan tuolin ja kunnon tammisen kirjoituspöydän. Molemmat olivat olleet jo niin kauan myynnissä, että arvelin myynti-ilmoitusten vaan jääneen poistamatta. Ensin meinasin, etten lainkaan edes viitsi soitella kuukausia vanhojen myynti-ilmoitusten perusteella, mutta soitin sitten kuitenkin ja molemmat olivat edelleen kaupan! Pidän tätä pienenä onnenkantamoisena, sillä huonekalut eivät suinkaan olleet kalliita tai ikäänsä nähden liikaa elämää nähneitä ja siten ostajaehdokkaille epämieluisia. Molemmat ovat juuri presiis niin täydellisiä meille ja juuri sellaisia muutenkin, mitä toivoa saattaa.

Tammisessa kirjoituspöydässä on 5 laatikkoa ja 2 kaappia. Laatikoissa oli jäljellä niin somat hyllypaperit, että saivat jäädä käyttöön edelleen. Tuoli toimii, siinä saa hyvin vaihdettua asentoaan ja se on rakeenteellisesti mukava istuttava. Kyllä ennen osattiin! Näissä kuvissa uusia mööpeleitä esittelee Freya, nyt jo 6 kuukautiseksi joutanut iso tyttö. Freya on nyt ehtinyt elämässään siihen vaiheeseen, että kotikissan elämään on enemmän kuin villikissapennun elämää ulkona. Freya on, kuten näistä kuvista huomaa, täysin laumaantunut, lempeä, todella sosiaalinen ja aina kaikessa mukana hääräävä suloinen kissatyttö.

Tuossa kirjoituspöydän takana olevalla seinällä (joka pitäisi maalata ja listoittaa kun joutaa) on se maalaus, jonka saimme toissakeväänä tämän talon 2. isännän tyttäreltä. Hän on jo yli 80-vuotias rouva ja hänen isänsä osti 1920-luvulla tämän tilan. Tuo maalaus on tehty häävalokuvasta ja siinä on hänen isänsä Siivo -niminen veli vaimoineen. Maalaus on talon entisen tyttären mukaan aina ollut täällä salissa. Nyt tuo kauniskehyksinen pala talon historiaa on löytänyt mööpelikaverin itselleen. Ovat kuin luotuja toisilleen. Pöydällä oleva kello on muuten isäni käsialaa. Hän oli kova poika nikkaroimaan ja siinä puuhassa erittäin taitava. Nuo pöydän lasikuuppaiset lamput, joita olen hellästi pakannut muutosta toiseen, pitää maalata varsiltaan. Kunhan tässä joku päivä joudan ja inspis iskee, maalaan metalliosat mattakuparilla, jotta vanhaa imitoivat modernit lamput eivät pistä silmään kaiken wanhan keskellä. Lamput ovat niin hyvät, että niistä olisi hoopoa luopua.

Muitakin yhteensopivaisuuksia ja mööpeleiden sekä täällä jo olleiden tavaroiden synkkaavia kohtaamisia on ollut ilmassa, meinaan äitini massiivinen kuparilamppu on nyt kuin tarkoitettu salin vanhan kaapin kaveriksi. Olen joitain kertoja pohtinut josko nuo varjostimet vaihtaisi, mutta nyt ei tulisi kuuloonkaan! Suoristaa ne voisi, taas, tai siis koko lamppua pitäisi nostaa! Lamppu roikkuu hieman matalalla ja aina joku vieras siihen säännöllisesti törmää, josta johtuen lampun varjostimet tapaavat olla säännöllisen vinkisin ja vonksin.

Nyt kun salia möbleerataan ja entiset modernit huonekalut saavat lähdön, osa salin huonekaluista on siirretty muualle. Tämä pikkupöytä siirtyi eteiseen. Sinne on kaivattu hieman laskutasoa.

Nuo punaiset popot sain työlahjana ja ne ovat parhaat kengät ikinä! Arctips huopikas-lapikkaat ovat perinteistä kotimaista käsityötä, niin mukavat ja lämpimät jalassa, etten muita talvikenkiä kaipaa!

Salin kaksi puolipyöreää pöytää muutti tupaan. Toinen saa jäädä sinne pysyvästi tarjoilupöydäksi ja toinen saa olla tuossa ikkunan edessä tämän lopputalven ja saapuvan kevään ajan, jotta saan taimille tasoja.

Siellä niitä taimia jo kasvaakin. Tuossa minikasvattamossa on tällä hetkellä basilikaa ja korumaissia, jonka kasvatusaika on pitkä. Ajattelin vasta helmikuun puolivälissä laitella korumaissin, eli intiaanien  glass gem -perinnemaissit kasvamaan, mutten malttanut odotella. 

Multiin pääsi myös ensimmäiset oman mandariinipuun hedelmien siemenet. Vuosiahan tuo kasvattelu kestää, mutta mihinkäs tässä on kiire ja kaikenlaista haluaa kokeilla. Tuo oma mandariinipuu tuntuu talvehtivan hyvin makuuhuoneen viileydessä. Uutta hedelmääkin pukkaa.

Puun mandariineja on kuivateltu tovi kaapin päällä ja tällä viikolla niitä siemeniä sitten laitettiin multaan aavistuksen kuivahtaneissa hedelmäpaloissa, jotka ruokkivat taimia hyvään kasvuun. Keksin sitten siinä samalla käyttöä golffaajien tii-kepeillekin. Kerran nappasin ison pussillisen mukaan alennusmyynnistä eurolla ja arvelin niille jotain käyttöä löytyvän. Ovat hyviä taimimerkkaajia, eivät lahoa ja kestävät vettä.

Lilapalkoherneet ovat taas täydessä kasvussa. Viime vuoden sato oli huikea ja tänä vuonna ensimmäiset ovat jo kämmenen korkuisia. Näistä saatanee ensimmäiset palot jo maaliskuussa sisäkasvatuksessa. Ensi viikolla laitan lisää hernettä multaan, jotta saadaan salaattiin versoja. Herne on kyllä mainio kasvi. Se kasvaa nopeasti, versot ovat maukkaita ja siitä saa talvellakin salaattiaineksia pöytään.

Vuoden ensimmäiset arpajaiset!

Tämä lilapalkohernekin on vanha GMO-vapaa lajike, vaikkakin Suomessa harvinaisempi. En ole tainnut koskaan törmätä lilapalkoherneen siemeniin kotimaisissa siemenkaupoissa. Moni on kysellyt meilitse mistä näitä voi ostaa, joten jos mielit kasvattaa purple snow peas -lajiketta, suosittelen tutkimaan Etsyssä esimerkiksi Smart Seeds -myyjän valikoimaa. Olen itse tilannut häneltä useita siemeniä ja ne ovat aina moitteettomia TAI sitten voit osallistua Jovelan blogin ensimmäisiin vuoden 2017 arpajaisiin! Meillä ei ole ollut tapana vaatia mitään sirkustemppuja arpajaisiin osallistumisessa, joten riittää kun heität osallistumisesi tuohon kommenttikenttään, mutta, kerro myös kenelle toiselle bloggaajalle soisit näiden (katso kuva meidän instasta) lilapalkoherneiden siementen saapuvan. Pidetään blogiystävänpäivähengessä nämä arpajaiset. Jos siis arpaonni osuu kohdallesi, laitamme sekä sinulle, että blogiystävällesi siemeniä ja herttaiset puutarhurin emalimukit lisukkeineen tulemaan. Siemenet ovat oman satomme herneistä ja ilmeisen kasvuvoimaisia, kuten tuosta ylemmästä kuvasta näkyy. Siinä siemenet ovat olleet mullassa reilun viikon.

Arvonnassa siis sekä voittajalle, että hänen blogikaverilleen Jovelan oman sadon lilapalkoherneen siemeniä ja tällaiset emalimukit sisältöineen. Arvomme voittajat reilun viikon kuluttua, jotta paketit ehtivät varmasti perille ystävänpäiväksi.

Ja sitten myyrään!

Ostakee, ostakee! Peffaystävällinen aito, eikä siten erityisen harvinainen Ikean Ektorp -sohva (3 hlön) harmaalla päällisellä ja kaveriksi saman sarjan nojatuoli valkoisella päällisellä (< nojaatuoli menikin heti). Mitat sun muut löytyy Ikean sivuilta. Asiallisessa kunnossa molemmat, kissankarvaa taatusti löytyy. Sohvan saa 120,- ja nojatuolin 100,- Molemmat yhdessä samaan kotiin, niin tingataan vielä! Huudelkaa kommenteissa jos nämä kiinnostavat. Noutaa pitäisi Vehmaalta, meidän tila-autoon ei sohva ihan mahdu.

Tässä näkyy molemmat mööpelit.

Johan tässä menikin lupsakasti likimain 2 tuntia tätä kirjoitellessa ja kuvia valitessa, joten jotta koko sunnuntai ei mene koneen äärellä, tämä rouva hipsii kohti punaisia huopikkaitaan ja lähtee isännän kanssa asioille.

.. ja Pippa se vaan viattomana tuossa köllii. Kuka lie taas avannut kaapin oven..

Suloista sunnuntaita suuntiinne toivotellen

Jovelan Johanna