jovela

jovela

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Ruohosipulipolkuja ja puutarhaunelmia

Kylläpä on ilmoja pidellyt! Milloin tulee lunta enemmän kuin konsanaan koko talvena tai parina sitä edeltävänä, milloin sataa kaatamalla vettä vaakatasossa ja tuulee kuin myrskyn silmässä ja niiden välissä tulee kaikkea jalkaräteistä rakeisiin. Sellaista se talven ja kevään taistelu on, mutta kevät tulee vääjäämättä ja jo ensi viikolle tänne huudellaan lööpeissä jopa kymmentä plussa-astetta. Kyllä kelpaa! Tule kevät pian. Tule! Puutarhakuume on taas niin vahvana, ettei voi maitoakaan kaupasta hakea ilman, että mukaan lähtee joku siemenpussi. Millään ei malttaisi odottaa pääsyä puutarhapuuhiin. Hinkua pitää sitten parempia kelejä odotellessa liennyttää muilla keinoilla, haaveilemalla ja tökkimällä kasvatuspurkkeihin siementä.

Nykyään tulee harvoin ostettua aikakausilehtiä, mutta tähän aikaan vuodesta käsi kurottelee kuin huomaamattaan kohti puutarhalehtiä. Viimeisimmässä Viherpihassa oli taas ihania ideoita ja vinkkejä, joista takuuvarmuudella täällä toteutetaan tämän sivun inspiroimana ruohosipulipolku!


Siemeniä meillä ainakin piisaa niin paljon, ettei tällaisen toteuttamiselle kylvötasolla ole mitään esteitä. Ruohosipulia pidetään helppona kasvatettavana ja hyvinhän se meilläkin on ihan oman onnensa nojassa pärjännyt jo vuosia, joten uskallan olla toiveikas ruohosipulipolun suhteen. Meillä ainakin ruohosipuli on kukkinut koko kesän pitkälle syksyyn, joten ilo on pitkäaikainen kun kukkaan päästään. Hyvä mauste ja kauniit kukat, monivuotisuudella vielä lisäpisteitä. Ruohosipulipolku on siis saatava!

Olen joutoaikana tutkaillut myös todellista perinnekasvikirjaa, jollaisen löysin messuilta viidellä eurolla. Muhkea ja paksu opus on varsin monimuotoinen puutarhakirjaksi, vaikkei se sellainen ihan yksisselitteisesti tai ainakaan tyypillisimmillään ole. Kyseessä on Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen teos Aaloesta Öljypuuhun - suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, joka kertoo kasvi kasvilta millaisia kasveja 1500-luvulla eläneen suomenkielisen kirjallisuuden isäksi tituleeratun Mikael Agricolan aikaan meiltä löytyi.


Kirjassa kerrotaan kustakin  kasvista monenlaista mielenkiintoista asiaa. Tietoa on eri kasvien kasvupaikoista ja kasvin eri ominaisuuksia, sen nimen synnystä, alkuperästä ja tarkoituksesta, sekä miten ja missä tarkoituksessa kasvi on Agricolan (ja muissakin) eri teoksissa on mainittu. Lisäksi kerrotaan tietenkin miten kasvia on hyödynnetty mm. ravintona, rohtona tai muussa hyötykäytössä. Sangen monipuolista tietoa siis myös nykyajan viherpeukaloille!

Kirjassa on myös hyvin kaunis, opetustaulumainen kuvitus. Kuvien piirtäjät ovat 1500-luvulla sekä 1600-luvulla eläneiden Marilla Sibylla Merianin ja Leonhart Fuchsin teoksia. Koska kasvien nimet eivät nykyään aina vastaa Agricolan aikaisia nimityksiä, kirjan lopusta löytyy myös nykyajan nimillä tehty hakemisto. Esimerkiksi ruohosipuli oli tuolloin ruoholaukka, kuten valkosipuli oli kynsilaukka, joka taas oli Suomessakin jo siihen aikaan niin tunnettu, että kuningas Kustaa Vaasa määräsi suomalaiset lähettämään Viipurin sotilaille paljon valkosipulia lääkkeeksi. Kirjassa onkin paljon hauskoja ja mielenkiintoisia historiatietoja kasvin ominaistietojen lisäksi. Rohkenen suositella kirjaa, joka varmasti löytyy kirjastoistakin, kaikille puutarhaan ja historiaan hurahtaneille. Kerrassaan herkullinen aikamatka suomalaiseen puutarhaan yksissä kansissa ja hieman eri vinkkelistä katsottuna!


Nåja, se siitä kirjasta, mutta puutarhakuumetta ei tällä tyydytetty. Siemeniä on tökitty multaan ja kaikilla vapailla tasoilla alkaa olla taimia. On siis taas aika hyödyntää meille vuosittain kertyviä vesikanistereita. Ennenhän meillä kanistereita on hyötykäytetty taimien pihalle siirron yhteydessä taimisuojina, tavallaan minikasvihuoneina tai taimikupoleina loppukevään ja alkukesän viileinä öinä, mutta nyt olen valjastanut vesikanisterit aivan uuteen, jalostettuun käyttöön. Olen alkanut kanisteriviljelijäksi!

Tällaisella maanantaipuutarhurilla märkine korvantauksineen on usein monta mutkaa ruokansa matkalla siemenestä lautaselle. Täällä ei suinkaan aina kaikki onnistu, mutta periksi ei anneta ja sitä kummasti oppii jos on oppiakseen. Yksi sellainen itseäni riivaava epävarmuus on edelleenkin se, että kuinka paljon sitä siementä mullassa ja mullasta noussutta taimiparkaa pitää kastella? Olen yrittänyt kovasti löytää oikean balanssin, mutta aina sitten joku satsi kuolee joko kuivuuteen tai märkyyteen. Sellainen hyvän perussäännön olen saanut, ettei multa saisi kuivaa, muttei juuretkaan saisi lillua vedessä. Yrityksissäni saavuttaa tämän vaaditun kosteustason olen onnistunut mm. homettamaan lukuisia turvekuppeja ja saattamaan ne iljettäväksi mössöksi yhtälailla kuin saanut taimet nuupahtamaan janoon. Aina ei ole mennyt kuin Strömsössä. Läpikastelu olisi väittämän mukaan parasta. No milläs sen sitten saa tehtyä, olen pohtinut ja nyt ratkaisun keksinyt - ja pitää sanoa heti tähän, että kappas vaan, se on myös toiminut! Yhtään kastelusta tai sen puutteesta johtuvaa taimivainajaa ei ole vielä tullut ja kaikki kylvetyt siemenet tuntuvat voivan taimivaiheessa oikein hyvin!

Instaan jo yhden kuvan (yrttejä) nakkasinkin, mutta toki pitää tämä aivoitus blogissakin esitellä. Tässä on siis leikattu vesikanisterin pohja auki kanneksi (jonka voi poistaa kun taimi on kasvanut liian pitkäksi, kuten nämä cornichon -minikurkut), pullo on laitettu alasuin toisesta pullosta leikattuun pohjaosaan. Siinä se pysyy pohjakosketuksetta. Ylemmän pullon pohjalla on pala talouspaperia, joka pitää mullat pullossa, mutta päästää vedet läpi ja kasteluvesi valuu pullon suusta alla olevaan pullonpohjaan. Tadaa! Tämä on nyt toiminut hyvin! Pienet taimet ovat kuin kasvihuoneessa, jossa on mukavan lämmin ja kostea ilma. Salviatkin, jotka vasta kylvin, ovat ponnahtaneet mullasta terhakoina kuin mitkä ja kasvua tulee reipasta tahtia!


Kun sitten pääsin näin pitkälle, päätin hoitaa pois haasteen liittyen kaaleihin ja salaatteihin. Nythän on niin, että kaikki se puutarhamaaninen hössötys, joka valtaa mielen tässä vaiheessa kun taivaalta valuu vielä räntää, on huolella kulutettu siinä vaiheessa kun taimet on siirretty pihalle, rikkaruohoja on nypitty kyllästymiseen saakka ja homma alkaa käydä jo työstä. Siinä vaiheessa kaikenlaiset kivat toukat saapuvat ja haluavat päästä aterialle hoivakkiesi lehdille. Viime vuonna en laittanut kaalia lainkaan, koska edellisenä vuonna kävi hassusti ja salaateistakin suurin osa meni ihan muiden, kuin meidän suihin. Ei vaan aina ehdi, eikä aina jaksa, eikä ne pirulaiset soita ennakolta saapuvansa huomenna, jotta voisi varautua muuten kuin verkottamalla koko pihan jo tammikuussa. Tänä vuonna otan kokonaisen kanisteriarmadan käyttöön. Salaatit saavat kasvaa pulloissa ja kaalitkin, kunnes eivät enää mahdu tai ovat kuutioiksi muovautuneet (jonka jälkeen japanilaiset tulevat ja kidnappaavat ne) - mutta pullossa saavat salaatit ja kaalit olla pihallakin. Tässä ensimmäisen armadan osa teipattuna valmiiksi. Näitä voi sitten nostella suoraan kasvilaatikoihin aikanaan. Meistä ei vaan ole verkkojen kanssa pelaamaan ja kaikenlaiset mäntysuopa-leivinjauhe-taikapulveri -seoksilla sumuttelutkaan eivät oikeen meillä saa innostusta aikaan. Kokeillaan siis pullokasvatusta!


Kanteen (eli oikeasti kanisterin pohjaan) tulee kasteluaukot ja niiden päälle laitan harsoteippiä (ensiaputeippiä), josta vesi pääsee läpi, mutta ötökät eivät ja pohjan korkki avataan ja painetaan suoraan multaan. Ei pitäisi kaaliperhosten sitäkään kautta päästä aterialle. Pullon voi kantaa myös sellaisenaan tupaaan ja napsia sieltä käyttötarpeen verran salaattia kerrallaan. Idea on tämä, lopputuloksesta ei tiedä. Kerrotaan sitten miten kävi, kävi miten kävi!

Pajala-kanala-lampola

Pajalla hommat jatkuvat. Välikaton purku on ollut sottaista, mutta kirjaimellisesti avaavaa hommaa ja samalla tulee häärättyä tuo eläinpuoli rakennuksesta jonkinlaiseen rotiin, samaa rakennusta kun ovat. Isäntä tuolla on häärännyt tälläkin viikolla, itse olen ehtinyt käydä vaan kurkkaamassa.

Tällaista tuolla kanala-lampolan puolella oli tänään.


Siellä on ollut tavattoman ahdistava, notkollaan roikkuva välikatto, joka on nyt 90% purettu pois ja loput puretaan huomenna. Voi mikä ilmavuus ja valon määrä jo nyt tuolla on! Ensi viikolla tilassa alkaa siivoamiset ja muutama välisermihomma puretaan lahouttaan pois ja toisaalla taas vähän paikkaillaan ja korjataan.

Kanala-lampola on aina aiheuttanut kahdenlaisia tunteita. Notkuvan ja valtavan matalan välikaton vuoksi se on ollut ahdistava paikka. Toisaalta siellä on valtavan suloinen ja viehättävä ilmapiiri. Olen aina sanonut, että siellä on kuin aika olisi pysähtynyt, kanat lentäneet tiehensä ja lampaat vaan jääneet palaamatta kotiinsa. Seinillä on vielä jämpteissä riveissä kanojen pesiä. Nurkissa suitsia ja nahkaisia taluttimia, länkiä ja mitä erikoisemmin tekstein merkittyjä juuttisäkkejä. Karsinoiden reunoja on joku maistellut. Höyhen on jäänyt ikkunalaudalle. Nurkassa nököttää valtava patamainen rautavati. Kaikki merkkejä menneestä ajasta. Täällä ei ole ollut kuin hiiriä ja lepakoita vuosikymmeniin. Lepakoita ei nyt ole ollut näkyvillä. Talvehtimisrauhaa ei olla rikottu.


Meillä on ollut monenlaisia ajatuksia ja suunnitelmia tuolle puolelle, eikä mitään ole vielä taputeltu kansiin. Sinne voi tulla eläimiä joku päivä jos laitellaan tila sellaiseksi. Siellä voi tepastella kanoja tai elää fasaaniparvi ulkotarhapääsyllä. Voi olla pari vuohta. Tai sitten sinne ei tule eläimiä. Tila saa olla sellaisena kuin on, mutta korjattuna, siivottuna ja kauniit menneet muistot esille laitettuna. Aika saa näyttää.

Ja nyt on aika taas nakutella heipat tämän postauksen loppuun. Kello on jo puolen yötä ja aamulla työt odottavat tekijäänsä.

On hyvä saada elää pää täynnä haaveita ja mahdollisuuksia tehdä niille jotain. Tässä kuussa tulee 3 vuotta täyteen tämän talon asukkaana ja Jovela on ollut meidän tässä vaiheessa jo 4 vuotta. Silti ja ilmeisimmin aina vaan tämä paikka tarjoilee uusia ilon ja innostuksen lähteitä. Ihmeelliset neljä vuodenaikaa, ihmeellinen vuodenkierto ja kaikki mitä se tarjoaa eri aikoinaan. Toteutuneita, toteutumattomia ja toteutumaisillaan olevia haaveita.

Siemeniä, satohaaveita ja kukkaniittyjä, joista sitten lisää vaikkapa seuraavassa postauksessa!

Näihin keväisiin kuviin kammarista on hyvä lopetella tänään. Runkolaventeli pukkaa uutta vihreää, hortensiat tuovat kevään sisälle. Ulkona on sysimustaa ja ränneissä lorisee peltikatolla tanssiva sade. Aamulla sade on jo pessyt taas lumet pois, jos jaksaa ropsutella tähän tahtiin.

 

Niin, tällaiseen on hyvä lopettaa. Käydä nukkumaan sadetta kuunnellen. Jovelassa kaikki hyvin. Huomenna päivä uusi. Mitähän se tuo tullessaan?!

Lämpimin terveisin ja hyvää alkavaa viikonloppua tahoillenne

Jovelan Johanna

33 kommenttia:

  1. Kiitos Johanna taas mahtavasta kierrätysideasta. Meilläkin noita vesikanistereita tyhjenee mukavaan tahtiin täällä saaristossa. Nyt olen hyödyntänyt niitä kasvukupuina, "ansareina", mutta seuraavat työstän ehdottomasti taimien kylvöalustaksi ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma meillä! Kasvikupuina ovat olleet ja hyvin sellaisina toimineet, mutta nyt hieman jalostettiin käyttömahdollisuuksia. Noiden kanistereiden muotokin on sellainen, että ne säästävät tilaa kaikkialle leviävästä taimiaallosta :D

      Poista
  2. Olipas hyvä tuo kanisteri-idea, ja tuo ruohosipulipolku sai minut hihkumaan ääneen: Niin hieno! Vähän kateellisen luin, kuinka teillä siellä jo kevät pitkällä ja maat "mustana" kohta. Itse kun katsoo ikkunasta ulos, niin auratut kinokset ovat niin korkeat, että lapset laskevat niiden päältä mäkeä ja muutenkin on maat aivan valkeanaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ruohosipulipolku on niin yksinkertainen ja itsestään selvä idea. Kuin ei ole käynyt mielessä moinen! Onneksi joku toinen on tullut ajatelleeksi moista! Kauneus, helppous ja hyöty samassa paketissa. Voiko parempaa olla! ;)

      Tänään ei maa ole vielä musta. Sumppusumu täällä on ja maa märkää loskaa täynnä. Tässä on menty melkein koko talvi likimain ilman lumia ja nyt sitten sahataan paljaan, lumisen ja loskaisen maan vaihtelevassa olotilassa, mutta ei tuo loska tuolla taaskaan kauaa viihdy. Kinoksiakin meillä on hieman. Katolta tippunutta ja teiden varsille aurattua lunta. Täällä on toistaiseksi aina tullut kevät aikaisin. Maaliskuussa jo hyttysparviakin ollut ilta-auringossa pörräämässä ja kahtena viimeisenä vuotena ollaan tehty kevätsiistiämiset pihalla siten, että maaliskuun lopussa on jo ollut valmista. Ensi viikosta lupaillaan jo kunnolla kevätlämmintä, joten eiköhän samaan puuhaan täältä jo pian päästä. Toivottavasti sielläkin jo ihan pian :)

      Poista
    2. Minäkin toivon ihan sydämeni pohjasta jo paljaita kevätmaita! Vaan tiedätkö, täällä sataa tälläkin hetkellä lunta taivaan täydeltä :D Tätä menoa täällä ei ole vielä vappunakaan maat paljaana. Äh! Mutta, jospa nämä uudet lumet alkaisi olla kohta vanhan surma. Niitä ensi viikon lämpöjä kieli pitkällä suorastaan odotellessa :D

      Poista
    3. No voi hitsi! Upeita säitä on nyt luvattu ihan pohjoiseenkin saakka, joten leuka pystyyn vaan. kevät sieltä tulee :)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus + kuvat, niin kuin aina! Blogiasi lukiessa kuume aina nousee, nimittäin meilläkin on haave muuttaa pois kaupungista, maaseudun rauhaan. Talokin olisi tiedossa, mutta haaveen esteenä on työpaikat! Nykyiset työt olisivat liian kaukana eikä etämahdollisuutta ole. Lottovoittoa odotellessa jatketaan haaveilua :). Onneksi mullassa möyhimisen mahdollisuus on nytkin, kevättä odotellaan siemenpusseja hypistellen ja puutarhalehtiä tutkien; ruohosipulipolkua ihailin minäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tuon tunteen, mutta älkää antako periksi :) Sitä saattaa yllättäen sitten tilanteet muuttua mukavasti siten, että pääsee toteuttamaan unelmiaan ja siihen saakka helpottaa kovasti kun on paikka jossa möyriä mullassa muuten :)

      Poista
  4. Ruohosipuli on kaunis ja helposti leviävä kasvi, kasvaa melkein missä tahansa. Siementen lisäksi sitä on helppo ja nopea lisätä jakamalla yksi kasvusto moneksi pieneksi. Ei aikaakaan kn on monta rehottavaa ruohosipulimätästä :) Mukavaa viikonloppua Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuosta jakamisesta lukenutkin, mutten ole vielä sitä kokeillut. Pitää nyt tosiaan sitäkin kokeilla. Ihan ensiksi vaan etupihan suureen yrttilaatikkoon, josta ruohosipuli on vallannut itsekseen kolmanneksen :)

      Poista
  5. Kanala-Lampola näyttää kyllä mahtiaihiolta vaikka millaiselle tanssisalille. Kiva nähdä mitä siitä saatte aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Tästäpä ajatus lähti heti! Tiputanssia kanala-lampolassa! Ja kaikki mukaan ;)

      Poista
  6. Ai vitsit, olen miettinyt samaa kanisteri-ideaa myös, koska en jaksa viritellä harsoja kaaleille. Mutta minulla ei ole noita kanistereita! Olen miettinyt, jopa vesikanistereiden ostamista, mutta eihän niitä voi vaan tyhjentää juomatta! Joten ehkä seuraan vain miten sinulla menee! Luulisi, että jos pullot poistaa heinäkuussa, niin eivät paahdu ja silloin ei ole niin ötököitäkään enää! Mä uskon tähän ihan täysillä! 👍👍👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas kanistereita kertyy, koska ostetaan edelleen juotava vesi, eli se vesi, joka kirjaimellisesti juodaan sellaisenaan, teenä tai kahvina. Osa ollaan viety muovikierrätykseen, mutta iso osa hyödynnetään näin. Raportoin sitten miten kaalien ja salaattien pullokasvatus ulkonaa menee ja mitä olisi ollut hyvä tehdä toisin :D Taimihautomoina nuo ovat myös ooittautuneet hyviksi tässä vaiheessa kasvattelua :)

      Poista
  7. Sä oot kyllä Johanna niin pulppuilevan ihana ❤ Mieletön toi sun puutarhainnostus ❤

    Meillä on muuten kans kasvihuone pihalla. Mitään kiinnostusta hökkeliä kohtaan ei tosin ole :D Viime kesänä pystytettiin se tuohon, ihan muihin kuin kasvatustarkoituksiin, mutta se homma meni täysin pipariksi. En usko, että kiinnostus noin muutenkaan herää, kun ei kuitenkaan olla täällä jäädäkseen. Toivottavasti kasvihuoneesta on tulevalle vuokralaiselle enempi iloa :D

    Ruohosipuli-polusta tulee varmasti tosi kaunis ja viihtyisä! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin pulppuilevalta tämä mieli onkin tällä viikolla ollut :) Kevät tuntuu niin hyvältä ja jostain syystä tämä puutarhahössötys tuntuu olevan sellainen juttu, johon olen sitten hurahtanut oikeen kunnolla. Taitaa vaan voimistua kevät keväältä ;)

      Voihan siellä teidän kasvihuoneesssa vaikka istua kaffeella ja pitää sadetta sadepäivänä ;)

      Poista
  8. Ihanaa energiaa ja tarmoa! Ruohosipulipolku on ihana idea ja lehdessä vaikuttavan näköinen. Tänään istuin toista tuntia kasvihuoneessa ja mietin, miksi en nyt saa siemenen siementä multaan. Pitäisi, mutta energiat valuvat muualle. Auringon energia teki kyllä tehtävänsä. Jos sitä huomenna saisi muutamat siemenet piilotettua multaan.
    Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se into sieltä tulee jos on tullakseen ja pihanhan sitä on jos mitä puutarhatapahtumaa, josta voi hakea valmiita taimia edullisesti jos ei tänä vuonna siemenistä lähtö jaksa innostaa. Puutarhapuuhat on mun mielestä sitä osastoa, ettei niitä kannata hampaat irvessä suorittaa, ellei sitten ole ihan pakko ja oma leipä siitä kiinni ;)

      Poista
  9. Kyllä nyt into tarttui! Melkein tekisi mieli lähteä suunnittelemaan teidän kanala-lampolan käyttöä ja eläinkuntaa sinne :)). No, paras metodi on juuri tuo teidän hitaasti kypsyttely.

    Kyllä tässä kasvatusinto pian puhkeaa kukkaansa minullakin. En malttaisi millään odottaa mm. kevään ensi nokkosia ja mahdollisuutta kuivata niitä ja yrttejä talteen. Omavaraisuus jo monessa jutussa on onnistunut ympärivuotisesti, että kaikenlainen keräily erityisesti on nyt itselläni mielen päällä. Ihana kasvukausi, se on pian täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii! No kuule ei kun rytölää kohti ja jarrutuksen jälkeen vasemmalle :D Siinä se rötköttää tien laidalla surkeana, mutta ei kauaa! Ensi viikolla saattaa julkisivulaudoitusten korjauksetkin jo alkaa ja maalipurkkikin on jo hommattu sitä vaihetta varten, kun alkaa punaisella sutiminen. Voi miten odotan sitä hetkeä, kun röttelöparka saa maalin kylkeensä. Se muuttaa sen täysin. Vuoroin sisällä, vuoroin ulkona ja lopussa kiitos seisoo. Siinä sitten varmaan se kokonaiskäyttöajatuskin alkaa muovautua. Jos ei muuta, niin tanssitaan sitten siellä kahdestaan poskivalssia isännän kanssa, kuten Stella visioi aiemmassa kommentissaan!

      Tosin se poskivalssi pitäisi sitten vissiin opetella :D

      Oi! Nokkoset, yrtit ja kuusenkerkät! Ihan pian jo saadaan taas nauttia herkuista!

      Poista
  10. Kiinnitin huomiota samaan ruohosipulikuvaan ja aloin miettiä minne omassa pihassa saisi vastaavan. Kanistereiden hyötykäyttö on hyvä idea, kerro kuinka niiden kanssa kävi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ruohosipuli-idea on ihan käsittämättömän hieno ja niin yksinkertainen kuitenkin. Meillä on kaksi polkua talon molemmin puolin. Toinen vie porakaivolle ja syreenikaarelle ja toinen on saunapolku. Molempiin nyt haaveilen sellaista polkua. Eipä lopu ruohosipulit tästä huushollista jos polut onnistuvat ;)

      Poista
  11. Kiitos todella paljon tästä koko mahtavasta blogista Johanna! Jokaisessa postissasi on niin paljon hyödyllistä tietoa iloa ja hymyn kera. Jää hyvä mieli ja on aina jotain uutta oppinutkin tai saanut ideoita itselle.

    Meillä on muutto vasta edessä toivottavasti pian. Pikkuinen talo ja valtava piha sentään jo on odottamassa :) Siksikin näitä sinun juttujasi on todella ihana lukea ja kaapata omalle projektilistalle.

    Siis, SUURKIITOS kun olet jaksanut jo monta vuotta tätä ihanaisen ihanaa blogia jatkaa! Yhtään kirjoitusta en ole missanut enkä missaa ;)

    Tv. Hanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos itsellesi, Hanne, kun jaksat lueskella meidän tarinoita ja onnea hurjasti tulevaan kotiinne! Muistan itse niin hyvin sen ajan ennen muuttoa. kirjaimellisesti ruksin viimeiset 3 kuukautta ruutuja kalenterista ja aika tuntui kuluvan tuskallisen hitaasti. Mutta kyllä se siitä sitten kului ja muuttoauto parkkeerasi tähän pihaan. Siitä tulee nyt loppukuusta 3 vuotta ja se tuntuu ihan käsittämättömältä :)

      Poista
  12. Ruohosipulipolusta alettiin haaveilla täälläkin - ihan huippuidea, ja vielä kasvista, jonka saa helposti kasvamaan:) Varo vaan myös meitä suomalaisia - kyllä niille kuutiokasveille täälläkin on ottajia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Helppo ja vielä monivuotinen. Ehdotan puutarhaideoiden Nobelia, Oskaria ja kaikkia papukaijamerkkejä tuon ruohosipulikujan kekanneelle!

      Ja tuntuu siltä, että ensi kesänä Suomen suosituin puutarhakukka on ruohosipuli ;D

      Poista
  13. Voi ei! Ihania puutarhajuttuja. Taitaa meiltä nyt tänävuonna jäädä taimien esikasvatuskin välistä... viimevuonna lavakasvatus antoi ihan huikean saaliin, mutta tälläkertaa voi vauva viedä huomion niin ettei ehdi kyykistellä siellä kuopsuttamassa. Porkkanat täytyy kyllä laittaa mutta ne voi onneksi laittaa suoraan maahan, jospa vaikka koko puutarhan täydeltä sitten porkkanaa 😀?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä itse tarvitse kasvatella siemenestä alkaen jos siihen ei ole aikaa ja mahdollisuuksia. Pian tulee taas jos mitä taimimarkkinaa joka niemen nokkaan ja saarelmaan, mutta ne porkkanat pitänee vissiin kuitenkin itse kylvää ;)

      Poista
  14. Ruohosipuli on tosi kaunis, täytyy yrittää muistaa ostaa siemeniä, kun vanhat kärsivät siirrosta ja ovat ehkä tämän talven aikana hävinneet kokonaan. Oi kun ihanan kirjan olet löytänyt! Pullokasvatus voi toimiakin, kunhan kasveille ei tule liian hiki, hyvän kuuloinen idea! :) Hyvää maaliskuun jatkoa Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin toisstaiseksi pulloissa on ollut hyvä henki päällä. Ne keräävät kosteutta kyllä, mutta kun pitää "luukut" auki päivisin, mitään ongelmaa ei ole ollut :) Saas nähdä sitten miten ulkona homma etenee. Ilmastointiaukko siihen kanteen joka tapauksessa laitetaan :)

      Poista
  15. Eihän Taimi-neiti ole vallan unohtunut? Minä olen niin jäänyt kaipaamaan sitä "uudenvuodenpäivitystä" yhdessä Taimin kanssa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :( Olen kovin pahoillani :( Taimi ei ole unohtunut, mutta selkä ei ole kestänyt sen pienen muistikirjan epäselvän tekstin selvittelyä. Viimeksi Taimin tarinassa päästiin elokuun loppuun, eli syys- ja lokakuu ja sitten vielä se merkinnät päättävä marras- ja joulukuu olisi läpikäytävänä. Yritän katsoa jos viikonloppuna ehtisin jatkaa Taimin kirjoitusten parissa, niin saataisiin se seuraava osa julkaistuksi. Sen sisältö on siis myös itselleni aina tuntematon ennen kun saan tekstit koostettua :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!