jovela

jovela

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Säilöntää kaikissa sateenkaaren väreissä

Sade ropsautteli ensimmäisiä pisaroitaan, mutta hetkeksi pilveen mennyt taivas alkoi jo kirkastua, kun aloittelin eilen tätä sunnuntaipostauksen nakuttelua seitsemän jälkeen illalla. Tännekin sääkartalle piirretty vaarallinen ukkosmyrsky jätti saapumatta ja hyvä niin, sillä toinen koiristamme pelkää ukkosta valtavasti, eikä tietenkään muutenkaan ole mukavaa, jos myrsky aiheuttaa tuhoja. Toivottavasti teille siellä ei aiheutunut myrskyvaurioita. Meillä koko myrsky jäi lyhyen vaisuun sadekuuroon. Olimme varautuneet ihan kunnolla. Kaikki sähköä kaipaavat puuhat oli tehty jo päivällä, sääennustetta oli seurattu, pihalla kaikki tuulen mukana mahdollisesti lentävä oli kerätty pois, aurinkovuoteiden katokset purettu, lista nykäistävistä johdoista tehty varuiksi ja pakkasessa oli jo perjantaina jäädytetty vedellä täytettyjä 1,5 litran limupulloja, joilla voisi turvata jääkaapin viileystilan jos sähköt katkeaisivat pidemmäksi aikaa. Tällä kertaa varautuminen onneksi jäi tarpeettomaksi. Aina parempi niin!

Tuossa eilen päivällä ehdittiin isännän kanssa käydä takapihan keittiöpuutarhan puolella vasuinemme keräämässä sitä ja tätä korjuukypsää murkinaa. Tomaattia pukkaa kaikissa sateenkaaren väreissä sellaista tahtia, että hiljalleen voisi siirtyä pelkkään tomaattiruokavalioon. Toistaiseksi tomaatit on syöty lisukkeina, salaateissa ja napsimalla suoraan suihin, mutta jossain vaiheessa lähiaikoina samaan aikaan kypsyy niin paljon tomaattia, että keittelen niistä sitten soosit pakkaseen ja ehkäpä teen jonkin tomaatti-chutneynkin ruokakomeroon. Tänä vuonna meillä on niin iloinen setti erilaisia tomaatteja, että niiden siemeniä pitää myös saada talteen ensi kevättä varten. Olemme pyrkimässä kohti siemenomavaraisuutta niiltä osin, miten se on meillä mahdollista.


Tomskujen kanssa samassa kulhossa on myös syötäviä orvokkeja. Herttainen Marika miehineen toi orvokin meille isännän pajan avajaisiin ja tuo runsaasti kukkivaksi osoittautunut, erityisesti syötäväksi tarkoitettu orvokkilajike on koristanut meillä montaa ruokaa ja juomaa pitkin kesää. Tässä vaiheessa kerään syötäviä kukkia kuivatettavaksi. Syötävillä kukilla voi sitten pitkin syksyä ja talvea koristella kaikenlaista jälkiruoista ja leivonnaisista salaatteihin ja juomiin, ja osa terälehdistä menee teesekoitukseen. Tässä kuvassa on tämän päivän kuivatettavia: ruiskukkaa, orvokkia ja ihanaa ruusua, joka juuri kukkii ruusulassa. Kukkia kerätään tällä hetkellä suunnilleen tuon verran joka päivä niin kauan kun kukkia piisaa. Osan annetaan kukkia loppuun, jotta niistäkin saadaan siemenet talteen ensi vuotta varten.


Sadonkorjuuta

Vauhti se vaan kiihtyy, kun vähän joka pläntillä alkaa olla korjuukypsää syötävää. Tämä aika vuodesta, mehevän herkullinen kesän loppupuoli, kuutamoisen hämäräiltainen elokuu, on ehdottomia lemppareitani vuodesta. Ihan joka päivä saa jotain pientä tehdä leipätyön vastapainoksi. Jonain päivänä se on vain vartti tai kaksi, toisena tunnin tai jopa kaksi - miten on aikaa, mutta jokainen niistä puuhista tuo valtavasti iloa ja piristystä päiviin.

Sipulien kuivattaminen

Kuluneella viikolla me esimerkiksi nostimme yhden laatikollisen punasipulia maasta. Isäntä teki ylijäämälankuista kätevän kuivatustelineen sipuleille, jotta voimme kuivata ne auringossa. Normaalisti sipuleiden päällä ei ole mitään levyä, mutta nyt kun ukkossateita on piirretty sääkartalle, laitoimme sipulinkuivaustelineen päälle pleksin ettei sipulit kastu. Ilmarakoa on parin pölkyn verran, jotta sipulit saavat happea kunnolla. Tuo telinekuvan taustalla näkyvä viidakko on muuten maa-artisokkaa! Kuvasta voi hyvin arvuutella niiden korkeutta, kun kasvatuslaatikoiden korkeus on 60 cm, eikä maa-artisokkien laatikon reunaa edes näy kuvassa ja vieressä seisovan kasvihuoneen korkeus on 2 metriä.


Sipuleihin palatakseni, niiden onnistunut kuivatus ja säilöminen kuivatuksen jälkeen on tänä vuonna erityisen tärkeää, koska viime vuonna osa sadosta meni kompostiin. Letitetyt sipulit kuitenkin lopulta pehmenivät kosketuskohdistaan ja menivät sitten pilalle. Tänä vuonna sipulit kuivataan auringossa ja sen jälkeen ne laitetaan roikkumaan ruokakomeroon sukkatorniin. Siitä sitten taas asiaa myöhemmin, jos sukkatorni ei heti ensilukaisulla sano mitään!

Hyötykäyttöä!


Tänä vuonna hyötykäytämme kaikki sipulien varretkin kuivaamalla ne. Leikkasin sipulien varret auki saksilla kahteen tai neljään suikaleeseen varren koosta riippuen ja ladoin suikaleet limittäin kuivuriin kuin risuaidassa #. Kuivatuksen jälkeen surautin kuivatetut varret silpuksi yleiskoneella. On muuten hyvää ja hitsin kiva juttu kopaista purkista lusikallinen kuivattua sipulinvarsisilppua aina tarpeen mukaan milloin mihinkin. Kuva kuivatuksesta löytyy instan puolelta. 

Pakastetut uudet perunat

Villa Mezzon Anu kysyi kerran kasvaako meillä myös sinisiä perunoita ja vastasin silloin, että ei kasva, koska en pitänyt niiden mausta erityisesti. Olin tuolloin vain kerran ostanut Blue Congo -lajiketta, jota kutsutaan myös Blue Kongoksi. Kaupan HeVi-osastolta ostetut siniset perunat eivät  kuitenkaan vakuuttaneet lainkaan, vaan pidin perunan makua tunkkaisen kitkeränä. Viime kesänä maistoin sitten pihakasvatettua sinistä perunaa ja sen myötä tänä vuonna meillä on ollut ko. lajike testissä. Voi miten on hyvää! Niin on hyvää, että osa sadosta piti saada säilöttyä, jotta sinisen liloja perunoita voi talvellakin laittaa jokusen kerran tarjolle. Jouluksi ajattelin myös laittaa ihan pienen satsin tavallista uutta pottua pakkaseen, mutta ensin pakastettiin hieman uutta sinistä perunaa. Seuraava ohje ei siis väriä katso, vaan se sopii hyvin tavallisille perunoille siinä missä sinisillekin.


Sinisiä perunoita nostettiin perjantaina kymmenisen litraa ja käsittelin ne Marttojen ohjeen mukaan. Perunat pestiin ja kiehautettiin 5 minuuttia, ei yhtään enempää! Sitten perunat laitetaan keittiöpyyhkeille kuivahtamaan ja jäähtymään. Jäähtyneet perunat laitettiin pakastuspusseihin siten, ettei perunat ole toistensa päällä pussissa. Näin kukin peruna jäätyy yksittäisenä perunana, ei yhtenä jäätyneenä klönttinä. Siksi tuo kuivatus onkin tärkeää. Jos perunan pinta on märkä tai kostea, perunat tarttuvat toisiinsa pakkasessa. Kun perunat otetaan käyttöön, ne keitetään jäisinä kuten perunat muutenkin keitettäisiin. Perunat voi myös laittaa uuniin, ne voi sulattaa ja lohkoa tai pilkkoa ja paistaa tai kypsentää uunissa. Erityisen kauniisti pakastetut perunat voi käsitellä Hasselbackan perunoiksi, sillä puolijähmeää perunaa on helppoa viillellä siististi.

Pinkkien perunoiden tilanne

Täällä on syöty suu onnesta ammollaan tavallista perunaa, sinistä perunaa ja seuraavaksi jännätään saammeko millaista satoa niistä pinkeistä perunoista, joita alkukesästä maahan laitoimme! Kyllä sieltä jotain ainakin on tulossa, vaikka kuivuus on tuntunut rokottavan pottusatoamme, mutta jotain ainakin ja se kyllä riittää ensimmäisen vuoden kokeilulle! Laittelen kuvia sitten pinkeistä kun niitä etsitään mullasta!

Erittäin hyvä kurkku-sipulipikkelssi

Oi, se on taas tämän aika! Eilen tuvassa oli etikkaisen kirpakka tuoksu, kun keittelin perinteiset pikkelssiliemet. Tämä resepti oli lapsuudenkotini vakioherkkuja, ja teen pikkelssiä muutamin pienin variaatioin joka vuosi. Sama liemi soveltuu myös avomaankurkuille sellaisina, veneinä tai viipaleina, mutta parasta herkkua omasta mielestäni tällä reseptillä syntyy pikkelssinä. Resepti on muutenkin sangen oiva myös kesäkurpitsoja kasvattaville, joilla sato saattaa yllättää siihen malliin, ettei enää keksi mitä sille tekisi. Kuvan pikkelssi on kasvihuonekurkuista tehty, mutta yhtälailla sen siis voi tehdä kesäkurpitsastakin tai avomaankurkusta ja sipuleiksi käy sekä punaiset että tavalliset keltasipulit, tai kuten eilen meillä: niiden yhdistelmä. Kumpaa vaan sattuu omassa puutarhassa tai lähikaupassa olemaan tyrkyllä.



Ohje on helppo. Jos käytössä on raastinterällä varustettu yleiskone pääsee vähemmällä kyynärvarsirasvalla, mutta jos konetta ei ole, vanha kunnon riivinrauta kyllä raastaa raaka-aineet sopivaan muotoon.

Kurkku-sipulipikkelssi

3 kg kurkkua tai kesäkurpitsaa
1 kg sipulia
pieni valkosipuli tai 5-6 kynttä

Liemi

8 dl etikkaa
3 rkl merisuolaa
1 kg sokeria
2 nippua tilliä silppuna

Kiehauta liemi ja laita se hetkeksi jäähtymään. Kuori liemen jäähtyessä sipulit, halkaise kurkut (tai kesäkurpitsat) ja poista niistä siemenet. Raasta vihannekset yleiskoneessa tai käsin. Täytä puhtaat purkit sipuli-kurkkuseoksella. Vältä ylimääräisiä nesteitä. Täytä purkki piripintaan saakka hiemaan jäähtyneellä liemellä. Kääntele suljettua purkkia muutaman kerran, jotta liemi varmasti menee kaikkiin raasteen rakoihin. Anna tekeytyä viikon. Pikkelssi säilyy kuukausia viileässä.



Suolaa, suolaa enemmän suolaa!

Nimittäin yrttisuolaa! Instaa seuraavat ovatkin nämä jo nähneet, ja mainitsin yrttisuolasta pari postausta sitten, mutta liitetään tämäkin resepti kuitenkin myös tänne blogiin. Tänä vuonnahan meillä on kasvatettu enemmän yrttejä kuin aiemmin ja niiden myötä olemme tehneet myös kahta erilaista omaa yrttisuolaa. Maku on aivan hirmuisen hyvä! Meillä ei merisuolan lisäksi taideta muuta suolaa käyttää enää jatkossa.

Yleisyrttisuolassa on kokonaista 14 eri raaka-ainetta suolan (merisuolan ja Himalayan suolan) lisäksi. Yrttisuolassa on oman keittiöpuutarhan satoa sen mukaan mitä keittiöpuutarhasta mukaan sattui ja sehän oli: Black truffle -tomaattia, keltaista tomaattia, punasipulia, ruohosipulia, sipulin varsia, valkosipulia ja ruohosipulin kukkia, nokkosta, persiljaa, pippuriyrttiä, lipstikkaa, timjamia, basilikaa ja piparjuurta. Tämän verran kaikkea kuin kuvassa suunnilleen näkyy vaikkei ihan kaikki kuvaan mahtuneetkaan sekä pussillinen, eli 500 grammaa suolaa, koska juuri sen verran sattui kaapissa olemaan kylkiäisenä saatua Himalayan suolaa.



Yrttisuolan tekeminen on niin hauskaa ja helppoa ja lopputulos pesee "Herbamaret" mennen ja tullen.

Tomaatit (8 pientä) ja sipulit (2 pientä + 2 pientä valkosipulia) sekä puolikkaan peukalon mittaisen piparjuuren palan viipaloin ohuiksi siivuiksi kuivuriin yrttien kanssa. Kuivat yrtit otettiin pois ensin ja lopuksi rapsakaksi kuivuneet vihannekset. Saman voi tehdä vihannesten osalta uunissakin laittamalla viipaleet ritilälle ja uunin lämmön n. 50 asteeseen. Kun kaikki ainekset ovat kuivia, ne kaadettiin suolan kanssa yleiskoneeseen, jonka leikkuriterä pyöräytti yrttisuolasekoituksen valmiiksi parissa minuutissa.


Teimme myös kalaruoille omaa, hieman erilaista yrtttisuolaa, jossa sitruunamehu imeytetään suolaan. Kuvan voi katsoa Instasta. Suolassa on nokkosta, kuivattua kehäkukkaa ja sipulin vartta. Suola valmistetaan kuivattamalla yrtit ja itse suola, johon on imeytetty sitruunan mehua. Mehu siis puristetaan suolan sekaan ja sitruuna-suolamassa pyöräytetään yleiskoneessa. Hieman sammakonkutua muistuttava suolaseos laitetaan uunipellille paperin päälle tai kuivuriin kosteiden kuivatettavien alustalle ja suolan annetaan kuivua. Sitruunamehu imeytyy suolaan. Tämän jälkeen suola ja kuivatut yrtit pyöräytetään vielä kertaalleen yleiskoneessa, ja lopputuloksena on mahtavan sitruunaista yrttisuolaa kalaruoille.

Böördikahvila

Nyt voi jo visiin perinteestä alkaa puhua ja tämä perinteeksi muodostunut Jovelan böördikahvila, eli lintujen talviruokintapaikka avaa taas ovensa ensi kuun puolella. Meillä on joka vuosi erilaisia herkkuja perinteisten siementen ja pähkinöiden lisänä lintujen talvi-iloksi. Tuossa ihan kesäkuun lopussa uusin, kesäteloilla nökötellyt böördiahvila repeytyi irti alustastaan takapihalla, kun myrskytuuli otti siihen kiinni. Pikkuvaurio ei harmittanut, koska koko böördikahvila oli harmittanut pitkin talvea urakalla. Siinä meinaan on valmistusvirhe (älä osta samaa jos eteen tulee, kuva on tuossa linkissä). Ideahan on, että talomallinen lintulauta täytetään siemenillä, jotka valuvat talon alaosasta ruokailualustalle lintujen saataville. Vaan eivät valu. Lintulautainsinöörillä tai mökin kasaajilla on käynyt moka, sillä ne alaosan aukot ovat liian matalia, ellei sitten lintulautaa täytä hirssillä. Ihan tavalliset siemenet eivät mahdu talon alaosasta ulos. Lisäksi umpioreunaisessa pohja-alustassa ei ole reikiä, joista sadevesi pääsisi valumaan pois, Voi mikä sotku! Isäntä joutui viime vuonna puhkomaan lintulaudan talon oveen reiän talvella, jotta linnut saivat siemeniä. Väritkään eivät olleet ihan mieluisia. Tällä viikolla böördikahvilamökkiä veisteltiin toimivammaksi ja mökki maalattiin uudelleen yksiväriseksi. Myös jalusta maalattiin ja se pitää oikaista kunhan maaliin voi koskea. Valkoiset osat tönöstä pitää vielä siistiä ja pari lisäystä noin muutenkin tehdä lintukahvilaan, jotta siellä voi tarjoilla kaikkia siemenkakkusia ja muita herkkuja, joita tapaan linnuille tehdä. Sitten ollaankin böördikahvilan kanssa valmiita talveen, mutta!

Keväällä meidän piti laittaa yhteen linnunpönttöön kamera. Sepä ei onnistunutkaan, koska kamerat olivat loppu ja kun niitä sai taas, pesinnät olivat jo menossa. Kamera laitetaan nyt sitten böördikahvilaan! Kissat voivat seurata lintujen puuhia ikkunan kissakeinusta ja me ihmiset vaikkapa telkkarin kautta jos ei ikkunan edessä jouda koko päivää seisoskelemaan.


Böördikahvilan talo on parhaillaan kuivumassa kuistilla. Pian alkaa lintujen kakkukestien herkkujenkin valmistus, jotta herkkuja piisaa koko talveksi.

Oi ihana elokuu! 

Tällaisia puuhia täällä on ollut tällä viikolla. Viimeiset mustaherukatkin poimittiin ja niistä tehtiin hilloa herukkahyytelön ja -liköörin jälkeen. Ihana, ihana elokuu! Sadonkorjuuhenkistä hääräilyä on riittänyt joka päivälle leipätyön tasapainoksi ja kaikenlaista mukavaa puuhaa on tiedossa tulevillekin viikoille. Illat ovat olleet niin upeita, lämpimiä, rentouttavia ja hämäriä. Olen loikoillut saunan jälkeen terasin aurinkovuoteella vallan nakupellenä ihan vaan kuuntelemassa luontoa ja iltaisin olen kierrellyt koirien kanssa pitkin pimeää puutarhaa kuuntelemassa heinäsirkkojen siritystä, jonka luulin jo lakanneen. Taisivat olla kylässä naapurissa, sillä nyt täällä vasta siritelläänkin!

Olen ollut kovin innoissani myös siitä, että ystävämme laitteli tässä viikolla viestiä ja kyseli kanssaan kurssiseuraksi myöhemmin syksyllä alkavalle perinnekurssille, ja sinne sekä perinneluennolle olen innosta huristen lähdössä. Kerron sitten kursseista myöhemmin lisää, kun varmistuu, että mahdumme niihin mukaan.

Millaisissa puuhissa siellä on viikko kulunut ja onko teillä joitain kivoja suunnitelmia syksylle?

Jännitystä elokuun pimeisiin iltoihin!

Tähän päättyy tämän viikon sunnuntaipostaus ja päätän sen kivaan kuunnelmavinkkiin! Yle lähettää lauantaisin klo. 15, eli perinteiseen kuunnelma-aikaan, 12 osaista kotimaista jännityskuunnelmaa Verinen lyhty, joka ei kuitenkaan ole lainkaan niin roisi, mitä nimi antaa ymmärtää. Kuunnelmassa tapahtuu murha, jota kyläläiset ja talon asukkaat selvittelevät yhdessä ja erikseen. Talon tyttären sulhanen löytyy ammuttuna, renkiä syytetään ja tytön äiti on kovin nopeasti naittamassa surevaa tytärtään oudosti käyttäytyvälle nimismiehelle.. 1928 kirjoitettua jännäriä kutsutaan ensimmäiseksi suomalaiseksi rikosromaaniksi, ja sen pohjalta vuonna -79 tuotetussa kuunnelmasarjassa ollaan päästy osaan 4. Kaikki julkaistut osat kuunneltavissa täällä.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille siellä, toivottelee

Ps. Kyselin viime viikolla vinkkejä ruusujen talvisuojaukseen. Oliko siellä ruusuihmisiä ruudun toisella puolella? Pitääkö tänä kesänä istutettuja ruusuja suojata talveksi ja jos, niin miten? Täällä on kyseessä Damaskonruusut.

Jovelan Johanna

16 kommenttia:

  1. pitääpä kokeilla tuota pikkelssiä!Punasipulia on myös meillä kasvamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä! Itse teen myös ihan punasipulihilloketta, joka on niin hyvää, sellaista mausteisen maukasta herkkua, jossa tuoksuu hieman joulukin. Jos satoa on paljon, niin kokeilepa sitäkin. Resepti löytyy täältä http://jovelassa.blogspot.fi/2014/07/ensimmaiset-sailykkeet.html

      Poista
  2. Miten muuten yrtit käsittelet,minä laitan akna pakkaseen.Kuivaaminen on hankalaa kiertoilmauunissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrttejä en kuivaa kuivurissa ellei ole joku tarve saada ne kuivattua nopeasti, jos vaikka iskee akuutti yrttittisuolainspis ;) Muuten kaikki yrtit meillä kuivataan yksinkertaisesti tekemällä niistä nippuja, jotka nostetaan roikkumaan tupaan. Tässä on oikein tyypillinen kuivatuspäiväkuva https://www.instagram.com/p/BWusWyWlxFj/?taken-by=jovelan_johanna

      Muutama päivä ja yrtit ovat kuivia. Kuivattujen yrttien lehdet vedän varsistaan irti yhdellä pitkällä vastakarvavedolla ja lopuksi purkitan yrit lasipurkkeihin :)

      Poista
  3. Ihana blogi. Kiitos. Liisa

    VastaaPoista
  4. On teillä hurja sato. Ihailtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mukavasti ollaan saatu omasta maasta syötävää, vaikka keä on ollut kovin kuiva ja kasvatit siitä kärsineet :)

      Poista
  5. Valtava määrä herkullista satoa ja mikä väriloisto! Ei täällä voi kuin ihastella tuota tarmoa, jolla Jovelassa touhutaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on joka vuosi yhtä jännään, kun ikinä ei tiedä mitä saadaan kasvamaan ;)

      Poista
  6. Tyyntä oli myrskyn edellä ja nopeasti pimeni ilta ja alkoi tuuli piiskata sadetta. Ja meidän koiravierasrukka pelkää ukkosta. Voi sitä läähätystä. Tänään illalla tuolla kylillä pelastuslaitoksen miehet olivat vielä raivaustöissä.

    Noista kuunnelmista otin vinkin ja niitä olen tällä lomaviikolla takapihalla dekkareita kuunnellut :) Tällainen rauhaton sielu on malttanut asettua paikoilleen melkein yhden jakson ajaksi. Tuli sitä jotain välillä puuhattua, kuten pestyä muoviruukkuja ensi kevään taimikasvatukseen Ü

    Hyvin olette satoa saaneet. Täällä tuntuu, että nyt vasta alkaa kasvua tulla kun ilmat lämpenivät. Voi, kun pystyisi kasvattamaan omat tomaatit. Se tuoksu, kun tomaatin irrottaa varrestaan! Ja maku on taivaallinen. Mies toi miule pienen lavakauluksen ja kuormalavan. Ensi kesänä täällä ryytimaalla yritetään jotain pientä kasvattaa muuallakin kuin perennapenkin reunalla ja ruukuissa.

    Komean puskan on tuo maa-artisokkaperhe kasvattanut <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat tomaait on kyllä silkkaa herkkua! Niin paljon maukkaampia kuin myyntitomaatit!

      Mulla on vähän tapana pitää noita kuunnelmia taustatarinoina kun häärään. Kuuntelen niitä usein pariin kertaan, kun aina ei ihan joka kohtaa muista kuunnellensa siinä hääräillessä ;)

      Poista
  7. Oi ihanuus mikä sadon ilotulitus teillä onkaan. Taidan hetimiten kokeilla tuota sinun kurkku-sipulipikkelsin reseptiä, koska täällä piisaa tuota kurkkua kiitettävä määrä. Oletko tarkoituksella leikannut / kovartanut keskiosan kurkiusta pois ennen raastamista?
    Omatekemä yrttisuola on ihanaa ja sitä on mukava antaa myös lahjaksi / viemisiksi.
    Täällä eilinen rankkasade ja raekuuro piiskasi osan sytävistä kukista maahan ja turmeli satoa, mutta toivotaan, että vielä lisää kukkia tulisi. Onneksi suurin osa yrteistä oli katoksessa, joten ne säästyivät turmelukselta. Kuivuri kaivettiin tänään esille ja nousuviikolla alkaa täällä yrttien kuivatus.
    Ajatus sinisistä uusista perunoista itsenäisyyden 100 v päivänä tuntuu hykerryttävältä. Niin ajattelin heti, kun luin sinun niitä pakastavan. Minulla menee pakkaseen puikulaperunaa, mikäli satoa tulee. Vielä 2 viikkoa sitten perunat olivat vielä kovinkin pieniä. Täällä ei kuitenkaan ole sateesta ollut pula tänä vuonna.
    Sinun maa-artisokka näyttää kerrassaan komealta. Täällä taisivat mukulat kasvaa Kiinaan, kun yhtään mitään ei ole maan pinnalle tullut :D

    Ihanaa alkavaa viikkoa ja mukavia hetkiä säilönnän parissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Siemenet leikataan tai koverretaan pois, jotta pikkelssi ei vesity. Piti oikeen tarkistaa, että unohdinko mainita sen reseptissä, mutta on se siellä :)

      Mulla ei lainkaan itsenäisyyspäivä tullut mieleen! Loistava idea! Sepä on oiva päivä ottaa pakkasesta sinisiä perunoita ja jos ottaa hieman tavallisiakin, siinähän on sievästi sini-valkoisena potut vadilla <3 ja mikäs muu meitä suomalaisia onkaan läpi kiven ja kannon ruokkinut, kuin peruna!

      Meillä on maa-artisokat levinneet :D Niitä jäi maahan selvästi kun siirrettiin artisokat kasvatuslaatikoihin ja nyt myös siellä vanhalla kasvatuspaikalla on maa-artisokkaviidakko.

      Mukavaa alkanutta viikkoa siihen suuntaan :)

      Poista
  8. Taidanpa kokeilla pikkelsiä kesäkurpitsasta, josta on rajua ylituotantoa ja kohta kaikki reseptit käyty läpi :) Kiitos ohjeesta. Nyt on sadonkorjuun parasta aikaa, puutarhuri nostaa palkkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkurpitsat taitaa olla niitä, joiden sato on aina ylimitoitettu tarpeeseen :D Voi kun kaikki kasvatettava onnistuisi yhtä hyvin!

      On tämä ihanaa aikaa! Ruokaa omasta maasta oikealta ja vasemmalta ja vain mielikuvitus rajana mitä sillä kaikella voikaan tehdä ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!