jovela

jovela

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Herkkuja, historiaa ja arkisia hetkiä

Taas on sunnuntai ja sunnuntaipostauksen aika! Olen kovasti tykästynyt tähän sunnuntaipostausrytmiin ja nykyään ihan odotan omaa sunnuntaihetkeäni, kun saan istua alas ja ottaa  oman ajan talopäiväkirjan päivittämiselle. Viikon aikana teen joitain pieniä muistiinpanoja joista on jo nyt kertymässä aika hauska nippu erilaisia muistilappuja resepteineen ja huomioineen.  Kyllähän te tiedätte, millaisia muistilaput saattavat olla jälkikäteen tarkasteltuna, kun on ohimennen jotain mieleen juolahtavaa raapustanu ylös. Tällä viikolla esimerkiksi olin raapstanut viikkolappusen reunaan Flm! Flm! Meni tovi pohtiessa mitä ihmettä oikein kahteen kertaan ja huutomerkeillä korostaen sutaistu Flm mahtoi tarkoittaa. Kyllähän se sitten mieleen muistui ja kerron sen vielä tässä postauksessa.

Tällä viikolla ollaan puuhailtu sisällä ja ulkona. Salissa on jatkettu seinien laittelua. Olen aina vaan tyytyväisempi tuohon siniseen kalkkimaalin sävyyn, jolla seinien puuosat maalattiin. Se on samaan aikaan vahva ja rauhallinen, eri valossa erilainen. Päivisin se on kepeä kuin turkoosi meri kesällä ja illan hämärässä kynttilöiden palaessa rotevan syvä, kuin jostain vanhasta maalauksesta. Sali alkaa olla valmiimpi kuin keskeneräisempi. Osa keväällä kirppikseltä löytyneistä tammisista laatikoistakin on löytänyt kodin salista. Yksi on seinällä ja toinen pöydällä. Olipa hyvä kun tuli napattua näitä mukaan kun eteen osuivat!


Isäntä sai tällä viikolla salin seinälistoituksetkin tehtyä loppuu ihan ajallaan. Saamme sitten syksymmällä istuskella kaikessa rauhassa salissa ajattelematta, että listat ne vaan edelleen tuolta seinältä puuttuvat.

Seinän välilistat on maalattu Annie Sloanin kalkkimaalilla sävyllä Paris Grey. Hyvin tuo Pariisin harmaa sopii tänne siniseen saliin sinisen puuseinän ja tapettina toimivan kangasseinän väliin. Verhotkin saatiin ylös ja isäntä takoo niihin ensi viikolla verhon sivupidikkeet. Nyt verhoissa on tilapäisesti nauhat, ettei kissat hääräile verhoja aina myttyyn ikkunakoriin loikattaessa. Ja lamppujen metalliosatkin ehdin sutaista tuolla samalla kalkkimaalilla. Istuvat paremmin muuhun sisustukseen kun eivät ole ihan niin moderneja.


Se olisi sitten syyskuu vuorossaan kalenterikierrossa. Tällä viikolla on ollut sekä ensimmäinen selkeästi vilpoisempi yö, jolloin mittarissa lämpötila painui kuuteen plussa-asteeseen, että kesäisen lämpimiä päiviä ja suloisen lempeitä iltoja. Mittari kiipeilee vielä 20 plussa-asteen nurkilla, hitusen ylikin ja iltaisinkin on vielä yleensä ollut ihan lempeän leutoa. Yöllä on kyllä viileää, kuten tähän aikaan kuuluukin olla. Hieman ollaan sadettakin saatu - juuri sillä tavalla sopivasti, että se vaan ilahduttaa. Saunavesitönteröt ovat täynnä puhdasta sadevettä ja keittiöpuutarhan asukit hörppivät edelleen vettä kasvaessaan. Yrttilaatikoissa alkoikin olla sellainen tunku, että tänä viikonloppuna piti jo tehdä isompi savotta yrttilässä.

Satoa, satoa Flm!

Yrteissä täällä onkin myllätty mielin määrin viime aikoina. Jotenkin juuri tämä hetki vuodesta on yrttien aikaa. Heti kun kuivatustelineellä ja -orrella vaan on tilaa, ryntään köökkipuutarhaa kohti yrttisakset tanassa ja juuttinarut heiluen, eikä aikaakaan kun tuvassa taas tuoksuu milloin mikäkin kuivuva yrttinippu. Olen vallan hullaantunut niihin! Vuosi vuodelta täällä tuntuu juuri yrttipuoli kasvavan lajikkeiden määrässäkin, ja yrtit ovat vallanneet myös ruokakomeroa kiitettävästi, omasta rohtokaapista puhumattakaan! Ja siemeniä ollaan keräilty kuivumaan tavalla jos toisella. Pyrkimys kohti omavaraisempaa elelyä on edennyt myös siementen puolelle. Otetaan talteen se mikä kyetään. Tänä vuonna juuri siemensäilönnän harjottelu on kovasti tapetilla.


Kuvassa  vasemmalla lilapalkoherneitä kuivattuna ensi vuotta varten, tänään kerättyjä unikon siemenkotia, jotka jo lakoontuivat tuolla pihalla - loppukuivatellaan siemenkodat sisällä, ja alaoikealla Linneen tupakan siemenkotia. Linneen tupakka on siis aitoa tupakkaa, ei mikään koristekasvi vainen, vaikka sangen sievä se perennanankin on! Noihin lilapalkoherneisiin sitten liittyy se maintun muistilappusen Flm! Flm! eli Flambo! Piti mainita, että papusato epäonnistui tänä vuonna täysin. Kesän kuivus näännytti paputaimet juuri tärkeässä vaiheessa kasvua, ja satoon saakka kehittyi yksi ainoa palko! Tallennan sen siemeninä ensi vuotta varten, josko olisi parempi tuuri sitten. Lilapalkohernettä meillä tuli tavalliseen tapaan mielin & määrin, mutta papuja tuli vain se yksi palko. Haaveet kauniin vaaleanpunalaikullisista pavunpaloista jäi laihaksi toteutukseltaan, mutta toisaalta pinkit perunat onnistuivat loistavasti! Tällä on kuva pinkeistä perunoistamme suoraan maasta nostetulla esimerkillä.

Piparjuuren säilöntä

Tänä kesänä piparjuurikin lehautti oikein komean lehdistön kasvatuslaatikkoon ja tänään kaivelimme tuota maukasta juurta säilöön talven varaksi. Piparjuurta on kätevä pakastaa raasteena ohuena levynä, josta voi napsauttaa käyttönsä aina sopivan palan kerrallaan. Piparjuuresta voi myös tehdä tahnaa, joka säilyy reilun kuukauden jääkaapissa - liikaa sitä ei siis kannata kerralla tehdä. Piparjuuren paloja laitetaan yleiskoneeseen suunnilleen desin verran ja sekaan lurautetaan pari ruokalusikallista valkoviinietikkaa ja puolisen teelusikallista suolaa. Kone käyntiin ja kun piparjuuri on sopivan rouheista tahnaa, se purkitetaan. Siinäpä se, helppoa ja nopeaa! Valmista tahnaa voi sitten sekoittaa majoneesiin, smetanaan tai kypsentyviin ruokiin kypsennyksen loppuvaiheessa. Esimerkiksi majoneesi-piparjuuritahna-ranskankermaseos ripauksella suolaa ja hitusella sinappia on silkkaa nannaa lihan kanssa. Pelkkä tuoksu saa veden herahtamaan suuhun!


Syksy on kyllä niin tuoksujen aikaa! Maailma tuoksuu erilaiselta ja aamuisin on ihan eri tuoksu ilmassa kuin illalla. Syksyn tuoksuihin meillä kuuluu juurekset, muhivat padat, siirapin sakea makeus, palava steariini, lämpimän leivän ja omenapiirakan tai uuniomenien tuoksu, kaneli ja muut lämpimät mausteet, jotka täyttävät kodin lohtutuoksuillaan. Syksyn äänetkin ovat erilaisia. Tuuli käy eri tavalla, viljan keinunnan kuulee hiljaisina päivinä, puusta lennähtänyt kuiva lehti rapisee askeleen alla ja sirkat sirittävät pimeydessä. Sadepäivinä pisarat tanssivat peltikatolla ja rännien lorinan kuulee hirsitalossa sisälle, vaikka samojen hirsien vuoksi toinen ei aina kuule toisen huutelua talon toisesta päästä, vaikka ollaan saman katon alla sisätiloissa. Voi, syksy on niin ihanaa aikaa: kynttilän valoa, lempeitä ja raikkaita tuulia, tuoksuja, jotka saa vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja huokaisemaan tyytyväisenä. Vähän sitä jokasyksyistä käsityöpeukaloakin taas kutittaisi, vaikkei lopputuloksilla ole koskaan voinut kehua. Jotain kuitenkin pitää päästä näpertelemään, jotta keväällä voi taas nauraa itselleen kun löytää jonkun laatikon nurkkaan tuupatun keskeneräiseksi jääneen syksyn innoittaman rutaleen. Tänä vuonna aion epäonnistua kirjailussa - tai kuka tietää! Ehkäpä tänä syksynä onnistunkin! Kokeilematta ei voi tietää!

Tällä viikolla täällä tuoksuivat myös eteeriset öljyt, sillä tein talven varaksi tiikeribalsamia, joka koostumukseltaan on kuin Vick's VapoRubia. Tässä olisi ohjetta, jos joku siellä mielii testata. Tehot voiteessa ovat kohdillaan ja raaka-aineidensa vuoksi voide on myös ihoa hellivää, mutta eteeriset öljyt eivät sovi kaikille, joten kannattaa ensin testata miten iho niihin reagoi. Itselläni iho vaan pehmenee kookosöljyn ja mehiläisvahan myötä. Ja se tuoksu.. voi pojat! Kyllä nuhanenä aukesi kertalaakista!

Tiikeribalsami

Huom! Käytä vain aitoja eteerisiä öljyjä, ei esansseja! Omani hankin Limepopista, jossa pullo maksaa keskimäärin 2,20,- ja pullosta riittää, ainakin meillä on riittänyt, eteeristä öljyä pariksi vuodeksi kaikkeen mahdolliseen, mihin sitä käytän.


Ohje


2 rkl mehiläisvahaa
1,2 dl kookosöljyä
10 tippaa kamferitippoja apteekista
20 tippaa aitoa piparminttuöljyä
20 tippaa aitoa eukalyptusöljyä
20 tippaa aitoa minttuöljyä
20 tippaa aitoa appelsiiniöljyä (voi jättää poiskin)
10 tippaa aitoa kaneliöljyä

Valmistus on helppoa. Mehiläisvaha ja kookosöljy sulatetaan vesihauteessa jossa alempi astia kiehuttaa vettä hiljalleen. Mehiläisvahan sulamislämpö on 65 astetta, joten sulamminen voi viedä hetken. Kun vaha ja öljy on sulaa, nosta astia lämmöltä ja lisää kaikki tipat. Sekoita ja purkita. Voide säilyy ohjeen mukaan jopa vuoden.

Kuvan purkkeja saa mainitusta Limepopista ja Pakkaustukusta, joka nimestään huolimatta myy tuotteitaan myös kuluttajille. Kuvassa isommat lasiset purkit (joissa T-kirjain) ovat tällä kertaa Limepopista ja pienemmät matkakokoiset purkit (muovia) ovat Pakkaustukusta.

Nuo pikkupurkit ovat käteviä matkapurkkeja pieneen tarpeeseen. Tein tiikeribalsamia ja sitä viime viikon inkiväärilämpövoidetta myös pieniin purkkeihin, joita voi sitten ottaa mukaan työreissuille, jos hotlassa huomaa kaipaavansa kolotuksiin ja röhäoloon helpotusta.

Kotikonttorilla

Olen niin iloinen kunnon työtiloista kotona. Salin kotikonttorinurkkaus on nyt sellainen, jollaisesta olen kovasti haaveillut. Varpaiden alla on lämmin villamatto, wanha johtajantuoli löytyi jo aiemmin ja sillä on mukavaa istuskella lampaantalja peffan alla. Muutkin mööpelit ovat mieluisia ja seinilläkin on hieman työaiheisia juttuja muuhun interiööriin sopien. Olen todella tyytyväinen. Sali alkaa hiljalleen olla siinä kuosissa, jollaista visioimme. Vielä puttuu jalkalistat, wanha sohva pitäisi löytää, päätyhirsiseinä laitella kuntoon ja sellaista pientä, mutta edetään homma kerrallaan kuten aina. Nyt olen kovasti nauttinut siitä, että kotona on ihan oma paikka leipätyönteolle.


Tällä viikolla sain nautiskella kovin näyttöpäätepainotteisen työni vastapainona wanhoista valokuvista, joita rakastan. Voisin uppoutua aivan määrättömäksi ajaksi katselemaan nimettömiä ihmisiä joskus silloin ennen ja niin teimmekin maanantaina Höttiäisen Höpötelmiä -Helinän kanssa. Tutkimme ja sommittelimme, ihailimme ja ihmettelimme ihmisiä pysäytettynä tärkeän päivänsä kesken kameran eteen. Valokuvat kertovat niin paljon sanomatta mitään. Ei ole niin väliä tietääkö kuvan ihmisistä mitään sillä kuva itsessään kertoo jo paljon. Näissä kuvissa kasataan lokakuussa näytille tulevaa suomalaisista häistä kertovaa näyttelyä, joka on nyt esillä viidettä kertaa kolmen vuoden aikana. Tänä vuonna lokakuussa, tämä laajennettu näyttely on osana Suomi100 -ohjelmistoa.


Nämä ja pari sataa muuta häävalokuvaa suomalaisista morsiamista ja sulhasista sekä häistä, wanhoja hääkutsuja ja muita paperimemorabiliaa 1870-luvulta alkaen on esillä 7.10 Helsingissä (Kaapelitehtaalla)  Love me do -häämessujen yhteydessä. Jos häät nyt tai silloin ennen kiinnostavat, tule ihmeessä paikalle. Messuille ja tuohon näyttelyyn on vapaa sisäänpääsy.

"Lopussa on alkuni", alkaa Agatha Christien kirja Ikiyö ja niin käy tällä kertaa tälle postauksellekin: se loppuu siihen mistä se alkoikin, siniseen saliin ja kännykällä napattuihin suttuisiin hämäräkuviin.



Ilta jo tosiaan hämärtyy täällä, kynttilät on sytytetty ja saunamärät hiuksetkin ovat ehtineet kuivahtaa teille nakutellessa. Ajattelin laittaa illan ratoksi äänikirjan soimaan ja tutkia lainaopusta, joka perhedyttää aloittelijat kirjailun saloihin. Mistähän saisi hankittua itselleen edes hitusen käsityökärsivällisyyttä, sillä vaikkakin syksyn vakioäänimaailmaan täällä kuuluu ehdottomasti joka vuosi Lars Svedbergin lukemat Agatha Christien kirjat, joihin en kyllästy koskaan, niin käsitöihin ei koskaan tunnu löytyvän kenttäkestävyyttä juurikaan syksyn alkuinnostusta pidemmälle! Sellaista se on, mieli tekevi ja sitten taas ei. No, tuleepahan kokeiltua ja toden totta, mistä sitä sitten tietää, jospa vaikka..

Tapaamisiin taas ensi sunnuntaina ja jos mielit niin viikon aikana pikkupuuhia löytyy taas instan puolelta.

Sinisen salin hämäryydestä rentoa sunnuntai-iltaa toivotellen

Jovelan Johanna

19 kommenttia:

  1. Minäkin keräilin tänään pioniunikon siemenkotia talteen, ennen kun ehtivät siementää holtittomasti kukkapenkkeihin.
    Hienoja hääkuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vissiin joku hiirikin pitää noista siemenistä, kun pihalla oli aika monta sellaista siemenkotaa, joista oli siemenet poissa ja kodan kyljessä oli rouskutettu aukko :D

      Poista
  2. Oikein odotin koko päivän postausta! Postauksesi ovat niin ihania pieniä kertomuksia, joita on vaan niin ihana lukea. Makaan täällä neljättä päivää kanveesissa kamalassa flunssassa ja ajattelin, että tuo balsami tekisi kyllä hyvää. Tästä taudista kun paranen, niin kaikkeni teen, etten uudelleen enää flunssaan sairastu syksyn ja talven aikana. Balsami siis menee täällä to do listalle.
    Salissa näyttää ihanalle. Niin se vaan pikuhiljaa muokkaantuu ajatuksen mukaiseksi. Nuo hääkuvat ovat hurmaavia <3

    Iloa syyskuun alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, oisit tuupannut niin olisin laittanut sulle ohjeen aikaisemmin viikolla, jos olisit ehtinyt hakea sopivat ainekset voidetta varten.

      Toivottavasti vointi jo helpottaa siellä :)

      Poista
  3. Iltaa! Kiitos taas postauksesta,-nämä sunnuntaipostauksesi ovat ihan parasta :-) Itse tykkääm käyttää sekä tiikeribalsamia ja vicksiä, kun on kolotuksia tai flunssaa joten kiitos näistä ohjeistasi! Voikohan muuten kookosöljyä korvata jollain toisella öljyllä? -johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kookosöljyhän ei ole öljymäistä, vaan enemmänkin voita, joka öljyyntyy käytössä ja siten tekee voiteesta miellyttävän levitettävän. Kookosöljyä saa likimain kaikista ruokakaupoista purkeissa, mutta jos se on korvattava jollain muulla, ehkä kokeilisin jotain kaakaovoita tilalle :)

      Poista
  4. Kylläpä on siellä Jovelassa vaan niin kaunista! Ihastelen kovin noita teidän kauniita seiniä. Itsekin olen ollut täällä maalauspuuhissa ja makuuhuoneen seinä onkin saanut hieman tummemman sävyn. Kiitos myös balsamireseptistä. Mukavaa uutta viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni :) Pitääpäs tulla kurkkimaan teidän makkarimuutoksia kun joudan toistenkin blogeihin lueskelemaan. Se on jäänyt harmillisen vähälle, kun ei aika aina tunnu riittävän ihan joka suuntaan :(

      Poista
  5. Onpa sinulla upea kotikonttori! Ihanat tapetit, sävyt ja huonekalut, kaikki niin viimisenpäälle! Iloista syyskuuta Jovelaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maria :) Tuo "tapetti" on itse asiassa kangasta! Seinän yläosa on tapetoitu tapetin sijaan verhoilukankaalla :) Aurinkoista syksyä myös sinne :)

      Poista
  6. Voi teillä on niin ihanan näköistä siellä! Minäkin odottelen aina kovasti postauksiasi ja ihania reseptejä!
    Haluaisin noista eteerisistä öljyistä sanoa sen verran että kannattaa ehdottomasti ostaa korkeatasoisia öljyjä, ei niitä kaikista halvimpia. Öljyjen valmistukseen menee niin paljon raaka-ainetta ja työtä, että aitoa eteeristä öljyä ei saa edullisesti. Kannattaa myös netistä katsoa mtä öljyjä yleensä kanattaa käyttää, monet ovat hyvinkin voimakkaita, jopa myrkyllisiä (esim. kaneli) ja niitä on käytettävä todella varoen! Itsekin teen näitä voiteita ja tykkään kovasti. Hyvää syksyä t. Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä totta! ja siksi kehoittelinkin testaamaan voidetta ensin jos on herkkyyksiä :) Tällainen nuhakräämi on ytyä, kuten sen kappavalmitekaverikin, eikä sellaisia sovi sivellä jos käyttö aiheuttaa ikävyyksiä. Mainitsemasi kaikissa kaneleissa siis myös mausteessa esiintyvä myrkyllinen aine on kumariini, joka säännöllisesti ja suurina annoksina käytettynä voi vaurioittaa maksaa. Voiteissa, näissä käyttömäärissä riskit lienevät kovin pieniä ellei tosiaan lähtökohtaisesti ole yliherkkyyksiä, joiden myötä on suotavaa jättää käyttämättä itselle haitallisia aineita. Varovaisuus siis aina paikallaan ja jos yhtään epäilyttää, tulee jokin ainesosa jättää pois tai pidättäytyä itselleen hyväksi koetuissa kauppatavaratuotteissa :)

      Poista
  7. Inspiroivia kuvia ja kauniin sinisen sävy on seinällä!

    -Ruut

    VastaaPoista
  8. Heippatihei! Mä tei ny tota lämpösalvaa mut mikä meni pieleen? Se o tosi vahamaist ja vaikee levittää. Kaivaksmää se pois purkist ja kuumenna uurellee ja lissään öljyy tai kookost? Onks ehdotuksii? Ja nua yrttipastillit...mönkään meni. Ei pysy pallon muoros lainkaa vaa painuu littanaks. Ei voi purkittaa ja lautasel ne jää kiinni.Sokerii jouduin lissää varmaa kolminkertasen määrän et alko paksuuntuu. Yhyyyh..kohta itkettää. Mikkää ei onnistu, kuu o varmaa vääräs asennos. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, oi! Mehiläisvaha sulla on ollut todella kiinteää, eli lämmitä uudelleen ja lisää öljyä jos on niin jähmeää, ettei a käytettyä :)

      Yrttipastilleja pitää keitellä kasaan, jotta se seos ei ole vetistä. Muistithan puuteroida kunnolla sen alustan lakritsijauholla, jotta makeiset eivät tartu alustaansa? Jauhetta pitää olla kunnolla siinä alla ja välillä pyöräyttää palloa uudelleen, kunnes alkavat kuivahtaa. Palleroita kannattaa kuivatella ihan pari päivää ennen kun laittaa niitä purkkiin. Muuten lopputuloksena on yksi massa purkissa ;) Tekevälle sattuu!

      Poista
    2. Juu kyl o palleroit jauhoteltu jo moneen otteesee ja o lautasel litteenä ja kiinni jämähtäneenä. Lämmitin sen vahaseoksen uurellee ja lisäsin siihen reilusti öljyä ja kookosta. Purkitin uurelleen ja iha sama homma...teen siit suksivoidet.

      Poista
    3. No jo on mysteeri kerrassaan! Ja siis olet käyttänyt kookosöljyä (ei -voita?) ja ihan tavallista mehiläisvahaa? Ihan vaan sulattanut öljyt ja vahan, et keitellyt niitä? Kun tuossa määrässä jos reilusti olet jo lisäillyt pehmikettä, voiteen pitäisi olla aika juoksevaa. Kookosöljy tosin on kiinteää ellei ole huoneenlämmössä, joten se ei pehmennä voidetta, vaan tiivistää sitä. Pidäthän voidetta huoneenlämmössä?

      Suksivoiteeksi itä ei kuitenkaan kannata hölvätä :D Voide, tiiviskin, pehmenee kyllä käsissä tai sitten jossain raaka-aineessa (vahassa?) on ollut jotain vikaa. Noiden raaka-aineiden summa ei voi olla jöötimpää kuin vaikkapa se mehiläivaha, koska muut raaka-aineet ovat joko nestemäisiä tai pehmyitä ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!