jovela

jovela

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Melkein valmista - keskenäeräistä elämää

Kulunut viikko on ollut kovin tavanomainen. Oikeastaan mitään erikoista ei täällä ole tapahtunut tai tehty. Päivät ovat kuluneet ihan tavallisissa arkisissa askareissa, tehdään töitä, tehdään ruokaa, maksetaan laskuja, tiskataan tiskejä, ihmetellään miten ensilumi tuli ja miten se suli, lämmitetään uuneja, lämmitetään sauna ja saunotaan, hoidetaan eläimiä, ollaan vaan ja möllötellään. Elämä täällä on tätä, välillä puuhataan paljon ja välillä ei tehdä juuri mitään tavallisesta poikkeavaa. Arjessa on oma rytminsä ja se on samaan aikaan aivan erilainen ja kuitenkin eri tavalla samanlainen kuin ennenkin. Arkeen tulee aina oma rytminsä, oli se millaista tahansa. Jopa keskeneräisyydessä elämisestä on tullut ihan tavallista - minulle, jolle se joskus ennen oli kuin punainen vaate. Ei ole enää.

Sää on ollut oikukas tarjoillen sitä ja tätä ja välillä on ollut kovin tuulista. En usko, että juuri koskaan ennen, siis ennen Jovelaa, olemme niin tarkkaan seuranneet säätä ja tiedostaneet säiden vaihtelua. Nyt sekin on ihan tavallista arkea. Jos luvataan kovia tuulia, lataamme kännykät ja muut tärkeät laitteet varuiksi. Jos luvataan paljon sadetta, sisälle otetaan enemmän puuta ja sadevesitönteröistä kannetaan vettä saunalle, jotta saunavesivarastot olisivat täynnä. Jos luvataan lumimyräkkää, ollaan varautuneita siihen, että sähköt saattavat mennä ja sitä puutakin on hyvä olla sisällä, ettei tarvitse mennä ulos. Eikä meillä ole mitään syytä mennä ulos jos sää on kurja. Meillä on kaikkea mitä tarvitsemme, eikä mitään minne on pakko mennä. Sähkökatkojakaan ei juurikaan ole, ei sen enempää kuin oli kaupungissakaan. Tuntuu oikeastaan itsestäkin aika hassulta miten vapaita monelaisista riesoista olemme nykyään ja olen ajatellut, että voisimme aivan hyvin irroittautua vielä rajummin tavallisesta elämänmuodosta isännän kanssa ja pitää sitäkin ihan tavallisena juttuna. Voisimme elää off the grid elämättä kuitenkaan kivikaudella. Jossain puolivälissä sellaista täällä jo muutenkin ollaan, huomaamattamme. En enää hämmästelisi sitäkään, jos joskus vielä niinkin päättäisimme tehdä. Niin sitä ihmismieli vaan tottuu ja mukautuu, muuttuu ja alkaa nauttia sellaisista asioista, joita toiset todennäköisesti pitävät hankalana.

Tällä viikolla yritin muistella koska viimeksi olen herännyt herätyskelloon. En muista. Hyvin sitä herää ilmankin, ajoissa ja joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Herätyskello, tai eihän sellaisia taida monellakaan enää olla, on joka tapauksessa aika ärsyttävä kaveri. Vinkuu tai piipittää aina väärään aikaan. Pilaa koko kivan jutun, aamun. Elämä on aina keskeneräistä täynnä, aloitettavia ja lopetettavia puuhia, enkä lainkaan kaipaa niiden aloittamiselle määriteltyjä kellonlyömiä.

Oli meillä yksi pieni projekti tällä viikolla, mutta ei siitäkään vielä valmista tullut. Piti eristää riveellä tuota salin lattian ja seinän liitosta ja laittaa lattialistat kiinni. Isäntä laitteli eristeitä ja maalasi listat valmiiksi. Ensi viikolla sitten laitellaan listat paikoilleen. Sitä osuutta hommasta on haitannut se, että olen itse paljon luurissa päivisin töiden puolesta, eikä silloin voi paukutella menemään listaa seinille. Toki voisin kammeta kaikki tarvittavat tavarat tuvan puolelle taloa siksi aikaa, kun listoja laitellaan, mutta se on hieman turhauttavaa ja nettiyhteys ei tuvan puolella taloa ole paras mahdollinen. Viikonloppuna taas olimme vaihteeksi sangen laiskoja ja maalatut listat ovat edelleen pinossa tuvassa.


No, ensi viikolla sitten. Laistin myös yleensä lempipuuhiini kuuluvasta mankeloinnista. Ihme laiskurikausi menossa selvästi. Myös pellavaliinat saavat odotella ensi viikolle, jolloin joka tapauksessa on lakanapyykkipäivä ja sen myötä joutaa mankeloida liinatkin samalla soitolla.

Melkein tässä viikonloppuna aloitin uuden harrastuksenkin. Avasin kesän poistomyynneistä hankittujen kirjailutarvikkeiden tuotepakkauksia ja kaivelin esille vanhan kirjailukirjasen. Ikinä en ole mitään kirjaillut, mutta mieli tekisi. Jos vaikka yhden J niin kuin Jovela kirjaimen opettelisi tekemään - vaikkapa joulupöydän leivän liinaan.


Kyllä aion kokeilla tuota, mutta se ei nyt tapahtunut tänään, koska päiväunet veivät voiton puuha-arpajaisissa. Ehkäpä ensi viikonloppuna?

Ensilumi toi mukanaan ajatuksia joulusta. Sekin on kohdallamme muuttunut täysin. Nykyään vietämme joulua kotosalla eläinten kanssa. Joulu on rauhoittumisen aikaa, silloin ei tehdä eikä ajatella töitä. Joulua ennen puuhaillaan tuvassa sen verran mitä mieli tekee ja kyllä mieli tekee puuhailla joulua! Ennen joulua siivotaan ehkä tavallista suuremmin, muttei kuitenkaan liikaa ja sitten vaan ollaan. Tehdään mitä mieli tekee, kelloon katsomatta. Tänä jouluna jouluun tuo oman ilonsa osallistuminen jouluapua -puuhaan. Viemme jouluiloa muutamaan perheeseen, jossa arki on käynyt turhan raskaaksi. On ollut mieltä lämmittävää pohtia pieniä lahjoja muutamalle lapselle, joita emme ole koskaan tavanneet ja olen iloinnut sähköpostikirjeenvaihdosta perheiden äitien kanssa ja siitä, että saamme viedä heille myöhemmin jouluruoan merkeissä jouluiloa.

Olen ajatellut paljon joulun merkitystä. Itselläni, kuten myös Jovelan isännällä, oli lapsuudessa ihanat joulut. Oli perhe, joulun tunnelmaa, hyvää ruokaa ja lapsena niitä tärkeitä lahjojakin. Joulut olivat huolettomia, iloisia, jännittäviä ja onnellisia. Koska emme ole sidottuja oikeastaan mihinkään, meillä on mahdollisuus vaikuttaa muidenkin jouluun. Ehkäpä tänä jouluna menemme myös talkoolaisiksi johonkin hyväntekeväisyysjoulutapahtumaan. Saa nähdä miten energiaa riittää. Joulu edustaa itselleni pientä taukoa kahden suuremman projektin välissä, joten omalta tontilta poistuminen vaatii hieman tahtotilaa lähtöön. Sitä niin mielellään vaan jää köllimään pyjamassa omille mööpeleille ja välttelee kelloon sidottuja toimia kun siihen on mahdollisuus. Halu jäädä kotiin vie usein kuitenkin voiton tarpeesta poistua kotoa. Meistä on tullut hieman erakkomaisia otuksia isännän kanssa.


Pyyhkäisin tänään pölyt pois kahdesta lempijoulukoristeestamme. Siellä ne salin isossa kaapissa odottelevat joulukuuta. Vielä ei ole niiden aika tulla esille, mutta hetkeksi jäin katselemaan maailmaa lasipallojen sisällä, väänsin mekanismien avaimia ja annoin soittorasioiden soitella tuttuja sävelmiä lumen pöllytessä rekien ympärillä.

Ajattelin myös, että meidän elämä taitaa välillä ainakin olla kuin tuollaisessa lasikupumaailmassa. Väännetään avainta ja kaikki lähtee liikkeelle ja kun veto loppuu, kaikki pysähtyy. Soittorasian ihmisillä ei koskaan matka tule valmiiksi, se vaan pysähtyy hetkeksi ja jatkuu taas kun joku vääntää avaimesta.

Keskeneräistä heilläkin ja välillä sataa lunta. Ihan kuten meilläkin.

Olen tainnut alkaa pitää keskeneräisyydestä tässä talossa ja elämässä, joka ei koskaan ole valmis.


Kellolla lisää pimennettyihin iltoihin on muuten kivoja kuunnelmia taas tarjolla. Yle on julkaissut koko liudan hyviä ja mielenkiintoisia kuunnelmajännäreitä Draculasta Frankensteiniin. Hui, miten hyviä!

Rauhallista sunnuntaiyötä ja iloa alkavaan viikkoon toivotellen

Jovelan Johanna



22 kommenttia:

  1. Merkittävää ei ole päämäärä, vaan matka. Eläköön keskeneräisyydet!

    Noh, asiaan. Olen vähän viimetipassa tämän kanssa, kaksi päivää enää auki, mutta kysäisen kuitenkin, jotta olettekohan huomanneet tämän:

    Kiiltoa ja mattaa, kolmen sepän näyttely 18. - 31.10.
    Taottuja veistoksia ja koruja eri metalleista. Turkulaiset sepät Jaakko Rajala, Kimmo Tulimetsä ja Henri Vähätalo esittäytyvät Tulimetsä Galleriassa.
    http://www.tulimetsa.fi/

    Ajattelin, että ehkä voisi kiinnostaa.
    Tosin sitten pitäisi ulkoistua sieltä teidän kovin ihanasta rauhasta... ;-)

    - Maritta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Maritta ja kiitos vinkistä! Miten sattuikin sopivaan saumaan, meinaan isäntä on juuri lähdössä Turkuun asioille! Tosi hauska ajoitus, kun Turussakaan ei suinkaan joka viikko piipahdella :)Itse en mukaan nyt jouda, mutta isäntäähän nuo tietenkin aivan erityisesti kiinnostaakin. Lämmin kiitos vinkistä :)

      Poista
  2. Jopas kuulostaa mukavalta :)

    Olen tyttösille etsinyt noita joulupalloja/lumisadepallija jo muutaman vuoden. Osaatkohan vinkata mistä kannattaisi etsiä? Varmaan netin syövreistä löytyisi, mutta llis kiva nähdä livenä ennen ostopäätöstä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluaikaan tullaisia tulee aina jossain vastaan, mutten osaa suorilta nimetä mitään tiettyä liikettä :( Nämä kaksi lumisadepalloa olivat aikoinaan matkamuistoja, toinen Malagasta ja toinen Tukholman Vanhan kaupungin pikkumyymälästä :)

      Poista
  3. Kyllä kelpaa siellä hämäränhyssyä vietellä. Kuunnelmat meinaan kyllä minäkin ottaa nyt pimeiden iltojen ratoksi. Leppoisaa eloa ja oloa sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin sekä kuunnelmat että äänikirjat ovat päivittäisiä huveja :) Pirteää viikkoa sinne, Anni :)

      Poista
  4. Kiitos kuunnelmavinkistä. Yksin remppaa tehdessä ja ollessa on kiva kuunnella juttuja. Tosin ei saa olla liian jänniä. Kesällä meni muumeja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko kokeillut Knalli & Sateenvarjoja tai Vainaja-sarjaa? Knallit on niin hauska, osuvaa brittihuumoria suomalaiseen makuun ja Vainaja-sarja nimestään huolimatta ei ole lainkaan jännä. Molempia löytyy Ylen julkaisuista vapaana :) En kyllä itsekään kuuntelisi mitään pelottavia yksin ollessa. Ääninäyttely on omalla tavallaan vakuuttavampaa kuin silmillä katseltava ja siinä taitaisi tulle itselle pupu pöksyyn, kun mielikuvitus alkaisi väritellä kuvia tarinalle ;)

      Poista
  5. Elätte juuri selaista elämää, jota itsekkin mieluusti eläisin. Se vaan on mahdotonta toteuttaa sen jälkeen, kun mieheni sairastui.
    Vaikka nyt on kaikki hyvin, huomisesta ei koskaan tiedä. No, eihän sitä koskaa huomisesta tiedä, mutta on vaan sula mahdottomuus nyt muuttaa johonkin vanhaan taloon. Ei jaksaisi mies rempata ja minusta ei yksin siihen olisi.
    Joulunne kuullostaa oikein hyvältä sekin. Itse olen muutaman vuoden antanut jouluiloa lahjojen muodossa lapsille ja vanhuksille♥ Olen, myös antanut tyttärelle erillaisen lahjan...milloin vuohen ja milloin mitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasiahan se on, että elää sellaista elämää, joka tuntuu hyvältä niine mahdollisuuksineen, joita on käytettävissä :) Harvoinpa ihan kaikki haaveet ja todellisuus kohtaavat, ei meilläkään. Itselläni esimerkiksi työ sanelee joitain asioita sellaiseksi, joita ei olisi ilman juuri tätä työtä, mutta toisaalta tämäkin on valinta :)

      Ajatella, että joulu se sieltä taas pian tulee. Aika kuluu niin nopeasti!

      Poista
  6. Kiitos tuosta Jouluapua-linkistä. Nyt lähetin isommalle yhteisölle tiedoksi myös. Suomalaisilla on auttamisen halua..en ole koskaan saanut sen parempaa mieltä ja lahjaa mistään, kuin toisen auttamisesta..ja koskaanhan emme tiedä, milloin itse tarvitsemme apua. Hienolta kuulosti ajatuksesi lähteä jakamaan joulun iloa johonkin tapahtumaan. Suosittelen! Elämällä on aina antaa meille uutta ja ihmeellistä, silloinkin, kun olemme jo luuleet kaiken saaneemme! Hienoa Johanna! Hyvää ja rauhaisaa Joulun odotusta Jovelan perheelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihanaa, että laitoit tietoa edelleen. Moni tarvitsisi apua arkeensa muulloinkin kuin jouluna, mutta jos kaikki auttaisivat toisiaan edes jouluna, ei niin moni ehkä sitä apua tarvitsisikaan useammin. Itse olen jokseenkin turtunut materiaan. Takana ovat ne vuodet, jolloin shoppailusta sai kiksejä ja iloa elämään tuli ostettua. Kaikella on aikansa, nyt sellainen ei oikeen anna mitään. Toki sit vieläkin ilahtuu joistain hankinnoista, mutta sellainen systemaattinen haaliminen ostettua iloa on kyllä takana. Elämässä on niin paljon muuta, itselle tärkeämpää sisältöä ja sen kautta myös muitten auttaminen on nousut tärkeäksi. Jollekin toiselle sellainen, minkä itse nykyään ottaa itsestään selvyytenä, voikin olla haasteen paikka, kuten vaikkapa nyt se, että pöydässä on jouluna jouluruokaa ja hieman herkkujakin. Muutenkin tarpeeseen saatu ilo on usein enemmän kuin annetun arvo numeroina. Yhdelle vähän on paljon ja toiselle ei niin paljoa, että siitä luopuessaan menettäisi mitään, mutta antaessaan saakin paljon :)

      Mukavaa alkutalvea ja jouluhenkeä sinne, Sanni :)

      Poista
  7. Ihana vertaus teidän elämästä <3 Joulu alkaa olemaan jo mielenpäällä täälläkin... yritän vielä marraskuuhun saakka vähän himmailla, eli kohta pääsee päästämään joulu odotuksen valloilleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täälläkään joulua vielä pueta, mutta pidän paljon sellaisesta ajattelusta, jota joskus ennen oli, että joulua rakennettiin hissukseen. Jouluvalmisteluthan alkoivat sadonkorjuusta ja siitä sitten hissukseen edettiin kohti joulua, joka oli suuri juhla. Hieman täällä pukinkonttiin olen oman sadon juttuja laitellut milloin mieli tekee ja joulu siten hiipii luo kuin huomaamatta. Myönnän auliisti, että jo syksyllä alan selailla jouluaiheisia kirjoja ja tässä lokakuussa saattaa hääräilyn taustalla soida hiljaa jokin klassinen joululevy orkesteriversiona. Sitten joulukuussa jo onkin täysi tingelitangeli päällä, eikä hilpeän iloisia joululauluja enää pidättele mikään :D

      Poista
  8. Huomaa, että se oma elämäkin "hidastuu" iltojen pimetessä. Kovin tekee mieli viikonloppuisin tai vapaapäivinä hipsutella yöpaita päällä vaikkapa koko päivä ja vaan on olla ja ihmetellä. Kesällä ei tule mieleenkään hipsutella, huono omatunto itselläni kolkuttaisi, jota kyllä aina ihmettelen. Entisenä maalaisena, tuo teidän elämä tuntuu niin tutulta. (lapsuudessa oli ulkohuusi ja -sauna eikä tullut vettä sisälle. Säkkipimeät yöt ja tähtitaivaat, niin tuttua.)

    Joulukeräyksiin olen pitkään osallistunut, mutta tuo joulu-apu kuulostaa hienolta. Täytyypä tutustua.

    Teidän etupihasta (ruusuhommelit, aita ja paja)olisi ollut muuten kiva nähdä sellaisia kokonaisuuskuvia. Höh, tökerösti sanottu, mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. :) Teidän takapihasta on niin ihania kuvia, että olen välillä jäänyt niihin haaveileen.

    Hyvää loppusyksyä sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Kun maailma ulkona hiljenee ja hidastuu, sitä itsekin on enemmän sellaista vällyissä viihtyvää sorttia, eikä yhtään tee pahaa löntystellä laiskana hoodeillaan :D

      Pitääpä joskus, pitkästä aikaa tehdä taas joku pihapiiripostaus, sillä vaikkakin niitä on tässä blogissa aiemmin ollut useita kertoja, edellisestä on jo hyvä tovi. Viimeisimmät taitaa olla keväältä 2015 kun pihaa myllättiin oikeen urakalla :)

      Poista
  9. Kiitos jouluapulinkistä, tulee käyttöön.
    Samanlaisia lasipalloja meilläkin on, kirppareilta Saksasta ovat aikoinaan löytyneet. Ja saman "taudin" olen periyttänyt lapsenlapsille, istuvat tuijottamassa mummun aarteita hartaina, kunnes tulevat tiettyyn ikään, jossa ei enää kaikki menee niin helposti rikki, silloin saavat omat pallonsa.
    Tulkaas iltakaffeelle, ois tuoretta piimäkakkua tarjolla :)
    Keekis
    Ps. Ei viittitä kertoa muille, mutta täällä lipsahti joululaulut viikonloppuna soimaan, kun satoi ensilumen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, piimäkakkua! Se on sitten niin kauhian makoisaa! Meillä oli aina lapsena sitä jouluna ja siinä äidin reseptissä rusinat kiehautettiin ensi voissa ja lurauksessa rommia. Voi että ne oli hyviä ja koko kakku tietenkin. Edelleenkin joululemppareitani se kakku ja iso lasi kylmää maitoa - rusinat pitää edelleen kaivaa yksi kerrallaan irti kakusta ja syödä sormin :D

      Täällä satoi ensilumi viime perjantaina ja suli lauantaina, kun sateet muuttuivat vedeksi. Rehevää plussaa lupailee ennusteet taas, joten ei taida lunta olla luvassa toviin. En aio piitata siitä. London Symphony Orchestra soittelee pontevasti valkeaa, kaunista, lämmintä ja iloista tuli ikkunan takaa mitä vaan ;D

      Poista
  10. Lumisade sai minullekin joulumielen. Ei haittaa vaikka onkin lokakuu, leivottiin joulumausteisia pikkuleipiä ja on luriteltu ensimmäiset laulut. Äkkiäkös tuo alkava kuu sujahtaa ja ollaankin jo joulukalenterin kimpussa.
    Blogissani on sinulle haaste, toivottavasti ehdit siihen joku hetki vastaamaan :) Hyvää marraskuuta teille!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Laitan sen korvan taakse ja nappaan mukaan osaksi seuraavaa sunnuntaipostausta :)

      Poista
  11. Lumiset terveiset pohjoisesta.. meillä kaivettiin jo moottorikelkka säilöstään, pihalla reilut 30cm puuterilunta 😊 Kummasti laiskuus on iskenyt täälläkin, ei meinaa virtaa riittää kun on muka niin pimeää 😇 Syksyn viimeiset mehut ja hillot sain tehtyä sunnuntaina, tänään sain vasta sotkut siivottua..näillä mennään 😎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Täällä on vaan 130cm sadevettä saavissa :D Hetki saatiin ihastella valkoista maata, mutta sateeksihan tuo muuttui, eikä muuta taivaalta lupaile toviin, jos sieltä jotain on tullakseen.

      Köökissä hääräilyn ilo kokee aina pienen inflaation kun päästään siihen kohtaan, jossa pitää siivota sotkut. Olen itse kehitellyt lukuisia vippaskonsteja, joilla sen osuuden saa vähemmän uuvuttavaksi :D

      Poista

Kiitos kun kommentoit!