jovela

jovela

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Talven kynnyksellä

Tällä viikolla sateet vaihtuivat pakkasöihin, harmaan usvainen maisema kirkkaan siniseen taivaaseen ja saunavedet otettiin saavista pitkästä aikaa ohkaisen jääkannen alta

Perjantaiaamuna maailma näytti siltä kun keijut olisivat tanssineet yöllä pitkin puutarhaa sokeroiden kaikki yrtit, kukat, lehdet ja korret. Meidän nukkuessamme lämpimissä vällyissämme koko puutarha oli peittynyt kevyeen huuraan ja aamulla sadevesisaavin pinnalla oli ohut kerros jäätä, joka rikkoutui ensimmäisestä kosketuksesta. Mutta siinä se kumminkin taas oli, huura, ja vesisaavin jäätynyt pinta, pakasteherneiksi muuttuneet palot herneverkolla ja kukat, joista ei enää ehtinyt tulla herneitä - kaikki julistamassa, että talvi on tulossa.


Perjantaiaamun maailma oli kuulaan raikas, hiljainen ja kaunis. Ruusulan jäätyneet damaskonruusut kuin fiinisti kandeeratut kakkukoristeet. Kierrellessäni varpaat kipristellen sukattomissa kengissäni pitkin puutarhaa, mietin millaiselta maailma tällaisina aamuina näytti ennen meitä? Silloin ennen, kun ei ollut niin paljon melua, keinovaloja, muunneltua aikaa ja esituotettua elämänrytmiä? Luulen, että ihmiset ihastelivat aivan samoja asioita, näitä luonnon kauniita hetkiä, nyt ja silloin. Nykyään vaan ei kaikilla ole siihen mahdollisuuksia tai aikakaan, kuten ennen oli.


Pidän valtavasti juuri näistä päivistä kun syksy ja talvi kohtaavat toisen tullessa, toisen mennessä. Luonto tekee sen kauniisti. Vuodenaikojen vaihtelussa on jotain voimakasta ja vapauttavaa, tapahtuu se mihin suuntaan tahansa. Keväällä taittuu talven selkä, kylmyys antaa periksi ja lämpö nostaa kaiken kukoistukseen. Sitten saapuukin kesä, kypsä ja mehukas, kunnes syksy riisuu kesän paljaaksi talvelle karnevaaleissa, joka muuttaa kaiken raikkaan kirpeäksi saapuessaan.

Talvea kohti elämänrytmi muuttuu hitaammaksi meillä ihmisillä ja luonnon otuksilla. Täällä meillä pöllö huhuilee yksin yön solistina, tähdet tuikkivat kirkkaimmillaan ja peurat kulkevat laiskasti pellon laitaa mutustellen pystyyn jäänyttä viljaa ja kortta. Kaikki tapahtuu hitaammin ja laiskemmin. Ei hukata energiaa. Vain linnuilla tuntuu olevan kiire lintulaudalla. Aaamunkoitosta iltahämärään ne pyrähtelevät uudelleen ja uudelleen lintulaudalle ja pois saalis nokassaan. Rohkeimmat aterioivat muista piittaamatta, reteästi appeen äärellä. Eilen tehtiin jo viikkotäydennystä böördikahvilaan täyttämällä lintulaudan talo siemenillä ja pähkinöillä. Ensimmäinen lintu ei malttanut odottaa, että poistumme böördikahvilalta, vaan lehahti paikalle meistä piittaamatta. Lintulaudalla on koko ajan lintuja, useita samaan aikaan.


Monenmoista pientä ja suurta tassua ja kaviota jättää jälkiään maahan, vaikkei kaikkia taivaltajia jokaisella vierailukerralla näkisikään. Joku oli käynyt kaivamassa keittiökompostilaatikkoakin, kettu ehkä, vai supiko siellä oli hääräillyt? Koirilla onkin aamuisin kova kiire nuuskuttaa öisten kulkijoiden jättämät jäljet.


Yrttilään jäi korjaamatonta satoa, osin tarkoituksella ja pieni osa koska ei ehditty saada kaikkia kuivumaan ennätysrunsaasta sadosta. Vaan ei haittaa! Jos itselläsi on käynyt samoin, niin nipsaise jäätyneet yrtit aamusella ennen kun aurinko ehtii ne sulattaa ja laita yrtit suoraan pakkaseen! Siinä on luontoäiti hoitanut esipakastuksen puolestasi!


Taloissa ovet ja ikkunat suljetaan, puetaan lämmintä ihmisnahan päälle ja iloitaan  ensimmäisistä glögeistä kaupan hyllyillä, alennusmyynneissä myymättä jääneiden hyttyskarkoitteiden siirryttyä varaston puolelle. Kesäpesula on suljettu, pulsaattori siirretty sisälle. Vielä pari viikkoa sitten pyykkäsimme omalla terassilla ja lämpömittari oli kesälukemissa siinä auringon alla. Niin nopeasti lämpö katoaa sitten kun on kadotakseen. Täällä maalla savupiipuista nousee taivaalle kimurtelevia viestejä jotka kertovat, että sisällä on lämmin. Talvimatto, villasukka, palava kynttilä ja lämmin uunin kylki. Kaikki kertovat talven saapuvan ja lämmön siirtyneen ulkoa sisälle. Tänään pitää laitella vielä puutarhaa talviteloille. Nostaa porkkanaa ja palsternakkaa, peittää ruusuja ja leikata yliaikaiset maa-artisokan varret alas. Jovelan puutarhan satokausi 2017 on ohi. Polku saunalle on kuurassa, portti ja sen kyltti on kuurassa ja mustan terassin kansikin on kuurassa. Puutarhan on aika käydä talviunille.


Satokausi 2017 lyhyesti


Olipa satokaudesta iloa tänäkin vuonna, vaikka kesä oli niin oikukas. Uusia perunalajikkeita kokeiltiin ja niin hyviksi todettiin, että ensi kesälle niitä laitetaan kasvamaan uudelleen. Meillä oli juhannuksena omat perunat lautasella ja Timo-lajike oli satoisa kautta kesän aina syksyyn saakka. Blue Congo (tässä yksi satokuva), eli lila/sininen peruna oli hyvää ja satoisa, kuten Rote Emmalie (tässä yksi satokuva), vahvan fuksian pinkki perunakin. Kaikki kolme ovat listoilla vuodelle 2018.

Lilapalkohernettä, punasipulia ja porkkanaa tuli tavalliseen tapaan runsaasti, mutta palsternakka jäi pieneksi. Yrttejä ja seitsemän sortin tomaattia tuli valtavasti. Meillä on varmaan pari kuukautta ollut kulhollinen tomaattia pöydällä jatkuvasti ja sieltä ollaan tomaatteja syöty monella tavalla, myös ihan napsimalla suihin, koska tomaatit ovat olleet niin hyviä.  Yksi tämän vuoden suosikeista tomaattilassa oli ehdottomasti Musta tryffeli -niminen tomaatti. Todella herkullinen!

Yrttejä tuli tänä vuonna niin paljon, ettei mitkään orret meillä vetäneet, joten yrttiä on myös annettu pois. Keväällä istutetut vadelmat eivät odotetusti tehneet vielä satoa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta ne Glen Amble -puutarhavadelmat, jotka kypsyivät sadoksi saakka, olivat valtavan suuria, makeita ja maukkaita. Oikeita supervadelmia!  Noin muuten pihan marjasato oli hyvä, mutta mesimarjat eivät onnistuneet ja kuivuus tipautti osan pensasmustikoista varvuiltaan ennen aikojaan. Meillä täällä Lounais-Suomessa rannikon reunalla oli muusta Suomesta poiketen sateen suhteen haasteita siinä, että niitä ei juurikaan tullut ja erittäin aurinkoinen keittiöpuutarha kärsi janosta. Muita floppaajia tällä satokaudella oli korumaissi, joka ei edelleenkään ehtinyt tehdä kuin kaksi pienen pientä tähkää, joihin ei ehtinyt kehittyä väriä lainkaan. Samoin kaali floppasi suurilta osin, koska sinne pääsi mutustelijoita. Bataatti vaatii selvästi niin lämpimän ja Suomen olosuhteisiin pidemmän kasvukauden, ettei sekään menestynyt, mutta onhan se hauskaa kokeilla erilaisia juttuja, joista jotkut aina sitten onnistuukin. Piparjuurta ja valkosipulia olisi saanut tulla enemmänkin, mutta molempia tuli kuitenkin riittävästi.

Kokonaisuutena satokausi 2017 oli hyvä. Aina joku floppaa ja toinen yllättää sadon laajudella. Meidän keittiöpuutarhamme ei meitä koko vuotta ruokkisi, mutta tuo kuitenkin syötävää taloon paljon ja omavaraisempi elämä keittiöpuutarhan muodossa on vienyt mennessään. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, joulupyhien aikaan olen jo innoissani ensi vuoden suunnitelmien kanssa ja siemenluetteloita selataan innoissaan. Tänä vuonna tosin olen säilönyt ahkerasti myös siemeniä, joten ihan kaikkia ei tarvitse ostella.


Tuossa juuri eilen otin myskikurpitsan siemenet talteen kun laitoin sunnuntaipaistin lisukkeet makustumaan. Esimakustelua ei tarvitse tehdä, mutta laitoin kuitenkin kylkiäiset muun hääräilyn lomassa paistovalmiuteen tälle sunnuntaille. On muuten silkkaa herkkua tuo kurpitsa-ruusukaali-pekaanipähkinä -paistos ja se sopii juuri tähän vuodenaikaan erinomaisesti mauste- ja makumaailmaltaan.

Kurpitsa kuutioidaan, ruusukaalit puolitetaan ja sekaan heitellään (pecan) pekaanipähkinää. Siirapista (3/4), öljystä (1/4), kanelista ja suolasta (molempia maun mukaan) tehdään makean suolainen seos, jota valutetaan paistoksen päälle ja pelti lykätään uuniin. Paistellaan kypsäksi ja pinta väriä saaneeksi.

Summa summarum

Eipä tänne tämän kummempia tällä viikolla. Viikko on mennyt tiiviisti töiden merkeissä ja luonnon ihmeitä ihastellessa. Salin sähköpatterit pitänee tässä lähiaikoina palauttaa kesälomiltaan, mutta onpa se aivan ihmeellistä, että lokukuun lopussa vielä ollaan täysin ilman sähkölämmitystukea salissa. Muuallahan sähköä ei muutenkaan käytetä lämmitykseen ellei ole kireät pakkaset, mutta salissa on vielä tämän talven pakko lämmittää myös sähköllä. Nyt kun yöpakkaset ovat saapuneet, ollaan pärjätty petroolilämmittimellä, joka puhaltelee noin tunnin lämpöä aamuisin ja illalla. Muuten uunien lämpö on levinnyt myös salin puolelle riittävästi.



Tällä kertaa ei ole tarjota kuunnelma- tai äänikirjavinkkiä, mutta kirjoitanpa tähän loppuun teille hieman legendaa rosmariinista, ken mielii kuulla. Taivuttelin eilen lauantaisiivouksen jälkeen pienen rosmariinikranssin tuonne tulvan seinälle. Rosmariinissa on niin ihana tuoksu! Meidän valtavan hyvän yrttisatovuoden myötähän tein loppukesästä meille sen pienen rohtokaapin, mutta yrttisatohekumassa on oltava yksi piikki lihassa ja se on rosmariini, jota en vaan saa onnistumaan, en sisällä, en ulkona. Tein sitten kaupan yrtistä tuollaisen tuoksuvan kranssin.

Rosmariiniin on liitetty hirmuisen suloisia ja hienoja uskomuksia. Antiikin kreikassa rosmariinin uskottiin parantavan muistia. Keskiajalla pahat henget ja sairaudet saatiin karkoitettua rosmariinilla. Häissä morsiamen rosmariiniseppele toi mukanaan ikuisen rakkauden ja uskollisuuden, hautajaisissa taas vainajalle ikuisen elämän. Ehkäpä uskomattomin rosmariiniin liittyvä tarina tulee kuitenkin 1200-1300-luvulta. Tarinan mukaan reumaattisista kivuista kärsinyt 70-vuotias naismonarkki olisi virkistynyt Unkarin vedeksi kutsutun rosmariini-alkoholirohdon myötä niin nuorekkaaksi ja terveeksi, että naapurimaan tuleva kuningaskin kosiskeli häntä avioliittoon. Totta ja tarua, aivan varmasti, mutta kauniita ajatuksia, hieno maku ja ihana tuoksu tällä Neitsyt Marian nimikkorohdoksikin kutsutulla yrtillä. Tehköön tehtävänsä tuolla tuvan seinällä.

Siispä, hyvää muistia, rakkautta, terveyttä ja pitkää ikää toivottelemelle täältä väärän vänkyrän taloltamme.

Jovelan Johanna


18 kommenttia:

  1. Sunnuntaita sinnekin tupaan ☺ Olipa piristävää löytää blogiisi, satuin vain googlaamaan ideoita sytytyspaloihin..nyt täällä odotellan aina uutta sunnuntaita ja toivotaan pitkiä tarinoita, kiitos niistä ja mukavaa talvenodotusta. Täällä pohjoisessa nautitaan jo lumesta ❄⛄��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tiesi tänne :) Sytykkeitä tässä pitäisikin taas tehdä pitkästä aikaa. Alkaa olla se aika vuodesta jo, kun sytykkeille on käyttöä.

      Lööpit lupailivat eteläänkin jo lunta, mutta meille vain vesisadetta. Pakkasyöt kuitenkin jo lupaavat talvea, joten joskus se ensilumi tännekin sitten sataa vaikkei kauaa viipyisikään maassa :)

      Poista
  2. Ihania kuvia. Voi miten ihanaa satoa olette saaneet 😊 Upea ruokapaikka linnuille. Itsellänikin jo suunnitteilla lintujen ruokinnan aloitus, mutta ihan vielä en ole joutanut. Mukavaa sunnuntaita sinulle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me laittelimme hieman etuajassa böördikahvilaan ruokaa ja kova kuhina tuolla lintulaudalla onkin jo ollut :)

      Poista
  3. Kaunista kuuraa ja siitä sekä lintukahvilasta tuli mieleen että lintujen ruokinta voisi alkaa täälläkin. Vielä on maltettu koska yöpakkasia ei ole ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tuli yöpakkaset perjantaina kahden yön verran, mutta tänään näyttäisi jäävän yölläkin plussalle. Olisi voinut sen kolmannenkin yön pakastaa, niin olisi saanut koirien ruoat jäädytettyä kuistilla :D Tommonen 10 litran ämpärillinen on niin kivaa pakastaa pusseissa kuistilla ja vaan siirtää jäätyneinä levyinä pakkaseen, mutta eipä auta, plussalla ollaan :D

      Poista
  4. Kylläpä onkin kaunis kuva tuosta jäätyneestä ruususta! Myös minä pidän kovasti näistä yöpakkasen suutelemista syysaamuista. Mukavaa eloa ja oloa sinne Jovelaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli niin sievä! Harmi kun pakkanen ei tule siten, että pysyisi asteen parin pakkasella kevääseen saakka. Olisi kaunis talvipuutarha koko talven jäätyineine kukkineen :)

      Poista
  5. Tosi kauniita kuvia! Ja tuo lintukahvila on aivan upee!! Eilen juuri puhuttiin, että seuraavalla kauppareissulla täytyy ostaa jo siemeniä linnuille. Siitä se ruokintakausi taas lähtee liikkeelle. Paljon olette herkkuja maasta saaneet :) Ja seuraavana vuonna taas uudet kylvökset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lidlissä ainakin oli juuri tällä viikolla hyviä ja edullisia seoksia, pähkinää, kuorittua auringonkukkaa ja varpuslintujen suosimaa seosta. Meillä kuluu todella paljon siemeniä ja pähkinää talvella, joten hankitaan tarjottavia aina tarjouksesta ja säilötään 10 litran kannellisiin ämpäreihin. Niistä on kätevää lapata lintulaudan mökki aina täyteen, kun ruoka alkaa loppua :)

      Poista
  6. Ihanan herkkiä kuvia! Oletkos kokeillut koskaan istuttaa valkosipuleita jo syksyllä? Itse istutan aina syksyllä samanmoisiin lavoihin kuin mitä sinullakin on ja peittelen heinäsilpulla tai syksyn lehdillä. Näin kasvukausi alkaa jo varhain keväällä ja loppukesästä saa jo korjata satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vaan :D Ihan joka vuosi ja taas kävi niin, että se viimeinen mahdollisuus meni ohi, kun routa ehti jo maahan ja viimeiset korjattiin laatikoista pois vasta tovi sitten. Täällä oli vielä takakesä (takatalven vastapari) pari viikkoa sitten, kun lämmöt oli parinkympin pinnassa. Mansikat alkoi kukkia uudelleen ja yrit puski uutta. No, jos ensi vuonna sitten :D Keväällä me laitetaan valkosipulit ajoissa maahan, koska kasvatuslaatikoiden pohjalle tehdään olkipohja ja laatikoiden päälle saa pleksit. Se tuntui aikaistavan satokautta huomattavasti tänä kesänä :)

      Poista
  7. Kauniita huurrekuvia! Meilläkin alkavat juurekset olla jo kaikki kellarissa. Hyvä muistutus, että linnuilla alkaa talviruokintakausi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa eilen kun ajeltiin kaupoille ja takaisin, monen pellon laidalla oli juurikaskekoja, joten on tainnut monella olla samat puuhat näinä päivinä, pihalla ja pelloilla. Me nostettiin tänään viimeiset porkkanat ja pinkit perunat. Ensi viikolla vielä maa-artisokkaa, mutta sitten se alkaakin olla tämä satovuosi tässä.

      Seuraavaa odotellessa ;)

      Poista
  8. Ihana kuva böödikahvilaan avautumista odottavasta tiaisesta! Niin mielellään lintuja ruokkisin, mutta rottapopulaation takia täällä kaupingin laitamilla ei ole mahdollista.
    Tänään nappasin ruoan koristeeksi tuoretta persiljaa auringonkukan juurelta ja avot kun maistui vahvalta ja hyvältä. Vaikka pakkanen oli jo toista yötä nipistellyt.
    Ihania syyspäiviä sinne Jovelan tuvan lämpöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Böördikahvilalla ollaan ruokailtu jo 2 viikkoa, mutta eilen piti jo täyttää lintulaudan siementalo, kun tuntuu tuolla asioivan oman kylän ja naarurivaarankin linnut. On siellä sellainen kuhina päivisin päällä :D

      Jotkut yrtithän suorastaan jalostuvat kun pakkanen puraisee niitä. Tänään napsuttelin iisoppeja tuoksuyrteiksi tupaan ja niiden tuoksu oli suorastaan huumaava! Toiset sitten nuupahtaa heti. Basilika ei ainakaan yhtään tykkää kylmästä.

      Poista
  9. Ensiajatus pakkasöistä oli että apua, en ole valmis, kaikki jäässä, katastrofi, hommat jää kesken, sitten heti seuraavana tulee ilo. Neljä vuodenaikaa on ihan mahtava juttu ja jokaisessa on niin paljon kauneutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten onkin, että se aika tuntuu joka vuosi loppuvan vähän kesken syksyllä ennen talvea :D Täällä ihan sama juttu, mutta kummasti sitten kuitenkin selviää, vaikka vähän jäisikin kesken ;)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!