jovela

jovela

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Inventaario ruokakomerolla

Miten hauskaa on vaan olla kotona. Pihan sysimustassa pimeydessä lämpiää sauna. Isäntä katselee sohvalla padillaan joitain taontavideoita korvanappi korvassaan ja Freya-kissa sylissään. Itse köllöttelen divaanilla vällyjen alla Pippa-kissa kyljessä kuunnellen kuunnelmaa ja aloitellen sunnuntaipostausta. Näin viikonloppuisin siinä usein sitten tovin kuluttua käy niin, että silmät alkavat lupsua ja painuvat kiinni. Kissa hurisee vieressä, kaikkialla on hiljaista ja hämärää. Uni livahtaa silmään varkain ja me tuhisemme Pipan kanssa kilpaa. Silloin isäntä sanoo Jovelan emännän olevan palaverissa kissan kanssa. Aiheena on aina yksi ja sama: montako katkarapua kuuluu laittaa kissojen jouluruokalautaselle! Mutta tänään päivänokoset on jo otettu ja saunaa odotellessa ryystellään kupit kahvia ja nakutellaan sunnuntaipostaus eetteriin. Viime sunnuntaina en päässyt kuulumisia kertomaan, koska olkatulehdus, eli bursiitti tuli kylään samaan aikaan kulkutaudin kanssa. Puolen viikkoa siinä meni niistellessä ja röhäillessä oikea käsi kipeänä. Vaan se oli silloin ja nyt ollaan taas normaalissa arjessa, joka kuluu töiden merkeissä. Eilen sitten isännän kanssa hoidettiin pois ruokakomeron, eli kotivaralamme vuosi-inventaario. Olipas se homma!

Nykyisellään homma on tosiaan hieman suurehko yhdelle päivälle tehtäväksi, joten isäntä tyhjensi komeron loppuviikosta valmiiksi odottamaan lauantaita. Eilen ruokakomeron viimeiset nurkat tyhjennettiin, hyllyt pyyhittiin ja koko komero imuroitiin huolellisesti.


Hieman oli oudon näköistä, kun kaikki hyllyt olivat tyhjillään. Koska ruokakomero on tehty tilaan, jossa ennen oli romahtaneen leivinuunin pesäosa, se on hieman hassun muotoinen, mutta kuitenkin riittävän tilava, jotta sinne saa reilusti tavaraa ja sisälle voi kulkea kunnolla. Osa uunin tiilimuurista on jäljellä, koska sitä ei uskalla purkaa liikaa, ettei tuvan puolella näkyvälle muuriseinälle käy hassusti. Kun ruokakomeroon astuu kunnolla sisälle, voi kurkata muuriseinän nurkan taakse, jossa yleensä on jotain vuodenaikaan liittyvää silkaksi silmäniloksi.


Tuvanvastainen tiilimuuriseinä näyttää tältä, aika hassulta, mutta siinäkin on hyödynnetty jokainen kolo ja taso.


Alkusyksystä ja joskus kesän aikaan parikin lukijaa kyseli mitä kaikkea meillä on kotivarassa nykyään ja onko sen sisältö muuttunut paljon sinä aikana kun olemme asuneet täällä. Pohdiskelin tuota eilen kun järjestelimme tavaroita takaisin komeroon. Ruokakomeron sisältö on muuttunut oikeastaan aika vähän. Meillä kotivarassa on vain sellaisia tarpeita, joita käytämme muutenkin, ei mitään lopunaikojen palvojien preppailumeininkiä kuivatettuine lihoineen ja maailmanlopun muonineen. Ruokakomeromme on oikeastaan sellainen pieni kotipuoti, josta otamme mitä tarvitsemme, jotta jokaista tarvetta ei tarvitse kaupan kautta hakea yksitellen. Ostamme tarjouksista useamman ja käytämme aikajärjestyksessä pois. Harvemmin mikään arkinen tarve loppuu kesken ja kun ruokakomerolla varasto käy vähiin, hankimme seuraavan satsin lisää tarjoushinnoin.

Yksi meille uusi tulokas kuitenkin tuli mieleen ja se on tuo hyllyllä näkyvä iskukuumennettu kestomaito, joka säilyy muutaman kuukauden. Niitä meillä on nykyään aina muutama komerossa, koska akuutti pannukakku-, räiskäle-, riisipuuro- tai perunamuusikohtaus on hankalasti hoidettavissa ilman maitoa ja maitojauhe, jota meillä on myös aina, ei ole ihan sama asia.

Näiden kuvien mukaan meillä syödään paljon pastaa, käytetään ketsuppia ja sokeria, hillotaan hillosokerilla ja elukoita varten on kokonainen hyllyllinen ruokaa. Myös omatekoista pikkelssiä ja kuivahiivaa on tallentunut kameraan.


Purkkeja piisaa! On itse tehtyä ja ostettua, kokonainen puulaatikollinen kissanruokapusseja, jono sinappia, mausteita, kahvia ja kuivurilla kuivattuja herkkuja, kuten banaanilastuja.


Teetä kunnon laatikollinen, vierasvaraksi ja omaan suuhun keksejä, tarjouksesta ostettuja makeuttajia, jotka aina loppuvat kesken kun vielä yhden painalluksen tarvitsisi, isoissa 5 litran vesipulloissa riisiä ja makaroonia makaroonilaatikkoa varten, tummaa riisiä koirille, tomaattimurskaa ja -sosetta, kahvipapuja, perusraaka-aineita monenlaisiin pastoihin ja patoihin, majoneesiakin näyttää olevan jonon verran. Lisäksi hyllyillä on tietenkin kaikenlaisia jauhoja leivontaan, suurustamiseen, kuorruttamiseen ja muuhun kokkailuun, itse tehtyjä yrttisuoloja, lihaliemikuutioita, kuivattuja hedelmiä, lisukkeita suolakurkuista kapriksiin, oman sadon hilloja, hyytelöitä ja kompotteja, muutama litra öljyjä, erilaisia etikoita, sushi-tarpeita - kaikkea mitä tarvitsee kokkaillessa ja leipoessa. Jossain tuolla reunalla, kameran saatuttamattomissa on myös pino leivinpaperia, tuorekelmua, foliota ja paperipusseja sekä itse tehtyä mustaviinimarjalikööriä ja ihan lattiatasossa ämpärillinen siemeniä linnuille, vessapaperipaali, kissanhiekkaa ja hygieniatuotteita sekä korillinen mallas- ja virvoitusjuomia.


Ruokakomeron päädyssä on juomahylly, josta löytyy kekkerijuomia meille ja vieraillemme. Kahdestaan ei tule poksauteltua korkkia auki, mutta vieraiden tullessa kilistelemme yhdessä. Ei viitsisi sitäkään varten ajella kaupunkiin saakka, joten juomahyllystä löytyy erilaisia viinejä erilaisiin tarpeisiin. Katossa ja sisääntulon puolella komeroa roikkuu yrttejä ja sipulia, jotka ovat tykänneet olla ruokakomerossa, jossa on pimeää, ilmavaa ja viileää. Komero pysyy viileänä kesälläkin, ja talvella se pysyy plussalla kovimmillakin pakkasilla.


Koska ruokakomerossa on yrttejä, siellä tuoksuu aina ihanalle. Lisäksi komeron katosta roikkuu kankaisia pusseja, joissa on kanelia ja neilikkaa sisällä. Pidän mausteiden tuoksusta. Nyt jouluiseen aikaan komerossa on myös kuivattuja appelsiiniviipaleita ja kanelitankoja sekä tähtianiksia pusseissa, ihan vaan koristeena. Lyhty on patterikäyttöinen ja se on komerossa tarvetta varten. Jos tulee sähkökatkos, komerossa ei näe kättäänkään ilman valoa!


Siinäpä se, pähkinänkuoressaan tuo meidän ruokakomeromme, oma lapsellinen haaveeni ikiomasta kotipuodista, jonne voi mennä ostoksille päivittäin ja se on toiminut erittäin hyvin - niin hyvin, etten ilman enää olisi millään! Tämän kummempia ei tällä viikolla täällä sitten puuhailtukaan, tuo käsi ei oikeen anna mitään ihmeellisyyksiä tehdä vieläkään, mutta ruokakomeroinventaario oli kyllä puuha kerrassaan!

Joulurauhaa odotellessa

Lueskelin tällä viikolla nelisen sataa vuotta vanhaa joulurauhan julistusta. 1600-luvulla julistettu joulurauha nykyihmisen korvaan kuulostaa enemmänkin syyteluennalta, mutta mitähän miettisi sen ajan ihminen nykyajan jouluista oman aikansa joulurauhan julistuksen hengessä? Siihen aikaan kiellettiin kaikenlainen kaupustelu jouluna tietyn ajan jälkeen ja juomien tarjoilukin määräytyi jumalanpalveluksen ajankohdan mukaan. Hyvin ankarasti manattiin olemaan juoksemasta ympäri kaupunkia "kuin perkeleet" sillä asuvaisten tuli pysyä kotonaan ja rauhallisesti juhlaa kunnioittaa. Lisäksi kehoitettiin välttämään ylensyömistä, ylenjuomista ja turhia valoja!

Turhista valoista ainakaan meitä Jovelalaisia ei voi syyttää - meillä palaa näin pimeän aikaan yksi pieni pöytälamppu tuvassa ja toinen tai kaksi vastaavaa salissa. Muuten valoa tuovat kynttilät - ellei sitten tehdä jotain valoa tarvitsevaa hommaa, jolloin on järkevää valaista enemmän, mutta noin muuten me elelemme lempeissä valoissa energiaa säästäen.

Ihan turhuuksien valoiksi en laske tätä tänään kuistille kieputeltua lempeää valosarjaa, joka toimii paristoilla, tai niitä Gerdan ikkunoille laitettuja, paristoilla toimivia kruunukynttilöitä, jotka palavat reilusti yli puoli vuotta kahdella AA-patterilla ulkolämpötilassa.  Meillä on sysipimeää täällä katuvalottoman tien varrella ja ilta tulee aikaisin. Näin joulua kohti mennessä sitä kaipaa hieman valopilkkuja muuten niin lempeään pimeyteen. Tänään sitä valoa sai sekä Gerdan ikkunat että tämä kuistimme.


Kotitonttu Aukustikin on ollut joulumielellä. Tänään on tehty lintujen joulukakut - niitä pähkinöitä ja sulatettua kookosvoita. Lintulaudalla käy sellainen kuhina, ettei ennen ole nähtykään. Hyvinkin kolmisen kymmentä siipiveikkoa saattaa olla samaan aikaan appeella! On siinä syytä olla kakut valmiina kaksin kappalein, ettei kesken lopu!

Isäntä kutsuu jo sunnuntai-illan saunaan, joten päätän sunnuntaipostauksen Ylen suotuisalla avustuksella taas kuunnelmavinkkeihin. Ihanaa, kun Yle on juhlavuoden kunniaksi vapauttanut kuunneltavaksi niin hirmuisen monta kivaa kuunnelmaa ja lisää on vielä tulossa joulukuussa!

Tämän viikon kuunnelmavinkkini ovat siis:

Leikkimurha "Kolmella oppineella herrasmiehellä on tapana, kullakin vuorollaan, järjestää keskinäisiin illanviettoihin jokin pieni yllätysjekku. Tällä kertaa kyseessä on tavallista oudompi, jopa pelottava kuje. Ilta näyttää kuitenkin kääntyvän leikin ja naurun puolelle. Vai kääntyykö sittenkään?"

Atorox - Koneihminen Miten käykään kun maailman ensimmäinen ihmisrobotti varastetaan ja robotin mukana katoaa myös 15 aivotallennenauhaa, joiden kautta robotille voi määritellä persoonallisuuden Auervaarasta mestarivarkaaseen?

Suloista alkavaa joulukuuta ensi viikolla ja mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille siellä toivottelee

Jovelan Johanna

27 kommenttia:

  1. On tuo teidän kotivarakomero tosiaan ihan kuin pieni putiikki - kivan kodikkaan tunnelmainen purnukoineen ja tuoksuvine yrtteineen:) Kyllä tuollaisesta on iso ilo ja ihan näin lukijallekin kivaa ja inspiroivaa katseltavaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mukavaa jos meidän ruokakomerosta on iloa muillekkin :)

      Poista
  2. Ihan kuin pieni puoti kuten sanoit. Aina löytyy se mitä tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Nyt ainakin löytyy kun on justiinsa myllätty kaikki hyvään järjestykseen ;)

      Poista
  3. Ihana postaus taas :) Onhan hiiret pysyneet poissa? Hyvä kun oot parantunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja kyllä! Hiirulit ovat pysyneet torpan ulkopuolella. Tosin tänään isäntä sanoi, että joku siimahäntä oli löytänyt tiensä autoon, vissiin moottorin kautta päässyt sisälle, muttei kauaa autossa viihtynyt :D

      Poista
  4. Ihan lirusti olen kateellinen tuosta teidän kotivarakomerosta!
    Voin vain kuvitella sitä tuoksuaistimusta, kun oven aukaisee:)
    Vaivatonta suunnitella ruokia, kun ei tarvitse kuin kurkata komeroon, mitäs sieltä mahtaisi löytyä. Säästöä sekin.
    Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Ja on mukavaa kun komeron annista voi rakentaa aterioita aina tarpeen mukaan :)

      Poista
  5. "Hyvin ankarasti manattiin olemaan juoksemasta ympäri kaupunkia "kuin perkeleet" sillä asuvaisten tuli pysyä kotonaan ja rauhallisesti juhlaa kunnioittaa. Lisäksi kehoitettiin välttämään ylensyömistä, ylenjuomista ja turhia valoja!"

    Hehheh... Tuo on aikamoinen vastakohta nykyihmisen joululle jolloin moni ryntäilee kaupoissa ja sukuloimassa kuin heikkopäinen. Tuhansien ledien valosarjat vilkkuu ja jouluähky kera drinksuineen on monessa kodissa joulun kohokohta. Mutta tietystä tunnelmasta se joulun tunne syntyy. Itse tunnustan vetäväni överiksi valosarjojen kanssa, mutta toisaalta niistä on iloa muillekin ja sydäntä lämmittää aina kun joku laittaa viestiä tai kehuu valoja. :)

    On tuo kotikauppanne niin ihana. Sellainen on ihana omata. ♥ Vaikka en suosi kertakäyttöastioita, tässä taannoin kylältämme meni vedet katki joksikin aikaa vaurion vuoksi joten tuli kanisterilla haettua vedet isän ja äidin kaivosta. Siinä oppii hyvin nopeasti laskemaan arkiaskareissa tarvitun kulutusveden määrän ja päiväkäytön eri tarpeissa. Siitä viisastuneena hommasin omaan kotivaraani myös jonkin verran kertakäyttöastioita vaikka toki muuten en juuri tykkää ympäristöä kuormittavasta kertakäyttötavarasta...

    Paranemista sinne! Itselläni iski joku köhä ja kun on tämä astma jo valmiiksi niin viimeinen viikko on mennyt yskimällä, muutamien tuntien yöunilla ja satunnaisilla päikkäreillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tuossa manailtiin nimenomaan sitä, että ihmiset eivät pysyneet kodeissaan jouluna, vaan hypättiin kylässä. Mitenköhän kokisivat tämän uusperheajan, kun parissa päivässä monen pitää kiertää paikasta toiseen joulua istumassa!

      Toivottavasti röhä helpottaa siellä pian. Ei tosiaan ole hyvä yhdistelmä tuo, astma ja röhä :(

      Poista
  6. Ei voi kun ihastella tuota teidän ruokakomeroa sisältöineen! Täältä blogistasi sain itsekin kipinän pienen kotivaran kartuttamiseen, mutta tuo teidän on kyllä ihan oma lukunsa tuoksuvine yrttösineen kaikkineen :)

    Ihanan leppoisan kuuloinen sunnuntai teillä siellä ollut muutenkin. Kissan kanssa on ihan tuiki tärkeää muistaa palaveerata säännöllisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienikin kotivara on hieno juttu ja usein siinä käy sitten silleen, että se huomaamatta alkaa kasvaa ;)

      Me ollaan otettu kissojen kanssa tavaksi ottaa pienet palaverit viikonloppuisin ja onpa sitä saattanut joku pienen pieni palaveeraus tapahtua arkisinkin siinä kohtaa, kun iltapäivä kääntyy illaksi. Puolen tunnin palsu piristää kummasti näin pimeänä vuodenaikana ;)

      Poista
  7. On tuo teidän komero hieno! Saapi lunta pyryttää, eikä teillä ole huolen häivää..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri! Ei ihan heti tule nälkä jos jostain syystä kaupan ovet eivät aukene ;)

      Poista
  8. Tuo ruokakomero on kuin pieni ranskalainen kyläkauppa. Suloinen on kuin mikä ja tuoksut voi tuntea tänne asti.
    Ihanaa joulun odotuksen aikaa telle sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, miten jostain tuoksusta voikin tulla niin tärkeä osa jotain sellaista, mikä ei tuoksua edes vaadi. Nuo mausteiden tuoksut tuli ruokakomeroon tavallaan vahingossa. Kun muutettiin, tyhjensin kaupunkikodin omasta mielestä vanhoiksi käyneitä mausteita kangaspusseihin ja ne sitten päätyivät ruokakomeroon. Kun siellä sitten alusta saakka on mausteet tuoksuneet, ne nyt tuntuvat kuuluvan sinne oleellisena osana ;)

      Poista
  9. Todella upea blogi ! Unelmia täytyy olla ja teidän unelmat talo ym. rempat on tehty palakerrallaan ja ovat mahtavia !!!!.
    Teidän elämänarvot ovat hienot ja kädentaitoja löytyy monessa eri muodossa , joten niitä on hauska seurata.
    Tänään minulla tuli 3 kk:tta siitä, kun mustaviinimarjalikööri oli valmista maisteltavaksi ja todellakin on erinomaista.
    Onnistunut likööri vei ajatukset ensi syksyyn ja omissa 60 v. juhlissa vieraat saavat tätä alkumaljana ja tarjoiluihin teen myöskin erilaisia lisukkeita sinun resepteillä.
    Ihanaa tunnelmallista joulun odotusta teille ja nautitaan elämästä tässä ja nyt.
    tv Tarjahannele

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Remppailua täällä on tiedossa vielä usealle vuodelle, meillä kun ei ole kiirettä. Ollaan asetuttu taloksi ja edetään sen mukaan miten joutaa.

      Tuo mustaherukkalikööri onkin oiva juhlajuoma ja jos sitä laittaa lasin pohjalle, kaataa päälle kuohuviiniä, syntyy klassikkodrinkki Kir Royal, joka on ihanan makean pirtsakka malja kerrassaan :)

      Joulun odotuksen iloa sinne :)

      Poista
    2. Kiitos juhlajuomavinkistä , täytyypä testata !

      tv tarjahannele

      Poista
  10. voi että! Joskus viel tulen tuon teidän kotivaran nuuhkimaan ☺ (onks tämä uhkaus vai lupaus??)
    Ihan mieletön juttu, olen kai ennenkin sanonut. Itse just äsken haaveilin, että olis edes yksi niiiiiin tilava kaappi, että sais jemmaan muutakin kuin pari säilykepurkkia ja pari kahvipakettia. No, onneksi on kaupat lähellä, mutta olis se hvyä olla pikkuisen enemmänkin jotain käden ulottuvilla. Sen pahan päivän varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti tulet! Nuuhkimaan ruokakomeron ja sitten suu auki kohti namikaappia ;)

      Kiitos muuten vielä kerran joulutonttuilusta ;) Kääräisen villaiset pakettiin tuossa viikonloppuna ;)

      Poista
    2. Otetaan ohjelmaan joskus kun luonto on tass vihreä 😉
      Ja toivottavasti mussa on tarpeeks naista jättämään namukaappi rauhaan 👌😂

      Poista
  11. Hyvää joulunodotusta jovelaan! Pienet valopilkut pimeässä ovat ihania. Kun ei naapurien valoja näy, täytyyhän niitä itse laittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pientä pilkettä vainen näkyy täällä peltojen toisella puolen, mutta muuten ollaan kuin hiilitehtaalla sähkökatkon aikaan. Jännä kyllä, ihan aina ei tule otettua lyhtyä mukaan kun köpöttelee saunalle. Jalka on tottunut omaan saunapolkuun ja pimeydelläkin on sävynsä. Nenälleen ei olla kompuroitu vielä kertaakaan (kop, kop) ;)

      Poista
  12. Ruokakomerot on ihania. Siskollanikin on, käyn sitä aina ihastelemassa. Meillä päästään harrastamaan tätä muonavaraa "hieman" pienemmällä volyymilla. Kade olen teidän komerosta!

    Äitini, todellinen joulun hengetär, nukkui äkkiarvaamatta pois juhannuksena 55-vuotiaana, ja nyt meillä kaikilla menee joulu ihan uusiksi. Ei sitä oikein tiedä, että miten se lopulta menee, ennen kuin se aatto koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, otan osaa :( Oma äitini haudattiin 3 vuotta sitten, viikkoa ennen jouluaattoa. Se oli raskasta aikaa monella tapaa, haikean suloista. Toivotan teille parhainta mahdollista joulua, muistojen lämmintä ja tulevaisuuden iloista :)

      Poista
  13. Hauska kurkistaa teidän kaappiin! Ja sama tarve letuille, vohveleille ja iltakaakaolle on täälläkin. Jaakko juo paljon maitoa ja niinpä meillä on usein maito loppu, kun makeannälkä iskee. Olen miettinyt, että pitäisi ostaa kestomaitoa aina varastoon, sillä saarestakaan ei sitä jaksa lähteä hakemaan. Ehkäpä ensi kauppareissulla!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!